tiistai 29. huhtikuuta 2014

EU-vaalit


Surin osa minut tuntevista henkilöistä varmaan tietääkin, että EU-sinänsä ei kovin korkealle sijoitu suosikkilistassani. En niinkään ole koskaan vastustanut EU:n olemassaoloa kuin sen toimintaa.  Jotain perin järjenvastaista siinä on. Ei esimerkiksi tunnu erityisen järkevältä laatia joitakin sääntöjä ja sitten toimia niiden vastaisesti. Merkityksellisempää kuin toiminta EU:ssa on, on toiminta oman maan sisällä. Suomalaiset ”EU-lähettiläät” Katainen ja Urpilainen ovat toistaiseksi toimineet täysin omien etujensa mukaisesti unohtaen kansan kokonaan. En tiedä, mitä etuja parivaljakolle on luvattu, mutta näin ulkopuolisesta vaikuttaa, että pelkkä olalle taputtaminen on riittänyt.

EU on varsin byrokraattinen koneisto, jossa pienelle Suomelle jää vain maksajan rooli, jos ei meidän hallituksellamme ole siviilirohkeutta pitää kiinni EU: säännöistä. Tarkasti ottaen EU:n omat säännöt estävät kaikenlaiset tukipaketit asiansa huonosti hoitaneille valtioille. Viimeistään näistä paketeista olisi pitänyt kieltäytyä. Pakettien kannattajat vetosivat aikanaan siihen, että ellei näitä paketteja anneta, vajoaa Eurooppa syvään lamaan. Lamaan kyllä vajottiinkin paketeista huolimatta, mutta ei ihan niin syvään kuin oli pelätty. Osittain paketeista johtuen on kuitenkin nyt käynyt niin, että muu Eurooppa alkaa toipua tästä lamasta, mutta todellisen maksukykynsä ylittänyt Suomi tulee jälkijunassa. Toki mekin aikaa myöden toivumme, näinhän on aina käynyt, mutta kyllä Kataisen Brysselin paikka hintoihinsa on tullut. Varsinkin kuin se paikka ei ole edes mitenkään varma, kunhan nyt pitkätukkaista hieman jymäytettiin.


Mutta sitten EU:n vaaleihin.

Miettikääpä tarkoin, mitä edellä olen kirjoittanut. Suomen osallistuminen kaikenlaiseen EU:n toimintaan riippuu meidän omista poliitikoistamme, joilla on siis todellista valtaa myös EU asioissa. Jos me päätämme, että Suomi ei noudata sitä tai tätä direktiiviä, niin Suomi vain yksinkertaisesti jättää sen noudattamatta. Direktiivi ei ole sitova normi, vaan se on suositus oman lainsäädännön sopeuttamiseksi EU:n yhteisiin sääntöihin. Mahdolliseen muutokseen asti valtio noudattaa omaa lakiaan. Maan laki on huomattavasti sitovampi kuin EU:n direktiivi. Tämän näyttää tajuavan Euroopassa vain Italia.

Ketä sitten äänestätte?

Olisi väärin väittää, että en halua siihen vaikuttaa. Äänestäkää ihan ketä tykkäätte, mutta muistakaa, että Suomen kannalta tällä ei ole kovin suurta merkitystä, ellei merkitykseksi katsota lähtölaukausta kansallisiin vaaleihimme. Hyvin monet itsensä ”vastuunkantajiksi” julistaneet poliitikot ovat äkkiä pudottaneet tuon vastuunsa ja koettavat paeta Brysseliin. Ihan hyvin voitte äänestää heitä, sillä tuskin heitä täällä kaipaavat muut kuin omaiset.

Edelleen olen sitä mieltä, että EU on hyvä olemassa jonkinlaisena yhteistyöjärjestönä ja Ukrainan tilanne saa meidät pohtimaan peräti puolustusyhteistyötä, mutta kyllä jokaisen kansan tulee itse päättää omasta lainsäädännöstään. Tilanne on vain niin erilainen meillä ja esimerkiksi Portugalissa, että yhteinen laki ei toimi. Tällaisia tapauksia varten on olemassa valtakunnan rajat.

Ei makseta sotakorvauksia, kun sotaakaan ei ole käyty.

