Vaihtoehtoiset totuudet

Pohjois-Korea on voittanut jalkapalloilun maailmanmestaruuden, mikäli uskomme paikallista uutistoimistoa, joka joitakin vuosia sitten uutisoi jopa loppuottelusta, jossa Korea pelasi Brasiliaa vastaan ja voitti suurinumeroisesti. No ihan kaikkea me länsimaissa emme usko, mutta kieltämättä meidän kritiikkimme kovasti himmenee, jos kyseessä on Venäjä, jonka tiedonvälityksessä yhä edelleen on tiettyä tarkoituksenmukaisuutta, aivan kuten edesmenneessä Neuvostoliitossakin, eikä totuuden määritelmä aina ole sama kuin meillä länsimaissa.

  

USA:n nykyinen presidentti tosin on lanseerannut uuden sanaparin ”vaihtoehtoinen totuus”, ja liekö siitä sitten on otettu politiikassa esimerkkiä.  Muutama päivä sitten olin poliittisessa kokouksessa, jossa arvosteltiin muutamia puolueita katteettomista lupauksista ja jopa petokselta haiskahtavasta kansan älyttämisestä.  Koetin hieman pehmentää tunnelmaa heittämällä sekaan ajatuksen, että luvataan kaikkea kaksin verroin, johon puolueen vakavampi siipi tarttui heti sanomalla, että eihän sellaista pysty lupaamaan.  No en minäkään kannata näitä katteettomia lupauksia, mutta jotain varmaan pitäisi tehdä, jotta kansa saataisiin ymmärtämään, että kyse on vain lupauksista, joita ei voida toteuttaa.  Niin, oikeasti ei voida, mutta sen verran olen tuota touhua jo katsonut, että jokseenkin varma olen, että ei kai se ole tarkoituskaan. Hyvin suuri osa kansasta uskoo pelkkään lupaukseen, vaikka hyvin tietää, että tässä maassa ei vielä ole sellaista puoluetta, joka voisi antaa kaiken, mitä lupaa.

Sanottaisiinko näin, että ns. vapaassa maailmassa totuus on hieman lähempänä todellisia tapahtumia kun diktatuureissa, mutta kyllä Suomikin on hyvin ajautumassa jo vaihtoehtoisten totuuksien viljelijäksi. Itse olen huomannut tämän siitä, että virallinen Suomi julistautuu maailman parhaaksi maaksi milloin milläkin alueella, jos ei ole olemassa selkeää mittaria, joka osoittaisi, että olemme korkeintaan keskitasoa, jos aina edes sitä.

Sorry vaan Suomen kuningas, mutta en usko hetkeäkään, että meillä on maailman parhaat kätilöt. Varmaan on totta, että suomalaiset kätilöt osaavat ammattinsa, mutta vuosikausia on synnytetty myös muualla, eikä meillä ole pienintäkään syytä epäillä, että väärin ovat synnyttäneet. Ei meillä ole myöskään mitään mittaria, joka pystyisi osoittamaan, että juuri meidän kätilöt olisivat muita kätilöitä parempia.  Toki tässä maassa on monia saman tasoisia väittämiä, joita joku jopa uskoo. 

Täällä on nähty jalkapallojoukkueemme menestys, joten ihan Pohjois-Korean malli ei taitaisi purra, mutta lähes yhtä uskomattomia väitteitä on heitelty ilmaan.

En tiedä, onko Suomi luisumassa kommunismin tielle kohden diktatuuria, mutta kyllä täällä on kohtuullisen iso porukka, joka kurkku suorana huutaa ”rajat kiinni”.

Juuri näinhän on menetelty ns. ”suljetuissa valtioissa”, mutta niistäkin olemme hieman jäljessä. Ovat sentään huomanneet, että jos rajat suljetaan, niin ne kannattaa sulkea molempiin suuntiin, niin ei kansa ala totuutta muualta kurkkimaan. Suomen ongelma ei tosin ole tiedon etsintä, vaan henkisen pääoman vienti.  Hyvin moni suomalainen nauttii ensin kaikki mahdolliset sosiaaliedut, ilmaisen koulutuksen ja jopa opintotuenkin, ja valmistuttuaan ammattiin vie ulkomaille mennessään kaiken. Sinne menee myös meidän lapsilisät.

Jos minulta kysyttäisiin, mitä pitäisi tehdä, niin kyllä minun lääkkeeni olisi varsin yksiselitteinen.  Toki ulkomaille saa lähteä, mutta sinne muuttavan pitäisi maksaa takaisin Suomen valtiolle koko yhteiskunnan satsaukset.

Varmasti on olemassa joitakin mittareita, joilla voidaan osoittaa, että Suomi on turvallinen maa, ainakin jos sitä verrataan nykypakolaisten lähtömaihin, mutta kyllä me tässäkin hieman väärää kuvaa annamme, sekä pakolaisille että koko Suomen kansalle. Tilastollisesti ottaenhan Suomi on eräs Euroopan väkivaltaisimmista maista. Mitään Turun puukotustahan ei tietenkään olisi saanut tapahtua, mutta ei kai myöskään Imatran ja Hyvinkään ampumisia. Ei myöskään sitä ”kahdeksaa surmanluotia”, josta Mikko Niskanen teki elokuvan, eikä yhtään niistä poliisien tilastoissa olevista 1400 raiskauksesta.

Onneksi nimeä Odinin soturit käyttävä pahoinpitelijäjoukko on lakannut toimimasta, mutta siitä huolimatta monet tuntemani ulkomaalaislähtöiset nuoret kertovat iltaisin pelkäävänsä.

”Totuus ei pala tulessakaan”, sanoo joku sanonta. Sen verran ortodoksi olen, että uskon tuohon.  Uskon myös siihen, että Pohjois-Korea ei koskaan voita jalkapalloilun maailmanmestaruutta, eivätkä suomalaiset kätilöt ole maailman parhaita.