Vaihtoehtoiset totuudet

Pohjois-Korea on voittanut jalkapalloilun maailmanmestaruuden, mikäli uskomme paikallista uutistoimistoa, joka joitakin vuosia sitten uutisoi jopa loppuottelusta, jossa Korea pelasi Brasiliaa vastaan ja voitti suurinumeroisesti. No ihan kaikkea me länsimaissa emme usko, mutta kieltämättä meidän kritiikkimme kovasti himmenee, jos kyseessä on Venäjä, jonka tiedonvälityksessä yhä edelleen on tiettyä tarkoituksenmukaisuutta, aivan kuten edesmenneessä Neuvostoliitossakin, eikä totuuden määritelmä aina ole sama kuin meillä länsimaissa.

  

USA:n nykyinen presidentti tosin on lanseerannut uuden sanaparin ”vaihtoehtoinen totuus”, ja liekö siitä sitten on otettu politiikassa esimerkkiä.  Muutama päivä sitten olin poliittisessa kokouksessa, jossa arvosteltiin muutamia puolueita katteettomista lupauksista ja jopa petokselta haiskahtavasta kansan älyttämisestä.  Koetin hieman pehmentää tunnelmaa heittämällä sekaan ajatuksen, että luvataan kaikkea kaksin verroin, johon puolueen vakavampi siipi tarttui heti sanomalla, että eihän sellaista pysty lupaamaan.  No en minäkään kannata näitä katteettomia lupauksia, mutta jotain varmaan pitäisi tehdä, jotta kansa saataisiin ymmärtämään, että kyse on vain lupauksista, joita ei voida toteuttaa.  Niin, oikeasti ei voida, mutta sen verran olen tuota touhua jo katsonut, että jokseenkin varma olen, että ei kai se ole tarkoituskaan. Hyvin suuri osa kansasta uskoo pelkkään lupaukseen, vaikka hyvin tietää, että tässä maassa ei vielä ole sellaista puoluetta, joka voisi antaa kaiken, mitä lupaa.

Sanottaisiinko näin, että ns. vapaassa maailmassa totuus on hieman lähempänä todellisia tapahtumia kun diktatuureissa, mutta kyllä Suomikin on hyvin ajautumassa jo vaihtoehtoisten totuuksien viljelijäksi. Itse olen huomannut tämän siitä, että virallinen Suomi julistautuu maailman parhaaksi maaksi milloin milläkin alueella, jos ei ole olemassa selkeää mittaria, joka osoittaisi, että olemme korkeintaan keskitasoa, jos aina edes sitä.

Sorry vaan Suomen kuningas, mutta en usko hetkeäkään, että meillä on maailman parhaat kätilöt. Varmaan on totta, että suomalaiset kätilöt osaavat ammattinsa, mutta vuosikausia on synnytetty myös muualla, eikä meillä ole pienintäkään syytä epäillä, että väärin ovat synnyttäneet. Ei meillä ole myöskään mitään mittaria, joka pystyisi osoittamaan, että juuri meidän kätilöt olisivat muita kätilöitä parempia.  Toki tässä maassa on monia saman tasoisia väittämiä, joita joku jopa uskoo. 

Täällä on nähty jalkapallojoukkueemme menestys, joten ihan Pohjois-Korean malli ei taitaisi purra, mutta lähes yhtä uskomattomia väitteitä on heitelty ilmaan.

En tiedä, onko Suomi luisumassa kommunismin tielle kohden diktatuuria, mutta kyllä täällä on kohtuullisen iso porukka, joka kurkku suorana huutaa ”rajat kiinni”.

Juuri näinhän on menetelty ns. ”suljetuissa valtioissa”, mutta niistäkin olemme hieman jäljessä. Ovat sentään huomanneet, että jos rajat suljetaan, niin ne kannattaa sulkea molempiin suuntiin, niin ei kansa ala totuutta muualta kurkkimaan. Suomen ongelma ei tosin ole tiedon etsintä, vaan henkisen pääoman vienti.  Hyvin moni suomalainen nauttii ensin kaikki mahdolliset sosiaaliedut, ilmaisen koulutuksen ja jopa opintotuenkin, ja valmistuttuaan ammattiin vie ulkomaille mennessään kaiken. Sinne menee myös meidän lapsilisät.

