torstai 31. toukokuuta 2012

Melkein elämästä kysymys

Joskus, jossakin edellisessä kirjoituksessani, olen sanonut, että politiikan paradoksi on siinä, että vaikka sen pitäisi olla yhteisten asioiden hoitamista, niin siihen hakeutuvat ja valikoituvat henkilöt, jotka ajavat pääasiassa omaa etuaan.

Ajelin autolla jossakin Kalajoen ja Pyhäjoen välillä ja kuuntelin radiosta jotain poliittista paneelia, jossa puhuttiin Kekkosen ajasta. En paneutunut ohjelmaan, enkä siis voi kertoa kokonaisuutta, mutta aistini valpastuivat, kun kuulin melkein saman lausahduksen jonkun tohtoritasoisen politiikan tutkijan suusta. Samaan hengenvetoon mies jatkoi, että nykyisin se kuitenkin on pientä, verrattuna 50- ja 60-lukuihin, jolloin lähes kaikki ideologiat olivat kaupan. Politiikka oli silloin jotain peliä, jossa panokset saattoivat kyllä olla suuria. Tässä paneelissa väitettiin jopa, että KGP ja CIA rahoittivat suomalaisia puolueita. No joo, tämän olen ennenkin kuullut, mutta yllätys oli, että Neuvostoliiton ykkössuosikki oli silloinen Maalaisliitto. Ilmeisesti juuri siksi, että Kekkonen oli presidenttiehdokkaana vuoden 1956 vaaleissa ja oli Neuvostoliiton kannalta suosituin presidentti Suomelle. Kekkonen oli taitava pelimies ja oli onnistunut luomaan hyvät suhteet niin KGP:hen kuin muuhunkin Neuvostoliiton valtaeliittiin. Monet valtioiden väliset sopimukset syntyivätkin Tamminiemen saunassa, eikä niissä aina ollut kyse kummankaan valtion edusta. Näin siis olen kuullut väitettävän, liekö sitten totta.

Väitetään myös, että suoraselkäisenä miehenä tunnettu, Kekkosen lähipiiriin kuulunut Veikko Vennamo ei hyväksynyt tätä ”kieroilua” ja Kekkosen ja Vennamon välit rikkoutuivat. Vennamo perusti silloin uuden puolueen, joka sai nimekseen Suomen maaseudun puolue (SMP) joka nousikin hyvin suosituksi 60-luvun lopulla. Näin varsinkin karjalaisväestön keskuudessa, sillä Veikko Vennamo oli hoitanut siirtolaisten asutuksen todella tehokkaasti sotien jälkeen. SMP:n myöhempi johto ei kuitenkaan pystynyt pitämään Vennamon suoraselkäistä linjaa ja puolue alkoi menettää kannatustaan ja ajautui konkurssiin 80-luvun alussa. SMP: seuraajaksi syntyi Perussuomalainen puolue, jonka ensimmäinen kansanedustaja oli jo SMP:n aikoihin mukana ollut Raimo Vistbacka. Suuren ”jytkyn” jälkeen Perussuomalasisilla on nykyisessä eduskunnassa lähes 40 kansanedustajaa.

Tulipahan pätkä Perussuomalaisten historiaa, vaikka oikeasti se ei tämän jutun tarkoitus ollut. Koska ei ollut tarkoitus, kirjoitin jutun ihan omasta muististani, joten pyydän anteeksi jos siellä oli joitakin asiavirheitä. Ei tietääkseni ollut, mutta jos oli, niin ne eivät ole tahallisia.

Tämän jutun tarkoitus oli siis muistuttaa siitä, mitä politiikka oikeasti on. Se on yhteisten asioiden hoitamista, eikä suinkaan oman tai puolueen edun tavoittelua. Kunnallispolitiikassa tämän asian huomioiminen on ensiarvoisen tärkeää. Liian moni hyvä asia, liian monessa kunnassa, on kaatunut siihen, että aloite on tullut väärästä puolueesta tai väärältä henkilöltä. Ihmeellistä on, että jos kahvipöytäkeskusteluissa jotain asiaa on pidetty hyvänä, niin se on kaatunut valtuustossa vain siksi, että sen on sitten lopulta esittänyt ”täysin sopimaton” taho. Yhteinen etu on heitetty pois pesuveden mukana. Tiedän kuntia, joissa hienojen ja hyödyllisten tapahtumien järjestämistä on hankaloitettu siksi, että järjestäjätaho on ollut poliittisesti sopimaton.

Tänä vuonna on kunnallisvaalit ja Kalajoellekin syntyy uusi valtuusto. Voi olla, että minäkin olen ehdokkaana, mutta sen olen jo nyt luvannut, että haistatan pitkät sekä omalle että puolueen edulle, jos päätökset eivät palvele Kalajoen asukkaiden asiaa. Sen olen ajat sitten luvannut ihan julkisesti, että missään tilanteessa en tule alistumaan minkäänasteiseen puoluekuriin, jos se asettaa omantuntoni koetukselle. Varmasti tämä rajoittaa kyseeseen tulevien puolueiden määrää minun kohdallani. No joo… kaipa se karjalaisuus vie hieman sinne perussuomalaisten suuntaan muutenkin, sillä onhan Timo Soini hyvin Veikko Vennamon tapainen henkilö. Seisoo selkä suorana, puhuu ymmärrettävää kieltä eikä suostu lehmänkauppoihin, jos ne ovat kansan edun vastaisia.

