keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Politiikkaako?

Helsingin Yliopistossa julkaistun väitöskirjan mukaan politiikot eivät luota politiikkaan. Kukapa sen paremmin tietää kuin he, joten on ihan lohduttavaa huomata, että olen sittenkin ollut oikeassa. Minä en nimittäin ole luottanut politiikkaan karvankaan vertaa vuosikausiin ja tämä korkeantason tutkimus antoi synninpäästön nyt minulle.

Miksi olisinkaan luottanut politiikkaan, kun aivan selkeästi on nähtävissä, että tässä maassa tehdään poliittisia uudistuksia, jotka poikkeuksetta ovat huonontaneet entisiä käytäntöjä. Jos joku väittää, että Itella toimii nyt paremmin kuin posti, tai Destia huolehtii tiestöstä jotenkin erinomaisemmin kuin entinen TVH, niin syöksykööt jorpakkoon. Armeijan puolustuskykykin oli ihan hyvä, vaikka asevelvolliset harjoittelivat tulevaan sotaan vain huutelemalla pitkin metsiä, että ”laukaus, laukaus” ja kun oikein kiperä tilanne oli, niin huulet päristen päästettiin ”sarrrjaaa”. Nälkä tuli ja sissimuona maistui, mutta kun lomalle päästiin, niin saatiin sentään liftailla hyvin hoidettuja teitä ja kirjeitäkin oli saatu varuskuntaan viikolla. Pääsääntöisesti ne olivat perillä heti seuraavana päivänä kun äiti, vaimo tai tyttöystävä oli ne postiin pannut. Ai että silleen. Sanotte tämän olevan vanhojen aikojen kaipausta ja kehityksen vastustamista. No oikeessa te siinä olette. Minä kaipaan toimivia järjestelmiä, täysin riippumatta siitä ovatko ne vanhoja vai uusia. Jos joku väittää, ettei vanha posti ollut luotettavampi kuin nykyinen Itella, tai että Destia hoitaa tieverkostoamme paremmin kuin TVH, niin menköön hoitoon. Sokea Reettakin näkee, että näin ei ole. Vuosikymmenen suurin munaus on vielä valmisteluasteella, mutta jos meidän hyvähallituksemme saa tahtonsa lävitse, niin kyllä kansa kansakunta itkee. Tai ainakin sen pitäisi, sillä sen luokan munaus on suunniteltu kuntauudistus.

Jos kuntauudistus ei ole poliittinen päätös, niin mikä helkkarin päätös se sitten on. Toivottavasti koko ehdotus jää historiaan kaikkien aikojen suurimpana huuhaana, eikä sitä koskaan edes yritetä toteuttaa. No ei, ei mennyt taaskaan oikein. Tokikaan en ole sitä mieltä, etteikö mitään pitäisi tehdä, mutta pitää tietää mitä pitää tehdä. Kuntauudistus ei todellakaan saa olla poliittinen päätös, vaan sen pitää ennen kaikkea olla taloudellinen ja sosiaalipoliittinen päätös. Kyse on siis taloudesta ja nimenomaan tuotantotaloudesta. Tiettyjä palveluja pitää pystyä tuottamaan kustannustehokkaasti. Sitähän tuotantotalous on, mutta saamieni salaisten tietojen perusteella ei tätä suunnitelmaa ole ollut valmistelemassa yksikään alan ammattilainen.

Minäkin vanheneva mies olen alkanut kärsiä milloin mistäkin terveydellisestä ongelmasta. Oikeasti olen alkanut pelkäämään, että potilaiden hoitosuunnitelmia ruvetaan myös laatimaan poliittisin perustein. Silloinhan lääkäreitäkään ei tarvita, sillä pienet sydänleikkaukset voitaisiin tehdä vaikka kaupungintalon eteisessä leipuriryhmän toimesta. Tärkeintä olisi, että ryhmään kuuluisi kolme kokoomuslaista ja pari demaria. Näille näyttää syntyneen paras ammattitaito kaikkiin asioihin pelkän poliittisen kannan perusteella. Välinehuoltajina voisivat sitten toimia RKP ja Vihreiden edustajat. Potilaan hautaus jäisi kristillisten kontolle. Perussuomalaisia ei sentään ryhmään huolittaisi, sillä tietysti se typerä Soini taas vaatisi, että ainakin yksi lääkäri pitäisi olla. Ei helkkarissa. Kyllä poliittisen ohjauksen tulee riittää, sillä onhan uhri vain kepulainen.

