maanantai 30. syyskuuta 2013

Rotestilaulu



 

 ”Tässä maassa on niin huonot liksat, että nälkä on aina vieraanamme..”, sanotaan Simo Salmisen protestilaulussa. Ei. Ei tässä maassa ole liian huonot liksat, eikä nälkäkään ole aina vieraanamme. Mutta jokin täällä mättää ja pahasti.  Jos tietäisin tarkkaan mikä se on, niin tekisin selkeän korjausehdotuksen. Näissä oloissa voin kuitenkin vain arvella mistä on kysymys ja antaa miettimisen aihetta äänestäjille. 

Äänestäjistähän lopulta kuitenkin on kysymys. Jos äänestäjät yksinkertaisesti asettuisivat miettimään, mikä on heidän ehdokkaansa toiminnan motiivi ja jättäisivät äänestämättä niitä, joilla saattaa olla tarve asettaa oma etu yhteisen edun edelle, niin korjaus pääsisi alulle. Siis pelkkä epäilys riittää.  Vakaasti uskon, että moni poliitikko juuri ja juuri pystyisi elättämään itsensä ja perheensä, jos ei olisi onnistunut kipuamaan politiikan vihreälle oksalle. Näitä ihmisiä varten on sosiaalitoimi, ei politiikka.  En lainkaan ole vakuuttunut, että kaikki politiikasta itselleen ammatin hankkineet ajattelevat, että heidän pääasiallinen tehtävänsä on olla kansalaisten palvelijoita. 

Toinen kehityksen este on hyvävelijärjestelmä. Sanotaan, että Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa. Ja p….. marjat. Jos tarkastellaan virkamiesten kykyä ja halua hoitaa asioita, se saattaa olla jotenkin perusteltu väite, mutta siihen se sitten loppuukin. Tosiasia on, että Suomi on onnistunut peittämään korruption lukuisien järjestöjen suojaan, joista ihan vähäisin ei taida olla Vapaamuurarien veljeskunta. Rotaryt ja Lionsit muodostavat myös yhteisöjä, joiden turvin voidaan tehdä vaikkapa syyttämättäjättämispäätöksisä. Tällaisilla päätöksillä voi olla kovasti pitkäjänteiset seuraukset koko valtakuntaakin ajatellen.  Kyllä viranomaisten pitäisi päätöksiä tehdessään miettiä päätöksen seurauksia tulevaisuudessa.  Erityisen ankara tulisi olla politiikassa olevien suhteen, sillä ei ole aivan samantekevää, onko valtakunnan johtavilla paikoilla joku pikkurikollinen tai muuten vain epäluotettava henkilö.  Luotettavaksi ihminen ei tule sillä, että sanoo olevansa rehellinen. Käytäntö on nimenomaan osoittanut, että asia on juuri päinvastoin.

Puolueiden tulisi olla erityisen tarkka ehdokkaita vaaleihin hankkiessaan, sillä usein jo siinä vaiheessa voitaisiin karsia osa näistä oman edun tavoittelijoista pois politiikan piiristä. Enemmän käytäntö kuin vahinko näyttää olevan se, että esimerkiksi eduskunnasta on tullut rikollisten suojatyöpaikka, josta ei sitten kulumallakaan saada pois ihmisiä, jotka ovat saaneet selkeitä tuomioita. Tässä en puolustele sen enempää omaa puoluettani Perussuomalaisia kuin muitakaan samassa asemassa olevia puolueita.  Vaikka totta tietysti on, että on hieman eri asia, tuleeko tuomio oman mielipiteen ilmaisusta vai lahjuksen ottamisesta.  Asia kun asia, niin tuskinpa ”hyvämaineisesta Suomen kansalaisesta” on kysymys. Ei sitä mainetta voida parantaa edes paikallisen vallesmannin syyttämättäjättämispäätöksillä. Aina sen joku kaivaa esiin, niin kuin minä nyt, vaikka en nimiä ole maininnutkaan. Tällaiset asiat ovat niin yleisiä, että monikin voi imeä ne itseensä, mutta minä en niitä tapauksia tunne kuin tämän yhden mainitsematta jääneen, joten älkää nyt kilvan ruvetko riitelemään siitä ketä tarkoitan.

