sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Sata vuotta väärää historiaa


”Miten sellainen maa kuin Suomi, joka näki 1,2 miljoonan ihmisen muuttavan pois Suomesta vuosina 1860 – 1999 ja joka asutti 420 000 karjalan pakolaista jatkosodan jälkeen (1941 -1944), voi vihata maahanmuuttajia ja puhua halveksivasti pakolaisista?” ihmettelee vuosikausia Suomessa asunut Enrique Tessieri. Oikeasti samaa olen ihmetellyt minäkin, sillä se tosiasia, että Karjalasta todella tuli tuo suuri pakolaisjoukko, jonka rinnalla nykyisien pakolaisten määrä suhteellisesti rikkaassa Suomessa, on todella vähäinen.

Selitys tuohon löytyykin politiikasta. On poliittisesti korrektimpaa puhua evakoista kun pakolaisista, sillä ryssän pelko on juurtunut syvälle poliitikkojen mieleen. Samasta syystä nimitämme länteen paenneita Neuvostoliiton kansalaisia loikkareiksi. Miksi emme kutsu heitä pakolaisiksi?

Tosiasia on myös se, että Suomen asutus kautta vuosisatojen on syntynyt vähintään kolmella, ellei peräti neljällä tavalla. Ensinnäkin on ollut alkuperäisasukkaita lappalaisia. Hekin ovat lähtökohtaisesti useammasta eri lähteesstä, mutta ehkä meidän on syytä käsitellä yhtenä kokonaisuutena tätä osaa kansastamme. Oletettavaa on, että osa kansastamme on siirtynyt Venäjältä ja pitkiäkin matkoja jostain Volgan rannoilta. Myös Ruotsin kuningas vaikutti maamme asutukseen lupaamalla suuria verohelpotuksia niille, jotka siirtyivät asumaan itäisille ”erämääalueille”. Geenitutkimukset ovat myös osoittaneet, että joukossamme on suuri joukko geneettisesti keski-eurooppalaisia. Joku suomalainen rotu on yhtä suuri harha kun Hitlerin lanseeraama arjalainen rotu.

Onkohan niin, että puolue nimeltä Perussuomalaiset on yrittänyt tuon nimen turvin taistella historiaa vastaan! 

 Muistomerkki Suomesta lähteneille siirtolaisille Hangossa. 

Ihmettelen suuresti esimerkiksi Timo Soinin televisiossakin nähtyä lausuntoa ”on moraalitonta jos ihmiset pakenevat sotaa ja tulevat Eurooppaan pakolaisina sen sijaan, että taistelisivat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta sodan hävittämässä kotimaassaan.”

Tuohon minä kyllä sanoisin, että on arveluttavaa, että kaiken tuon kokenut maa, Suomi, asettaa ulkoministerikseen noin huonosti omaa historiaamme ja kansainvälistä tilannetta tuntevan miehen.

”Vastaus on selvä, me kiellämme historiamme ja sekoitamme sen kylmän sodan varjoon. Kuitenkin kylmä sota päättyi Neuvostoliiton sortumiseen jo vuonna 1991.” jatkaa Tessieri.
Meidän oma ennakkoluulomme ja rasistisuutemme on tosiasioiden kieltämistä ja pelkoa siitä, että tähän maahan tulisi joukko asukkaita, jotka ovat jollakin tavoin fiksumpia ja kehittyneempiä kuin me. On toivottavaa, että joskus koittaa se aika, että toteamme kaikkien ihmisten olevan suunnilleen toistensa kaltaisia ja että monikulttuurisuus on vain rikkaus. Toki me aina olemme olleet monikulttuurisia, mutta joko me emme ole tietäneet sitä, tai olemme koettaneet nähdä sen negatiivisena asiana.

Tähän loppuun sitten vielä lause Tessierin suusta.

”Joidenkin suomalaisten poliitikkojen ja puolueiden etniset ja rasistiset sadut perustuvat tietämättömyyteen - sinun ja heidän.”

