maanantai 14. tammikuuta 2019

Valittamista täälläkin


 
Jyväskylä


Kun on kova valittamaan, niin aina löytyy valittamista, jopa täältä Jyväskylästäkin, jota kuitenkin pidän parhaana paikkana kaupunkien sarjassa. En minä oikein osaa sanoa, voitiinko edellistä asunkuntaani Kalajokea edes kaupungiksi sanoa, mutta olihan sillä sellainen nimi kuitenkin. 

Jossakin vaiheessa maalaiskyliä nimettiin kaupungiksi, niin että menetin sen saavutukseni, jonka olin joskus ottanut päämääräkseni: käydä kaikissa Suomen kaupungeissa ihan vain käymisen vuoksi. Toki varsin pieniä paikkoja oli jo silloin kaupunkien luettelossa, mutta kaikki ne täyttivät selvästi kaupunkien tunnusmerkit. Samaa ei voida sanoa enää ”kaupunkiuudistuksen” jälkeen syntyneistä uusista kaupungeista.  Nyt olen sitten ottanut tavoitteekseni kiertää kaikki Euroopan pääkaupungit, mutta en enää vanno niin tekeväni. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, vaikka olenkin jo selvästi yli puolivälin, niin matkaa vielä on. Jopa Islannin pääkaupunki puuttuu listaltani, mutta jos Jumala suo, niin tuon puutteen korjaan vielä kuluvana vuonna.

Oikeasti tämän kirjoitukseni aihe on kuitenkin nykyisen kotikaupunkini Jyväskylän kritisointi. Varmasti sopii monien muidenkin kaupunkien johdon mietittäväksi. En mitenkään usko, että ainut kelvollinen rakennusmaa on ihan kaupunkien keskustassa. Ihmiset kyllä asuisivat mielelläänkin hieman kauempana keskustasta, jos edes johonkin saisi autonsa tullessaan asioimaan. Niinpä onkin käynyt, että keskustan liikehuoneet näyttävät tyhjentyneen ja liikkeet siirtyvät Seppälään tai muihin lähiöihin, joista joku nousee uudeksi keskustaksi, kunnes myös niille tulee kantakaupungin kohtalo.

Eikö jo nyt olisi viisaampaa siirtää asuntorakentaminen kantakaupungin ulkopuolelle ja raivata kaikki mahdollinen tila pysäköintipaikoiksi. Olen varma, että myös keskusta heräisi henkiin tämän jälkeen.

Melko pian syntymäni jälkeen minusta tuli Jyväskylän asukas, mutta muutin täältä opiskelun ja työn takia pois 60-luvun puolivälissä. Kun nyt palasin tänne viettämään eläkepäiviäni, oli kaikki muuttunut. Kauniita taloja oli hävitetty ja tilalle rakennettu ihmisten säilömiseen tarkoitettuja kivimöykkyjä. 

Selvää on, että viidessä vuosikymmenessä asiat muuttuvat, mutta onko niiden pakko muuttua huonompaan suuntaan!  On selvää, että kaupungissamme valtaa pitävät vihreät vastustavat yksityisautoilua, mutta niin se vain on, että ihmiset liikkuvat autoilla ihan vihreistä riippumatta. Tässä on kai kuitenkin lausuttava myös kiitoksen sana. Jyväskylän julkinen liikenne toimii erinomaisesti, vaikka minä en ole oppinut vieläkään, kahden vuoden jälkeen, sitä käyttämään.

Ehkäpä kannattaisi jonkun valtuustopuolueen tehdäkin aloite, että esimerkiksi eläkeläiset saisivat ilmaiset bussimatkat.  Ei meitä niin paljon ole, eikä edes monia matkojakaan tehtäisi niin, että ei se vaikuttaisi paljonkaan yhtiön tulokseen.  Tuo bussin väri voisi vaikkapa olla jonkinlainen vihje.  ”Punikeistahan” tässä kaupungissa on päästy jo näköjään eroon, luojan kiitos. Vieläkö joku edes muistaa niitä?

Ihan kiva tässä kaupungissa on asua, enkä ihan ihmeenä pitäisi vaikka rupeaisin tavalla tai toisella vaikuttamaan kunnallispolitiikassakin, sillä turha kai täällä blogissa on räksyttää, jos ei ole muuta sanomista.

Tykkäsin aikoinani Jyväskylästä ja tykkään edelleenkin. Täällä oli paljon kavereita ja ystäviä. On varmaan edelleenkin, mutta ovat niin vanhentuneet, että eivät enää tunne minua.

Jos joku sattuu muistamaan, niin minulla on kyllä profiili facebookissa ja vilkaisen sitä aina joskus.  Nykyisin kyllä vähän harvemmin käyn siellä, kun en oikein some-sodasta innostunut ole.   