Niin.. kyllä joku sekstiviesti on pikkujuttu, mutta onhan sekin kovasti sopimatonta, varsinkin työajalla, ja loukkaa varmasti kansanedustajan arvovaltaa.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Kaksipa kahjoa Kalajoelta



 Timo Soini puhuu Joensuun torilla 29.6.2013. Kuva: Pirjo Keronen


En toki kahjoksi ketään moiti, vaikka otsikosta voisi niin päätelläkin. En todellakaan tiedä, ketkä niitä kahjoja ovat, mutta nämä vanhat kalajokiset kuulemma asian tuntevat.  Kehtaapa joku peräti väittää, että toinen näistä kahjoista on pilannut perussuomalaisten maineen Kalajoella niin, että kunnallisvaalien tulos oli se mikä oli.  Siis todella heikko ja moni sanoi syyn ääneenkin.



Olen toki kertonut jo vuosia, että kun riittävästi pitää ääntä itsestään, niin aina löytää hengenheimolaisia, vaikka kuinka puppua puhuisi.  Turha Kalajoen asioihin on Timo Soinia sotkea, vaikka hän antoikin pienen vääryyden tapahtua. Eihän sillä lopulta mitään merkitystä ole, sillä itse me täällä Kalajoella asiat hoidamme, ja jos puolue ei meitä hyväksy, niin ei sitten vaan hyväksy. Kyllä Kalajoen asiat solmuun menivät ihan Erkki Ahon hallintokaudell,a ja Reijo Karjalainen ja Pirjo Keronen ne korjasivat.  Piiri ei kuitenkaan ole paikallisjärjestöjä perustanut, vaan paikallisjärjestöt piirin. Lopullisesta erottamisesta päättää piirihallitus, mutta kun sekin tarvitsee siihen syyn. 



Mielestäni puoluehallitus teki aivan oikein ja sääntöjensä sekä yleisen käytännön mukaisen päätöksen jättäessään hyväksymättä Erkki Ahon perustaman yhdistyksen.  Sääntöjen vastaisesti toimittiin kuitenkin silloin, kun Kalajoen Perussuomalaiset ry:n asemaa puolueessa käsiteltiin. Hyvän tavan vastainen oli myös Merijärven yhdistyksen perustaminen paikkakunnalle, joka ei itse ollut yhdistystä saanut aikaan.  Se nyt ei vaan ole puolueen tehtävä kantaa vettä tyhjään kaivoon.  Ihme on, jos kalajokiset tämän salaa järjestellyn asian hyväksyvät.  Merijärven yhdistyksen toimialueeksi on nimetty myös Kalajoki, joka on sääntöjen vastainen.  Säännöt sanovat kyllä, että naapurikuntien perussuomalaiset saavat liittyä yhdistykseen, jos omalla alueella ei ole toimivaa yhdistystä. Tällaistä tilannetta ei ollut. 



Ihan vain muualta tulleena ihmettelen, että onko tosiaan Kalajoen Perussuomalaisiin valunut väkeä muista puolueista, kuten olen kuullut Erkki Ahon väittäneen.  En todella tiedä missä puolueessa itse kukin on ollut. Sen tiedän, että itse olen toiminut vain SMP:n ja Perussuomalaiset rp:n järjestöissä, eikä niissäkään ole tehtäväni kovin ihmeellisiä olleet.  Pyrkyni on tosiaan suuntautunut ihan muille tahoille.  Kalajoen Perussuomalaiset ry:n ensimmäinen puheenjohtaja kyllä mainitsi olleensa perussuomalaisten valtuustoedustajana samaan aikaan kun Erkki Aho oli Keskustan edustajana. Mahtaako hän tarkoittaa itseään näin väittäessään.  Ainakaan minä en muita tunne. 



Oliko se niin, että seitsemäs kausi ja viides puolue ?



No oikeasti olen lukuisia kertoja sanonut, että en asiaan enää ota kantaa, mutta niin vain näyttää olevan, että provosoidun kun provosoidaan.  Jotenkin siitä aina innostuu, kun juttuja joutuu oikomaan.



