Hirviä jahti

Nyt meillä on taas se aika. Se hirviä jahti, jolloin viattomia metsän eläimiä jahdataan oikein kunnolla, ukkolauman kanssa punaiset lakit päässä ja mahdollisesti vielä liivit yllä. Kyllä tämä minun erilaisuuteni nyt viimeinkin paljastuu, kun sitä jo joku samanlainen kovasti hehkutti jo silloin, kun ei minussa oikeasti mitään eroa tiedetty olevan. Niin, paitsi että olin vääryyttä vastaan ja tiesin monista asioista ehkä keskimääräistä enemmän. Ainakin silloisen puolueeni paikallisosastossa se oli selkeä ero.

Olen joskus kertonut kannattaneeni vihreitä arvoja ja kannatan niitä edelleenkin, mutta en tuota poliittista puoluetta jonka monet agendat perustuvat täydelliseen tietämättömyyteen. Myönnän, että vastustan hirvenkaatoja, koska en näe siihen mitään tarvetta. Sitä on usein perusteltu sillä, että liiallinen hirvikanta lisää tieliikenteen vaaroja. Eiväthän ne hirvet niitä onnettomuuksia ole aiheuttaneet, vaan autot. Hirvien puutteessa autot kolaroivat jopa keskenään, jota hirvet eivät juuri koskaan tee. Siis autokantaahan meidän tulisi supistaa, ei hirvikantaa.

En tarvitse tilastoja tuekseni väittäessäni, että jokaisessa hirvikolarissa on toisena osapuolena auto. En nyt kuitenkaan ala perustamaan mitään hirviensuojelujärjestöä, sillä onhan kyseessä maan tapa, joka on peräisin siltä ajalta, kun asialla oli todella jotain taloudellista merkitystä. Nythän talouden merkitys näkyy vain siinä, että mitä enemmän metsää omistat ja muutenkin olet varoissasi, sitä varmemmin sinulle löytyy paikka jossakin hirviporukassa. Jos hirvikantaa todella on pakko supistaa, niin myönnettäköön nuo kaatoluvat sosiaalisin perustein. Sosiaalivirasto jakaisi pyssyjä ja panoksia ja järjestäisi opastettuja hirvijahteja. Saalis sitten jaettaisiin kaikkien osallistujien kesken jonkinlaisen tarveharkinnan mukaan. Voisihan se niin olla, että isomahaiset maanomistajat jäisivät näppejään nuolemaan, mutta uskon, että he pystyvät lihansa ostamaan kaupastakin. Tosi on, että hirviä he eivät omista, vaikka kenties maata omistavatkin. 

 

Tiedän, tiedän… tietysti tuota ajatusta pidetään utopistisena. Sitähän se oikeasti onkin, koska sellaista ei ole koskaan harkittu. Ei edes silloin, kun metsästyksellä yleensä oli elinkeinopoliittista merkitystä ja jo silloin jaettiin metsästysluvat vain maanomistajille, jos niitä yleensä tarvittiin. Salakaadosta saattoi saada linnatuomion, jolloin perhe jäi yleensä vaille ainoaa huoltajaansa.

Niin, mitäpä siinä vihervasemmistolaiset - hirvijahtiin vaan koko porukka, kyllähän liito-oravissakin suojelemista löytyy. Liito-oravan tappamisen kunniaksi tuskin järjestetään edes peijaisia, joissa sitten saa oikein kunnolla juopotella. Metsästyksen aikana juopottelu nykyisin taitaa olla kielletty, ihan siltä varalta, ettei traktoria luultaisi hirveksi.

Älkää nyt metsästäjät ja vihreät hermostuko! En minä kavereitani sen takia hylkää, että he ajattelevat eri tavalla kuin minä. Ihan aidosti minä arvostan niin sananvapautta ja mielipiteen vapautta ja jopa uskonnonvapauttakin. Yleensä myös kunnioitan näitä mielipiteitä, mutta silloin, kun on kysymyksessä uppiniskainen totuudenvastaisuus, katson ainakin oikeudekseni tiedustella, mistä tieto on peräisin.

Ehkä en aina siihen usko, sillä sen verran erilainen olen. En jaksa aina väitellän ja onhan toki mahdollistan että minäkin olen väärässä. Ei mielipiteen vaihto mielestäni niin häpeällistä ole, eikä kyse ole mistään takinkäännöstän jos havaitsee olevansa väärässä ja oikaisee sen.

On kokonaan eri juttu jos siitä on tullut tapa. Sellaistakin olen havainnut olevan liikkeellä.