Olisikohan tuo ihan kauheaa ja ennenkuulumatonta, jos pikkuisen löysättäisi myös kunnan valtuustoissa sitä pipoa ja annettaisi oman edun, puolueen edun ja puoluekurin jäädä kerrankin toiseksi demokratian ja kunnallisen edun rinnalla. Tätä taustaa vasten ei puolueenkaan etu voi olla elämää tärkeämpi kysymys.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Valtakunnan rötösherrat

Olisi kovasti jo tehnyt mieli kirjoittaa näistä kotikaupunkini Kalajoen asioista, mutta kun nuo valtakunnan rötösherrat pyrkivät aina vaan tavalla tai toisella nousemaan lööppeihin, niin ei voi mitään. Kyllä Kallan kuvernöörin täytyy ottaa näihin valtakunnan tärkeisiin asioihinkin kantaa. Ai että eivät ole tärkeitä? No, kuka mitäkin tärkeänä pitää, mutta ainakin ne ovat törkeitä. Törkeää näissä kaikissa tapauksissa on se, että ne henkilöt, joiden ensisijaisesti pitäisi näihin asioihin puuttua, eivät pidä niitä lainkaan puuttumisen arvoisina. Siitä vaan, ihan oikein. Eihän tässä mitään väärää ole, jos jotain on kusetettu, niin sehän on vaan tyhmä kansa.

Ministeri Wallin oli juuri selvinnyt kansalle valehtelemisesta kuin koira veräjästä, lähinnä siksi, että lainvastainen puoluekuri oli estänyt hallituspuolueiden kansanedustajia äänestämästä näkemyksensä mukaisesti, niin jo nousi otsikoihin herran asuntokaupat. Ei niissä mitään hämärää ole, sanoi viranomainen. Sehän on ihan yleinen käytäntö, että ostetaan neljännesmiljoonalla ja myydään puolella miljoonalla. Näin ainakin sen viranomaisen mielestä, jolle asiaan puutuminen olisi kuulunut. No tottahan se on, että jos ostaa eurolla ja myy kahdella, niin sillä lailla voittaa yhden prosentin. Erikoiseksi tämän tapauksen tekee, että tuo isompi kauppa ei ollut ihan euron kauppa ja että siinä Walliin oli ensin ostaja ja eräs julkinen yhteisö myyjänä. Toisessa kaupassa Walliin olikin myyjänä ja tuo mainittu yhteisö ostajana. Ei tässä mitään hämärää, eihän. Ei sittenkään, vaikka Wallin oli kyseisen yhteisön Hallituksen jäsen. Voi hyvä veli, uskottavahan tämä on, kun kerran virkamies niin sanoo. Arvovaltaiselta taholtahan on todettu, ettei Suomessa ole korruptiota. Vai olisiko niin, että tuo taho on pahasti erehtynyt.

No, jos tuohon tahoon on uskominen, niin ei kai niissä Finnairin Vehviläisenkään asuntokaupoissa mitään hämärää ole. Jostakin syystä vain poliisi on sitä mieltä, että on aihetta olettaa, että kyse olisi lahjuksesta. Kylläpäs nyt on kinkkinen asia, sillä jotenkin tästä nyt pitäisi ”hyvä veli” taas saada kuiville. Ehkäpä syyttäjä voisi jo todeta, ettei kannata nostaa syytettä, kun kerran sitä korruptiota ei ole. Vai voisiko syyttäjä sittenkin luottaa siihen, että oikeus ei kuitenkaan tuomitse. Alioikeuksiin ei aina voi luottaa. Joskus on sattunut niin, että jopa entinen ministerikin on saanut tuomion ja oikeus on siten pilannut Suomen maineen. Pieniä korruptioepäilyjä jää varmasti itämään, vaikka hovioikeus sitten aikanaan tuomion kumoaisikin.

No juu… Niihin vaalirahajuttuihin ei varmaan enää kannata palata. Kyllähän siellä miljoonat liikkuivat, mutta johan kansa on sellaiset pikkujutut unohtanut. No se Kanervan juttu nyt toki on vielä kesken, kun onneton valitti. Täytyy olla melko kova luottamus nyt veljeen, kun selvässä tapauksessa valittaa uskalsi. Teoriassahan on mahdollista, että tuomio kovenee ja herra ex-ministeri saakin ehdottoman tuomion. Voi voi… voisko siinä käydä niin, että ihan oikeeseen ihmiseen rinnastettais. Itse olen varma, että vastaavassa tilanteessa minulle lyötäisiin pallo jalkaan että helähtäis. En usko että Ilkalle, on hän kuitenkin sen verran hyvä veli, vaikka varmaan on kavereittensa pinnan joskus aika kireelle vetänyt.

Ihan nyt sitten vaan kerron pienen juorun. Tai ei kai se nyt ihan juorukaan ole, kun siitä kuitenkin löytyy papereita poliisin ja syyttäjän arkistoistakin. Ei tässä nyt oikeastaan enää korruptiostakaan ole kysymys, vaan ehkä vieläkin pahemmasta rikoksesta. Olen antanut kertoa itselleni, että meidän hyvän hallituksemme korkein ministeri… se vänrikki Nappulan näköinen nuori mies… olisi syyllistynyt asiakirjan väärennökseen. Samat lähteet kertovat, että syyttäjä olisi pitänyt asiaa niin vähäpätöisenä, että oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen. Ei kai tässä tarvitse olla edes hyvä velikään, kun sen asian ymmärtää, että onhan se oikeasti pieni asia siihen nähden, millaisena rikoksena on pidettävä kansan rahojen heittämistä molokin kitaan. Virallisesti tämä ei kuitenkaan ole rikos, sillä koko hallitus oli tässä keikassa mukana. Miksi, sitä minäkin ihmettelen, sillä ei Timo Soini suinkaan ollut ainut, joka silloin kertoi, että ei toimi. Suurin osa talouselämän asiantuntijoista oli samaa mieltä, vaikka eivät julkisuuteen tulleetkaan.

Näin sai Kreikka tehdä historiansa viidennen konkurssin ja viedä suomalaisten miljardit mukanaan.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Peru(u)ssuomalaiset

Perussuomalaisten kannatus on kasvanut uussuomalaisten keskuudessa lähes kaikkialla Suomessa. Eräs ulkomaalaislähtöinen, ehkä tuleva kunnan valtuutettu, sanoikin osuvasti että… ehkä he voisivat nimittää itseään per-uussuomaalisiksi.