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Rikoksen uusija

Saattaisin tietysti tehdä avoimen kysymyksen poliisiviranomaisille, miksi Suomessa ei viitsitä enää tuomita rikollista, vaikka hän syyllistyy samaan tai samantapaiseen rikokseen toistamiseen.  Onko kyse pelkästään turhautumisesta siihen, että kun ei kerran tehonnut, niin eipä viitsitä enää edes yrittää.

Jo aikaisemmin tuomion ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan” -tuomion saanut Jussi Halla-aho saa jatkaa samaa toimintaansa Oulun tapauksen innoittama. Poliisi tutkii epäilystä, mutta Halla-aho jakaa tuomioita, vaikka toistaiseksi ei oikein kukaan tiedä, mitä todella on tapahtunut ja ketä on ollut mukana.  Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kyse on vähintään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Kun kaikki ulkomaalaiset leimataan syyllisiksi raiskaukseen, vaikka ei edes tiedetä, onko todellisuudessa raiskauksia edes tapahtunut.  Epäilys ja rikosilmoitus kyllä, mutta millainen teko todellisuudessa on ollut, on ainakin minulle hämärän peitossa. Liekö Halla-ahokaan ollut mukana, vaikka tuntuu tietävän asian poliiseja paremmin.

Luultavaa on, että rikos on tapahtunut, mutta minkälainen. Ainakin minä ihmettelen, miksi tytöt ovat useiden kuukausien aikana kulkeneet samassa osoitteessa ”raiskattavana”.  Ihmettelen myös sitä, miksi puolen vuoden takaisia tekoja on alettu penkomaan vasta nyt.  En puolustele rikoksia, mutta kyllä nuo kysymykset nousevat väkisinkin pintaan, kun luen halla-aholaisia kommentteja asiasta. En edes kehtaa väittää, että kyse olisikin ”persujen” vaalipropagandasta, sillä sen verran pahalta tuollainen ajatus haisee. Myönnettävä kyllä, että mielessä se kävi.

Totta kai on selvää, että rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset pitäisi karkottaa maasta ja ilmoittaa vastaanottavan maan viranomaisille rikoksesta, joka on karkotuksen peruste. Ongelmaksi jääkin se, mitä tehdään samoihin rikoksiin syyllistyneille suomalaisille, joita on moninkertainen määrä.  Mihinkähän me heidät karkottaisimme?

 Seksuaalirikokset kuukausittain 2014–2017
Lähde: Tilastokeskus

Palaan nyt kuitenkin alkuperäiseen aiheeseeni.  En koskaan ole pitänyt kovin kaksisina Halla-ahon matematiikan taitoja, mutta ihan vain päättelemälläkin voi todeta, että kaikki ulkomaalaiset eivät millään ole sopineet samaan osoitteeseen raiskaamaan alaikäisiä tyttöjä. Ei siis ole oikein syyllistää heitä kaikkia, vaikka joku olisi siihen syyllistynytkin. Halla-ahomainen yleistäminen täyttää siis rasistisen rikoksen tunnusmerkit, ja minun mielestäni kyseessä on rikoksen uusija. Aion tehdä asiasta myös rikosilmoituksen, jollei joku muu vastuullinen suomalainen ennätä ennen minua.

Olen samaa mieltä tasavallan presidentin kanssa siitä, että tämä maa täytyy pitää turvallisena meille kaikille, myös ulkomaalaisen näköisille. Halla-aholainen politiikka ei oikein tunnu siihen tähtäävän ja ”persunuorten” aatteet ovat yltäneet jo sille tasolle, että koko järjestön kieltämistä pitäisi harkita.  Perusteita kyllä olisi.

tiistai 8. tammikuuta 2019

Rahan, resurssien ja ajan tuhlausta

Suomalaiset nimittävät tätä pientä kansakuntaa hyvinvointivaltioksi. Ehdottomasti se myös on sitä, monilla mittareilla mitattuna.  Me emme kuitenkaan ole juuri missään asioissa maailman parhaita, vaikka yritämme keksiä milloin mitäkin perusteita tälle väittämällemme.  Toki urheilussa väläytetään silloin tällöin, mutta kun siitäkin puhutaan noin yleisellä tasolla, jäämme lähes kaikista pohjoismaistakin.  Silloin, kun menestys on heikko, selitämme sen johtuvan resurssien puutteesta, joka suomalaisessa kielenkäytössä tarkoittaa rahaa. Mutta se ei oikeasti edes ole sitä. Se on meidän keinomme peitellä laiskuutta ja sen avulla voidaan ostaa niitä resursseja, joita monet urheiluseurat vetivät ”vanhoina hyvinä aikoina” ihan vaan hihasta.

