perjantai 25. marraskuuta 2011

Pakkovenäjää

Kyllähän minun alkuperäinen tarkoitukseni oli tässä blokissa kertoa elämästäni Kalajoella ja lähes olemattomasta suhteestani Kallan itsehallintoalueeseen. Näyttää kuitenkin siltä, että Kalajoki pärjää omillaan ja karikokous päättää Kallan asioista, joissa ei oikeasti mitään päättämistä olekaan. Jos olisi, niin eihän karikokouksella oikeasti mitään päätäntävaltaa olisikaan, sillä itsehallinto tarkoittaa nimenomaan asukkaiden itsenäistä päätäntävaltaa.

Valtakunnan politiikka minua näyttää edelleen kiinnostavan, vaikka niin monesti olenkin ajatellut, että jätän sen niiden huoleksi, joille siitä maksetaan. Sorry vaan, mutta en voi...
En osaa sanoa, millainen moraalinen selkäranka oli takavuosien päättäjillä, mutta nyt ei hyvältä näytä. Suomalainen korruptio on saanut aivan uusia muotoja, ja siinä missä ennen turvauduttiin "hyväveli"-verkostoihin, käytetään nyt selvää rahaa. Kumpi sitten pahempi... vaikea sanoa, mutta moraalitonta puuhaa kaikki tyynni.

Poliittisten lehmänkauppojen seurauksena "ruotsalaiset" saavat pitää pakkoruotsinsakin, vaikka siitä on haittaa monelle suomalaiselle.

Ai että haittaako?

Niinhän rasistisimman Suomen rasistisimmissa maahanmuuttajavastaisissa piireissä väitetään, että maahanmuuttajat vievät suomalaisten työpaikat. Voi olla, mutta jos on, niin oikein on, sillä monessa tapauksessa ovat ahkerampia ja tässä nimenomaisessa tapauksessa myös kielitaitoisempia kuin suomalaiset.

Kävin pistämässä vähän lämpöjä mökillemme Lappeenrannassa. Totesin tuon saman, minkä niin monesti ennenkin olen joutunut toteamaan: joka kolmas kauppojen asiakas oli venäläinen. Myös joka toinen palveluammatissa työskentelevä oli venäläinen, tai ainakin venäjänkielinen. Ihan vaan huvikseni koetin tehdä kauppaa pakkoruotsillani. Ei onnistunut, sillä enhän minä ruotsia oikein osaa. No ei se mitään, ei osannut kaupan tätikään, kun ei yleensä tarvinnut. Venäjää täti puhui hyvin, sillä se on hänen elämisensä ehto. Pakko ottaa venäläisiä töihin, sillä nämä miljoonat (kyllä, luit oikein: miljoonat) venäläiset turistit tarvitsevat palveluja omalla äidinkielellään.

Voi RKP... minä ihmeen vastapalvelun te olette tehneet noille suurille puolueille, kun yhä edelleen sallitaan tuo pakkoruotsi tuolla Itä-Suomessakin, jossa se vie tilaa pakkovenäjältä. Venäjän kielen taito avaisi tuhansia palvelun- ja kaupanalan työpaikkoja suomalaisillekin. Ruotsin kielen opiskelu on näille ihmisille pelkkä rasite, josta heille ei ole mitään hyötyä.

torstai 24. marraskuuta 2011

Kalajokeakin vähän

Aikuisen oikeesti minä Kalajoesta tykkään, vaikka Kallan kuvernööriksi olen itse itseni nimittänyt. Ei se titteli paljon paina. Ei paina myöskään Suomen presidentin arvonimi, joten siitä vaan. Valitkaa ihan kenet haluatte, minä ole mukana vain siksi, että pidän sitä vanhan kansan tyyliin kansalaisvelvollisuutena. Ihan jokainen ehdokas, ja satatuhatta muuta, pystyy sen pestin hoitamaan.

Mutta siitä Kalajoesta.