Kyllä se jonkinlainen lohdutus on, kun vanhemmat kalajokiset toteavat: ”Älä Erkistä välitä, kyllä me vanhat kalajokiset miehen tunnemme ja tiedämme, kuka puhuu totta”.  Totta olen aina puhunut ja luottanut siihen, että totuus ei pala tulessakaan.  Luotan myös siihen, että ennemmin tai myöhemmin nämä Kalajoenkin asiat kuntoon tulevat.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Säännöillä leikkimistä



Kyllä, yhdistysten ja puolueiden sääntöjen pitäisi olla lakiin verrattavia normeja ja niitä tulisi noudattaa.  Perustuslain alkupykälissä on jo maininta: Kaikessa julkisessa toiminnassa on lakia tarkoin noudatettava”. Puolueet kuitenkin aika yleisesti ovat ottaneet käytännön, että lakia sovelletaan. Näin se kuitenkin on, että lakia ja sääntöjä ei saa soveltaa, vaan niitä täytyy tarkoin noudattaa. 

Kokonaan toinen asia on, että miten sitten tulkitaan esimerkiksi lause ”hyvämaineinen Suomen kansalainen.”  Elämä kun on mennyt sellaiseksi, että hyvämaineisia alkaa olla aika vähän. Tätä mekin Kalajoen Perussuomalaiset ry:n hallituksessa jouduimme pohtimaan, kun jäsenhakemuksia alkoi virtaamalla virrata ja meidänkin säännöissä tuo pykälä oli olemassa. Se oli siis sääntöpykälä, joka luultavasti on ollut ainakin vuodesta 1994 alkaen.  Lopulta tulimme siihen tulokseen melko yksimielisesti, että vedämme sen rajan rikosrekisteriin. Silloin raja on selvä, eikä kenenkään tarvitse mainetekoja tehdä. Aika kevyt vaatimus siis hyvämaineisuuteen.

Ihme ja kumma, tämä johtokunnan päätös vuoti julkisuuteen, luultavasti taholta josta sitä ei edes osattu odottaa, mutta väliäkös sillä. Se ei todellakaan ollut mikään salaisuus, eikä se ainakaan vielä ollut koskettanut ketään jäsenyyden hakijaa.  Totta tietysti on, että se sulkee yhdistyksen ulkopuolelle osan ihmisistä, mutta sellainenhan sillä pykälällä varmasti on myös tarkoitus. Nykyinen hallitus ei tuota pykälää ole sääntöihin tehnyt, eikä ole siitä mitenkään vastuussa.  Silti joillakin vastuunalaisessa asemassa olevilla poliitikoilla oli otsaa vierittää sekin jonkinasteiseksi riidan haastamiseksi.  Näinhän ei tietenkään ollut.

Kuten olen jossakin aikaisemmassa kirjoituksessani todennut, ei Volvo Markkasta voi pitää hyvämaineisena Suomen kansalaisena. Hyvin kyseenalaista on, yltääkö tähän kategoriaan edes Jyrki Katainen, ”kanki” Kaikkonen tai Ilkka Kanervakaan, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.  Sanotaan nyt, että onhan niitä paljon muitakin, mutta pykäliähän sovelletaan sen sijaan, että niitä tulisi noudattaa. Joidenkin kohdalla hyvävelijärjestelmä on purrut, niin että tuomioita tai syytteitä ei ole tullut. Mainetta ei kuitenkaan pelkkä käräjäoikeuden tuomio voi ratkaista. Se on kuitenkin se raja, johon tuossa on päädytty.

Kaikkea sitä kuulee kun paljon liikkuu. Joskus kuulin senkin, että ministerin tulee jäävätä itsensä omassa asiassaan.  Kuinka se muuten mahtaa olla, kun eduskunta äänestää hallituksen luottamuksesta.  Kyllä kai siinä on ehdottomasti kyse kaikkien ministerien omasta asiasta. Kuinkahan moni mahtaa jäävätä itsensä!