Olisi kammottavaa, jos tuo sadan vuoden aikana syntynyt väärä historia jäisi pysyvästi ”vaihtoehtoiseksi totuudeksi”. Kyllä minä olen Karjalan pakolainen ja sellaisena pysyn, niin kauan kuin henki pihisee.


tiistai 25. huhtikuuta 2017

Tuulimyllyt ja korruptoitunut Suomi


Asia joka ei ole totta, ei vain yksinkertaisesti ole totta, tai jos se onkin totta, niin se on ihan vaan sattumalta totta. On selkeästi huomattu, että Suomen jalkapallomaajoukkue ”Huuhkajat” ei ole maailman paras jalkapallojoukkue, mutta mahdollista on, että se on Suomen paras joukkue. Tosin tästäkään ei toistaiseksi ole mitään näyttöä, sillä on paljon mahdollista, että tämä porukka jatkaisi valitsemallaan tiellä ja häviäisi esimerkiksi Rovaniemen Palloseuralle. Uskotaan nyt kuitenkin siihen, että tuo joukkio selviytyisi useimmista kansallisen tason joukkueista. Kansamme luonteelle onkin ominaista, että asioissa, joissa ei mitään oikein voida mitata eikä todistaa, me julistaudumme maailman kärkimaaksi.

Me pidämme oikeusjärjestelmäämmekin maailman parhaana, tai ainakin melkein. On kuitenkin paljon asioita, jotka ovat kovasti syvältä jostakin ja joihin löytyy selitys vain siitä, että oikeuslaitoksemmekin uskoo, että asioita voidaan tutkia vain Suomessa. Tästä on ns. tuulivoima hyvänä esimerkkinä. Kun tuulivoimaloiden haitoista ja niiden aiheuttamasta inframelusta on valitettu eri oikeusasteisiin, on usein törmätty siihen, että tuomioistuin on todennut: ”Asiasta ei ole tutkimustuloksia.” Tosiasiassahan niitä on, mutta ne ovat ulkomaalaisten tutkijoiden ja tutkimuslaitosten tekemiä, eikä niitä näin ollen tarvitse ottaa huomioon suomalaisessa oikeusjärjestelmässä. Vaikka en voi yksittäistä tapausta julkisuudessa riepottelemaan ruveta, niin vakuutan, että näin on todella käynyt.

Ihmettelenkin suomalaisen tutkimuksen ylivertaisuutta, vaikka Suomessa on vain yksi yliopisto, joka selviää sadan arvostetumman yliopiston joukkoon maailmassa. Liekö sitten sieltä valmistuneet ne sadat maailman parhaat virkamiehetkin, joita Suomi on pullollaan?

Olen usein kritisoinut ns. maailman parhaita. Ei siksi, että en arvostaisi kotimaatamme tai esimerkiksi paikallisia kätilöitä. Ei kuitenkaan ole olemassa mitään perustetta väittää, että kyse olisi jotenkin maailman parhaista. He toki voivat sitä olla, mutta luultavimmin ovat tavallisia ammattilaisia, joita koko maailman on täynnä.

Suomi on kuulemma vähiten korruptoitunut maa maailmassa. Juuri nämä ovat väitteitä, jotka saavat minut melkein kipeäksi. Pääsääntöisesti lähes kaikki ihmiset kaikkialla maailmassa ovat lahjottavissa. Kyse on vain tavasta ja hinnasta, eivätkä edes suomalaiset poliisiviranomaiset ole tämän maailman mädännäisyyden ulkopuolella. Jari Aarnion tapaus todistaa tämän hyvin, vaikka samalla tuleekin todistettua myös se, että poliisi tutkii myös toisia poliiseja.