No, ehkä tuo nyt oli aika kova esimerkki poliittisesta päätöksenteosta ja poliittisesta ohjauksesta. Kyllä nämä politiikan lieveilmiöt aikaisemminkin olivat tuttuja, mutta silloin sentään kuunneltiin myös ammattilaisten ääntä. Jos joku nyt väittää, että niin on tehty, valehtelee kyllä melko rumasti. En minä sitä valehtelua nyt niin paljoa ihmettele, sillä salailusta ja valehtelusta näyttää, ainakin hallituksen piirissä, tulleen maan tapa. Ai että mistäkö tiedän, kun se on niin hyvin salattu? No ihan vaan siitä, että olen itse tuotantotalouden ammattilainen ja näen nämä asiat ihan eri tavalla kun hyvä hallituksemme.

Tässä pieni vinkki hallitukselle. Henkilökustannuksiakin tärkeämpi tekijä kuntatalouden kustannuksissa on logistiikka. Tähän taas vaikuttaa kunnan pinta-ala enemmän kuin asukasluku. Jos asukaslukua nostetaan kuntien pinta-alaa kasvattamalla (kuntaliitokset), ei tapahdu mitään muuta kuin että palvelut todella häviävät reuna-alueilta ja logistiset kustannukset kasvavat. Tosiasiassa asukastiheydellä on monin verroin suurempi merkitys kuin asukasluvulla, johon hallitus tuntuu silmät sinipunaisena tuijottavan.

Saariselän kokous maksoi parisataatuhatta. Valtion kannalta parempia neuvoja minä annan puoleen hintaan. Jään odottamaan konsultointipyyntöä.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Hyvät, pahat ja rumat

Viimeisimmän tutkimuksen mukaan edes poliitikot eivät usko politiikkaan. Eipä ihmekään, sillä en minäkään usko poliitikkoihin. En siis nyt puhu mitään kielipolitiikasta, enkä maahanmuuttopolitiikasta. Käsittäkää tämä nyt sitten vaikka poliittisena ohjauksena, vaikka ei tämä oikeasti sitä ole. Poliittinen ohjaushan on vain sivistyneempi termi ilmaista painostus tai peräti kiristys. Siis aivan muuhun asiaan nyt.

Yritin aikoinani muuttaa Ruotsiin… aivan niin kuin monet muutkin suomalaiset 60-70- lukujen vaihteessa. Sain kohtalaisen hyvän työpaikan Etelä-Ruotsista, eikä kielikään tuottanut suuria ongelmia…. kiitos vain pakkoruotsin, jota muuten kyllä vastustan kiivaasti. Jotain kuitenkin meni pieleen. Se pieli ei ollut ruotsalainen yhteiskunta sinänsä, kyllä se oli ihan minun omassa päässäni ja omissa asenteissani. Yritin elää Ruotsissa suomalaisilla pelisäännöillä, sillä eiväthän nämä säännöt nyt niin merkittävästi eroa toisistaan. Eroavatpa kuitenkin vähän, tai ainakin silloin erosivat. Jokin minun sisässäni kai oli, että en oppinut tuntemaan itseäni ruotsalaiseksi ja enimmäkseen hengailin suomalaisten porukoissa.

”Venäläisiä emme ole, ruotsalaisiksi emme voi milloinkaan tulla… olkaamme siis suomalaisia”. Tämä sanonta osui karjalaispojan kohdalle kuin nyrkki silmään ja niin jäi visiittini tuohon hyvinvointiyhteiskuntaan vajaan vuoden mittaiseksi.

