sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Valtioiden synty


Minulla on lievä taipumus ärsyyntyä kaiken asteisesta rasismista tai siihen verrattavasta ahdasmielisyydestä.  Tästä syystä olen usein miettinyt tuota kysymystä valtioiden synnystä.  Valtiot ovat syntyneet lähinnä yhteisöjen hallintajärjestelmän vuoksi, eikä tosiasiassa ole mitään perustetta sille, että omimme tietyn alueen tästä planeetastamme.  Ei Herramme jakanut tätä planeettaa osiin, joista jotkut palat kuuluivat valkoisille ja jotkut taas värillisille. En tietenkään voi tietää sitä, mutta näin oletan.

Vuosien kuluessa ihmisen perintötekijät ovat muokanneet tietyllä alueella eläviä ihmisiä toistensa kaltaisiksi. Näihin perintötekijöihin vetoaminen ei kuitenkaan anna meille oikeutta kieltää toisenlaisilta ihmisiltä tällä alueella asumista, jos he tuntevat siihen ulkoista tai sisäistä tarvetta. Perusteltua on, että näin muodostuneet yhteisöt ovat laatineet omat lakinsa ja vaativat niiden noudattamista turvallisuutensa ja järjestyksen vuoksi.  Lait auttavat noudattamaan myös muita yhteiskunnan palveluja. Aikaa myöten järjestäytyneet yhteiskunnat hankkivat itselleen omia valtion tunnusmerkkejä ja julistautuivat omaksi valtiokseen. Ensimmäiset valtiot syntyivät noin 10.000 vuotta sitten, joskin niiden rakenteet olivat vielä silloin hyvin hauraat ja lait varsin alkeellisia. Rangaistukset ”normien” rikkomuksista perustuivat enemmän kostoon kuin sovitukseen ja kasvatukseen. Näihin, tosi vanhoihin, valtioihin nähden Suomi on varsin nuori yhteiskunta. Jumala tuskin on määrännyt tätä aluetta vain meille suomalaisille kuuluvaksi. Ehkä me sittenkin olemme vain omineet sen.


Me suomalaiset olemme säätäneet lait omaa yhteiskuntaamme varten ja myös sitoutuneet näitä lakeja noudattamaan.  Sananvapauslaki antaa minulle luvan kirjoittaa tähän blogiin melkein mitä haluan. Laki uskonnonvapaudesta antaa minulle taas luvan olla ortodoksi, samoin kuin sen antaa luvan muille katollisille, muslimeille, evankelisluterilaisille jne. harrastaa omaa uskontoaan.  Uskonto ei missään olosuhteissa voi olla turvapaikan myöntämisen este.  Sitä ei saa pitää esteenä muullekaan maahanmuutolle, sillä se yksinkertaisesti olisi itse asettamiemme lakien rikkomista.  Jokaisella uskontokunnalla on omat riittinsä ja tapansa, eikä niiden arvosteleminen ole hyvien tapojen mukaista. 

Kun hätää kärsivä ihminen kolkuttaa ovellemme päästäkseen turvaan, kysymmekö häneltä: ”Mihin uskontokuntaan kuulut?”  Eikö oikeampaa olisi asettaa itselle kysymys: ”Mitä meidän Herramme nyt tekisi?” Tuskinpa siinä sen jälkeen olisi paljonkaan miettimistä! Tämän turvapaikan ovi voi olla meidän itse keksimämme valtiovallan ovi.

Kohtuullista on, että maahanmuuttaja, olipa hän pakolainen tai muulla tavoin maahan tullut, noudattaa tämän yhteiskunnan normeja. Jos hän näin tekee, minun mielestäni meillä ei ole oikeutta sulkea häneltä ovia. Totta kai on myös kohtuullista, että hän itse elättää itsensä, niin kuin tilastojen mukaan valtaosa tekeekin.

