Musta kissa ja keltainen kissa

Meillä on kaksi kissaa, musta ja keltainen. Ensin otettiin toinen kissa hiiriä pyydystämään. Se on se keltainen. 

Oli meillä kyllä jo silloinkin toinen kissa, mutta se jäi auton alle ja kuoli. Keltainen kissa todella suri sitä, joten otettiin sen kaveriksi musta kissa. 

Vaan ei se kaveruus siitä syttynytkään, sillä kun molemmat kissat oli saatu aikuisina. Kissakaveruksille ei tullut oikein selväksi, kumpi oli kuningas ja kumman piti pelätä. Pääsääntöisesti molemmat pelkäsivät toisiaan, eikä pieniltä kissatappeluiltakaan aina vältytty. Mistä lie kissat kinastelivat, sillä hiiriä olisi ainakin riittänyt molemmille. Tonttiamme ympäröi pelto, josta löytyi varmasti meheviä peltohiiriä. Luulikohan keltainen kissa, että musta kissa tuli nyt viemään hänen työnsä, vai oliko niin että musta kissa piti keltaista liian keltaisena kissaksi? Aika kului, eikä kissoista nyt mitään ylimpiä ystäviä ole vieläkään tullut, mutta erilaisuudestaan huolimatta ovat oppineet sietämään toisiaan ja huomanneet, että molemmille riittää hiiriä ja muutenkin heitä syötetään hyvin tasapuolisesti, joten mihinkään vihanpitoon ei ollut aihetta.

Kun facebookissa tokaisin, että lukekaa tätä blogia ja ajatelkaa, tarkoitin esimerkiksi tätä kissajuttua. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää…. ei edes nukkuva kissa.

Kun näitä kotikissojamme ajattelin, aloin ihmetellä, että onkohan niin, että ihminen on kissaakin tyhmempi? Koko porukka käyttäytyy niin kuin meidän kissat. Vaikuttaa vain siltä, että ainakaan me suomalaiset emme edes odota, että musta kissa on tuotu kotiin, vaan hyökkäämme jo silloin, kun asiasta vasta puhutaan. Kun nuo mahdollisesti eriväriset ihmiset sitten lopulta tulevat, aloitetaan sitten varsinaiset rähinät. Poikkeuksetta, niin Suomessa kuin Ruotsissakin, niiden aloittajana ovat rasistiseksi katsottavat ihmiset, jotka pelkäävät, että nämä eriväriset ihmiset tulevat syömään heidän hiiriään. Koska ei olla edes ihan varmoja siitä, kumpien pitää pelätä kumpia, kinastellaan varmuuden vuoksi ja pelätään molemmat.

Kissaa tyhmemmäksi minä epäilen ihmistä siksi, että kissat pienen totutteluajan jälkeen huomasivat, että värierosta huolimatta ovat kissoja molemmat ja työtä riittää molemmille. Taitaa jäädä hiiriä jopa seuraavalle kissasukupolvellekin. Ihminen tarvitsee huomattavasti pidemmän totutteluajan tajutakseen, että värierosta huolimatta me kaikki ollaan ihmisiä, eikä kenenkään tarvitse pelätä tätä erilaista ulkonäköä. Sen verran keskeneräinen tämä maa on, että töitäkin taitaa riittää kaikille, kunhan tekijöitä löytyy. Taitaapa jäädä seuraavalle ihmissukupolvellekin.

Toivon hartaasti, että tätä blogia luetaan ja että sitä luetaan juuri siten, että se herättää ajatuksia. Tietysti esitän tässä omia mielipiteitäni, kun en lukijani mielipiteitä tiedä. On täysin mahdollista, että ne poikkeavat omista mielipiteistäni, mutta siinäpä se ajattelun aihe onkin. Miksi? Miksi me ihmiset yleensä olemme taipuvaisia tyrmäämään toistemme mielipiteet, vaikka meillä ei ole siihen edes oikeutta? Eikös mielipiteen vapaus tarkoita juuri sitä, että minulla on oikeus esittää oma mielipiteeni? Ihan joka väliin en minäkään pane lausetta ”olen sitä mieltä että”, sillä olen sitä mieltä, että se ei aina sovi sujuvaan kirjoitustyyliin, jota tässä samalla yritän harjoitella. Edes faktoja esittäessäni en aina sisällytä tekstiin lähdettä, josta olen totuuden poiminut, sillä myös se saattaa rikkoa tyylin.

Uskokaa siis mitä haluatte, mutta älkää koskaan ilman kritiikkiä. Mielipiteestä voitte aina olla mitä mieltä haluatte, mutta faktat kannattaa aina tarkastaa. Näin ainakin silloin, jos asia kiinnostaa ja haluaa siitä olla varma.