Ei sillä ole suurtakaan merkitystä Kalajoen Perussuomalaiset ry:n kannalta, olemmeko me piirin jäseniä vai emme. Puolueen kannalta on kuitenkin aika iso merkitys sillä, onko se ”lakia tarkoin noudattanut”.  Jos oikeudenkäyntejä tulee ja asioita aletaan penkoa, niin ei taida ihan puhtaat jauhot löytyä monestakaan säkistä.  Pahinta kaikessa, jos hyvin alkanut kannatuksen nousu tyrehtyy moiseen pikkuasiaan.  Sitä ainakaan minä en halua, sillä aate on hyvä, kunhan saamme pidettyä rosvot pois joukostamme.

Se nyt vaan on niin, että rehellisyys ja oman kunnian puolustaminen ei saa olla erottamisen syy, varsinkaan kun asia ei edes puolueelle kuulu.  Piirijärjestön asia se on, mutta se ei ole asiaa edes käsitellyt.

torstai 26. syyskuuta 2013

Vanhojapoikia viiksekkäitä



Vaimoni oli mukana perustamassa yhdistystä nimeltä MoPo (Monikulttuurinen  Pojanmaa ry), jonka tehtävänä on auttaa lähinnä tänne Suomeen joko pakolaisina tulleita tai muuten maahamme pettyneitä naisia ja voimaannuttaa heitä. Tarkoituksena on auttaa heitä elämässään eteenpäin riippumatta tavasta, jolla he ovat maahan tulleet.

Eräänä iltana keskustelimme näistä naisten ongelmista ja vaaratilanteista, joita he ehkä elämässään kohtaavat. Ikävä todeta, mutta naisten kokemus kertoo, että nuorten naisten suurin vaara on suomalainen mies.  Olen itsekin ollut oppilaitteni kanssa matkalla, jossa thaimaalaiselle opiskelijalle tehtiin mitä törkeimpiä ehdotuksia vain sillä perusteella, että suomalaiset miehet katsoivat sen oikeudekseen. 

Tämä herätti tietysti kysymyksen siitä, millaisia ovat nämä miehet.  "Vanhoja poikia viiksekkäitä", totesi vaimoni siihen. Minun kokemukseni kertoi, että kyseessä oli myös muita ”naisen puutteesta” kärsineitä miehiä. Osittain niitä, jotka jossain elämänsä vaiheessa olivat olleet ”ostamassa” vaimoja ulkomailta ja ”pettyneet” myöhemmin kauppoihinsa, törmättyään kulttuurien välisiin ristiriitoihin. Osa miehistä oli myös voimakkaasti alkoholisoitunutta porukkaa, mutta onnistunut salaamaan sairautensa ”vaimonhakumatkallaan”. 

Syitä tällaiseen epänormaaliin käyttäytymiseen on monia, eikä tämä missään tapauksessa koske kaikkia vierasmaalaisen kanssa avioituneita, mutta ongelmat näyttävät lisääntyneen juuri näissä ”seka-avioliitoissa”, joista monet ovat hyvinkin onnellisia. Ilmiö tuo kuitenkin vapaille markkinoille naisia, jotka eivät oikein ole kotonaan täällä Suomessa, mutta joiden palaaminen kotimaahansa on tosi korkean kynnyksen takana. 

Pirjo pystyi nimeämään moniakin esimerkkejä tästä, koska hän on toiminut laajalti Euroopassa. Ettei joku taas ottaisi itseensä, en nyt ala niitä yksilöimään. Tästä sain aiheen kirjoittaa blogiini jutun nimeltä ”Peräkamaripoika”, joissa hieman peilailin näiden herrojen taustoja. Tarkoitukseni oli todellakin luoda yleiskuvaus aiheesta, eikä jutussa tarkoitettu ketään erityisesti. Jos siis joku kohdisti kertomuksen johonkin tuntemaansa ihmiseen, hän ehdottomasti loukkasi tätä ihmistä. Loukkaus on sitä suurempi, mitä kauemmaksi vertaus osuu. Jos tunnistaisin tuollaisen epäilyn suuntautuneen juuri minuun, pitäisin sitä kiistatta törkeänä kunnianloukkauksena ja vaatisin ehdottomasti ,että moisten epäilysten edustaja peruisi sanansa. Siksi ei minun sanani suinkaan tarkoita yhtään ketään.