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Kalajoen koulukiista



Ehdottomasti olen sitä mieltä, että koulujen lakkauttamisessa Kalajoella pitäisi käyttää harkintaa hieman enemmän kuin nyt käytetään. Näin muualta muuttaneelle se on erittäin ihmeellistä, että kyläkouluja vainotaan aivan kuin olisi lopullisesti päätetty. että näistä alueista halutaan tehdä tulevaisuuden tyhjiöitä. Erikoista tuo Kalajoen kouluvaino on siksi, että missään päin Suomea ei ole todellisia säästöjä näin saavutettu, mutta monet kylät on saatu melko tyhjiksi.

En kuitenkaan voi vastustaa asiaa vastustamisen itsensä vuoksi. Tähän Kalajoen kiistaankin on sotkettu ihmisvastaisuutta ja ihmisten yrityksiä ja ammatteja. Ei kai se mitenkään esimerkiksi kaljaasi Ansioon liity, jos joku puolustaa tai vastustaa koulujen lakkauttamista. Se on kokonaan eri asia, samoin kun kenen tahansa valtuutetun omistamat yritykset ja työpaikat.

Meidän eläkeläisten tai muuten työkyvyttömien on helppo puhua jostakin boikotoinnista. Kovin moni tuskin on siitä kiinnostunut, mistä tällainen pienkuluttaja vähäiset tarpeensa hankkii, mutta ihmisten yllyttäminen toisten elinkeinoa vastaan on lapsellista, typerää ja jotenkin halpamaista. Samantapaista käyttäytymistä olen nähnyt ennenkin, joten ei kauhean vaikea ole arvata, missä se sylttytehdas sijaitsee. Kyllä politiikkaa pitää saada harrastaa ilman työpaikkaan kohdistuvia painostuksia. Ilosta hytkyen katson kuitenkin lasten vanhempien mielenosoituksia. Se on ihan hyvä tapa toimia, ja ansaitsee kaikkien samanmielisten tuen. Jos nyt sattuu kuitenkin käymään niin, että mielenosoituksesta huolimatta kunta päättää lakkauttaa koulut, ei asia miksikään muutu ihmisiä haukkumalla. Lakkauttamispäätösten takana olevat ihmiset ovat ihan yhtä hyviä ihmisiä kuin nekin, jotka päätöksiä vastustivat. Jossakin tapauksessa jopa parempiakin. Tätä epäilen siksi, että hallussani on muutamia kirjeitä, joista voisi päätellä, että tässä enemmänkin vastustetaan tiettyjä ihmisiä kuin tuota päätöstä. Päätös on vain naamio saada jotenkin ”kostettua” näille ihmisille. Todella raukkamainen tapa hoitaa kunnallispolitiikkaa.

Kuten kuitenkin olen usein sanonut ja sanon toistamiseen: minä siis vastustan näitä koulujen lakkauttamisia. Jos sellainen päätös kuitenkin tehdään ja se on valtuuston päätös, pitää myös perussuomalaisten valtuutettujen ottaa vastuu päätöksestä. Se vaan on yleinen poliittinen käytäntö, eikä siinä auta selitellä kuinka mones kausi se on valtuustossa ja kuinka mones puolue on menossa. Ainahan voi tietysti sanella eriävän mielipiteen päätökseen, mutta tällaisessa suhteellisen tavallisessa asiassa se lienee tarpeetonta eikä todellisuudessa auta mitään. Toivotaan kuitenkin, että päätös on lapsille ja lasten vanhemmille parhaaksi.


Olen kuullut myös huhuja, että valmistelu ei olisi edennyt ihan laillisesti. Tarvittaessa se kyllä Kalajoen Perussuomalaiset ry:n toimesta tutkitaan ja tarvittaessa tehdään valitus laillisessa järjestyksessä. Ei se nyt ihan harvinaista tietenkään ole, että tällaistakin tapahtuu. Juuri tällaisia tilanteita varten Kalajoen Perussuomalaiset ry on olemassa.