Mikä ei tapa, se vahvistaa. Aluksi en nähnyt mitään hyvää tuossa monella tapaa raskaassakin reissussa; kun aikaa on kulunut, olen löytänyt siitä kuitenkin monia tärkeitä opetuksia. Se on saanut minut suhtautumaan ymmärryksellä maahan muuttaneiden vaikeuksiin. Se ei tapahtunut minkään äkillisen oivalluksen tai valaistumisen seurauksena, vaan todella hitaan kehityksen tuloksena. Olen tehnyt suuren osan elämäntyöstäni opettajana ja kouluttajana, jossa tehtävässä kohdannut myös monia ulkomaalaisia. En voi väittää, etteikö kulttuuriero olisi joskus aiheuttanut myös yhteentörmäyksiä, mutta kaikesta oli opittava. Kun muistin oman ”siirtolaisvuoteni”, opin näkemään asioita myös ulkomaalaisten kannalta. Kaikkein suurin oivallus oli se, että näennäisen hyvästä kielitaidosta huolimatta on usein kyseessä kielellinen väärinymmärrys. Juuri näin oli käynyt minulle usein.

Kun yli puolet elämästään Saksassa eläneestä vaimostani tuli kotiseudullemme maahanmuuttokoordinaattori, nousivat nämä asiat uudelleen pinnalle. Olen osallistunut, ihan vain harrastuksen vuoksi, moniin ”mamu”-tapaamisiin ja tavannut tosi moniin kansallisuuksin kuuluvia ihmisiä. Avainsana näiden ihmisten kanssa on halu tulla toimeen ja kyky asettua heidän asemaansa. Tämä toimii varsin hyvin silloin, kun ihminen on huonolla kielitaidolla varustettu, tai täysin kielitaidoton. Myös täysin erilainen kulttuuritausta on helpommin kohdattavissa kun vain hieman erilainen. Tämä oli yllättävä havainto, mutta tarkemmin ajatellen myös täysin ymmärrettävä. Näennäisen hyvin suomea puhuvan ihmisen kanssa saattaa unohtaa tuon kielellisen väärinymmärryksen mahdollisuuden. Tämä unohtaminen on usein molemminpuolista, ja ulkomaalainen saattaa uskoa ymmärtäneensä, vaikka itse asiassa olenkin tarkoittanut jotain aivan muuta.

En halua asettaa mitään kansallisuutta toisiaan ”helpommiksi tai vaikeammiksi” tässä suhteessa. Näin kuitenkin näyttää olevan, että itämaisissa kulttuureissa kuuntelemisen taito on paremmin sisäistetty kuin meillä Euroopassa.

Hyvät, pahat ja rumat löytyvät tasapuolisesti niin suomalaisista kuin ulkomaalaisistakin. Kaikkien tätä maata rakastavien ihmisten täytyisi olla tervetulleita tätä maata rakentamaan täysin syntyperään katsomatta.

Ja sitten taas lopuksi:

Olen sitä mieltä, että muutamasta perheensä luona asuvasta mummosta on tälle maalle paljon vähemmän haittaa kuin useimmista poliitikoista ja tarpeettomien virkamiesten armeijasta.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Tämä on nyt kehysriihi

Kehysriihi on sellainen riihi, missä kehykset estävät ihmisiä pääsemästä tutkimaan tarkemmin hallituksen päätöksiä. Sanat hyvinvointivaltio, isänmaa ja vastuullisuus vilahtelevat pääministerin puheissa ja menipä asiat sitten miten päin pyllyä tahansa, on tapana päättää riihi seuraaviin sanoihin: ”Olen tyytyväinen nyt tehtyihin ratkaisuihin ja nämä koituvat varmasti isänmaan hyväksi.” No tuohon tietysti tällainen ikuinen kriitikko olisi taas ihan toista mieltä. Tietenkään en voi estää Kataisen tyytyväisyyttä, tuskin edes himmentää sitä, mutta yritän kuitenkin.

On helppoa tehdä leikkauksia toisten pussista ja säästää toisten puolesta. Säästää sieltäkin, mistä nämä toiset eivät haluaisi säästää. Mistään omista menoistaan ei Suomen hyvä hallitus ole valmis säästämään. Pieniähän ne ovat, sanotaan… Tuntuvathan ne pieniltä, jos ei osata yhteenlaskua, mutta kun ne suhteutetaan oikeaan elämään, ne ovat helkkarinmoisia menoja. Ihan nyt vaan yksi pieni esimerkki tähän. Kun pääministeri lentää yksityiskoneella Brysseliin, ei se hänen mielestään ole mikään kulu. Voi Jyrki Jyrki… on se. Se on yhden sairaanhoitajan vuoden palkka. Tähän verrattavia menoja on satoja ja oikeasti se merkitsee satojen sairaanhoitajien vuosipalkkoja.