Kiitos median, joka on leimannut perussuomalaiset maahanmuuttovastaiseksi, joidenkin yksityisten ihmisten mielipiteiden perusteella. Yksityisiä mielipiteitä mahtuu jokaiseen puolueeseen ja jokaisesta asiasta. Ehkä tuo, kaiken pahan alku ja juuri... media, on jossakin määrin onnistunut lisäämään perussuomalaisten joukkoon näitä maahanmuuttovastaisiakin ihmisiä, jotka ovat erheellisesti luulleet löytävänsä henkisen kodin tästä puolueesta. Havaittuaan, ettei näin ollutkaan, he ovat sitten hieman turhautuneena antaneet lausuntoja, tai kirjoittaneet blogeja, joista voidaan vetää melkeinpä millaisia johtopäätöksiä tahansa.

Kauhulla ajattelen, millaisia juttuja olisikaan revitty, jos joku perussuomalaisista olisi sortunut samanlaisiin ”oikeisiin rikosiin,” joista lähes kaikkien vanhojen valtapuolueiden jäseniä on syytetty. Paremman puutteessa on siis pitänyt nostaa syytteitä vain henkilökohtaisten mielipiteiden esittämisestä, joka itse asiassa on perustuslaillinen oikeus. Totta on, että ei se aina ole fiksua ja joskus saattaa käydä jopa niin, että lukijan huumorintaju ei riitä peitellyn vitsin ymmärtämiseen. Aina ei vain voi lisätä juttuihin tätä yleishokemaa… ”vitsi, vitsi”.

Kun nyt perustuslaista tuli puhe, niin pakko on muistuttaa, että esimerkiksi kuntien pakkoliitokset ovat perustuslain vastaisia. Silti on aihetta pelätä, että niitä pannaan toimeen, sillä hyvä hallituksemme ei juurikaan ole tästä laista perustanut. Täysin on hallitus unohtanut senkin, että samainen laki sanoo vallan kuuluvan kansalle. Mitä tämä oikeasti tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestäminen on vähintäänkin kyseenalaista. Jos kerran ylimmältä päättäjältä jotain kysytään, on tämä mielipide sama kuin päätös.

Vähintään kyseenalainen on myös kaikkien vanhojen puolueiden toteuttama puoluekuri. Se saa paitsi edustajat toimimaan vakaumuksensa vastaisesti, niin myös usein pettämään antamansa vaalilupaukset. Pahinta tietysti on, että he eivät toteuta tuota vakuutustaan, jonka mukaan he pyrkivät toimimaan omantuntonsa ja parhaan ymmärryksensä mukaan. Puoluejohdon ymmärryksestä ei tässäkään ”valassa” mitään puhuta.

Puoluekuri on se keino, jolla valta siirretään kansan valitsemalta eduskunnalta hallitukselle, jolla perustuslain mukaista valtaa ei ole.

Kaikkea ne ”rötösherrat” keksivätkin ihan vaan oman valtansa pönkittämiseksi.

Mamut, persut ja neekerit

Mikäs vika noissa nimityksissä on? Niinhän sitä sanotaan, että ”ei nimi miestä pilaa, jollei mies nimeään”. Joskus tuntuu kuitenkin, että joku ihmeellinen kolmas taho on noita nimityksiä pilannut, sillä oikeasti ei nimissä tai nimityksissä mitään vikaa ole. Kyse onkin siitä, miten me näitä nimityksiä käytämme, tai vaihtoehtoisesti miten asianomaiset itse sen kokevat.

Katselin joku aika sitten YLE :n arkistofilmejä, joissa aivan luontevasti urheiluselostaja kertoi neekereistä, eikä varmaan kenenkään mielessä käynyt ajatus, että tässä on jotain halveksittavaa tai vähättelevää. Sävy oli pikemminkin kunnioittava. Jossakin vaiheessa vain on käynyt niin, että joku taho on keksinyt, että täytyyhän tähän sisältyä jotain halveksuttavaa. Kaikenlaisia selityksiä on kyllä tarjottu, mutta ihan oikeasti en usko mihinkään niistä.

Samanlaista nimityskehitystä on paljon, sanoista joiden alkuperä on ihan looginen ja kunniallinen, ilman pienintäkään vähättelyä. Haukkumasanoiksi koetaan mm. sanat ryssä, mamu, kepu. persu, somali ja jopa pakolainenkin.

Tähän tosiasiaan heräsin eräässä kokouksessa, jossa paikalla oli eräs uus-suomalainen. Siis henkilö, joka oli muuttanut Suomeen asumaan ja oli ihan hyvä työtätekevä Suomen kansalainen. Erehdyin nimittämään häntä maahanmuuttajaksi, siis mamuksi. Aiheesta syntyi pitkä keskustelu, jonka aikana sain tietää, että monet ulkomaalaistaustaiset henkilöt kokevat sanan ”mamu” jotenkin loukkaavana. Heidät ikään kuin erotetaan omaan kategoriaan, siitä huolimatta että he ovat asuneet kauemmin Suomessa kuin monet täällä syntyneet. Ymmärsin tätä ihmistä ja päätin samalla hetkellä, että minulle ei enää ole maahanmuuttajia eikä mamuja. Mitäpä muuttajia nämä voivatkaan enää olla, kun ovat muuttaneet jo vuosia sitten, eivätkä nyt ole mihinkään lähdössä, eli muuttamassa. Jos ihan pakko on jotenkin heidät erottaa kantaväestöstä, voitaisiin puhua vaikka uussuomalaisista.

Sanat ryssä ja somali, kuuluvat myös haukkumasanojen kategoriaan, vaikka kyseessä on tuiki tavallinen kansalaisuutta ilmaiseva sana. Tap,a jolla näitä sanoja käytetään, on tehnyt niistä loukkaavia. Tosiasiassa ei siis sana sinänsä ole loukkaava, vaan sen käyttötarkoitus.

