Äänen mekaniikka

Kirjoitan nyt aiheesta, jota olen koettanut välttää yksinkertaisesti siitä syystä, että opettaessani kyseistä ainetta se tuntui niin mahdottoman työläältä ja vaikealta käsittää, että en uskonut sen mitenkään sopivan suhteellisen lyhyen kirjoitelman...siis blogin aiheeksi. Yritetään nyt kuitenkin, koska se on erityisen tärkeä asia juuri tuulivoimaloiden vahingollisuutta arvioitaessa.

Teen se nyt niin yksinkertaisesti kun osaan, sillä tuulivoimaloiden vahingollisuushan on se aihe, josta olen koettanut pitkin vuosia varoittaa suomalaista yhteiskuntaa.

 

Ääni syntyy värähtelystä, joka mitataan hertseinä, 1 Hz on yksi värähdys sekunnissa. Sata värähdystä on 100 Hz. Kaikki värähtely voidaan synnyttää mekaanisesti, ja se vastaanotetaan myös mekaanisesti. Ihmisen puhe alkaa matalimmillaan alle 100 Hz:n taajuudesta, ja kimeimmät naisäänet saattavat yltää lähelle 10 000 Hz. Tätä korkeampiakin ääniä luonnollisesti on, mutta ihmisen korva ei erota kovin suuria taajuuksia, vaikka monet eläimet käyttävät niitä hyväkseen.

Myös hyvin matalat eli pienitaajuiset äänet jäävät ihmisen kuuloalueen ulkopuolelle, vaikka vaikuttavatkin ympäristöön ja myös ihmisiin. Ihmiset ovat hyvin yksilöllisiä värähtelyn sietokyvyn suhteen. Vaikka korva ei kuule matalia ääniä, ne värähtelevät silti, ja tämä värähtely saattaa olla ihmisille ja eläimille hyvinkin vahingollista. Jokainen ihminen reagoi värähtelyyn omalla tavallaan, mutta varmaa kuitenkin on, että ääniaallot, riippumatta siitä, kuulemmeko niitä vai emme, vaikuttavat osuessaan kiinteään aineeseen.

Juuri se on vahingollista, että "myllyjen" suojaetäisyyksiä määritellään usein en mukaan, miten ihmiskorva erottaa nämä äänet.

Kun kivi heitetään tyyneen veteen, huomataan, kuinka aaltojen väli harvenee, mitä kauemmaksi tästä aaltojen alkupisteestä edetään. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että näiden aaltojen taajuus pienenee. Ääniaallot värähtelevät aivan samalla tavalla. Jossain kohden ääntä ei kuule, mikäli sen taajuus yleensäkään on sattunut kuuloalueelle, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että ääniaallot olisivat lakanneet etenemästä.

Äänen mekaaninen vaikutus on helposti todettavissa silloin, kun joku ohiajava auto saa ikkunat värisemään.

Kansainväliset tutkimukset eri puolilla maailmaa ovat todistaneet, että tuulimyllyjen matalataajuinen säteily saattaa olla terveydelle erittäin haitallista. Aivan varmasti voimayhtiöiden miehet sen myös tietävät, mutta eivät yksinkertaisesti välitä ihmisten ja eläinten terveydestä.

Monet maat ovat jo alkaneet purkaa näitä härveleitä, mutta suomalainen sisu saa ilmeisesti suomalaiset yhtiöt jääräpäisesti pitämään kiinni päättömyyksistään. 

Sokeasti he luottavat ihmisten tietämättömyyteen. Luulisin kuitenkin heidän itse tietävän, että sekin ääni, jota ihmiskorva ei kuule, etenee ilmassa ja aiheuttaa värähtelyä myös kohdatessaan kiinteän aineen. Vain juridinen vastuu ihmisten hyvinvoinnista saisi ehkä heidät ajattelemaan, mitä ovat tekemässä. Niin kauan kuin joku poliittinen puolue seisoo heidän kanssaan samassa rintamassa, tuntevat he olevansa vahvoilla.

Esitän tässä lopuksi sitten yhden kysymyksen. Onko Suomeen koskaan rakennettu yhtään myllyä, joka olisi elinaikanaan tuottanut edes omat kustannuksensa? Alaa läheltä seuranneet kollegani ovat kertoneet, että vain valtion maksama tuulivoimatuki on saanut muutaman myllyn näyttävän voitolliselta.

Kun kuitenkin tiedetään näiden laitosten koostuvan monista suhteellisen pienistä yksiköistä, on aihetta olettaa, että myllyjen väliset kaapeloinnit aiheuttavat melkoisia siirtokustannuksia.

En heti tiedä vastausta kysymykseen, miten tuulen ja auringon energia voitaisiin hyödyntää, mutta jokseenkin varmaa on, että se ei tapahdu valtakunnan tasolla. Luulen kyllä, että pienissä paikallisissa kohteissa se olisi hyvinkin mahdollista. Alan ammattilaiset varmasti ymmärtävät, miksi sanon näin, mutta en nyt jaksa sitä tässä selittää.