Paljon olen kullut kalajokisten arvostelevan niitä satsauksia, joita kaupunki on Hiekkasärkille tehnyt. Tosiasiassa olen miettinyt, että mitä ne satsaukset sitten ovat. Muualta muuttaneena en vissiin tiedä, mistä on kysymys, mutta kun näin äkkiä vaikutta siltä, että ei sinne mitään merkittäviä ole rahaa upotettu. Tontit on myyty, kunnallistekniikasta peritään vastine, ja turistipalvelut tuovat moninkertaiset tulot menoihin nähden. Jos nyt ihan pakko on jotain moittia, niin moititaan sitten vaikka tämän keskustan unohtamista. Varmasti ne miljoona turistia, jotka Särkillä vierailevat, voisivat löytää jotain myös keskustasta, jos olisi jotain löydettävää.

Ihan vaan omin, ilman kenenkään yllytystä ja valtuutusta julistankin nyt kilpailun keskustan kehittämiseksi.

Juu, palkintojakin anna, jos satun sille päälle ja tekijät ovat sen ansainneet.

Ihan oikeasti ja puolitosissamme. Ideoita voisi lähetellä vaikka sähköpostiosoitteeseen "tiedonjyva@hotmail.com". Pankaas tulemaan, mitä vaan. Ja minä voin ajatella niistä ihan mitä vaan, mutta jos jotain toteuttamiskelpoista löytyy, niin varmasti olen mukana tavalla tai toisella.
Juu, ja arvostella kyllä sopii, minunkin tekemisiä, sillä paljon olen tehnyt ja paljon tekemättä jättänyt. Ainakin sen olen elämässä oppinut, että siihen ei hääppöistä miestä tarvita, että pystyy toisen tekemisiä arvostelemaan.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Opetuslapset

Vanhaksi sitä pitää elää, ennen kun kaiken kokee. Mistäpä minä tiedän, olenko vieläkään kaiken kokenut, mutta paljon olen maailmaa nähnyt ja monta itkua itkenyt. Kun iso mies itkee, se on tosi paha paikka, tai sitten se on tosi hyvä hetki.

Minä olen hyvä opettaja... kyllä minä sen olen tiennyt. Minä olen pyrkinyt ajattelemaan keinoja, jolla jokaisen oppilaan saisi oppimaan mahdollisimman hyvin. Useimmiten ne keinot ovat löytyneet, vaikka en ns. pedagogi olekaan. Ihka tavallinen DI, mutta sen verran epätavallinen kuitenkin, että olen saanut luennoida yliopistossa, AMK:ssa, aikuiskoulutuskeskuksissa ja ammattioppilaitoksissa.

Ihmeelliset ovat herran tiet, sillä kun joskus aikoinani jouduin luopumaan ammattikoulun opettajan työstä, koska en ollut pedagosesti pätevä, niin enkös vaan päätynyt opettajaksi laitokseen, joka silloin antoi näitä pätevyyksiä. Ihme se oli siitä huolimatta, että kyse oli vain lyhyestä sijaisuudesta...

No ei minun menneitä pitänyt muistella, vaan kertoa kokonaan uudesta kokemuksesta. Ihan vain auttaakseni otin sijaisen pestin peruskoulun ala-asteelle. Olin luokanopettajana 11-12 v. lapsille. Totta kai se aluksi arvelutti, mutta sitten vaan totesin, että opettaa osaan, asiat osaan ja ihmisiähän nämä ovat.

Voi taivasten valtakunta, kuinka ihania ihmisiä olivatkin. Jos joskus aikuisten taholta olen ollut huomaavinani lievää ikärasismia... eläkeäijä kun olen... niin ainakaan nämä lapset eivät sellaista tunteneet.

Toki minä tiesin, että joskus mentiin oppilaiden oppimiskyvyn ylärajoilla, mutta minusta tuntui, että pääosin se oli oppilaista vain hauskaa. Hauskaa se oli, kun siitä tehtiin sellaista. Oppiminen tapahtui siinä sivussa.

Sitten tuli se päivä, jolloin meidän oli erottava. Se oli se hetki, jota en vielä aikaisemmin ollut kokenut. Lapset tekivät kiitoskortteja. Viimeisellä välitunnilla oli tauluun kirjoitettu "Ari, olet hyvä opettaja - kiitos". Sitten oppilaat lauloivat minulle... koko luokka.