Edelleen olen sitä mieltä, ettei Herramme ole määrännyt tätä tiettyä pikkuista plänttiä tällä planeetalla vain meidän suomalaisten alueeksi. Jossakin määrin yhdyn tähän vanhaan intiaanien ajatukseen, että maapallo on meidän kaikkien yhteistä omaisuutta.   

torstai 23. tammikuuta 2014

Hyvä kaunis Kalajoki


Kun jokunen vuosi sitten jäin kunnan työsuhteesta eläkkeelle, en oikeastaan kauheasti ajatellut, missä nämä eläkevuodet viettäisin. Visusti olin päättänyt, että työura on sitten lopullisesti loppuun kuokittu ja politiikasta en edus puhu. Niinpä tuntui melkein järkevältä ajatukselta, että katselen mitä netti tarjoaa ja löytäisinkö jostakin päin Suomea sopivan vaarin mökin, jossa sitten kissojen ja vaimon kanssa eläisin.  Kriteerit olivat melko vähäiset. Talo saa maksaa sen verran kuin minulle on sattunut rahaa pankkitilille kertymään, ja mahdollisen kunnostuksen rahoittaisin myymällä pari pienehköä osaketta, jotka olin onnistunut hankkimaan. Talon kunnostaminenkaan ei pitänyt ihan mahdotonta olla, sillä olinhan elämäni jossakin vaiheessa kolunnut rakennuksia vuosikausia. Täytyy myöntää, että kyllä kaverit joutuivat minua auttamaan, mutta jotain tietysti itsekin osasin ja teinkin - niin kauan kuin seinältä putosin.

Se seinältä putoaminen saikin minut ensimmäisen kerran tutustumaan Kalajoen palveluihin. No onnettomuus sattui kyllä pyhän aikaan, joten piipaa-autolla jouduin menemään Oulaisten terveyskeskukseen ja sieltä seuraavana päivänä Ouluun, jossa jouduin leikkaukseen. Kalajoen terveyspalveluihin pääsin tutustumaan vasta myöhemmin, mutta jo ambulanssissa olin saanut hieman esimakua kalajokisesta palveluyhteiskunnasta. Ensihoitaja piti seuraa koko matkan ajan ja antoi ainakin vaikutelman, että hän todella kantoi huolta minun terveydestäni.  Eivät kai halunneet minun kuolevan käsiin. Monet myöhemmät terveyskeskuksen ja ambulanssien palvelut kuitenkin vahvistivat sitä kuvaa, että terveydenhoito henkilöstö todella teki työnsä hyvin. Jopa kissojen ruokinnasta huolehdittiin, kun vaikutti siltä, että en ihan seuraavana päivänä olisi niitä syöttämässä.

Tähän päivään mennessä en ole joutunut sanomaan pahaa sanaa kalajokisten liikeyritystenkään palvelusta. Lähes poikkeuksetta tunnen itseni tervetulleeksi liikkeeseen kuin liikkeeseen. Varmasti ymmärtävät, ettei tuollainen ”eläkeäijä” voi mikään erityisen tuottava asiakas olla. En minä nyt viitsi luetella näitä paikkakunnan yrityksiä, kun kumminkin unohtaisin jonkun, mutta onhan niitä.

 Kuva: Markku Werkle

Olenhan minä arvostellutkin monia asioita, mutta olen tehnyt sen arvostelun vuoksi, en siksi että olisin tyytymätön paikkakuntaan sinänsä. Ainahan asioissa korjattavaa on, niin minussa kun ympäristössäkin, eivätkä suinkaan kaikki toiveet voi toteutua.

Olen lähes koko aikuisen elämäni ollut kiinnostunut yhteisistä asioista ja tavalla tai toisella ollut politiikassakin mukana.  Sen verran huono olen kieltäytymään, että kun aivan eduskunnasta soitettiin ja pyydettiin mukaan kalajokiseen politiikkaan, niin suostuin. Ei politiikassa sen pahempaa vikaa täällä Kalajoellakaan ole, mutta ehkä kuitenkin olisi pitänyt pysyä aiemmin tehdyssä päätöksessä ”pestä kädet” koko jutusta.  Politiikkaan mukaan lähteminen onkin ainut asia, jota todella kadun ja etsin kiivaasti keinoja päästä siitä eroon. Se ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista kuin saattaisi tuntua. Asiat täytyy vain hoitaa, ja jos niille ei löydy muita tekijöitä, on minun ne tehtävä ihan itse, halusin tai en.

Olkaa huoletta. Kallan kuvernööri kirjoittaa niin kauan kuin kynä pysyy käsissä. Politiikan seuraamista en aio lopettaa, enkä tietysti myöskään tätä blogia.

Lupasin, että en erityisesti yrityksiä tässä ala luettelemaan, niinpä käytän tässä vain nimitystä ”eräs yrittäjä”.   Minulla kun on joskus taipumusta hajamielisyyteen ja kerran unohdin rahakukkaroni kotiin, vaikka olin menossa tiettyä palvelusta hakemaan.  Kun kerroin unohdukseni yrittäjälle, ei tämä lainkaan hätkähtänyt. Totesi vain, että ”pannaan piikkiin… kyllä piikkisi on ainakin yhtä pitkä kuin olet itsekin”.  Voi kuinka hyvälle tämä tuntuikaan! Se oli aitoa luottamusta yli puoluerajojen.