Kun yksityinen ihminen tai kotitalous joutuu säästämään…. ja joutuuhan se, niin ei sitä niin vain mennä toisten pussille. Se on ihan pakko supistaa omia menoja ja luopua esimerkiksi tarpeettomista ostoksista.

Kun nyt nämä puolustusvoimien leikkaukset ovat olleet niin kovasti tapetilla, niin otan yhden esimerkin sieltä… siis näistä tarpeettomista ostoksista. Säästöä olisi ollut se, että valtio olisi luopunut niistä satojen miljoonien hintaisista ohjuksista. Kuten kaikki hyvin tiedämme, niitä ei ollenkaan tarvita. Ei tarvita ei.. ei sitten mihinkään. Sen sijaan että valtio olisi oikeasti säästänyt, se ryhtyikin laajamittaiseen armeijan alasajoon, jonka seurauksena syntyy vain tuhansia työttömiä ja moni pieni paikkakunta joutuu vaikeuksiin. Tosiasiallisesti tästä aiheutuu valtiolle kustannuksia monessa muussa muodossa, niin että kuvitellut säästöt saattavat jopa lisätä valtion menoja.

Mitä armeijan alasajo oikeasti tarkoittaa? No mistäpä minä sen tietäisin ihan tarkasti, mutta varmaa nyt ainakin on ettei se vastaa kansalaisten käsitystä maanpuolustuksesta. Hyvin harva ymmärtää, että joukot ja varuskunnat viedään pois itärajalta, ja jätetään vain ruuhkasuomeen. Selvästi se vaikuttaa siltä että pelätään seuraavan sodan syttyvän siitä, että joko Viro, tai Ruotsi hyökkäävät Suomeen, jolloin ehdottoman tärkeää on, että maatamme puolustavat varusmiehet ovat saaneet ruotsinkielisen varusmieskoulutuksen. Tämä siitäkin huolimatta, että komentokieli on edelleen Suomi, sillä eihän sille mitään voi, että enemmistö varusmiehistä on edelleen suomenkielisiä.

Valtiohallinnon esimerkkiä tuntuvat noudattavan myös valtion omistamat yhtiöt. Säästöt ja sopeuttamistoimet ovat jokseenkin samanlaisia kuin meidän hallituksellakin.

Miettikääpä nyt lopuksi vaikka tätä.

Valtion omistama lentoyhtiö tuottaa jättimäisiä tappioita, vaikka sillä on eräs maailman kannattavin lentoreitti Aasiaan ja maailman kalleimmat lippujen hinnat. Samanaikaisesti ns. halpalentoyhtiöt tahkoavat miljoonien voittoja pienillä reiteillä ja halvoilla lennoilla. Ihan normaaliin järkeen tämä ei oikein sovi. Kun minä nyt kuitenkin olen kaikessa hieman epänormaali, niin tätäkin asiaa olen yrittänyt ymmärtää. Ihan se siltä vaikuttaa, että miehille, jotka yksityinen yhtiö oli potkinut pihalle, maksetaan miljoonien palkkiot siitä että ovat saaneet aikaan nuo ”kruununjalokivemme” tappiot.

Mitäkö yhteyttä tällä on kehysriiheen? Oikeasti ei mitään, jos ei sitten pidetä yhteytenä tätä valtiohallinnon yleistä menettelytapaa. ”Tämä suku ei säästä, kyllä kansa maksaa”. Kansa maksaa myös nuo Finnairin tappiot ja johdon miljoonabonukset.

torstai 22. maaliskuuta 2012

VR ja lippu-uudistus

No onhan se pakko sanoa olevansa tyytyväinen uudistukseen, joka on maksanut kymmeniä, ellei peräti satoja miljoonia euroja. Tilaajan on joko oltava tyytyväinen, tai sitten riideltävä järjestelmän toimittajien kanssa. No joo… tämän luokan järjestelmiä toimittavilla yrityksillä on kyllä keinonsa saada valittajat hiljaiseksi, vaikka en nyt niitä keinoja ala luettelemaankaan. Suomi on korruptiovapaa maa, ja siksi en minkään ole missään tilanteessa sortunut lahjusten ottamiseen tai antamiseen. No juu… eipä niitä ole paljon tarjottukaan.