Valalle en mene, mutta minusta näytti, että muutama tyttö itkikin. Kun lasten tekemiä kortteja katselen ja näitä hetkiä muistelen, niin varmaankaan ei niin pahaa päivää tulekaan, ettei näillä eväillä yli mentäisi.

Ainakin silloin oli minullakin tippa silmässä.

Kiitos Päivärinnan koulun 5A-luokka. Muistan teitä lämmöllä lopun elämäni. Kyllä te aina AMK:n oppilaat nokitatte. Tämänkin sain vielä kokea, josta kiitos myös ennakkoluulottomalle rehtorille.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Lahjuksia

Kohtuudella voidaan avatia kansanedustajalta kohtuullista nuhteettomuutta. Jos joku kansanedustaja saa kohtuutonta kestitystä tai ylisuuria lahjoja, olisi vähintäänkin ymmärrettävä, että nämä lahjukset eivät ole tarkoitettu esimerkiksi kansalainen Hilkka Kanervaiselle, vaan nimenomaan kansanedustajalle, tai jossakin muussa vaikutusvaltaisessa asemassa olevalle henkilölle. Jos ihminen ei tätä ymmärrä, on hän tavallista tyhmempi ja siitä syystä oikeasti kykenemätön hoitamaan yhteisiä asioita.

Todennäköisesti hän kuitenkin ymmärtää lahjan ja oman asemansa keskeisen riippuvuuden. Tässä tapauksessa hän tietysti syyllistyy lahjuksen vastaanottamiseen.

Tosi heikko puolustus on se, että hänellä ei ole tosiasiallisia mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin, joihin lahjonnan antaja toivoo hänen vaikuttavan. Lahjan antajalla on kuitenkin ollut aihetta olettaa, että mainittu vaikutusmahdollisuus on. Tosi heikkoa moraalia osoittaa se, että lahjus on otettu vastaan, vaikka henkilö on ollut tietoinen kykenemättömyydestään vaikuttaa asioihin.

Olipa asia niin tai näin, on kyseessä jokseenkin törkeä menettely.

Suomalaisen oikeuskäytännön mukaanhan se kuitenkin on ollut niin, että poliitikkoja ei tuomita syytteestä huolimatta.

Niin se on ainakin ollut. Toivottavasti löytyy tuomioistuin, jolla on selkärankaa tuomita rikokseen syyllistynyt valekansanedustaja. Tämä voisi tapahtua yhteisen edun nimissä, sillä totisesti se tekisi hyvää meidän poliittiselle järjestelmällemme.

Kukahan vielä muistaa 60-70-lukujen vaihteen tapahtumia, kun korkeita eduskunnan virkamiehiä vapautettiin sillä perusteella, että olivat toimineet ymmärtämättömyyttään. Tämä Hilkka Kanervaisen ymmärtämättömyys toki on ollut laajalti tiedossa, mutta... kun nyt kuitenkin on kyseessä muutoin täyspäiseltä vaikuttava henkilö.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Mikä vale-ammattimies?

Suomessa kohutaan nyt valelääkäreistä, ikään kuin lääkärin ammatti olisi jotenkin erikoinen ammatti, jota ei pysty hoitamaan muut kuin virallisen koulutuksen käyneet. No joo joo. Tietysti on selvää, että kyseessä voi olla ihmisen henki… aivan kuten linja-auton kuljettajan ammatissakin.

Lääkäreiden ja Lääkäriliiton… puhumattakaan Valviran virkailijoista.. on varmasti vaikea myöntää, että ammattiin voi oppia muutenkin kuin virallisen koulutuksen kautta. Selväähän pitäisi kaikille olla, että ei ammattitaidoton voi vuosikausia näytellä ammattimiestä, jos ei todella osaa työtään. Jokseenkin varmaa on, että nämä ns. valelääkärit ovat olleet kohtalaisen hyviä lääkäreitä. Miksi.. no luultavasti siksi, että heidän on ollut pakko hoitaa ammattinsa melko hyvin, ja on ollut myös pakko opetella alaa.

Totta kai on selvää, että valelääkärin paljastumisen jälkeen löytyy ihmisiä, jotka kertovat saamastaan huonosta hoidosta ja siitä miten he ”epäilivät” lääkärin ammattitaitoa.

