Iloisia uutisia

Pienikin ilonaihe näin korona-aikojen keskellä tuntuu piristävän.  Aikaisemmin viikolla kerrottiin, kuinka ”demarit” olivat nousseet ohi ”persujen”.  Kyse toki oli vain mielipidekyselyistä, mutta onhan suunta kuitenkin oikea, vaikka en SDP:n kannattaja olekaan.

Tämän aamun Keskisuomalainen räväytti sitten oikean ilopommin: vihreiden kannatus Jyväskylässä on romahtanut.

Olen toki joskus ollut jopa ”persujen” jäsen, mutta ”halla-aholaisten” vallankaappauksen jälkeen aloin vain surra puolueen kohtaloa. Vihreiden arvoja kannatin siihen asti, kun liike ei vielä ollut puolue, mutta politisoituaan porukka rupesi politikoimaan ja ns. vihreät arvot jäivät sanahelinäksi.

Niinhän se on, että jokainen saa tykätä mistä haluaa, mutta joku rotihan sitä kuitenkin pitäisi olla. Eivät vihreät ole pahoja ihmisiä, mutta hei eivät tiedä, mitä tekevät. Päämäärät ovat ihan hyviä, mutta keinot eivät oikein toimi.  Hyvänä esimerkkinä ovat tulimyllyt ja sähköautot. Kumpikaan innovaatio aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä.

Vihreät ovat siis ainoastaan haitallisia, mutta päinvastoin kuin ”persut”, jotka ovat suorastaan vaarallisia. Tähän johtaa yleensä kaiken vastustaminen, ja joskus saattavat keinotkin mennä yli äyräittensä.

Poliittisen kannatuksen nostamiseen tämä on tietysti hyvä keino, sillä melkein jokainen ihminen vastustaa jotain. Jos joku puolue sattuu vastustamaan samaa asiaa, kokee ihminen tämän porukan hengenheimolaisekseen ja muut asiat jäävät huomaamatta. Tällöin saattaa tapahtua, että ihminen äänestää omia tavoitteitaan vastaan.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että meillä on aivan liikaa puolueita, en oikein jaksa tukea vanhoja puolueita.

Suomessahan ei ole tapan korjata tehtyjä virheitä, vaan mieluummin tehdään joku ”sote” tai koulu-uudistus, joka ei yleensä tuo parannusta mihinkään. Tällaisiin ”organisaation uudistuksiin” sortuvat monesti myös yritykset, joiden luulisi osaavan punnita haittoja ja hyötyjä keskenään.  Tuo edellä oleva ei koske enää minua, mutta jonkinlaista poliittista reformaatiota kyllä kaipaisin. Sellaisen uudistuksen päämääränä tuli olla puolueiden lukumäärän rajoittaminen esimerkiksi kolmeen tai korkeintaan viiteen.  Oletan, että tällöin puolueet keskittyisivät asioihin enemmän kuin oman valtansa kasvattamiseen.

Kansanedustajien syytekynnys pitäisi asettaa samalle tasolle kuin muidenkin ihmisten. Ehkä jopa hieman alemmaksikin, sillä luulisi tuon porukan edustavan rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Pieninkin rikokseksi luokiteltava teko olisi nähtävä niin vakavana, että se johtaisi automaattiseen erottamiseen parlamentista.  Ei myöskään ole oikein, että kansanedustajat itse saavat äänestää omasta luottamuksestaan. Näinhän käy silloin, kun hallitus on muodostettu kansanedustajista.

Ei kahden tehtävän palkka ole ainut epäkohta.  Jos ja kun kansanedustaja nimetään hallitukseen, tulisi hänen tilalleen eduskuntaan kutsua varamies.

 

 

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa...

Saattaahan se olla niin, että käytän tuota lausetta hieman väärin, mutta en vain voi olla ihmettelemättä kannatuslukuja, joita silloin tällöin väläytellään julkisuudessa. Kannatusta näyttää kertyneen puolueelle kuin puolueelle, ilman minkäänasteista kritiikkiä. Uskooko kansa todella, että pikkurikokset kuuluvat politiikkaan?  Ihan näin ei saisi olla, eikä konnuudesta saa tulla uusi normaali. Suurin osa kansasta näyttää todella vaeltavan pimeydessä, ainakin vaalien välin. 

 

 

En ole tietenkään se ihminen, jonka tehtävä on kertoa, ketä tulisi äänestää, mutta ihan vihjeenä voin sanoa, että jos joku puolue näyttää suojelevan rikollisia, ei se ainakaan minun äänelle ole oikea osoite.

Oikean puolueen löytäminen tästä nykyisestä ”puolueviidakosta” ei aina ole helppoa. Nykyisestä eduskunnasta ei minun arvoilleni sopivaa puoluetta tunnu löytyvän, joten täytyy mennä eduskunnan ulkopuolelle. Sieltä löytyi ”vennamolaisiin” ajatuksiin pohjautuva perussuomalaisista eronnut puolue, jonka ajatukset vaikuttavat sekä terveiltä että isänmaallisilta ilman vöyhötystä ja rasismia. Tutustuttuani puolueeseen pidin itsestään selvänä, että tulen olemaan sininen.  Toivottavasti tästä porukasta ei löydy murhamiehiä tai kavaltajia. Jos näin kävisi, luulen, että poliittinen urani päättyisi siihen.

Eihän se niin voi mennä, että mihinkään ei voi luottaa.