No jos VR on ollut tyytyväinen uudistukseensa, niin asiakkaat eivät. Sanokootpa VR:n suorittamat tutkimukset mitä tahansa. Ongelmista olin jo kuullut ennen kuin itse niihin törmäsin, mutta suomalainenhan ei usko ennen kuin kokee jotain itse.
Minun piti matkustaa junalla Ylivieskasta Seinäjoelle. Koska asun täällä Kalajoella, olisi ihan hyvä vaihtoehto ollut maantie… joko omalla autolla, tai sitten linjabiilillä. Valitsin kuitenkin junan, koska kieltämättä silläkin on puolensa.

Virastani olin jäänyt eläkkeelle pari vuotta aikaisemmin, kun en niitä lahjuksiakaan saanut. Olin kuullut, että VR:n lippu-uudistukseen kuuluu mm. se, että kaikenlaisiin alennuksiin on oikeutettuja vain ne, jotka ostavat lipun etukäteen esimerkiksi netistä. Oletin tämän koskevan myös eläkeläisten alennuksia. Vaikka olinkin pahoillani ikätovereitteni vuoksi, joista suurin osa ei omista nettiä, eikä osaa sitä käyttää, valitsin minä kuitenkin tämän minulle aika helpon tavan. No niin… jos se on helppoa, niin minulle se vissiinkin sitä on, mutta toki ymmärsin, että eivät likikään kaikki 63+ ihmiset ole yhtä korkeasti koulutettuja, joten se saattaa olla pirun vaikeaa esimerkiksi kansakoulun käyneelle 84.v anopilleni, joka varmasti olisi oikeutettu jo kaikkiin mahdollisiin alennuksiin. No ehkä ei sentään opiskelija-alennukseen.

Ostin siis lipun netistä ja se onnistui jo kolmannella yrityksellä. Ei mitään ongelmia. Lipun hinta löytyi ja maksukin sujui vaikeuksitta, samoin paikkavaraus.. vaunu 2 ja paikka 15…. ikkunapaikkakin siis löytyi. Ei ollut kamalan isosta rahasta kyse… jotain 17,90, joka häipyi vilauksessa myös pankkitililtäni. Ok… hyvä niin, ja varmistus piti tulla puhelimeeni… ja tulikin. Tuli varsin sekava viesti kolmessa osassa, josta sain selville vain lähettäjän ja lopussa olevan lauseen ”hyvää matkaa”. Ihan vähän vaan lohdutti se, että ei saanut Ylivieskan aseman ystävällinen lipunmyyjäkään sen enempää siitä selvää. Hän kyllä soitti jonnekin, josta viesti kai oli lähetetty, mutta siellä ei sellaista viestiä edes tunnettu. Rouva toki näki, että se oli minun puhelimessani, koska annoin hänen itse lukea sen. Löysi myös paikkavarauksen, jonka olin tehnyt. Mutta lippua hän ei voinut näillä tiedoilla antaa.

Lopulta hän hyvin vaivautuneesti kysyi, että voisinko sitten kuitenkin ostaa uuden lipun. No ostinhan minä, koska minun oli päästävä sinne Seinäjoelle ja olin sentään jo rautatieasemalla. Kiitos vaan lippurouva, kyllä sinä teit voitavasi ja myönsit reilusti VR:n puolesta, että systeemi on jostain hyvin syvältä… Lupasit vielä, että maksamani tuplahinta kyllä palautetaan minulle anomuksesta. No, vaivaahan siitä oli, mutta en minä sentään niin tärkeä henkilö ole, että en paria kymppiä takaisin vaadi. Vaadinhan minä, mutta en ole saanut.