Mitä Suomi voisikaan olla, jos me kävelisimme hetken taaksepäin. Palaisimme aikaan, jolloin kaikkea pidettiin arvossa, jolloin työtä tehtiin työn vuoksi. Urheilijat harjoittelivat, ja muu kansa teki talkoita. Suomen urheilun, tieteen ja taiteen suurimmat saavutukset saatiin aikaan niihin aikoihin.  Nyt vain sanotaan, että ollaan maailman parhaita, vaikkei siinä mitään perää olisikaan. 

Onneksi olkoon vain, nuoret leijonat. Te voititte juuri ne pelit, jotka pitikin voittaa ja juuri nyt olitte maailman parhaita, mutta …

Vetäisinpähän taas tuossa edellä yhden vanhan virteni, jonka osaan jo unissanikin, mutta kun tämä taas liittyy muuhun kolinaan tässä yhteiskunnassa. Suomalainen luonne on siitä erikoinen, että mikään vanha ja hyväksi havaittu ei yksinkertaisesti jonkun ajan kuluttua kelpaa. Minä nimitän tätä uudistamisen vimmaksi, sillä minkään parantamisesta ei takuulla ole kyse. Yritykset ja muut laitokset tekevät määräajoin organisaatiouudistuksia, joita tehdään vain uudistusten vuoksi ja ylimääräisen rahan polttamiseksi. Kun uusi organisaatio saadaan jotenkuten toimimaan, niin aletaankin jo suunnittelemaan uutta. Vanha kyllä toimi vähän paremmin kuin tämä uusi, mutta juuri tästä syystä pitää jälleen tehdä uusi, jotta edes joskus päästään sen alkuperäisen tasolle.  

En toki toivo sote-uudistuksen kaatuvan, sillä siihen on jo nyt uhrattu yhteiskunnan varoja tosi huikea määrä. Se tuskin koskaan tulee toimimaan paremmin kuin tämä vanha järjestelmämme, jota myös nimitettiin maailman parhaaksi.  No ehkä ei ollut maailman paras, mutta tuskinpa sote tuo tullessaan muuta kuin kalliimman ja hankalemman järjestelmän.

Koulu-uudistus oli oman aikansa sote. Ei tosin yhtä kallis, ei ehkä yhtä hankala toteuttaakaan, mutta ehdottomasti yhtä tarpeeton. Kaikki kansainväliset mittarit kertovat, ettei Suomessa ainakaan osaamisen taso ole noussut.  Suurin muutos an kai se, että siinä missä oppilaiden piti itse tulla kouluihin, heidät nyt sinne kuljetetaan.

Olen pitkähkön työurani aikana ollut useammassakin työyhteisössä milloin milläkin vakanssilla.  Joskus ihan tarpeellisessa virassa, mutta joskus tein hommia, joita ei oikeastaan olisi kenenkään tarvinnut tehdä, mutta ne tehtiin vaan, koska ne kuuluivat uuden organisaation määrittelemiin tehtäviin.

Suurin pointti tässä asiassa oli kuitenkin se, että lähes vuoden välein tehtiin joku organisaatiouudistus, joka tarpeellisuutta ei oikein kukaan tiennyt.  Silloin minä opin käyttämään tuota termiäni ”uudistus uudistusten vuoksi”.  Eräässäkin oppilaitoksessa oli jopa suunnittelijan vakanssilla ihmisiä, joiden tehtävän oli suunnitella uudistuksia.

Tämä uudistamisvimma ei rajoitu pelkkiin organisaatiouudistuksiin, vaan suomalainen luonne on niin uudistusmielinen, että vanhoja rakennuksia vain aniharvoin korjataan, vaikka pienellä remontilla saataisiin aikaan paitsi mukavampi lopputulos, niin säästettäisiin myös paljon rahaa.

Vanhan korjaaminen ei yksinkertaisesti sovi suomalaiseen luonteeseen, vaan juuri siihen pitää rakentaa suuri ja mahtava hallintokeskus. 
Kaupunkien keskustat survotaan täyteen rakennuksia, joista seurauksena on, että autot eivät sovi sekaan. Tästä taas on seurauksena se, että ihmiset eivät pääse keskustan liikeisiin, jotka vähän kerrassaan tyhjenevät, koska ei kannata.

Jotenkin tuntuu siltä, että tämä Suomi on paitsi erittäin harvaan asuttu maa, niin täällä asuu myös maailman tyhmin kansa, joka on ehdottomasti sitä mieltä, että ainut rakennuskelpoinen maa sijaitsee kauppatorilla tai sen välittömässä läheisyydessä.

Kaupunkimme keskustassa ei ole taloista puutetta, mutta vähän parkkeeraustilaa tarvittaisiin.

Varmasti Suomi olisi oikeasti hyvinvointivaltio, jos me osaisimme elää.