Jos minulta kysyttäisiin, mitä pitäisi tehdä, niin kyllä minun lääkkeeni olisi varsin yksiselitteinen.  Toki ulkomaille saa lähteä, mutta sinne muuttavan pitäisi maksaa takaisin Suomen valtiolle koko yhteiskunnan satsaukset.

Varmasti on olemassa joitakin mittareita, joilla voidaan osoittaa, että Suomi on turvallinen maa, ainakin jos sitä verrataan nykypakolaisten lähtömaihin, mutta kyllä me tässäkin hieman väärää kuvaa annamme, sekä pakolaisille että koko Suomen kansalle. Tilastollisesti ottaenhan Suomi on eräs Euroopan väkivaltaisimmista maista. Mitään Turun puukotustahan ei tietenkään olisi saanut tapahtua, mutta ei kai myöskään Imatran ja Hyvinkään ampumisia. Ei myöskään sitä ”kahdeksaa surmanluotia”, josta Mikko Niskanen teki elokuvan, eikä yhtään niistä poliisien tilastoissa olevista 1400 raiskauksesta.

Onneksi nimeä Odinin soturit käyttävä pahoinpitelijäjoukko on lakannut toimimasta, mutta siitä huolimatta monet tuntemani ulkomaalaislähtöiset nuoret kertovat iltaisin pelkäävänsä.

”Totuus ei pala tulessakaan”, sanoo joku sanonta. Sen verran ortodoksi olen, että uskon tuohon.  Uskon myös siihen, että Pohjois-Korea ei koskaan voita jalkapalloilun maailmanmestaruutta, eivätkä suomalaiset kätilöt ole maailman parhaita.

Jussin kauhea elämä

Tiedän erään Jussin, joka syystä tai toisesta on valinnut ihan kauhean elämän. Näennäisesti menee ihan kivasti, mutta kun mies tuntuu valinneen ammatin, jossa joutuu jatkuvasti tekemisiin ulkomaalaisten kanssa ja jopa asumaan ympäristössä, jossa lähes kaikki ovat ulkomaalaisia. Ei se mitään helppoa ole miehelle, joka kärsii ulkomaalaisallergiasta ja sairastaa lisäksi diagnosoitua rasismi-nimistä tautia. Täytyyhän Jussia ymmärtää, sillä elämä ei helppoa ole, jos pelko ulkomaalaisten maailmanvalloituksesta koko ajan jäytää mieltä.  Kelpaisikohan Jussille lohdutukseksi edes se tieto, että suurin osa maailman kansalaisista on ulkomaalaisia ja siellä ulkomaalaisten seassa asuu Suomen rajojen ulkopuolellakin pari miljoonaa suomalaista.

On totta, että Suomessa asuvat ulkomaalaiset ovat joskus käyttäytyneet rumasti ja jopa sortuneet rikoksiin.  Onhan se väärin, ja tietysti he rangaistuksen ansaitsevat. Lieventävä asianhaara ei ole edes se, että ihmiset nyt vaan tekevät rikoksia ja suhteellisesti enemmän rikoksia tekevät ulkomailla asuvat suomalaiset. Tämän suomalaisrikollisuuden kitkemisessä meillä olisi todella iso työmaa.

Asuin aikoinani Ruotsissa, jolloin ruotsalaislehtien lähes viikottainen uutisoinnin aihe oli ”En finne igen”, kunnes moinen otsikointi kiellettiin. Paikallinen Suomiseura yritti kyllä valistaa meitä, ja kuulemani mukaan samaa tekevät myös maassamme olevat ulkomaalisten ryhmittymät.