Lähetin kyllä anomuksen, sekä asemalta ostamani lipun. Muutaman päivän päästä sai VR:ltä kirjeen, että pitää löytää lisää dokumentteja ja lähettää selvityksiä. No silloin kyllä keitti yli. Voi hyvät VR:n ukkelit. Ettekö millään voi tajuta, että vaikka olenkin eläkkeellä ja siten myös oikeutettu eläkeläisalennuksiin, ei minun työni aivan arvotonta ole. Jo tähän asti on lippu-uudistukseni aiheuttanut vaivaa ja harmia niin, että jos vielä olisin työelämässä, olisin siitä laskuttanut muutaman satasen. Nyt en laskuta… vielä, sillä kaipa se ei olisi ihan suhteessa hyödyn suuruuteen. Helpompi tie olisi jättää vastaamatta teidän kirjeisiinne ja kärsiä nahoissa tuo parin kympin menetys. Tässä on kuitenkin nyt kyseessä laajempi asia. Mikään uudistus ei saa olla huononnus. Tähän asti lähes kaikki valtion yhtiöiden ja laitosten uudistukset ovat johtaneet palvelujen huononemiseen ja kustannusten nousuun. Niinpä minäkin nyt kerran vielä lähetän teille sähköpostia ihan ilmaiseksi, mutta seuraavasta laskutan jo kalleimman mukaan.

Ihan ilmaiseksi nyt sitten hieman koulutusta. Älkää ihan yhden ATK- kursin jälkeen höyrähtäkö tekemään uudistuksia, joiden vaikutuksia ette tunne. Minä selvisin tästä opetuksesta melko pienin vaurioin, mutta kuinkahan paljon muita kaltaisiani onkaan. Ehkä VR:n uudistusta ei kerta kaikkiaan olisi pitänyt aloittaa lipun myynnistä, tai jos olisi, niin ei näin. Tämä todella on syvältä, olkaa itse ihan mitä mieltä tykkäätte.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Perussuomalainen

Kun nyt puhun perussuomalaisesta, en tarkoita mitään poliittista puoluetta, vaan suomalaisia yleensä. Huono itsetunto on suomalaisen synnynnäinen ominaisuus, joka saa toimimaan meidät joskus hyvinkin omituisesti, vaikka siihen ei olisi mitään järkevää syytä. Sellainen ihminen on perussuomalainen. Huono itsetunto ei likikään kaikissa asioissa aiheuta negatiivisia tekoja, eikä sen seuraukset ole kenellekään haitaksi. Paitsi joskus meille itsellemme.

Monen urheilijan kannustimena on ollut alemmuuden tunne, joka taas pursuaa juuri itsetunnosta. Ei siihen välttämättä mitään ulkoista syytä ole. Se on synnynnäinen ominaisuus, joka toki voimistuu tai heikkenee elämänkokemusten myötä. Aina se kuitenkin on siellä jossain pohjalla, saaden meidät miettimään että mitähän meistä ajatellaan. Jotta meistä ajateltaisiin mahdollisimman positiivisesti, ryhdymme usein hyvinkin vaativiin tekoihin, jopa äärimmäisiin ponnisteluihin. Joskus nämä ovat meille tai yhteisölle hyväksi, joskus niistä syntyy kuitenkin suurta vahinkoa.

Älä rääkkääkään suomen kieltä. Varmasti monet ovat tuon lauseen kuulleet, jopa nekin, jotka sitä kieltä sitten ovat rääkänneet ja raiskanneet. Miettikääpä nyt esimerkiksi mitä tarkoitetaan esimerkiksi ”eksplisiittisillä” asioilla tai ”gap-analyysillä”. Nämä ovat englanninkielisiä termejä, jotka on tuotu suomen kieleen vain siksi, että ne kuulostaisivat hienoilta ja kielestämme saataisiin näin mukamas elävämpi. Näitä termejä käyttävät perusjuntit ovat ottaneet ne kieleemme siksi, että me …. väittäisin, että suuri enemmistö…. emme niitä ymmärtäisi ja vaikuttaisimme heitäkin juntimmilta. Kun aikoinani opiskelin yliopistossa materiaalitekniikkaa, en mitenkään voinut olla ihmettelemättä, miksi tenteissä saatettiin kysyä juuri jotain tuollaista termiä ja sen merkitystä. Toki minulle silloin selvisi mitä ovat nämä ”eksplisiittiset odotukset”, mutta se ei ole vieläkään selvillä, miksi Suomessa ei käytetä suomen kieltä. Kyllä edelleen olen sitä mieltä, että insinöörille on asian osaaminen tärkeämpää kuin vierasperäisen termin tunteminen.

Jotenkin tuntuu siltä, että perussuomalaisen alemmuuden tunne saa meidät jopa häpeämään omaa kieltämme, joten sitä pitää koristella näillä vierasperäisillä sanoilla.