Jokin aika sitten käytiin poliittinen keskustelu eduskunnassa käytettävästä kielestä, jossa tuomittiin mm. sanat kepu ja persut. Tosiasiassahan kyse oli hyvin kätevistä lyhennyksistä, joita kuitenkin oli käytetty jossakin yhteydessä asiattomasti ja valheellisesti. Niin kuin käytetään yhä edelleen. Sanat ovat siis menettäneet alkuperäisen tarkoituksensa ja niistä oli tullut haukkumasanoja. Samalla logiikalla voisimme käyttää Kokoomuksestakin käyttää lyhennystä kako, Kansallinen Kokoomus.

Kun kadulla kävelee vastaan ihonväriltään ja piirteiltään suomalaisesta poikkeava ihminen, olen kuullut sanottavan, että siinä menee joku pakolainen. Olin aikoinani töissä Pietarsaaressa, jossa näitä ”pakolaisia” oli silloin paljon. Opetin eräässä oppilaitoksessa ja satuin tuntemaan osan näistä uussuomalaisista. Jotkut olivat oikeasti pakolaisia, mutta suurin osa ei. Mielestäni oli törkeää, että tämä nimitys annettiin ilman minkäänlaista erottelua jopa Suomessa syntyneille Suomen kansalaisille, jos nämä olivat jotain etnistä alkuperää. Tosiasia kuitenkin on, että nämä ns. maahanmuuttajat eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä, vaan kotimaan vaihtamiseen on hyvin monenlaisia syitä. Työperäinen maahanmuutto ja avioliitto ovat ehkä suurimmat syyt. Pakolaisia on maahanmuuttajista vain noin reilut 10%, joten yleistäminen on tosi typerää. Nämä pakolaisetkin jakautuvat vielä kahteen kategoriaan. YK:n antamalla mandaatilla maahan tulleet ns. kiintiöpakolaiset, jotka eivät tarvitse erillistä oleskelulupaa, sekä turvapaikan hakijat, joiden on ilmoittauduttava viranomaisille ja haettava turvapaikkaa ja oleskelulupaa. Useimmiten pakolaiset ovat täysin syyttömiä omaan asemaansa, ja ansaitsevat sen vähäisen avun, jonka me suomalaiset pystymme, tai haluamme antaa.

Mitä tällä yritän sanoa? Yritän kertoa, että kuuluipa ihminen mihin ryhmään tahansa, ei meillä ole mitään oikeutta heittää häntä kivillä, tai tässä tapauksessa halveksivilla sanoilla. Pääsääntöisesti näiden sanojen takana on täydellinen tietämättömyys. Tunnettuahan on, että mikään ei anna niin suurta varmuutta kuin juuri tietämättömyys. Tämän asian oivaltaminen sai minut hakemaan tietoa mitä ihmeellisimmistä asioista ja sitten vaan on pakko kirjoittaa näistä asioista myös blogiini. Ikävä myöntää, mutta kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Ylivoimaisesti suurin osa maahanmuuttajista on kunnon ihmisiä, jopa parempia suomalaisia monet meistä ns. kantasuomalaisista. Olisin sanonut että perussuomalaisista, mutta kun se olisi taas leimattu jotenkin poliittiseksi kannanotoksi. Otetaan nyt sitten kantaa reilusti myös poliittisesti. Minusta nyt vaan ei ole reilua, että media on jotenkin leimannut perussuomalaiset maahanmuuttovastaisiksi, vaikka asia todellisuudessa on juuri päinvastoin. Vaimoni tekee ”viran puolesta” töitä ulkomaalaistaustaisten ihmisten parissa, ja minä ryhdyin vapaaehtoisesti avustamaan häntä, kun aikaa … ja vähän kokemustakin… oli. Tässä työssä kuulin, että Kalajoella oli vain yksi ihminen, joka oli aikaisemmin auttanut näitä uussuomalaisia. Silloin vielä välitin viis politiikasta, mutta kuulin kyllä, että hän on perussuomalainen kaupunginvaltuutettu. Minä en asiaa ihmetellyt, vaikka olin kyllä lukenut lehdistä perussuomalaisten ulkomaalaisvastaisuudesta. Sen verran persuja tunsin, että tiesin tämän tahalliseksi tai tahattomaksi asioiden vääristelyksi.

On toki totta, että myös perussuomalaisissa on ihmisiä, jotka arvostelevat meidän maahanmuuttopolitiikkaa. Minäkin kuulun niihin, sillä onhan se ihan oikeasti jostain syvältä siitä palkeilla varustetusta soittimesta. Se todella on rasistista politiikkaa, jolla ei pitäisi olla mitään sijaa nykyisessä yhteiskunnassa. Maahanmuuttopolitiikkamme antaa liian suuren vallan viranomaispäätöksille, jolloin viranomaiset henkilökohtaisella asennoitumisellaan voivat suuresti vaikeuttaa uussuomalaisten kotoutumista.

Ystäväni, kansanedustaja Pirkko Mattila, kertoi hyvän esimerkin uussuomalaisten suhtautumisesta häneen ja perussuomalaisiin yleisemminkin. Silloin hän ei vielä ollut kansanedustaja, vaikkakin jo ehdokkaana. Työnsä puolesta hän oli tekemisissä ulkomaalaistaustaisten ihmisten kanssa. Joku näistä ulkomaalaisista oli sanonut: ” Sinä olet paras suomalainen” ja Pirkko pian korjaamaan: ”Ei ei, kun minä olen perussuomalainen”. ”Ei, kyllä sinä olet paras suomalainen”, oli tämä uussuomalainen vakuuttanut.

Taidatkos sen paremmin sanoa.