Mahamme levinnyt ”tuulivoimatulva”, joka on monin verroin haitallisempi kuin ns. ”pakolaistulva”, on tuonut korruption todella pintaan. Ihmisten terveydestä välittämättä rahanahneet voimayhtiöt ajavat keinoja kaihtamatta myllyjä paikkoihin kuin paikkoihin. Tuhansille maanomistajille ja jopa heidän naapureilleen on hankittu taloudellista etua. Tuo etu on venytetty kuntien valtuustoihin, kuntien hallituksiin ja lautakuntiin. Suoranainen korruptio on taitavasti kätketty, ja olen antanut kertoa itselleni, että jossakin kunnassa kunnanhallituksen puheenjohtajasta on tullut voimakas tuulivoiman kannattaja, koska voimayhtiö ostaa täytemaata hänen mailtaan kohtuullisen hyvään hintaan. En todella tiedä onko näin tapahtunut, mutta jostakinhan nämä jutut alkunsa saavat. 


Henkilökohtaisesti voin kertoa - varmuudella, että vaikka valitin entisen kotipaikkakuntani ympäristöterveydenhuoltoon oman terveyteni romahtamisesta, ei se johtanut mihinkään toimenpiteisiin. Koska tiedän, että viranomaisilla on tämänkaltaisissa tapauksissa tutkimisvelvollisuus, olen nyt harkinnut tutkintapyynnön tekemistä poliisille.

Missään tapauksessa Suomi ei ole maailman vähiten korruptoitunut maa, vaikka meillä rehottava korruptio on hienostuneempaa ja paremmin kätkettyä kuin monissa kehitysmaissa.


maanantai 24. huhtikuuta 2017

Suomen turvallisuusuhat


Viime aikoina on kovasti keskusteltu maamme turvallisuustilanteesta. En tosin tiedä, mikä sen olisi muuttanut tässä vuosien varrella, sillä kyllähän meidän tilanteemme on jokseenkin vakaana säilynyt aina sodanjälkeisten vallankumoushaaveiden jälkeen. Aina meillä on ollut varsin arvaamaton naapuri, joka YLE:n kyselyssäkin nousi kansalaisten mielestä suurimmaksi uhaksi. Totta tietysti on, että siellä on nyt ”keisarina” tavallista kohmompi sotahullu, mutta minä uskon, että siitäkin selvitään diplomatian avulla, niin kuin on selvitty tähänkin asti.

Vaikka nyt en odotakaan Venäjän hyökkäystä, edes näiden minun kirjoituksien vuoksi, pidän minäkin sitä suurimpana ja lähes ainoana uhkana. Maahan muuttoa ja maasta muuttoa on aina tapahtunut, eikä siitä ole muuta harmia ollut kuin se että koulutettua väestöä on ollut vaikea pitää kotimaassa.

Totta tietysti on, että maahanmuuttotilanne on hieman muuttunut nyt, kun niin monessa maassa soditaan ja ihmisiä joutuu pakenemaan kotimaastaan aivan samalla tavalla kuin suomalaiset aikoinaan joutuivat pakenemaan sotatoimialueilta.

Suomeenhan noita pakolaisia on kuitenkin varsin vähän tullut, vaikka osa kansastamme pitää tätä isomman urheilukilpailun yleisömäärän kokoista joukkiota suurena. On todennäköistä, että turvallisuustilanteeseen ei tällä sotaa pakenevalla joukolla ole kovinkaan suurta merkitystä. Ainahan täällä on jonkinasteisia terroritekoja tehty ja monet polttopullojen heittelyt ovat kohdistuneet maahanmuuttajiin ja pakolaisiin. Niiden tekijät ovat kyllä olleet ihan kantasuomalaisia samoin kuin monissa muissakin rikoksissa. joita näiden ”mamujen” niskaan on koetettu syytää. Kouluampujat ja kirkonpolttajat ovat poikkeuksetta olleet suomalaisia.

On melko varmaa, että ihan pulmusia eivät kaikki tuossa pakolaisjoukossakaan ole, mutta prosentuaalisesti se on varsin pieni joukko. Tilastot kertovat, että suurin osa vieraan maan kansalaisten tekemistä rikoksista kirjataan niille Suomessa käyville ihmisille, jotka asuvat ulkomailla ja joilla ei ole pysyvää asuinpaikkaa Suomessa. Toinen suuri ryhmä onkin sitten paluumuuttajat, jotka ovat suomalaissyntyisiä, mutta omaavat esimerkiksi Ruotsin kansalaisuuden.

Minä katsonkin, että suurin turvallisuusuhka, joka tavalliseen ihmiseen kohdistuu, muodostuu Odinin sotureiksi itseään kutsuvista joukkioista, joissa on mukana useita väkivaltarikollisia. En tiedä, vieläkö noita joukkioita kulkee kaduillamme, mutta kyllä minä ainakin niitä pelkäisin.


Odin


Minä luotan meidän suojelupoliisiin, mutta olisiko tuo ihme, jos noista pakolaisista joku hieman hermostuisikin? Vaikka suurin osa suomalaisista on ihan positiivisesti suhtautuvia kunnon ihmisiä, niin kyllä tähänkin joukkoon rasisteja mahtuu. Nämä rasistit saattavat aiheuttaa sen, että osa ihmisistä ei tunne oloaan turvalliseksi edes täällä, vaikka me suomalaiset sanomme tätä maata maailman turvallisemmaksi. Ehkäpä se ei sittenkään ole sitä pakolaisille.
 
Saattaa tuo väite olla samaa luokkaa kuin nuo väitteet maailman parhaista opettajista, maailman parhaista kätilöistä ja oliko se nyt maailman paras jalkapallojoukkue.




sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Älkää muutelko historiaa


Aamukahvikeskustelulussa puhuttiin Karjalan pakolaisista ja todettiin, että kun minun sukupolveni on kokonaan kuollut, jää tämä pakolaisvaihe historiaan täysin vääristeltynä. En tiedä, mistä johtuu, mutta sodan jälkeen syntyneet sukupolvet mitätöivät koko pakolaisasian. Tosiasiahan kuitenkin oli, että kyllä meitä oli vähintään se sama määrä kun nyt on ”Syyrian evakoita.” Ei se mikään häpeä ole, että siviilit pakenevat armeijoiden hyökkäyksiä. Kun perheeni lähti Pitkärannasta viikko suurhyökkäyksen jälkeen, kyse oli selkeästä paosta, sillä seuraavana päivänä siinä taajamassa puhuttiin jo venäjää. Itse olin silloin viikon ikäinen, joten en tästä pakomatkasta mitään muista, mutta uskon nyt jo edesmenneiden vanhempieni kertomuksia, samoin kuin monien muidenkin pakolaisten kertomuksiin. Hyvin samanlaisia ne ovat kuin nykyisten pakolaistenkin kertomukset. En tiedä, mihin vääristely perustuu, mutta väite että Karjalasta ei tullut pakolaisia on kaukana totuudesta. Te kaikki valloitetusta Karjalasta paenneet varmasti tiedätte, että meitä oli. Tämä sodan jälkeen syntynyt sukupolvi, syystä tai toisesta, pyrkii vääristelemään historiaa, niin että pahaa tekee. Vetoankin nyt kaikkiin karjalaisiin, jotka totuuden tunnette. Pankaa asia paperille ja koettakaa kertoa kaikille teitä kuunteleville, mitä se oikeasti oli. Häpeä ei ole se, että myönnämme joutuneemme pakenemaan, vaan häpeä syntyy siitä, että vääristelemme totuutta.

Yhdenkään Karjalan liiton johtohenkilön ei ainakaan pitäisi sortua tuollaisiin ”vaihtoehtoisiin totuuksiin.” Evakuointi on rauhanomainen toimenpide, jossa ihmisiä siirretään tilapäisesti turvaan jonkin vaaran uhatessa. Pako on taas sitä, jossa selkeästi paetaan jotain henkeen tai terveyteen kohdistuvaa vaaraa.

Karjalasta tuli sekä evakkoja että pakolaisia. Kertokaa tämä ääneen myös jälkipolville, jotka ansaitsevat todellista tietoa.

Ari Keronen, viikon ikäisenä Pitkärannasta paennut.

Tuossa edellä on teksti, jonka olen lähettänyt Karjala-lehden yleisönosastoon. Voi hyvinkin olla, että sitä ei julkaista, niin kuin ei edellistä samaa aihetta käsittelevää kirjoitustanikaan.

Olen syvästi tietoinen, että kyse on saivartelusta sanan ”pakolainen” kanssa. Yhtä hyvin voitaisiin kuitenkin saivarrella sanan ”evakko” kanssa. Yleensähän evakuointi tarkoittaa tilapäiseksi tarkoitettua poistumista paikasta, jossa ei ole enää hyvä olla. Se voi olla joko vesivanhinko tai pommiuhka. Ajatus on kuitenkin, että tilanteen normalisoituessa evakuoidut voivat palata takaisin sinne mistä ovat lähteneet. Karjalan pakolaisten kohdallahan ei näin ollut, vaan he pakenivat todellista vaaraa. Näin siis sana pakolainen on selkeästi osuvampi, varsinkin, kun erittäin suuri osa porukasta pakeni täysin oma-aloitteisesti rintamalinjojen lähestyessä.

Missään tapauksessa ei kyse heidän kohdallaan ole mistään evakuoinnista. Uskon, että tuo harhaanjohtava kaikenkattava evakko-sana onkin syntynyt niistä toimenpiteistä, joita tehtiin kun munattomat rajaneuvottelijat luovuttivat venäläisille vapaaehtoisesti alueita, joita nämä eivät pystyneet valtaamaan. Silloin oli kyse evakuoinnista, kun näitä alueita tyhjennettiin. 




Pakolaiset ovat maailmanpolitiikassa suuri ongelma -- ja suuri murhenäytelmä. Myös Suomella oli toisessa maailmansodassa valtava pakolaisongelma, vaikka hienostellen puhuttiinkin siirtoväestä tai evakuoiduista eli evakoista. 

 
Sibelius-Akatemian tiloihin sijoitetut Karjalan evakot seurustelevat elokuvaesityksen väliajalla. Äärimmäisenä vasemmalla siirtoväkijoukon johtaja, maanviljelijä Heikki Saaristo Kaukolasta.

Kuva: Suomen valokuvataiteen museo / Uuden Suomen kokoelma
Kuva

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Kaikenkarvaiset poliitikot


Kun jouduin politiikkaan mukaan, olin tosi nuori ja sinisilmäinen. En edes tienyt, mikä se paikka oli, johon kaverini minua kuskasi. Ovessa kyllä luki, että ”Kansalliset nuoret”, mutta en toki tiennyt, mikä se sellainen kerho oli. Ihan kivaa porukkaahan siellä oli, mutta silloin tällöin kävi joku ”juuso walden juniori” puhumassa politiikkaa ja asioita, joista jo silloin tiesin, että ne eivät ole totta. Aluksi luulin, että tuo herra vain erehtyy, sillä mieleenikään ei tullut, että aikuinen mies valehtelee. Kun tajusin nuo puheet tahallisiksi ”vaihtoehtoisiksi totuuksiksi”, tunsin oloni siinä määrin ahdistuneeksi, että lopulta jätin tuon porukan.

Olin Oulussa opiskelemassa, kun seuraavan kerran törmäsin politiikkaan. Tekun silloinen vahtimestari onnistui minulle syöttämään uskon siihen, että jonkinlainen ”messias” Suomen politiikkaan on syntynyt ja perustanut puolueen nimeltä Suomen maaseudun puolue, SMP. Veikko Vennamo oli Karjalan pakolainen niin kuin minunkin perheeni ja puhui paatoksella ”rötösherroista” ja muista väärintekijöistä. Kyllä minä Vennamoa uskoin, enkä koskaan huomannut hänen valehdelleen. Luulenkin, että jos hän olisi jostain sellaisesta jäänyt kiinni, olisi hänet pian teilattu. Totta tuntui Veikko puhuvan, ja niin minä päätin auttaa tuota puoluetta.