Sehän minun piti sanoa, että Kalajoki on hyvä paikka asua. Kaupunki hoitaa asiansa, yrityksissä on hyvä palvelu ja maisema on tosi kaunis. 

Niin metsä vastaa kun sinne huutaa. Joskus minäkin huudan äänekkäästi, mutta se on silloin sellaista ja varmaan olen vilpittömästi sitä mieltä silloin.  Kaikki on kuitenkin suhteellista. Joskus myöhemmin taas enemmän politiikkaa, kunhan olen hieman maailmankatsomustani avartanut.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Minä itte suomalainen


Olen minä ennenkin tästä maininnut, mutta kirjoitanpa vielä kerran asiasta.  Onkohan kyse itsekkyydestä vai huonosta itsetunnosta, mutta hyvin yleistä on, että koetamme kaikista kirjoituksista löytää joko itsemme tai jonkin läheisistämme?

Kyllähän se totta on, että minäkin olen useimmat blogissa kertomani asiat tai tapaukset poiminut todellisesta elämästä, mutta yhtä kertaa lukuun ottamatta en ole ketään nimeltä maininnut enkä erityisesti myöskään ketään tarkoittanut. Tapaus sinänsä on ollut se, johon olen halunnut lukijan kiinnittävän huomioita. Kyllä se on asianomaisten oma ego, joka vaatii sitä, että kurkku suorana huudetaan, että minua tarkoitetaan. Vaan kun ei nimenomaan tarkoiteta. Useimmat lukijat eivät tunne tapausten alkuperää, jos emme nimenomaan itse sitä ilmoita.  Joskus siinä jopa pahasti erehdytään, ja voi olla että aiheutetaan tarpeetonta harmia asianosaisille ja ennen kaikkea ihmiselle, jolla ei ole mitään tosiasiallista tekemistä asian kanssa.

Juttuni peräkamaripojista oli tyypillinen esimerkki tapauksesta, joissa asiasta keskustelleet ihmiset eivät edes tunteneet myöhemmin peräkamaripojaksi tuomittua henkilöä. Minä kyllä tunsin, mutta ei käynyt pienessä mielessänikään, että olisin kyseisen herran ottanut juttuuni esimerkiksi. Nämä blogien kaivelijat olivat kuitenkin jokseenkin varmoja, että kyseistä herraa tarkoitin, ja saivat näin pahaa verta aikaan.

http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2009-02-19/muumin_kanssa_hiihtamaan/637de39aa938f3c50c642f187bf9af1f/@@images/9ec1018f-e7e5-4aa5-ac19-8630d275642c.jpeg

Tietysti tämä on poliittinen blogi, ja joitakin valtakunnan poliitikkoja saatan nimeltäkin mainita, mutta silloin en puhu vertauksilla, vaan kirjoitan juuri niin kuin asia on.  Valehteluun en yleensäkään ole sortunut, vaikka joskus saatan puhua tavallista isommilla kirjaimilla. Anteeksi jos tämä on sattunut jonkun nilkkaan! Niinhän sitä sanotaan, että ”se koira älähtää. johon kalikka kalahtaa”. En minä tämän takia ajatellut tyyliäni muuttaa, ja varsinkin julkisen vallan haltijoiden on kestettävä mahdollinen kritiikkikin.

Tämän blogin kirjoittaminen on tänään minun tapani osallistua yhteisten asioiden hoitoon, sillä eihän minusta eläkemiehenä paljon muuhun ole.  Kyllä minä kuitenkin katson oman osuuteni tulleen kohtuullisen hyvin hoidettua, eikä minun tarvitse arvoani korostaa poliittisilla ansioilla. Politiikka on minulle harrastus, jota seuraan pääasiassa mielenkiinnosta asioihin. Henkilökohtaisia tavoitteita minulla ei ole nyt, eikä tosiasiallisesti ole koskaan ollutkaan tällä sektorilla. Se, että ”vaadin” poliitikoilta jonkin asteista pätevyyttä, on mielestäni meidän kaikkien etu.  Ei ole oikein, että puoluekuri ohittaa ammatillisen pätevyyden.  Niin, SE VAAN ON VÄÄRIN.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Usko ja uskovaisuus

Kyllä nämä kaksi termiä jotenkin on yhteen liitettävissä, vaikka eivät ihan samaa asiaa tarkoitakaan. Usko voi olla hyvinkin poliittinen termi ja usko omaan mielipiteeseen on hyvin usein hyvin vahva. Yhtä vahva voi olla usko vaikkapa Jutta Urpilaiseen, eikä tätä uskoa ole helppo horjuttaa.

Vaikka kommunismia eräänlaiseksi uskonnoksi onkin joskus sanottu, en kuitenkaan tosissani ole koskaan sotkenut vakaumuksellista kommunistia uskovaiseksi.  Kyllä minä tämän termin olen ymmärtänyt aivan erilaiseksi. Ihminen joka uskoo syvästi johonkin hyvään voimaan ja käyttäytyy itse kutakuinkin säädyllisesti voi minun tulkintani mukaan olla uskovainen.  Minun mielestäni uskovaisuus vaatii kuitenkin myös uskon tunnustuksen.  Uskon tunnustuksella minä käsitän uskon kohteen määrittelemistä.  On aika vaikea uskoa, jos ei edes tiedä mihin uskoo.

Oikeasti olen aika usein ystävieni kanssa pohtinut tätä ongelmaa. Ihan uskonsuuntauksesta riippumatta olemme yhdessä tulleet siihen tulokseen, että uskovaiseksi voidaan katsoa ihminen, jolla on syvä usko johonkin itseään korkeampaan voimaan ja joka pyrkii elämään ”käskyjen” mukaan.

Panin tuon sanan ”käskyt” sitaatteihin, sillä minun mielestäni ne eivät ole syntyneet siten kuin Raamattu opettaa. Raamattu on käännöskirjallisuutta, jota en siis muutoinkaan ota ihan kirjaimellisesti, vaikka pidänkin sen antamia neuvoja ja ohjeita tosi hyvinä. Siitä ei siis todellakaan ole kysymys. Tosi ”uskovainen” pitää Raamattua Jumalan sanana, eikä aseta sitä missään muodossa kyseenalaiseksi. Ikuisena arvostelijana en milloinkaan ole tähän pystynyt, vaan kyseinen kirja pitää mielestäni sisällään paljon satuja ja tarinoita.

Harras uskovainen en siis missään muodossa ole, enkä niin ole koskaan väittänyt. Minun uskonnollani on alun alkaen hyvin matemaattinen pohja. Maailmankaikkeus on yksinkertaisesti niin hieno matemaattinen järjestelmä, että se ei ole voinut syntyä sattumalta. Minä uskon siihen, että on olemassa joku meitä korkeampi voima, jota minä nimitän Jumalaksi. Minun Jumalani on kuin hyvä työnjohtaja. Hän ei vaadi jokapäiväistä selkään taputusta eikä jatkuvaa ylistystä. Kyllä Jumalalle riittää se, että kuokimme hyvin jokapäiväisen sarkamme ja käyttäydymme asiallisesti muita ihmisiä kohtaan.

Luterilainen kirkko samoin kuin Suomen ortodoksinen kirkko ovat valtionkirkkoja, joihin pääosin synnytään. Näihin kirkkokuntiin kuuluva ei automaattisesti ole mitenkään erityisen uskovainen, vaan suurin osa näistä ihmisistä on ns. tavallisia ihmisiä.

Minulle ortodoksinen rukoushuone merkitsee paljon muutakin kuin paikkaa, missä palvellaan Jumalaa ja säilytetään ikoneja. Se on paikka, joka tarjoaa tilaisuuden hiljentymiseen ja ajatusten kokoamiseen.  Uskon sen merkitsevän sitä myös monille matkailijoille, ja juuri siksi Kalajoen ortodoksinen rukoushuone on sijoitettu parhaalle matkailualueelle. Kannattaa käydä kokeilemassa sen vaikutusta mieleen.

Olen Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen kannatusyhdistyksen puheenjohtaja ja hankkeen alulle panija.  Se ei tee minusta tavallista ortodoksia hartaampaa, sillä kannatusyhdistys ei ole uskonnollinen järjestö. Ennen kaikkea kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen kannatusyhdistys on karjalaista kulttuuria vaaliva yhdistys, jonka näkyvänä tunnuksena tsasouna on.  Toki toivon siitä muodostuvan myös pyhinvaelluskohteen, jota kautta se hyödyttää Kalajoen matkailuakin.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Äärioikeisto


Media kertoo melkein päivittäin erilaisista selkkauksista maailmalla. Joskus kyse on ”kapinallisista”, joskus taas suoranaisista sodista.  Ei niistä aina voi ottaa selvää, mistä milloinkin on kysymys. Tavallinen paikallinen kylätappelu on kuitenkin varsin selkeä mellakka, joita tapahtuu meillä ihan kotoisessa Suomessakin. Media puhuu varsin yleisesti silloin äärioikeistosta.


Äärioikeisto on lähes yhtä vaikeasti määriteltävissä kuin jonkun sortin uskovaisuuskin. Kummassakin tapauksessa on kyse määrittelijän omista käsityksistä. Kaikkihan me jonkin sortin uskovaisia olemme. Toiset enemmän ja toiset vähemmän, ja uskonnon kohdekin kovasti vaihtelee.  Itse uskon kohtuullisessa määrin siihen, että on olemassa joku minua korkeampi voima, joka pyörittää tätä maailmankaikkeutta. Onhan se joskus hieman ihmetystä herättänyt, että tämä korkeampi voima on sallinut nuo kaikki mellakat, olipa niiden järjestäjä kuka tahansa.

Sen verran olen politiikassa mukana ollut, että luultavasti pystyn sijoittamaan kotimaiset puolueemme lähes oikeaan järjestykseen vasemmalta oikealle. Sitä en tiedä, miten se järjestely maailmalla menee.

Äärioikeisto on melkein kirosana, jonka arvelen johtuvan siitä, että natsit aikoinaan tekivät tekoja, joita maailma vieläkin kauhistelee. Natsien sanotaan muodostaneen saksalaisen äärioikeiston, ja täytyy uskoa, että äärioikeistosta puhuessaan suomalainenkin media koettaa hakea jonkinlaista yhteyttä tuohon järjestöön. Minun täytyy sanoa, että minä en löydä heikkoakaan yhteyttä nykypäivän maailmasta tuohon toisen maailmansodan aikaiseen saksalaispuolueeseen.

Suomalainen äärioikeisto on nimeltään Kokoomus ja hyvin lähellä sitä on RKP. Äärivasemmisto taas on yhtä selkeästi Vasemmistoliitto.  Nämä ääripuolueiksi nimittämäni puolueet ovat siis nykyisiä eduskuntapuolueitamme, enkä suinkaan tarkoita pelkkää istumajärjestystä eduskunnassa, vaan puolueiden ideologiaa. Eduskunnan ulkopuolella on myös muutamia pienpuolueita, jotka ehkä voivat levittyä vieläkin enemmän vasemmalle ja oikealle, mutta niiden merkitys ei liene kovin suuri.  Siinä merkityksessä kuin media äärioikeiston pyrkii käsittämään ei Suomessa ole äärioikeistoa.

Rasismia on yritetty istuttaa esimerkiksi Perussuomalaisten niskaan, mutta luulen tietäväni, ettei minkäänlainen ulkomaalaisvastaisuus kuulu puolueen ohjelmaan. Toki Suomessakin rasismia on, mutta se ei taida olla minkään puolueen ohjelmassa.  Yksilöitä on kaikissa puolueissa, mutta perussuomalaiset sallivat tavallista laajemman yksilöllisen mielipiteen ilmaisun.  Voihan oikeasti olla, että median rasismista jauhaminen on tuonut puolueeseen yksilöitä, jotka pitävät rasismia jonkin asteisena agendanaan.  Puolueena perussuomalaiset tuskin on muita ulkomaalaisvastaisempi.  Akselilla oikeisto - vasemmisto ”persut” sijoittuvat minun mielestäni tuonne demarien ja keskustan väliin.

Semmoista siis tänään täältä Kallasta. Kallan kuvernöörin blogihan on mielipidekirjoitus siinä kuin mikä tahansa blogi, eikä asioiden aina tarvitse olla niin kuin tässä kirjoitan.  Näen asiat niin kuin näen ja se siitä.  En riitele riitelemisen vuoksi, enkä valehtele tietoisesti minkään asian vuoksi.



https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOyEPnpx4AZsU-Ka-XGhpo0JXjyQGnSt1fsJTaUJpiMeHRh0jpjpD4wS9eKdl4IRSfX_KxwejpGvPe-9nNFMWVH0lCPozJqIMdB_wyu1DU10WlQvoGciLtwYx0wNr5sUpO4qFJPz4k0Vqn/s400/puolueet.png
Kuva: http://mikaelkuisma.blogspot.fi/2011/04/tarkasteltin-aikaisemmin-hs-vaalikone.html