Perussuomalaisten ehdokkaita Kalajoen kunnanvaltuustoon. Kuva Kalajoen messuilta 26.5.2012.
Vasemmalla thaimaalainen Lek Pernu ja oikealla bulgarialainen Agnessa Vähäsarja, keskellä kansanedustaja Pirkko Mattila.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Omistajaohjaus ja FINNAIR

Oikeasti en ole pitänyt Heidi Hautalaa likikään tyhmimpänä ministerinä tässä meidän sateenkaaren kirjavassa ministerilaumassamme. Sinisilmäinen hän kuitenkin on ja samalla myös helposti harhaanjohdettavissa. Heti alkoi säälittää, kun hän ilmiselvässä korruptiotapauksessa päästi suustaan sammakon, jonka tarkoitus varmasti oli hyvä, mutta johon kansa reagoi tavallaan. Kesti suunnilleen sekunnin, kun minäkin tajusin, että nyt tuli heitettyä lause, jota kansa ei voi hyväksyä. Ministerin olisi pitänyt tajuta se jo ennen kuin suunsa aukaisi. Hautalan kunniaksi on kuitenkin sanottava, että hän ainakin yritti korjata mokauksensa huomattavasti miehekkäämmin kuin useimmat miespuoliset ministerit. Muutamia ministeripisteitä siitä.

Ministeripisteitä olisi satanut ja sataisi huomattavasti lisää, jos hän nyt valtion omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä käyttäisi omistajan valtaa, niin kuin omistajan valtaa tulee käyttää.

Kun yritys lähtee seikkailemaan varsinaisen tarkoituksensa ulkopuolelle, on hälytyskellojen ryhdyttävä soimaan omistajien päässä. Varmaa on, että niiden tarkoitus ei ole tuottaa voittoa valtiovallan tuhlattavaksi. On erittäin kyseenalaista, onko valtion omistamien yritysten tarkoitus ylipäätään voiton tuottaminen, tai ainakaan voiton maksimoiminen. Kyllä ne pääasiassa ovat olemassa yhteiskunnan tarvitsemien palveluiden tuottajina, johon tarkoitukseen ne ovat aikoinaan perustettu. Nollatulos on siis valtion yritykselle ihan hyvä tulos ja pieni tappiokin siedettävissä, jos yhtiö muuten täyttää tehtävänsä. On tosi typerää kuvitella, että yhtiöittämällä tietyt laitokset voidaan saavuttaa jotain hyvää. Ellei hyväksi sitten lasketa sitä, että näin voidaan valtion julkiset laitokset rinnastaa yksityisiin pörssiyhtiöihin ja palkita niiden keulakuvia ylimääräisillä tulospalkkioilla, jotka eivät lainkaan ole riippuvaisia tuloksen etumerkistä. Korruptoitunut tulkinta yritysten hallituksissa on se, että jos tulos on positiivinen, on sen aikaansaanut yrityksen ylin johto. Negatiivinen tulos on ilman muuta muiden työntekijöiden syytä. Jotta johtajat eivät kokonaan närkästyisi tästä suoritusportaan aiheuttamasta tappiosta päättää hallintoneuvosto, että annetaan johtajille tuntuvat bonukset ja otetaan ne rahat muilta työntekijöiltä.

Valtion omistamien yritysten ja täysin yksityisten yritysten ero onkin siinä, että silloin kun syntyy suuria tappioita, potkaisee yksityinen johtajat pihalle, mutta valtion omistama yritys palkitsee heidät suurilla bonuksilla.

Niinhän sitä sanotaan, että ”ei se tyhmä ole joka pyytää, vaan se joka maksaa”. Kun minäkin kiistatta omistan esimerkiksi siivun kansallisesta lentoyhtiöstämme, on minulla oikeus sanoa myös mielipiteeni sen toiminnasta. Ehkä en olisi yhtiön nykyjohtoa pätevämpi, mutta aivan varmaa on, että olisin oikeudenmukaisempi, enkä missään tapauksessa suostuisi ottamaan vastaan palkkioita miljoonatappioiden tuottamisesta. Luulenpa myös, että ainakin yrittäisin muistaa yrityksen lähtökohdat ja sen, mikä nimenomaan tämän yrityksen olemassaolon tarkoitus on.

Ensinnäkin; Finnair perustettiin aikanaan turvaamaan harvaan asutun maan liikenteen tarpeita. Pääpainon piti olla kotimaan liikenteessä, sillä Suomi on suuri maa, jossa matkat ovat pitkiä. Tämän tehtävän nykyjohto on kokonaan unohtanut, sillä lentäen ei Suomessa enää pääse juuri minnekään, ellei lennä Helsingin kautta.

Toiseksi: valtiovalta peräänkuuluttaa yhteiskuntavastuuta silloin, kun suurehkot yksityiset yritykset saneeraavat, mutta unohtaa sen heti, kun kyseessä on yhteiskunnan itsensä omistama yritys. Finnair ei ole vuosikausiin tiennyt edes sellaisen vastuun olemassaolosta. Viimeisin esimerkki: huoltotoimintojen siirtäminen ulkomaille. Siinä nyt ei tunnettu minkäänlaista vastuuta yhtään mistään.

Siinä sitten menivät ne Heidi Hautalan äskettäin ansaitut vähäisetkin ministeripisteet.

Kyllä se niin on, että posti, tielaitos, VR, tele ja Finnair ja sairaalat ovat yhteiskuntaa ylläpitäviä laitoksia, joiden ensisijainen tavoite ei saa olla voitto.
Ja sitten lopuksi. Onneksi olkoon valelääkärit. Te sentään hoiditte hommanne koulutuksen puutteesta huolimatta. Näillä valejohtajilla on joillakin jopa koulutustakin, mutta hommat menevät silti ihan päin haitaria.

tiistai 8. toukokuuta 2012

Kotouttamisen haittana on ay-liike

Ihmisluonnon suurimpia paheita on taipumus kätkeä huono vaikutin hyvän alle. En koskaan ole ollut ay-liikkeen vastustaja, enkä nytkään ole varma, onko juuri tuosta mainitsemastani taipumuksesta kysymys, mutta jotain tässä järjestelmässä on pahasti pielessä. Maahan muuttaneiden ulkomaalaislähtöisten ihmisten kotoutumisesta tehdään mahdottoman vaikeaa, vaikka valtiovaltakin myöntää, että me tulemme tarvitsemaan maahanmuuttajia. Nyt puhun pääasiallisesti työperäisestä maahanmuutosta, joka piti helpottua EU:n myötä. Näin vain ei sitten käynytkään ja jopa valtion koneistossa törmää selkeästi rasistisiin asenteisiin, vaikka kyse olisi nimenomaan EU-kansalaisista, joilla pitäisi olla lähes samat oikeudet kuin meillä kanta-asukkaillakin. Monet käytännön tapaukset kertovat kuitenkin ihan toista. Joskus tuntuu, että järjestelmä on suorastaan törkeän syrjivä ja ihmisarvoa loukkaava.

