maanantai 30. marraskuuta 2015

Totuudessa pysymisen velvoite

Minun täytyy myöntää, että nykyisen pakolaistilanteen aikana olen joutunut muuttamaan käsityksiäni monista ihmisistä. Joskus ajattelen, että olisikohan parasta kääntää selkänsä koko pakolaiskeskustelulle, mutta en voi. Varmaan minusta tuntuisi samalta kuin kävelisin pois ja antaisin aikuisen miehen pieksää pikkulasta.  Ei pakolaisia nyt aivan pikkulapsiin voida verrata, sillä sen verran pahoista paikoista he ovat jo selviytyneet, että suomalaisista rasisteista ei edes neljännes pystyisi samaan.  En tietenkään tiedä sitä, mutta tähän minä uskon. Toki ihmisillä on kyky selviytyä uskomattoman pahoista paikoista, kun on pakko. Kaikkein huonoimpina selviytyjinä pidän kuitenkin raukkamaisia ihmisiä, ja jos joku on raukkamainen, niin juuri rasisti.

Nämä ajatukseni ovatkin saaneet minut joskus hämilleni. Kun moni arvostamani ihminen onkin osoittautunut muukalaisvihamieliseksi, olen todella pettynyt. Eikö tässä maailmassa voi mihinkään luottaa?  Sen verran paljon on julkisessa mediassa näytetty Syyrian, Somalian ja Irakin tapahtumia, että jokaisen luulisi tajuavan, että enimmäkseen näillä ihmisillä on hätä kädessä.  Toki on mahdollista, että joukossa on joitakin ns. elintasopakolaisia, mutta onko sekään rikos?  Menimmehän me suomalaisetkin joukoittain Ruotsiin, Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Australiaan sekä myöhemmin Saksaan. 

 
Toki on rikos, jos näistä pakolaisista joku syyllistyy pahoinpitelyyn. Luulen kuitenkin, että kyseessä on kuitenkin vain hätävarjelu, tai pahimmassakin tapauksessa hätävarjelun liioittelu. En usko, että pakolaisten joukossa on ketään, joka hyökkäisi rauhallisen kansalaisen kimppuun.  Jos onnistutte niin pahasti provosoimaan, että turpaan tulee, niin olkaa ainakin sen verran miehiä, että ette mene poliisilaitokselle itkemään, kuinka väärin arvioitte vastustajanne.

Valitettavan samaan sortuvat monet tytöt väittäessään tulleensa raiskatuiksi.  Voihan se totta ollakin, en minä tätä vähättele, enkä missään tapauksessa hyväksy.  En ole näitä raiskaustilastoja nähnyt, mutta sen ymmärrän, että siinä missä suomalainen selviää ilman syytettä tai poliisitutkintaa, pääsee somali ilman muuta käräjille. Joskus tutkinta on selvittänyt, että mitään raiskausta ei ole edes tapahtunut, mutta kansa on tuominnut jo koko pakolaisyhteisön, josta 99% ei ole edes ajatellut sellaista tekoa. 

Miksi minä nyt kirjoitan jotain tällaista?  Ihan siksi, että on epäoikeudenmukaista tökkiä tuleen ihmisiä, jotka juuri ovat liekeistä selviytyneet.  Me emme kukaan tiedä, mitä he todella ovat kokeneet, mutta varmaa on, että he eivät ole tulleet millekään huvimatkalle. Kun sattuneesta syystä tunnen myös satoja "mamuja", niin täytyy vain todeta, että tämä otos edustaa parhainta osaa tästä kansasta. Uskon, että kotouttamisen jälkeen myös nämä ihmiset tulevat rakentamaan tätä yhteiskuntaa ja aivan varmasti ovat hyödyllisempiä kuin monet syntyperäiset lippujen heiluttajat. 

Minusta on itsestään selvää, että en kirjoita jonnekin someen asioita, joista en ole varma. Vielä selvempää on se, että en kirjoita sinne mitään, minkä etukäteen tiedän valheeksi.  Sama koskee myös tätä blogia.  Kyllä nettikirjoittelussakin on totuudessa pysymisen velvoite. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti