Kesä keikkuen tulevi

Ei kirjan tekeminen ihan sitä ole, että kirjoittaa vaan. Toki olen yrittänyt tehdä nimenomaan oppikirjaa, jota voisin tarjota myös väitöskirjaksi.  Kun jotenkin luulin tuntevani alaa, ajattelin ensin, että ei tarvitse muuta kun kirjoittaa kaikki mitä tietää.  No eihän se niin mene. 

Se kaikkihan on jo kirjoitettu, mistäpä minäkään muuten asiaa tietäisin. Ei oppilaitoksissa, ei edes yliopistoissa opeteta mitään, mitä ei varmuudella tiedettäisi. Pitää olla vähintään perussuomalainen, että saisi väitöskirjan aikaan kopioimalla toisten tekstejä.

Istuin yliopistossa tutkijaseminaarin läpi ja opin ymmärtämään, mitä tuo väitös oikeasti tarkoittaa. Asioita on todella tutkittava ja sitten löydettävä vähintään uusi näkökulma, joka tuo myös uutta tietoa.  Keksijäksi ei tarvitse ruveta, vaikka joskus keksintöjäkin syntyy.

Tässä yhteydessä en paljasta vielä kirjani aihetta, mutta kuten arvata saattaa, se jotenkin liittyy materiaalitekniikkaan, onhan se minun alani. Materiaaleja on tuhansia, joten repikää sitten siitä. Sen verran voin paljastaa, että tuhansia tunteja varmaan tuo tutkimustyö tulee kestämään, ja auton mittariinkin kertyy tuhansia kilometrejä. Olisihan se kiva, jos jostakin löytyisi rahoittaja tällekin projektille, mutta tällä hetkellä sekin on vielä vaiheessa. Tässä vaiheessa olen kuitenkin saanut valmiiksi jo muutamia sivuja, joten usko on kova. Toistaiseksi olen kuitenkin rakennellut tekstiä oman tietoni varassa ja todennut seuraavan lauseen pitävän paikansa: ”Mitä enemmän tietää, sen paremmin tietää, kuinka vähän tietää.”

Näin se siis menee.  Ikä ei paina, eikä tiedonpuute rasita.  Varmaan on kuitenkin painettava pitkää päivää, että ei iso haaveeni jäisi toteutumatta.  Sain aikoinani rahoittajan diplomityölleni, joten täytyy uskoa, että kyllä tällekin teokselle joku löytyy. Onneksi olen jo eläkkeellä, joten ainakin jotain tuloja on.

Eiköhän se siitä … rakennettiinhan me kirkkokin. Antaahan nyt kevään tulla ja katsotaan, mitä on valmiina vuoden päästä.

 

 

En osaa sanoa

Ei politiikka mitään helppoa peliä ole, edes minulle, joka olen koettäaut jotenkin riippua mukana jo melko nuoresta alkaen. Täällä Jyväskylässä olin aikoinani Kokoomuksen nuoriso-järjestössä, mutta mentyäni Ouluun opiskelemaan tunsin silloisen SMP:n jotenkin läheisemmäksi. Veikko Vennamon sanoma meni hyvin perille, ja taisin jossakin vaiheessa olla kunnallisvaalissa ehdokkaanakin. Myös Perussuomalaisissa olin kerran ehdokkaana, mutta tuon puolueen sanoma tuntui jotenkin vieraalta, enkä kertakaikkiaan halunnut hyväksyä puolueen rasistista sanomaa.  Näyttääpä olevan niin, että ihan kaikki muutkaan eivät sitä hyväksyneet, enkä oikein ihmeenä pidä, että puolue sitten hajosi ja syntyi ryhmittymä nimeltä Sininen tulevaisuus.  Ellei sinisiä olisi syntynyt, olisi minun poliittinen urani päättynyt Jyväskylän puoluekokoukseen, josta tuli puolueen vedenjakaja. Silloin ei minulle olisi löytynyt vaihtoehtoista puoluetta. Sinisten ohjelma miellytti minua, sillä siinä oli paljon näitä vennamolaisia ajatuksia, joista olin aina pitänyt.  Korruptio kuriin, puoluetuki pois, eikä poliittisia virkanimityksiä. 

En osaa sanoa, miten Sinisille nyt käy, sillä selvää tuntuu olevan, että kansa ei oikein ole sisäistänyt puolueen ohjelmaa, joka on hyvin vennamolainen.  Kun kaikkea vastustaa ja tarpeeksi räksyttää, niin se näyttää purevan kansaan, mutta onni on, että Siniset eivät ole sellaiseen sortuneet.  Puolueohjelma on edelleen hyvä ja porukassa paljon isänmaallista väkeä, joka todella ajattelee tämän maan ja ihmisten parasta. 

En tiedä miten puolueelle käy, kun puoluejohto hieman tussaroi ennen näitä aluevaaleja, ja ehkä tästä syystä puolueen tulos jäi käsittämättömän heikoksi. Rahaakaan ei ollut, mutta aate elää ja tästä syystä toivoisin kovasti, että tämä isänmaallinen puolue saisi tuulta purjeisiinsa ja nousisi syvästä kuopasta.  Meitä todella tarvitaan.

Jo toisen kerran peräkkäin kävi niin, että olin ehdokkaana, mutta en itse äänestänyt itseäni. Syykin siihen on selvä.  Pidin itseäni kyllä hyvänä ehdokkaana, mutta en ihan parhaana, joten äänestin sitä parhaana pitämääni. Näinhän sen pitäisi oikeasti mennäkin.

En osaa myöskään sanoa, mikä nykyisessä sote-mallissa on hyvää, mutta kaipa joku siihenkin uskoo.  Minä olen jo sen verran konkari, että olen nähnyt lukuisia uudistuksia ja muita mullistuksia. Lopputuloksena on aina ollut edellistä rakennetta huonompi malli. Jos vikoja on, ne pitää pyrkiä korjaamaan eikä rakentamaan uutta järjestelmää, jossa pahimmassa tapauksessa virheetkin kertautuvat.

Katson nyt, mitä tapahtuu näiden vaalien seurauksena ja päätän omasta asiastani sen jälkeen. Minun mielestäni vaalien tuloksessa oli myös jotain hyvää.  Tapahtumia parhaasta päästä lienee ”persujen” ja Vihreiden selvä tappio.  Vihreillä ei oikein ole käsitystä tästä maailmasta ja ”persut” uivat kokonaan vieraassa maailmassa.