Totta tietysti on, että juttua kirjoittaessani minullekin tuli mieleen monia konkreettisia tapauksia. Enhän muuten olisi osannut juttua kirjoittaakaan. Mikään näistä esimerkeistä ei ihan sellaisenaan osu kohdalleen, vaan se on suhteellisen laajan kokemuksen mukanaan tuoma yhdistelmä.

Sorry vaan ihmiset, joita asia ei koske eikä kiinnosta. Ihan vaan tiedoksi ilmoitan, että jos joskus kerron jostakin ihmisestä, mainitsen hänet kyllä nimeltä, enkä silloin missään tapauksessa kirjoita mitään sellaista, jota en tarvittaessa voisi myös toteen näyttää.
Jos siis joku haukkoo henkeään kirjoitusteni johdosta, on se ainakin osunut kohdalleen. Pääsääntöisesti se on hänen oma asiansa.  Mielestäni MoPo-yhdistys on oikealla asialla.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Kissat



Olen joskus kirjoittanut Kekkosen kuolemasta. Olihan se tosi järkyttävä kokemus minun maailmassani, sillä kiistatta olen ns. kissaihminen. En väitä, että kissat olisivat maailman viisaimpia eläimiä, mutta rohkeutta niiltä ei puutu, ja hyvin ne näköjään ymmärtävät elämän tärkeimmät asiat.  Kissa on selviytyjä, joka hakee aina kaikkeen sen parhaimman ratkaisun ja toteuttaa päätöksensä perään antamatta.  Ehkä juuri näistä syistä pidän kissoista.

Miksi tässä poliittisessa blogissani sitten kirjoitan kissoista? No ihan siksi, että pidän niistä.  Minulla on ollut lukuisia kissoja, joiden nimiä en viitsi nyt luetella, vaikka jokainen on ollut oma persoonansa ja muistan yksittäisiä tapauksia lähes kaikista. Viimeisimmät ovat olleet Kekkonen, Mannerheim ja Tosca.  Oikein hyviä hiirenpyydystyskoneita kaikki, mutta myös loistavia ystäviä, jotka tulivat syliini aina murheeni hetkinä. Miten lie aavistaneetkin sen!  


 


Mannerheim ei enää asu Kalajoella, vaan vartioi rajaa jossain Mannerheim-linjan tienoilla. Vapaa-ajan asuntomme sijaitsee lähellä rajaa siellä Nuijamaan suunnilla ihan Saimaan kanavan välittömässä läheisyydessä. Yhtenä päivänä lähdimme sieltä kotiin. Yksinkertaisesti Mannerheim kieltäytyi lähtemästä kotiin ja pakeni metsään. Pitkänkään etsimisen jälkeen emme saaneet kissaa kyytiin, joten lopulta annoimme naapurille hoito-ohjeet ja palasimme kotiin Kalajoelle.  Hyvin kuuluu kissa pärjänneen, vaikka oli pannan jättänyt hoitajansa käteen, metsäretkille palatessaan.  Hieman omapäinenhän Mannerheim oli jo Kalajoella asuessaan. Saattoi olla omilla retkillään jopa kuukausia, mutta palasi sentään joskus itsekin kotiin. Tuskin kuitenkaan tuolta Lappeenrannan seutuvilta palaa.

Huonosti ovat asiat kissamme Toscan kohdalla. Hyvin on Tosca edelleen rauhallinen, mutta selvästi ikävöi kavereitaan. Kekkonen kuoli ja Mannerheim jäi valtakunnan rajoja turvaamaan. 



