Persujen puhdistuspolitiikka

Melkein näyttäisi siltä, että perussuomalaiset koettavat tavalla tai toisella päästä salonkikelpoiseksi puolueeksi, mutta keinot näyttävät pahasti vääriltä. Monet puhtaasti henkilökohtaiset riidat ja eripura näyttävät monessa tapauksessa päättyvän erottamisiin, ja samalla viedään puolueelta melko laajalta alalta kannatusta. Olin puolueen aktiivi vuosikymmeniä, kun SMP lasketaan mukaan, mutta en koskaan täysin ymmärtänyt esimerkiksi Aimo Remeksen tai Pertti Vuoren erottamista. Kalajoen Perussuomalaiset ry ei koskaan ollutkaan suoranaisesti puolueen jäsenenä, mutta piirijärjestöstä sen erottaminen oli yhtä suuri mysteeriö. Ei kai siihen Kalajoella vieläkään ole saatu mitään selitystä. Varmuudella voin sanoa, että asiaa ei koskaan käsitelty piirihallituksessa, jossa silloinen piirin ”joku virkailija” sen vain ilmoitti. Myös tämä ”joku virkailija” itsekin joutui myöhemmin eroamaan saatuaan riidan aikaan riittävän monen puolueaktiivin kanssa. Tämä liittyi kokonaisuutenaan soppaan, jonka pääkokkina lienee piirin puheenjohtaja Paula Juka sekä järjestösihteeri Joukamo Kortesalmi.

Juka tunsi selkeää antipatiaa Aimo Remestä kohtaan, ja kun Remes toimi Kalajoen laillisen paikallisjärjestön ylimääräisessä kokouksessa puheenjohtajana, alkoi Remeksen lähtölaskenta, vaikka hän toimi kaikessa täysin sääntöjen ja puolueen kokonaisedun mukaisesti. En tiedä, mitä myöhemmin tapahtui, mutta sen tiedän, että vielä Joensuun puoluekokouksen aikoihin kaikki näytti olevan kunnossa.

Sekä Vuoren että Remeksen erottaminen oli ehdottomasti puolueelle menetys. Kyllä erotettavina olisi ollut paremminkin sen ansainneita. Halla-ahosta tuskin on enää puolueelle suurta haittaa, mutta Oli Immonen vei varmasti melko paljon ääniä, vaikka saikin kohtuullisen suuren henkilökohtaisen potin. Tuskinpa Immosenkaan äänimäärä ihan noin suuri olisi ollut, jos ”rasismimanifesti” olisi ilmestynyt ennen vaaleja. On kieltämättä totta, että rasistien ääninhän Immonen eduskuntaan nousi, mutta luulen siihen tarvitun myös muita ihmisiä.

Tiedän, että puolueen tempoileva politiikka on saanut monet ihmiset jättämään puolueen. Ihan henkilökohtaisesti tunnen monia vapaaehtoisesti eronneita. Vapaaehtoisesti erosin minäkin aikanani ja siihen voin selkeästi nimetä kaksi syytä: puolueen rasistinen siipi sekä perusteettomat erottamiset. Kyllä jokaisen itseään kunnioittavan puolueen pitäisi sanoutua irti rasismista. Jos ns. natsitervehdys oli aikoinaan James Hirvisaaren erottamisen syynä, niin kyllä melko paljon pahempia asioita ovat monet myöhemmin esiintyneet asiat. Ehkäpä natsitervehdystä olisi voitu vielä pitää vitsinä, mutta ei sentään enää Immosen manifestia.

Totta on, että Tynkkynen ja hänen nuoret kannattajansa ovat käyttäytyneet varsin lapsellisesti ja typerästi, mutta ehkäpä erottaminen oli sittenkin se viimeinen toimenpide. Viimeinenhän se oli siksi, että tuskinpa Tynkkynen edes yrittää enää liittyä puolueeseen takaisin, mutta samantapaisia nuoria vihaisia miehiä on tämä ukkoutuva puolue täynnä. Heidän kanssaan pitäisi ajoissa keskustella, sillä törekeää on, jos on totta, että Timo Soini ei suostunut vastaanottamaan Tynkkystä, joka selkeästi oli ohjauksen tarpeessa. 

Ingon mainio piirros. Lähde: https://www.facebook.com/Ingo-446480085446105/

 

Laatu on tämän päivän muotisana. Ehkä se joskus on vain pelkkä klisee, mutta ei ihan kaukaa olisi haettu, jos puolueen koko sisäpiirille järjestettäisiin laatukoulutusta. Keskityttäisiin selkeästi toiminnan laatuun, jolloin ihan varmuudella voisin taata, että kaikenkarvaisilta erottamisilta vältyttäisiin ja saataisiin jonkinlainen tasapaino totuuden ja haaveiden välille.

Kun nyt tämän hallituskauden jälkeen on luultavasti edessä taas oppositio, kannattaisi miettiä seuraavia asioita, jotka voitaisiin sitten kirjata vaikkapa siihen toimintakäsikirjaan.

Ei räksytystä oppositiossa. Ei lupauksia, joita ei voida täyttää. Järkevä talouspoliittinen suunta ja selkeä pyrkimys oikeudenmukaisuuteen. Ei myöskään puolueeseen yhtään jäsentä, jolla on hämärä tai rikollinen tausta. Ja kaikesta tästä tieto ja perustelut kansalle.

Ei Perussuomalaiset rp ole vielä kuollut, mutta läheltä liippaa, jos suunta ei muutu.