Niinhän se on. Kun ikää on kertynyt ja elämä on muutenkin ollut vauhdikasta, olen joutunut usein lääkäreidenkin kanssa tekemisiin. Tiettävästi en koskaan ole joutunut tekemisiin valelääkärin kanssa, kylläkin täysin ammattitaidottomien virallisten lääkärien kanssa. Tässä yhteydessä ei liene sopivaa kertoa nimiä, mutta lähes varmaa on, että en olisi tätäkään kirjoittamassa, jos olisin tyytynyt saamaani diagnoosiin. Onneksi en uskonut, ja parin päivän viiveellä pääsin ohitusleikkaukseen.

Varmasti lääkärin ammatti on jotenkin erikoinen, kun siinä pätevyys määräytyy pelkkien papereiden perusteella. Muurarina et voi työskennellä kymmentä vuotta, jos et osaa muurata.

Jaa jaa. Kun minä alan toimia Kallan kuvernöörinä, voi Kallan keskussairaalan ylilääkärin virkaan päästä näyttötutkinnon perusteella. Siitä seulasta pääsee läpi vain ammattitaidolla, olkoonpa paperit millaiset tahansa.

Tästä on kokemusta… olen näyttötutkintomestari.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Höpinää ja rahantuhlausta



En minä tiedä, mitä maksaa lähes A4-kokoinen ilmoitus maakunnallisessa lehdessä. Ehkä ELY-keskus saa sen halvemmalla kuin tavallinen tossunkuluttaja, mutta... Olkoonpa se kuinka halpa tahansa, on se kuitenkin rahantuhlausta silloin, kun sen ymmärtämiseen tarvitaan joku tulkki. En itsekään ole aivan tollero, sillä olen melko korkeasti koulutettu yrittäjä, yritysmentori ja yrittäjien kouluttaja, mutta en ymmärtänyt yhtään mitään ilmoituksesta, joka oli otsikoitu ”Vipuvoimaa EU:lta”.

No, ehkä minä nyt hieman karrikoin sanoessani, että ”en yhtään mitään”. Kyllä minä nyt jotain, siis minä ihan vähän. Yrittäjiä tunnen paljon, mutta kun heiltä kyselin, mitä he kyseisestä ilmoituksesta olivat mieltä, oli lähes yksimieleinen toteamus, että ”ei mitään käsitystä mistä on kysymys”.

No, onhan sekin totta, että suurin osa heistä on sellaisia, että kyseinen hankerahoitus ei ole edes heidän ulottuvillaan, mutta ainakin heidän pitäisi itse pystyä toteamaan, mistä on kysymys.

Ei ole lainkaan ihme, että joskus on jäänyt ja jää hyvin suuri osa rahoista käyttämättä vain siksi, että yrittäjät luopuvat anomisesta jo ilmoituksen lukuvaiheessa. Seurauksena on usein se, että rahaa hakevat ne, jotka ovat opetelleet uimaankin lukemalla, mutta eivät pysy vedessä pinnalla.

Miksi, oi miksi? Miksi suomalaiset viranomaiset eivät osaa käyttää selkosuomea, vaan piilottavat varsinaisen asian johonkin koodiviidakkoon. Minä, joka opettelin vedessä uimaan, tajuaisin helposti koko jujun, jo esimerkiksi seuraavasta ilmoituksesta:

Euroopan Unionin hankerahoitusta haettavana Pohjois-Pohjanmaalla
Lisätietoja: (tässä puhelinnumeroita)

Se huono puolihan tässä olisi, että se todella työllistäisi näitä puhelimeen vastaajia, mutta varmasti myös hakemukset tulisivat oikein ja oikeaoppisesti. Ja niitä olisi ihan valittavaksi asti.

En minä ainakaan kiinnosta se, mikä on EAKR-ohjelman toimintalinja 2 tai 3, sen enempää kuin ESR-ohjelman alueosien toimintalinjat 1 ja 2. Minua yrittäjänä vain kiinnostaa se, mistä voisin saada rahoitusta mahdollisille hankkeilleni.

Niin… ihan vaan mentorina otin tähän kantaa muutaman yrittäjän innostamana.