tiistai 24. syyskuuta 2013

Se ensimmäinen kivi



”Rikos on teko, josta laissa on määrätty rangaistus.”  Kukapa meistä voisi heittää sen ensimmäisen kiven, jos tuota määritelmää sovellettaisiin kaikkiin tapauksiin. Minäkin lähes ammattimaisena kirjoittajana joudun myöntämään syyllistyneeni tuollaisiin tekoihin. Sen mukaan olen jopa rikoksen uusija, sillä olen saanut sakot kaksikin kertaa auton parkkeeraamisesta omaan pihaan.  Sen lisäksi on tullut muutaman kerran ylinopeussakkoja, eikä mikään selitys ole auttanut.  Kiviä en siis missään tapauksessa saisi heitellä.  
Kun tämä nyt kuitenkin on poliittinen blogi, niin puutunpa asiaan, joka aina on askarruttanut mieltäni. Miksi poliittiset puolueet eivät noudata omia sääntöjään?  Melkein kaikkien puolueiden säännöissä on pykälä, joka sanoo ”hyvämaineinen Suomen kansalainen”. Tässä se ikuisuuskysymys sitten onkin.  Milloin ihmistä on pidettävä hyvämaineisena? No onhan siihen kansalla selvät käsitykset, mutta en ihan selvää määritelmää asiasta löytänytkään. Hyvämaineisena pidetään yleensä ihmistä, joka ei ole syyllistynyt tahallisesti noihin rikoksiksi luokiteltuihin tekoihin ja elää jokseenkin nuhteetonta elämää. Minäkin siis olen hyvämaineinen, sillä nuo mainitsemani liikennerikkeet ovat ainoat tuomioni, enkä ainakaan ihan viimeisinä vuosina kovin irstaastikaan ole elänyt .

Uskallan jopa luulla, että täällä kotipaikkakunnallani olen melko arvostettu henkilö.  Olipa niin tai näin. niin ainakin täytän tuon hyvämaineisuuden määritelmän lain tarkoittamassa mielessä.  Samaa ei voi sanoa kaikista politiikassa mukana olevista ihmisistä.  Enkä puhu nyt pelkästään omasta puolueestani, enkä edes omasta kotipaikkakunnasta.  Rikoksen tekijöitä ja huonomaineisia kansalaisia on eduskuntakin täynnä. 

Sanoin alussa, että melkein kaikissa puoluesäännöissä on tuo pykälä. Sen noudattamiseksi puutuu siviilirohkeus.  Jonkun määrätyn uskonnon tunnustaminen saattaa olla suurempi este puolueessa toimimiselle kuin esimerkiksi toistuvat varkaudet tai kunnianloukkaukset.  Näin se vain on.

Tutkikaapa oman puolueenne sääntöjä ja lähiympäristönne ihmisiä.  Olen samaa mieltä, että ihmistä ei pidä tuomita hänen menneisyytensä mukaan, jos asiat on kertaalleen sovitettu ja rangaistukset lusittu.  Hyvämaineiseksi ei ihminen kuitenkaan linnassa muutu, eikä rikos vanhene syyteoikeuden vanhentuessa. Tappajakin pääsee aikoinaan linnasta, mutta kantaa tappajan mainetta lopun elämänsä.  Jos minulta kysytte, niin en koskaan olisi valinnut eduskuntaan Volvo Markkasta, enkä edes Jyrki Kataista.  Ehkäpä heidän puolueessaan ei kuitenkaan ollut tuota sääntöpykälää.  Jos oli, niin miksi sitä ei noudatettu?  Joskus jopa hyväveliverkosto puuttuu asiaan, ja rehellisiltä kansalaisilta puuttuu siviilirohkeus.

Jos suomalaisessa politiikassa annetaan tämän systeemin jatkua, on aika turha odottaa suuria muutoksia.  Varmasti esimerkiksi perussuomalaisten Timo Soini on rehellinen kunnon mies, mutta samaa ei voi sanoa ainakaan kaikista hänen ympärillään hääräävistä hännystelijöistä.  Kovasti ihastuin aikoinani Veikko Vennamon julistamaan ”rötösherrajahtiin”. Se on nyt johonkin unohtunut.  Puuttuuko siinnäkin siviilirohkeus, vai siunataanko sääntöjen- ja lainvastainen menettely puolueen maineen varjelulla.  Ainakaan näin ei saisi olla, sillä totuus ei pala tulessakaan, ja lopulta nousee pintaan aina.

Eduskunnassa istuvien rötösherrojen luettelo on niin pitkä, että en nyt lisää sitä tähän, mutta ehkä syy kuitenkin selvisi.