Kun Suomi joskus voittaa jääkiekkoilun maailmanmestaruuden, me olemme onnemme kukkuloilla, aivan kuin se olisi jotenkin erityisen paljon kansakunnan arvoa kohottava tekijä. Sama pätee myös noihin euroviisuihin. No, hyvähän se, että kansa edes jostain riemuitsee. Tämä on harmitonta huvia, jolla on hyvä paikata noita syvällä piileviä estoja. Ei muuta kun estonpoistoainetta pullo tai pari ja sitten torille räyhäämään. Sen uskotaan olevan miehekästä touhua.

Perussuomalaisten perusalemmuudentunteesta johtuu myös tuo EU:n mallioppilaana olo. Suomi on aina ylpeillyt sotakorvauksien maksamisella ja mikäpä siinä, onhan velat maksettava. Se, että Suomi taisikin olla maailman ainut maa joka sen teki, nostaa vain entisestään itsetuntoamme. Nykyhallituksessa tuskin on montaa ministeriä joka edes tietää, että Saksa tuomittiin aikoinaan maksamaan Suomelle sotakorvauksia. Ei Saksa niitä maksanut, eikä Suomi vaatinut.

Moni suomalainen on ihmetellyt, että miksi me nyt olemme niin halukkaita työntämään rahojamme Kreikkaan, vaikka itselläkin on tiukkaa. No tämä johtuu juuri siitä alemmuuden tunteesta. Eivät meidän ministerit voi tunnustaa tätä valtiollista hätätilaa, sillä sehän saattaisi lopettaa selkään taputtelun ja meidän kehumisen. Kansa kärsii, mutta ministerit saavat kunniaa.

Mitähän tapahtuisi, jos Katainen sanoisikin, että ”sorry, nyt ei makseta mitään, kun ei ole varaa, mutta ne Saksan meille maksettavaksi määrätyt sotakorvaukset Saksa saa antaa Kreikalle”.

Näin ei voida tehdä, sanoo varmasti hallitus. Ja minä kysyn, että miksi ei. Tämä olisi tällaistä uudenlaista päästökauppaa. Päästettäisiin Kreikka veloistaan, sekä Katainen ja Urpilainen pinteestä, johon he kieltämättä ovat joutuneet hämärällä salailupolitiikallaan.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Lanton Matti

Tämän blogin alkuperäinen tarkoitushan oli kommentoida politiikan ja yhteiskunnan tapahtumia sellaisena kuin minä ne näen. Oikeastaan tuntuu aika ikävältä, että enimmäkseen näytän vain kritisoivan milloin mitäkin asiaa. Jo suuri mestari kuitenkin sanoi aikanaan: ”Eiväthän terveet tarvitse parannusta, vaan sairaat”. En edes yritä verrata itseäni tähän sanojaan, sillä suuresta koostani huolimatta olen pikkupoika hänen rinnallaan. Näinhän se kuitenkin on, että eivät yhteiskuntamme epäkohdat suinkaan ole aiheutuneet hyvin suoritetuista töistä ja oikeista päätöksistä, vaan pääasiassa omista virheistämme.

Jossakin yhteydessä olen kirjoittanut hyvin samaan tapaan meidän hiipuneesta urheilumenestyksestä. Harvoinpa mikään yksittäinen asia on minkään lopullinen syy, mutta osasyynä se aina on. Olen myös sanonut, että politiikan paradoksi on se, että vaikka sen pitäisi olla yhteisten asioiden hoitoa, siihen hakeutuvat, ja jopa valikoituvatkin, ihmiset jotka ajattelevat vain omaa etuaan.

Suomalaisessa urheilussa tuntuu olevan aivan sama paradoksi. En nyt halua upottaa kaikkia lajeja tähän samaan suohon, koska en likikään tunne jokaista lajia, vaikka aika laaja-alaisesti olenkin urheilussa ollut mukana. Harvoin tähän paradoksimyllyyn sekoittuvat varsinaiset aktiiviurheilijat, vaan sen suurimpia pyörittäjiä ovat urheilujohtajat ja pääasiassa vielä sellaiset, joiden oma menestys ei välttämättä ole vastannut omia odotuksia, tai koko lajista ei ole oikeastaan kokemusta.