Tottahan sen nyt jokainen käsittää, että täysin kielitaidottomasta maahanmuuttajasta ei ole kovin suurta apua työmarkkinoilla. Kyllä he itsekin sen tajuavat ja pyrkivät tekemään oman osuutensa tämän asian korjaamiseksi. Selvää on, että useimmissa ammateissa tarvitaan myös kielitaitoa, jota heillä useinkaan ei ole. Niinpä he ovat valmiita tekemään töitä jollakin nimellisellä palkalla ja melkein mitä vain. Eivät niinkään auttaakseen suomalaisia yrityksiä kuin auttaakseen itseään. Suomalaiseen työelämään tutustuminen ja kielen oppiminen kävisi näin ikään kuin luonnollisella tavalla. Kun nyt itsekin olen pyrkinyt näitä uussuomalaisia auttamaan, voin väittää tuntevani asiaa ainakin vähän.

Tiedän kymmeniä tapauksia, joissa työnantajakin olisi halunnut auttaa näitä ihmisiä, mutta kun se ei ole onnistunut. Ei ole onnistunut siksi, että suomalainen ay-liike on katsonut asiakseen puuttua tähän aikuisten ihmisten tekemään keskinäiseen sopimukseen.

Kuulkaas nyt ay-pomot. Se on nyt vaan niin, että se huono vaikutin siellä hyvän alla on se, että halutaan aikaan saada työvoimapula, jotta palkkataso voitaisiin pitää korkeana. Joillakin aloillahan se on jo nyt ja aikaa myöten leviää kaikille aloille. Ay-liike ei todellakaan aja kenenkään etua pakottaessaan nämä hyvässä uskossa maahan tulleet ihmiset sosiaaliluukulle. Annetaan heille ihan oikeasti mahdollisuus kotoutumiseen.

Itsekin olen ay-liikkeen jäsen, joten en todellakaan halua mollata ay-liikettä, mutta jotain järkeä kuitenkin pitäisi olla. Olen ollut myös työhönottajan asemassa ja ymmärrän myös sen, että jossain kulkee se raja, jonka yrittäjä pystyy maksamaan jostakin työsuorituksesta. Valitettavaa on, että täysin kielitaidottoman ihmisen kohdalla se raja on usein hyvin alhaalla. Oikeasti tiedän, että moni haluaisi auttaa ulkomaalaisia, mutta kun se vaan ei onnistu.

Luulen, että kovin moni ay-pomo ei tätä blogiani lue, mutta teen ihan rakentavan ehdotuksen. Tehkää yritysten tuomien ulkomaalaisten kanssa mitä tykkäätte, mutta ajatelkaa näitä kielitaidottomia uussuomaisia hieman eri tavalla. Varmasti paljon auttaisi, jos he saisivat työskennellä vaikkapa pari ensimmäistä vuotta ihan omilla sopimuksillaan ay-liikeen asiaan puuttumatta. Se olisi kaikille hyvä ratkaisu. Kotoutumisen jälkeen, opittuaan kielen ja työelämän pelisäännöt he olisivat varmasti hyviä kansalaisia ja ehkä myös ay-jäseniä.

Viranomaisten harjoittamasta rasismista olen jo aikaisemmin kirjoittanut, joten siihen en nyt puutu. Sen verran on kyllä pakko sanoa, että jos minua olisi aikoinani kohdeltu Ruotsissa niin kuin näitä uussuomalaisia täällä Suomessa nyt, olisin varmasti julistanut sodan Ruotsille. Kyllä siinä on hyvässä uskossa maahan tulleille EU-kansalaisille rasitetta kylliksi. Tässä asiassa ay-liike voisi heitä auttaa.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Kuntauudistuksen todellinen tarkoitus

Kun puhun näistä valtion säästötoimenpiteistä, niiden järjettömyydestä ja kuntauudistuksesta, olen usein maininnut olevani tuotantotalousinsinööri. En todellakaan ole tehnyt tätä korostaakseni oppineisuuttani, vaan yksinkertaisesti kertoakseni, etteivät havaintoni asioista perustu ihan mutu-menetelmään, (mutu=musta tuntuu) vaan taustalla on todellista asiantuntemustakin. Uskokoon sitten ken tykkää, mutta kyllä maalaisjärkikin vähän auttaa. Miettikääpä vaikka nakkikoppia, joka ei toki ole mikään välttämättömyyspalvelu, mutta hyvä esimerkki kumminkin. Voitaisiin ajatella, että se kannattaa, jos sen ympärillä on esimerkiksi 5000 ihmisen yhteisö. Näinhän se varmasti teoriassa on, uskon niin, vaikka en olekaan nakkikaupan ammattilainen. Näiden 5000 ihmisen tulee kuitenkin asua tietyllä etäisyydellä nakkikopista, että heidän kannattaisi asioida siellä. Oletus on, että jos etäisyys on 2 – 3 km, niin asia on ok. Kun etäisyys kasvaa, harvenee myös kopilla asiointi. Kannattavuuden raja kulkee varmasti siinä 5 - 10 km säteellä. Voi olla, että juuri tässä nimenomaisessa tapauksessa olen pikkusen väärässä, mutta en varmasti ajatuksessa sinänsä.

