Kirkkouskovaiset ja muut

Tavallisen ihmisen näkökulmasta ihmiset luokitellaan kahteen ryhmään: uskovaisiin ja tavallisiin ihmisiin. Kumpikin luokittelu tuntee sitten vielä alaluokkia. Tavalliset ihmiset ovat joko ateisteja tai sitten uskontoon neutraalisti suhtautuavia ihmisiä, jotka saattavat osallistua jumalanpalveluksiin, jos sellainen kohdalle sattuu, mutta eivät juurikaan ole itsenäisesti innostuneita kirkossakävijöitä. Itse asiassa suurin osa kansasta on tällaisia neutraalisti uskontoon suhtautuvia ihmisiä. Ehkä vain 20% kansasta luokittelee itsensä jonkin sortin uskovaisiksi ja käy kirkossa ihan vapaaehtoisesti silloin tällöin. Säännöllisiä kirkossakävijöitä on vielä vähemmän.

Asun paikkakunnalla, jonka väkiluku on reilut 12.000. Ei siis kovin paljon. Kun silloin tällöin käyn luterilaisessa kirkossa, on siellä yleensä muutama ihminen. Parhaimmillaankin alle 100, joten ei edes prosenttiakaan kunnan asukasmäärästä. Se ei anna kovin vahvaa kuvaa paikkakunnan uskonelämästä. No, koko totuushan tässä ei tietenkään ole, sillä tuo luokittelu uskovaisiin ja "tavallisiin ihmisiin" ei tarkoita jakoa luterilaisiin ja muihin. Totta tietenkin on, että luterilaiset kaikkine alaryhmineen muodostavat sen suurimman uskonnollisten ryhmän, olettaen tietysti, että ylipäätään lukevat itsensä uskovaisiksi.

 Oma Orell: Kalajoen kirkko.

Tänne Suomeen luterilainen uskonto pesiytyi aikoinaan Ruotsin kuninkaan määräyksestä ja on siitä asti pysynyt täällä valtauskontona. Tämä pieni luterilainen kirkkokunta on hyvänä esimerkkinä suomalaisten tottelevaisuudesta esivaltaa kohtaan. Luterilainen kirkko on valtion kirkko, ja varsinkin menneinä aikoina sille oli luovutettu monet nykyisin valtiolle kuuluvat tehtävät, kuten esimerkiksi väestörekisterin ylläpito, hautaustoimi ja avioliittoon vihkiminen. Vaikka nämä toimet eivät enää ole pelkästään kirkon velvollisuus, on kirkko kuitenkin säilyttänyt veronkanto-oikeuden.

Sama oikeus on myös kansainvälisesti huomattavasti suuremmalla kirkkokunnalla, kreikkalaiskatollisella kirkolla, joka ehkä poliittisista syistä oli jonkin aikaa Suomessa peräti kielletty, mutta sai myös valtionkirkon aseman uskonnonvapauslain myötä. Tämän vainottu "idän kirkkona" tunnettu kirkkokunta oli kuitenkin ehtinyt pienentyä kiellon aikana, niin että sen asema Suomessa ei ole samaa luokkaa kuin muualla maailmassa.

Meitä kreikkalaiskatollisia, jotka mieluimmin käytämme nimitystä ortodoksinen kirkko, on täällä Länsi-Suomessa vain kourallinen. ”Ortodoksi” on kreikankielinen sana, joka merkitsee lähinnä oikeaoppisuutta. Voi olla totta, että me ortodoksit pidämme itseämme oikeaoppisina, mutta jos oikein olen ymmärtänyt, niin ortodoksinen kirkkokunta on myös kaikkein valmis ekumeniaan ja toisten uskontokuntien hyväksymiseen.

Olen Kalajoen ortodoksien rukoushuonehankkeen alullepanija ja kantanut myös vastuun siitä, että se lopultakin seisoo Särkillä. En kuitenkaan ole koskaan sanonut, että ovet olisi suljettu ns. toisuskoisilta. Me emme myöskään käännytä ketään, emmekä mollaa minkään uskontokunnan pyhinä pitämiä tapoja. 

 

Nämä kaksi kirkkokuntaa ovat siis valtion suojeluksessa olevia kirkkoja. Olen ehkä kerettiläinen, mutta minun mielestäni ei millään uskonnollisella ryhmällä pitäisi olla veronkanto-oikeutta ilman muuta. Jos kirkollisvero olisi pakko määrätä, annettakoon verovelvolliselle oikeus päättää, mille uskontokunnalle hän haluaa roponsa menevän. Tällöin tulisivat kyseeseen ainakin Vapaakirkko. Helluntaiseurakunta, adventistit, Jehovan todistajat, mormonit ja islaminuskoiset. Kaikilla lienee sama Jumala. Kukapa meistä voi oikeasti käsi sydämellä vannoa tietävänsä, millaisia jumalanpalveluksia meidän Herramme haluaa kuulla.

Joskus olen kuullut, että lahkon tunnistaa varmimmin siitä, että he uskovat, että vain he ovat oikeassa. Ehkä ainakaan tämän määritelmän mukaan en ole lahkolainen, sillä vaikka pidänkin ortodoksista kirkkoa oikeaoppisena, niin en pidä vääräoppisina myöskään muita uskontokuntia. Minulle ei ole suotu sitä valaistusta, jonka mukaan voisin tuon vääräoppisuuden viitan jonkin kirkkokunnan ylle heittää. Ainoa asia, jossa he ehdottomasti ovat väärässä, on juuri tuo usko siihen, että he ovat ehdottomasti oikeassa.

Uskonto on politiikan taspainen asia siinä mielessä, että kaikki uskovat olevansa oikeassa. Suomessa on yli tuhat uskonnollista yhteisöä, ja jokaisen johtohenkilöt syöttävät tätä oikeaoppisuuden käsitettä. Luultavasti on totta, että jokainen on jossakin asiassa oikeassa ja jossakin toisessa asiassa väärässä.

Minä aion pysyä ortodoksina, ettei minua kerettiläisyyden vuoksi eroteta. Ei ehkä eroteta, sillä ei eroteta niitäkään luterilaisia luterilaisesta kirkosta, jotka väittävät että Jumalaa ei ole olemassa ja että maailmankaikkeus on saanut alkunsa jostakin alkuräjähdyksestä.

Tähän loppuun täytyy nyt sitten lisätä mielilauseeni:

"Maailmankaikkeus on niin hieno matemaattinen järjestelmä, että se ei ole voinut syntyä sattumalta. Voihan olla, että luodessaan tätä järjestelmää Jumala on räjäyttänyt jotain, mutta sellaista ei ole koskaan todettu."