Kyllä kai se kuitenkin niin on, että ei ihminen valistuksella miksikään muutu. Tuskinpa epäoikeudenmukainen ”palautuspolitiikkakaan” asiaa parantaa.

Minun reseptini olisi, että ketään ei palauteta, ellei siihen ole pätevää syytä.

Jokseenkin varma olen, että esimerkiksi Turun terroristiteoksi nimetty puukotustapaus olisi voitu välttää myönteisellä turvapaikkapäätöksellä. En yhtään ihmettele, jos ihminen sekoaa, kun häneltä vedetään matto alta ja koko tulevaisuus tuntuu uhatulta. 

Tottahan se on, että mies itse nimitti tekoa ”terroriteoksi”, mutta kovasti epäilen, että tällä väittämällä hän koetti vain pehmentää paluuta kotimaahansa.  Onhan se sikäläisessä kulttuurissa kunniallisempaa kuin myöntäminen, että tuli hulluksi.

Tällä kyseisellä Jussilla ei oikein tunnu tilastomatematiikkakaan olevan hallussa, mutta vaikeaahan se onkin.  Hyvänä esimerkkinä matematiikan vaikeudesta on se, että maahanmuuton kustannuksista puhutaan, vaikka maastamuuton kustannukset ovat moninkertaiset tähän verrattuna.

Myös maahanmuuttajien seksirikoksia on kovasti hehkutettu. No varmaan niitä on, mutta tilastojen mukaan Suomessa tapahtuu yli tuhat seksirikosta vuodessa, ja poliisin mukaan se on vain ”jäävuoren huippu”.  Repikää sitten siitä ja etsikää syylliset.

No epäilen kyllä, että kyseinen Jussi tuskin on joutunut ahdistelujen kohteeksi, vaikka hänen puoluetoverinsa on kylläkin saanut ahdistelijan leiman.  Ei, Jussi... ei meitä ahdistella.

Olin aikoinani kouluttajana eräässä suuressa koulutuslaitoksessa. Minulla oli silloin parikin ulkomaalaista opiskelijaa.  Sen verran ulkomaalaiset erosivat ulkonäöltään suomalaisista, että opintomatkoilla paikalliset don juanit tekivät melko törkeitä ehdotuksia näille naisille.   Eihän se kai rikos ollut, mutta ei kovin hyvää käytöstäkään ja kertoo hyvin suomalaisten asenteesta.

En toki kysellyt näiden ahdistelijoiden puoluekantaa, mutta olen melko vakuuttunut siitä, että osaavat sitä muutkin kuin ”persut”.

Kauan eläköön Jussi, mutta ei taida olla oikein sopiva mies politiikkaan. Syntyy vain riitaa ja eripuraa … aivan kuin halla veisi viljan.  Joskus täytyy vain hyväksyä tosiasiat ja koettaa sopeutua siihen.

Maahanmuuttajien ikuinen leima

Luin Pakolainen-lehdestä irakilaisen Ali Ibrahimin ajatuksia pakolaisuudesta ja yleensäkin suomalaisten asenteesta ulkomaalaisia kohtaan. Kokemukseni perusteella yhdyn hyvin suurelta osin hänen näkemyksiinsä. Ehkäpä Ali Ibrahim ei uskalla tai ei halua kertoa julkisesti kaikkia ajatuksiaan, joten esitän nämä vain omina näkemyksinäni, vaikka Ali Ibrahimin kertomukset vahvistivatkin käsityksiäni.

Suomi on kauttaaltaan hyvin ulkomaalaisvastainen maa, vaikka varsinaista rasismia esiintyy vain pienissä äärioikeistolaisissa ryhmissä. Tietty ulkomaalaisvastaisuus näkyy kuitenkin kaikilla aloilla jossakin muodossa. Tyypillistä on, että ulkomailla suoritettuja tutkintoja ei pidetä samanarvoisina suomalaisten tutkintojen kanssa, vaikka tosiasiassa ne voivat olla paljon korkeatasoisempia.  Esimerkiksi moni afrikkalaisia mollaava on unohtanut, että ensimmäisen sydämensiirron maailmassa suoritti etelä-afrikkalainen lääkäri.