Kalajoen Perussuomalaiset ry tulee järjestämään syksystä alkaen keskustelutilaisuuksia ajankohtaisista asioista.  Tilaisuuksista lisätietoa Kalajoen Perussuomalaiset ry:n FB-sivulla, jonne yritetään muutoinkin päivittää ajankohtaisia poliittisia aiheita. Kyse on avoimesta FB-ryhmästä.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Päivän blogi


Erittäin harvoin minä kirjoittelen blogia pelkistä päivän tapahtumista, sillä olen koettanut saada blogiini hieman luettavuutta ja mielenkiintoakin kertomalla jotain yleiskiinnostavaa. Poliittinen blogi ei nyt vaan aina jaksa kiinnostaa lukijoita, vaikka asiat koskettaisivatkin heitä. Tämä päivä on kuitenkin ollut sen verran mielenkiintoinen, että jaan sen teidän kanssanne.

Kalajoen Perussuomalaiset ry, siis se ainoa oikea perussuomalainen järjestö Kalajoella, piti kevät kokouksensa. Tietysti kokoukseen odotettiin kaikkien kalajokisten ”persujen” osallistuvan, mutta jotenkin petyttiin. Toki oli tiedetty, että Kalajoen kuninkaaksi itsensä noteerannut herra ei suvainnut tulla, mutta olin melko varma, että sentään joku olisi osoittanut siviilirohkeutta. Näin siis ei käynyt, mutta oikein hauskaa oli nähdä ihan alkuperäisiä Kalajoen Perussuomalaiset ry:n jäseniä, jotka olivat jopa maksaneet jäsenmaksunkin uskollisesti vuosikausia. Johtokuntaan heitä ei kuitenkaan saatu houkuteltua, joten sama vanha kokoonpano säilytettiin. Toiminnantarkastajaksi kuitenkin saatiin houkuteltua entinen Muutos 2011-puolueen puheenjohtaja Jiri Keronen. Niin, niin… toki minun poikani, mutta perussuomalaisuudesta kokemusta jo lähes yhtä paljon kun minulla.

Kun varsinaiset kokousasiat oli käsitelty, siirryttiin paikallispolitiikkaan. Kalajoen kouluverkkokeskustelu kiinnosti kovasti, ja oltiin melkein yksimielisiä siitä, että Erkki Ahon esittämä malli pienin viilauksin olisi se oikea malli, jota kannattaisi täällä kehittää. Uuden lukiorakennuksen rakentamista pidettiin tarpeettomana, sillä ns. luokaton lukio tarvitsisi ainoastaan pari luokkahuoneeksi soveltuvaa huonetta ja ne opettajaresurssit, jotka jo ennestään ovat käytössä.  Hyvätasoista opetusta eivät anna seinät, vaan opettajat. Olisikohan kyse mahtipontisesta ”voimannäytöstä” tuon uuden lukion asiassa. Nykytilanteessa se käy liian pahasti veronmaksajien kukkaron päälle.

Perussuomalaisten kokouksen jälkeen siirryimme Pirjon kanssa sitten Särkille, jossa oli Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen kannatusyhdistyksen kokous. Jos ei varsinainen yleisömenestys ollut edellinenkään kokous, niin vielä hiljaisemmaksi jäi tämän yhdistyksen kokoontuminen. Saatiin toki kokous pidettyä ja tarvittavat toimihenkilötkin valittua, joten siinä suhteessa ei ollut valittamista. Saatiinpahan aika kattavasti ekumeenisuuskin huomioitua, vaikka muslimeja ei ihan hallitukseen saakka päästetty. Toiminnantarkastajaksi kuitenkin, kun riittävä ammattitaito tuntui löytyvän.


Tässä tulikin sitten saman päivän aikana lähes kaikki ne agendat läpi käytyä, joita olen blogeissanikin painottanut. Ekumeenisuus, maahanmuuttajien kotouttaminen, uskonto ja politiikka. Tosi suloisena sekamelskana. Juuri mitään näistä asioista en ole asettanut toisiaan edelle, vaikkakin täytyy myöntää, että uskonto on jotenkin mukavin asia. Ehkä siksi, että ainakin täällä Kalajoella me riidellään tosi vähän.

Olisikohan varsin ensimmäinen kristillispohjainen järjestö Suomessa, jossa toiminnantarkastajana on muslimi. Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen kannatusyhdistys ei toki suoranaisesti ole uskonnollinen järjestö, vaan tsasounan rakennuttaja. Tämän tapaiset päätökset avaavat kuitenkin ovet myös toisenlaiseenkin yhteistyöhön.