Palvelujen kustannukset eivät ole riippuvaisia niinkään paljon asukasluvusta kuin asukastiheydestä. Tämä johtuu puhtaasti logistisista kustannuksista, jotka nyky-yhteiskunnassa ovat energiakustannusten jälkeen merkittävimmät kustannukset. Kun hallitus ajaa kuntaliitoksia, pyrkien esittämään perusteina, että pitäisi synnyttää vahvoja kuntia, joiden asukasluku olisi jotain… mitä milloinkin… ei ole aihetta uskoa, etteikö ministeriöstäkin löydy asiantuntemusta tajuamaan tuo kustannusten syntymekanismi. Jokainen peruskoulun käynyt ymmärtää, että pitää tapahtua muutakin kuin kuntarajojen poisto. Kuntarajojen poistolla saadaan aikaan välittömästi vain kustannusten nousu, jota tehostetaan vielä virkailijoiden viiden vuoden irtisanomissuojalla.

Kuntauudistus on tosiasiassa siis suurta bluffia, jonka hallitus itsekin hyvin tietää. Välittömiä säästöjä ei siis ole tarkoitus edes synnyttää, vaan on tarkoitus tehdä eräänlainen ”täplä-Suomi”, jossa maaseutu olisi autio ja ihmiset asuisivat teollistuneissa kasvukeskuksissa, jotka muodostaisivat eräänlaisia asutustäpliä Suomen kartalle. Tässä ei tietenkään ole kysymys mistään Siperiaan tai Australiaan karkotuksesta niin kuin vanhassa Neuvostoliitossa tai entisajan Englannissa tehtiin, kun näitä kaukaisia alueita pyrittiin asuttamaan. Nyt tarkoitus on oikeastaan ihan päinvastainen. Asutus poistetaan syrjäisiltä alueilta ja koetetaan tehdä taloudellisesti kannattavimpia palvelukeskuksia sinne, missä palvelut ovat entuudestaankin kohtuullisia. Helpoimmin tähän päästään poistamalla ”heikommat kunnat” kartalta. Tämä toimenpide voidaan toteuttaa liittämällä ensin kunnat yhteen, jonka jälkeen karsitaan palvelut pois näiltä reuna-alueilta. Valtio poistaa aluksi omat virastonsa ja sitten kunta pakotetaan toteuttamaan oma osansa suunnitelmasta. Koulujen lakkauttamisella voidaan varmistaa se, että tulevaisuudessakaan ei asukkaita tule näille syrjäkylille, jotka kenties joskus ovat olleet hyvinvoivia itsenäisiä kuntia.

Kalajoella Rautio on hyvä esimerkki; sieltä epätoivoisesti yritetään poistaa koulu, jotta tuo valtiovallan suunnitelma toteutuisi. Nykyinen lasten ikärakenne alueella on sellainen, että koulujen lakkauttaminen olisi tehtävä juuri nyt, sillä ihan lähivuosina koululaisten määrä kääntyy taas kasvuun... paitsi jos kouluista ainakin toinen lakkautetaan. Niin, siellähän todellakin on kaksi koulua, jotka molemmat ovat tärkeitä toimintakeskuksia kylille. Kalajoen kaupungin valtiovalta on taas päättänyt hävittää kokonaisuudessaan, esittämällä järjenvastaista alueliitosta Ylivieskan ja Oulaisten kanssa. Kalajoki antaisi liitokseen rahat, Ylivieska nimen ja Oulainen olisi mukana ihan muuten vaan. Niin, ei tätä tietysti ole kansalle kerrottu. Eihän nykyinen hallitus kerro asioita edes eduskunnalle, mutta kyllä nuo valtion toimenpiteet omien virastojensa siirroissa selkeän viestin antavat kaikille niille, jotka osaavat viestejä lukea.

Miettikääpä mitä Kalajoella tapahtuu. Posti on lakkautettu, verovirasto on siirretty jo Ylivieskaan, samoin poliisilaitos, ja nyt sinne on menossa myös työvoimatoimisto. Lukekaa sitten uudelleen, kuinka kerroin tuon ”täplä-Suomi”- projektin tapahtuvan ja ihan vaan yksinkertaisesti…. ajatelkaa.

Miettikääpä sitten myös tätä. Perustuslain mukaan valta Suomessa kuuluu kansalle, jota toteuttaa kansan valitsema eduskunta. Meidän ei ole pakko sietää tätä, varsinkaan kun laissa ei edes puhuta mitään Kataisesta, Urpilaisesta tai Virkkusesta. Uskokaa pois, se on ihan meistä nyt kiinni. Pakkoliitokset ovat lainvastaisia, joten ei niihin yhdenkään kunnan tarvitse suostua. Kyllä minä sen uskon, että hallitus säästöjä hakee, jäisihän sille paljon enemmän rahaa tuhlattavaksi. Keinot vain ovat väärät ja ehkäpä säästöt muutenkin olisi syytä ainakin aloittaa ihan itsestään hallituksesta.

torstai 3. toukokuuta 2012

Poliisi on rasisti?

Kyllä se on kyseenalaista jo sellaisenaan, onko poliisi oikea viranomainen päättämään vierasmaalaisten oleskeluluvista. Erityisen kyseenalaiseksi se tulee tarkasteltaessa muutamia päätöksiä, jotka ovat jopa lainvastaisia. Lakia valvova viranomainen ei saisi syyllistyä lainvastaisuuksiin. Poliisin tehtävä ei ole laatia lakeja, ei edes soveltaa niitä, vaan ainoastaan valvoa niiden noudattamista. Joskus tuntuu todella siltä, että poliisin päätökset ovat selkeästi rasistisia, sillä ei ole aihetta olettaa, ettei kohtuullisen korkeassa asemassa oleva paikallisviranomainen tunne lakia.

Jos joku EU-kansalainen joutuu odottamaan työlupaa jopa puolikin vuotta, voisi olettaa, että kyse on kiusanteosta.

Mitä tämä oikeasti vaikuttaa, tai ainakin eräässä tapauksessa vaikutti? EU-kansalainen sai työpaikan Suomesta ja tuli paikkaamaan työvoimapulaa Kalajoelle. Työtä oli, ja asiat olisivat olleet mallikkaasti, mutta kun kyse oli vakituisesti Suomeen muuttaneesta henkilöstä, tarvitsi hän tietysti oleskeluluvan, jonka myöntäminen on paikallispoliisin asia. lupa tulee myöntää, ellei sen myöntämiseen ole laillista estettä. Tällaisen luvan käsittelyyn menee normaalisti vain muutamia päiviä. Jos viranomainen heittäytyy ”hankalaksi”, voi siihen kuitenkin kulua tuo puoli vuotta ja enemmänkin. Sen ajan jostakin entisestä itäblokin maasta muuttanut ihminen elää epävarmuudessa ilman sosiaaliturvaa, vailla pankkitiliä ja usein vailla vakituista asuntoakin.