Nyrkkeilyurheilusta minulla on kokemusta, kaikilta sen osa-alueilta. Paitsi että olin ihan hyvä kansallisen tason nyrkkeilijä, olen myös omasta mielestäni ollut kohtalaisen hyvä valmentaja ja taustavaikuttaja. Nyrkkeilystä on sanottu, että se on ”reilua peliä” ja sitähän se pääasiassa onkin, nyrkkeilijöiden kesken. Mutta voi onneton noita sopan keittäjiä. Aivan samoin kuin politiikassa, alkaa myös urheilupolitiikka mennä nousukkaiden kilpakentäksi. Suurimpia ”kehäkettuja” ja asioiden sotkijoita ovat ihmiset, jotka eivät koskaan ole itse lajia harrastaneet. Tai sitten oma menestys, syystä tai toisesta, ei ole vastannut omia tai läheisten odotuksia. Tätä menestystä pyritään sitten kompensoimaan politikoimalla urheilussa ja jos mahdollista, pyrkimällä jonkun urheilijan loisteeseen. Jos tällaiset ihmiset saavat vaikutusvaltaa urheilujärjestöissä…. ja usein saavat… johtaa se vääjäämättä myös epäoikeudenmukaisiin päätöksiin lajin sisällä. Päätöksiä ei tehdä lajin hyväksi, vaan omaksi ja oman seuran hyväksi.

En ole koskaan edustanut TUL:n seuraa, joka ei suinkaan johdu poliittisesta ajattelusta, vaan puhtaasti sattumasta. Kun ensimmäisen kerran menin nyrkkeilysalille, oli siellä silloin Jyväskylän Nyrkkeilijöiden harjoitukset. Jos siellä olisi ollut Jyväskylän Työväen Nyrkkeilijöiden harjoitukset, olisin silloin varmasti ollut TUL:n nyrkkeilijä. Vaikea sanoa, miten olisin asian kokenut myöhemmin opittuani ymmärtämään, että tällaisesta kahtiajaosta on ainoastaan haittaa urheilulle itselleen. Historiallisesti tiedän, että TUL:n nyrkkeilijöitä syrjittiin erilaisissa valinnoissa ja hyvin, ainakin mahdollista on, että tällainen syrjiminen on vienyt jopa arvokisamitaleja Suomelta. Olin aikoinani useita vuosia SNL:n johtokunnassa ja valmennusvaliokunnan puheenjohtajanakin. Tätä syrjintää tapahtui minunkin aikanani, vaikka omasta mielestäni yritin tehdä mahdollisimman oikeudenmukaisia päätöksiä.

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka monta romaania ja nimiäkin luetella, mutta sitä en tee. Tuntekoon jokainen sen sisimmässään.

Oikeastaan halusin vain sanoa, että meidän tulisi sietää toisiamme silloinkin kun pärstä ei miellytä. Kaikissa ratkaisuissamme tulisi miettiä, että onko tämä nyt oikein. Ehdotanko esimerkiksi parasta mahdollista henkilöä vuoden valmentajaksi, vai loukkaanko tällä ehdotuksellani kenties jotakuta toista, joka olisi sittenkin ollut ansioituneempi tämän huomionosoituksen saajaksi.

Kuka tuntee Lanton Matin? No uskallan väittää, että minä tunnen ja uskallan myös väittää, että hän on tällä hetkellä ehkä aliarvostetuin nyrkkeilymies koko valtakunnassa. Ilman Mattia Oulussa tuskin olisi yhtään puhtaasti SNL:n alaista nyrkkeilyseuraa. Vuodesta toiseen Matti on jaksanut jo yli kaksi vuosikymmentä puhaltaa henkeä seurojen hiilloksiin, niin että ne ovat kerta toisensa jälkeen leimahtaneet taas liekkeihin. Jopa Oulun menestyksekkäimmästä jalkapalloseurastakin on tullut nyrkkeilyseura Matin toiminnan ansiosta.





Kaikissahan meissä vikamme on, mutta ihan vain tilastollisesti on perusteltua väittää, että Suomen nyrkkeily olisi aika monta pykälää korkeammalla tasolla, jos kaikki nyrkkeilyn parissa työskentelevät olisivat lanton matteja, niin suurella sydämellä Matti on tätä työtä tehnyt.