Kesä keikkuen tulevi

Ei kirjan tekeminen ihan sitä ole, että kirjoittaa vaan. Toki olen yrittänyt tehdä nimenomaan oppikirjaa, jota voisin tarjota myös väitöskirjaksi.  Kun jotenkin luulin tuntevani alaa, ajattelin ensin, että ei tarvitse muuta kun kirjoittaa kaikki mitä tietää.  No eihän se niin mene. 

Se kaikkihan on jo kirjoitettu, mistäpä minäkään muuten asiaa tietäisin. Ei oppilaitoksissa, ei edes yliopistoissa opeteta mitään, mitä ei varmuudella tiedettäisi. Pitää olla vähintään perussuomalainen, että saisi väitöskirjan aikaan kopioimalla toisten tekstejä.

Istuin yliopistossa tutkijaseminaarin läpi ja opin ymmärtämään, mitä tuo väitös oikeasti tarkoittaa. Asioita on todella tutkittava ja sitten löydettävä vähintään uusi näkökulma, joka tuo myös uutta tietoa.  Keksijäksi ei tarvitse ruveta, vaikka joskus keksintöjäkin syntyy.

Tässä yhteydessä en paljasta vielä kirjani aihetta, mutta kuten arvata saattaa, se jotenkin liittyy materiaalitekniikkaan, onhan se minun alani. Materiaaleja on tuhansia, joten repikää sitten siitä. Sen verran voin paljastaa, että tuhansia tunteja varmaan tuo tutkimustyö tulee kestämään, ja auton mittariinkin kertyy tuhansia kilometrejä. Olisihan se kiva, jos jostakin löytyisi rahoittaja tällekin projektille, mutta tällä hetkellä sekin on vielä vaiheessa. Tässä vaiheessa olen kuitenkin saanut valmiiksi jo muutamia sivuja, joten usko on kova. Toistaiseksi olen kuitenkin rakennellut tekstiä oman tietoni varassa ja todennut seuraavan lauseen pitävän paikansa: ”Mitä enemmän tietää, sen paremmin tietää, kuinka vähän tietää.”

Näin se siis menee.  Ikä ei paina, eikä tiedonpuute rasita.  Varmaan on kuitenkin painettava pitkää päivää, että ei iso haaveeni jäisi toteutumatta.  Sain aikoinani rahoittajan diplomityölleni, joten täytyy uskoa, että kyllä tällekin teokselle joku löytyy. Onneksi olen jo eläkkeellä, joten ainakin jotain tuloja on.

Eiköhän se siitä … rakennettiinhan me kirkkokin. Antaahan nyt kevään tulla ja katsotaan, mitä on valmiina vuoden päästä.