Ali Ibrahim puhuu vain omasta perheestään ja omista lapsistaan.  Nämä ovat syntyneet Suomessa ja puhuvat luonnollisesti suomea. Kaikkialla he kuitenkin törmäävät leimaan ”ulkomaalaistaustainen”.  Ehkä Ali Ibrahimin lapsilla ei tästä leimasta suurta haittaa ole, mutta harmittavaahan se on. Minä ”ryssän lapsena” sen hyvin ymmärrän, vaikka olen syntyperäinen suomalainen ja minusta tuo ryssän leima on jo kulunut pois.  Tiedän kuitenkin monia suomalaisia, joiden vanhemmat ovat lähtöisin jostain muualta kuin Suomesta ja he tästä syystä törmäävät moniin esteisiin. Virallinen Suomi ei toki myönnä syrjintää, mutta todellisuudessa sitä on. Luoton ja työpaikan saanti on yksinkertaisesti vaikeampaa kuin suomalaislähtöisillä, vaikka sitä ei oikein toteen voida näyttää.  Kyllä se leima näkyy otsassa, varsinkin jos henkilö sattuu olemaan hieman värivirheinen.

Ali Ibrahim neuvoo: ”Menkää kouluun, oppikaa kieli ja olkaa aktiivisia. Aikaa myöten kaikki muuttuu helpommaksi.”  Minä kuitenkin vastaisin tähän laulun sanoin. ”Paremmaksi kaikki muuttuu, hyväksi ei milloinkaan”, Noh… ehkä joskus, mutta ei tämän sukupolven aikana. 

Onhan meillä puolueita, jotka hehkuttelevat Sveitsiä mallimaana.  Toki se sitä onkin, mutta sen asukkaista joka neljäs on ulkomaalainen. Ehkäpä tämäkin kannattaisi lisätä niihin Sveitsin meriitteihin. Siitäkö syystä, vai siitä huolimatta?

Väärin laaditut tilastot vääristelevät maahan tulleiden työttömyysastetta. Onhan se toki suurempi kuin työikäisten suomalaisten. Tilastot eivät kuitenkaan huomioi sitä, että maahantulon jälkeen 3- 5 vuotta nämä ihmiset voitaisiin rinnastaa lapsiin ja opiskelijoihin.  Toki he kuitenkin tulevat yhteiskunnalle monin kerroin halvemmaksi kuin lapsilisiä ja opintotukia nauttivat suomalaiset.

Tilastollinen tosiasia on myös se, että nämä maahanmuuttajat perustavat suhteellisesti enemmän yrityksiä kuin kantasuomalaiset. Minäkin tiedän ulkomaalaistaustaisia yrityksiä, jotka työllistävät runsaasti suomalaisia.

Jokaisessa maassa ja jokaisessa kulttuurissa on omat hyvät ja huonot puolensa.  Kurdikulttuurista Ali Ibrahim haluaisi säilyttää vanhempien ihmisten kunnioittamisen, joka Suomessa näyttää unohtuneen, ainakin käytännön tasolla.

Ei pitäisi puhua mistään tasa-arvosta maassa, jossa eriarvoisuus määräytyy jo syntymäpaikan perusteella.

Kaikenlaisten herjojen väliin oli piristävää kuulla erään työnantajan sanovan: ”Jos vain saan näitä ulkomaalaisia, en ikinä ota suomalaista.”  En toki tiedä. kenen syy tämä on, mutta jäljet näyttäisivät johtavan ammattiyhdistysliikkeeseen.  Vaikka tiedän, että tuskinpa tuolta kriisialueelta aivan tossu olisi tänne selvinnytkään, niin ei kai suomalaisetkaan ihan niin laiskoja ole.

Oli se kuitenkin piristävä repliikki kaikenlaisen vihapuheen jälkeen.