Lainvastainen puoluekuri

Olen vuosikausia puhunut ja vastustanut puoluekuria, koska olen pitänyt sitä kansanedustajaan kohdistuvana painostuksena. Joskus, tosin melko harvoin, joku edustaja on toiminut oman näkemyksensä mukaan ja yleensä saanut siitä jonkin rangaistuksen puolueeltaan, ikään kuin puolueella olisi tuo valta yli kansan valitseman edustajan. Käytännössä tämä on johtanut tilanteeseen, jossa kansanedustajat voivat samassa asiassa olla kahta mieltä, riippuen siitä, ovatko he oppositiossa vai hallituspuolueessa. 
 

En ole lainkaan varma, että koko kansa on noin laineilla käyvää. Tuskinpa kansanedustajatkaan sitä ovat, ellei sattuisi käymään niin, että puolue painostaa heitä siihen.

Perustuslain  & 2 momentti 1 sanoo selkeästi: "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta." Kansaa edustaa siis kansanedustaja, eikä mikään rekisteröity puolue. Tähän perustuu tuo monesti mainitsemani painostuskieltokin. Kansanedustajan on sallittava vapaasti toimia parhaan ymmärryksensä mukaan, ja edustajan alistaminen puoluekuriin on lainvastainen teko, vaikkakaan ei vielä rikos.

En tiedä, onko olemassa keinoa tuon käytännön lopettamiseen, mutta jos valta olisi minulla, määräisin tuntuvan uhkasakon puoluekuriin syyllisiksi todetuille puolueille. Tällainen painostus on melko helppo toteennäyttää. Varmimmin se voidaan todeta silloin, kun joku tai jotkut puolueen kansanedustajat joutuvat erotetuksi puolueesta ja syyksi ilmoitetaan selkeästi puolueen kannan vastainen äänestyskäyttäytyminen. Tosiasiahan on, että nuo kansanedustajat ovat noudattaneet kansanedustajan ohjetta. Toimineet parhaan ymmärryksensä mukaan, joskus jopa niin kuin ovat kansalle luvanneet. Eivät nämä erotetut kansanedustajat ole tehneet mitään rikettä, vaan lainvastaisesti on toiminut puolue, joka on tuon sanktion säätänyt ja toimeenpannut.

 

Vallan vatsani tulee naurusta kipeäksi, kun joku puolue hehkuttaa, että siinä ja siinä asiassa he ovat antaneet vapaat kädet edustajilleen äänestää niin kuin haluavat. Ei herran jestas! Eihän puolueella pitäisi olla tuohon mitään sanomista. Kyllä se perustuslain mukaan on kansanedustajan oikeus ja velvollisuus ilman muuta. Eihän kansanedustajan vaatimuksiin kuulu edes minkään puolueen jäsenyys, jonka mm. Risto Kuisma aikoinaan todisti perustamalla "remonttityhmän". Totta tietysti on, että eduskuntaan nouseminen ei yleensä onnistu ilman jonkun puolueen tukea, mutta sen ei pitäisi velvoittaa ihmistä olemaan puolueen käskyläinen. Rohkenen epäillä, että ainakin useimmat puolueet ovat hyvin perillä siitä, millä periaatteilla ja lupauksilla kukin sen edustajista on noussut jakkaralleen. On moraalisestikin väärin, jos hänet pakotetaan toimimaan vakaumuksensa vastaisesti.

”Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt”,  sanotaan. Onkohan kansanedustajillekin onnistuttu syöttämään se käsitys, että he syövät puolueen leipää?

Kyllä he syövät veronmaksajien leipää, ja toimiessaan vakaumuksensa vastaisesti he eivät oikein olisi siitä leivästä palaakaan ansainneet.

On ikävä, ettei näitä puolueen johtomiehiä saada koskaan vastuuseen siitä, että ovat toimineet lainvastaisesti. Tuo perustuslain pykälä on kyllä selkeä, mutta kun Suomessa sen rikkomisesta ei ole määrätty rangaistusta, se ei ole rikos.

Suomalaisen oikeuskäsityksen mukaan "rikos on teko, josta laissa on määrätty rangaistus". Lakia saa siis rikkoa aivan rajattomasti silloin, kun siitä ei ole olemassa sanktiota. Eduskunta toki voisi säätää puoluekuristakin sanktion, mutta arvatkaapa miksi ei säädä? Sen estää puoluekuri!