Olin mukana puolueen opiskelijajärjestössä ja tietenkin minua pyydettiin myös paikallisvaaleihin ehdokkaaksi. Vaikka olinkin kohtuullisesti menestynyt urheilija, en pitänyt itseäni sopivana varsinaiseen politiikkaan, sillä jo silloin tajusin, että olinpa kuinka hyvä nyrkkeilijä tahansa, se ei lisää politiikassa tarvittavia ominaisuuksia. Vaikka Vennamo vaikutti rehelliseltä, en kuitenkaan halunnut itse osallistua politiikkaan. Kun opiskelun ja urheilun lisäksi autoin puoluetta käytännön töissä , katsoin sen hyvin riittävän minun osuudekseni.  

Pari vaalikautta myöhemmin suostuin puolueen ehdokkaaksi ainoana tarkoituksenani päästä liikuntalautakunnan jäseneksi. Uskoin, että siinä minulla luultavasti olisi ollut antamista, mutta ei ollut enää SMP voimissaan, enkä minäkään päässyt tuohon lautakuntaan. Toki se ei ollut mikään pettymys minulle, sillä sen verran itsekäs oli ajattelutapani, että suurempi menetys se oli silloiselle Rovaniemen kaupungille kuin minulle. Pian tuon jälkeen SMP meni konkurssiin, mutta ihan kokonaan en vieläkään politiikasta päässyt.

2000-luvun alussa SMP:n perilliseksi oli noussut Perussuomalainen puolue, ja moneltakin taholta minua pyydettiin taas mukaan. Kaikenlaisten vaalien ehdokkuudesta kieltäydyin, mutta erään kansanedustajaehdokkaan vaalipäälliköksi lupauduin eduskuntavaaleissa. Silloin liityin myös puolueen jäseneksi. Ei päässyt ”sirkkis” eduskuntaan, ja minä kuvittelin tehtäväni puolueessa päättyneen, lukuun ottamatta pientä luottamustointa Ähtärissä.

Luottamustehtävään minut oli valittu, vaikka en minkään valtakunnan vaaleissa ollutkaan ehdokkaana. Poliittiset luottamustoimet eivät siis vaadi minkäänlaista osallistumista vaaleihin, puhumattakaan paikasta eduskunnassa tai kuntien valtuustoissa. Hallituksen jäsenyyskään ei vaadi eduskunnan jäsenyyttä, joka asia tuntuu nykypoliitikoilta unohtuneen.

Kun tapanani ei ole ollut ihmisten mollaaminen, voin vain ihmetellä sitä tyyliä, jolla jotkut paikallispoliitikot kuvittelevat oman kotikuntansa asioita hoidettavan. Kun aikoinani jäin eläkkeelle ja minua pyydettiin vielä kerran mukaan, lupauduin auttamaan puoluetta, kun varsin korkealta taholta minua siihen pyydettiin. Suostuin jopa paikallisvaaleihin ehdokkaaksi, vaikka en varsinaisesti valtuustoon halunnutkaan. Pelkäsin, että jopa ehdokkuuteni hyvin mielipiteitä jakavan puolueen riveissä saattaisi haitata rakenteilla olevan tsasounan talkoohenkeä. Onneksi näin ei käynyt, sillä pidin varsin matalaa profiilia ja esimerkiksi kaikki paneelikeskustelupaikat luovutin niille, jotka niitä todella halusivat. 

Kuva: Pavel Kuczynski


Sen verran olen näitä asioita aitiopaikalta saanut seurata, että meidän julkista hallintoa hallitsevat ”kaikenkarvaiset poliitikot.” Saattaa hyvinkin olla, että osa todella uskoo itse siihen, mitä puhuvat, mutta hyvin suuri osa pitää pääasiana sitä, että toiset uskovat. Oletpa millainen luikuri tahansa, niin aina on niitä, jotka uskovat sinua ja jopa puolustavat mielipiteitäsi ja ovat valmiita kannattamaan myös sinua.

Rötösherrat ovat nyt entistä tasaisemmin jakautuneet eri puolueisiin ja jokaisella rötösherralla on omat uskovaisensa.