Kaiken edellytys on tuo oleskelulupa, joka hänelle EU-kansalaisena tulisi lain mukaan myöntää viivytyksettä. Tietenkin tämän fiktionaalisen tapauksen taustalla on kylmää faktaa, joten ei ole liioiteltua epäillä, että poliisi on syyllistynyt rasistiseen käytökseen.

Kauppalehti kertoi toisestakin tapauksesta, joka kuuluu samaan luokkaan.

Afrikkalaisperäisiltä ja aasialaisilta siivousalan työntekijöiltä evättiin työlupa, vaikka he olivat työskennelleet alalla Suomessa jo useita vuosia, ja työnantajat olivat rahoittaneet heidän koulutuksensa. Tunnettua on, että tälle alalle ei Suomessa on tungosta, joten kyseinen ryhmä olisi ollut hyvin tervetullut helpottamaan työvoimapulaa. Viranomaisten päätös on suututtanut työnantajat, jotka joutuvat kamppailemaan jatkuvan työvoimapulan kanssa. Tämän päätöksen tekijä ei ollut yksin poliisiviranomainen, mutta rasistinen päätös yhtä kaikki..

Mitä tästä opimme?
Rasisteja eivät ole perussuomalaiset, vaan suomalaiset viranomaiset yleensä, joista ei kovin moni taida puolueeseen kuulua.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Mediapeliä

On se vähintään kolmas valtiomahti tämä media. Sanon, että vähintään kolmas, kun en oikein tiedä olisiko mitään mahtia, jolla olisi enemmän merkitystä kuin tällä medialla. Suomalainen lehdistö on keskimäärin hyvin rehellistä, niinpä onkin erittäin harvinaista, että se saataisiin kiinni suoranaisesta valheesta, ellei sellaiseksi katsota esimerkiksi sanontaa ”sitoutumaton”. No onneksi siinäkään ei käytetä sanaa ”puolueeton”. Lehti voi pitää itseään sitoutumattomana, jos se ei saa julkisesti tukea esimerkiksi joltakin poliittiselta puolueelta. Puolueettomaksi se ei silti muutu yksipuolisella sitoutumattomaksi julistautumisella. Ei varsinkaan silloin, kun henkilökunta pysyy tarkalleen samana kuin se on ollut ennen tätä hurskasta julistusta.

Suomalaisten perusominaisuus on puolueisiin blokkiutuminen. Yritykset jakautuvat lähes automaattisesti vähintään kahteen leiriin... työnantajiin ja työntekijöihin, vaikka tosiasiassa useimpien yritysten työnantajat ovat kokonaan yrityksen ulkopuolella. Niitä vain kutsutaan asiakkaiksi, joiden tilauksia ja toiveita yritys pyrkii toteuttamaan. Jo puhutaan jostakin PK-sektorin yrityksestä, niin tosiasiassa koko yritys on samalla puolella, vaikkakin tehtävät ovat erilaisia. Ei tätä kuitenkaan kukaan usko, niin kauan kun media niputtaa kaikki yritykset samaan kasaan riippumatta niiden koosta ja omistussuhteista.

Kun keskiverto pienyritys ei koko liikevaihdoltaan yllä samaan euromäärään kuin jonkun miljoonatappioita tuottavan valtio-omisteisen yrityksen pelkät optiot, niin tätä on pidettävä vähintäänkin törkeänä rinnastuksena. Vaikeaa on myöskin henkilökunnan sitä mieltää silloin, kun jonkun johtajan palkka on monisatakertainen verrattuna henkilökunnan keskiansioihin.

siitä myöskään mihinkään päästä, että myös poliittisia puolueita media kohtelee hyvin epäarvoisesti. Sen verran perussuomalainen oikeasti olen, että mieleni pahoitan siitä, että pienimmistäkin ”vitseistä” saatetaan tehdä suuria uutistapahtumia, aivan kuin valtakunnassa ei muuta kirjoitettavaa olisikaan. Vastuuntuntoisen kansalaisenhan pitäisi tietysti olla siitä vain iloinen, että poliitikkojen suurin ”rikos” näyttäisi olevan oman mielipiteen kirjoittaminen blogiinsa. Siltähän se oikeasti näyttää, sillä jos nyt Ilkka Kanervaa ei oteta lukuun, niin muista asioistahan ei kansanedustajille ole rangaistuksia tuomittu. Kun Suomessa vielä toistaiseksi on mielipiteen vapaus, niin nämäkin rangaistukset on annettu sitten milloin milläkin nimikkeellä. Toki en tuomioistuimia juuri nyt ala arvostelemaan, vaikka syytä ehkä olisikin, mutta mediapeliähän tämä selvästi on. Kyllä totisesti nämä luottomiehemme ovat syyllistyneet paljonkin pahempiin rikkeisiin.

Kun James Hirvisaaren avustaja kirjoitti blogiinsa , kieltämättä mauttoman vitsin, jostain ulkomaalaisten hihamerkistä; sai se mediassa lähes yhtä suuren huomion kuin Ilkka Kanervan lahjusrikos, josta hänet tuomittiin. James Hirvisaari sai sen sijaan tästä avustajansa törttöilystä huomattavasti suuremman rangaistuksen puolueeltaan kuin Ilkka Kanerva omaltaan. Onkohan niin, että Kokoomus on aina pitänyt pientä ”voitelua” enemmän maan tapan, kuin rikoksena. Salaisesta lähteestäni olen saanut tietää, että myös asiakirjojen väärennöstä pidetään joissakin poliittisissa piireissä niin hyväksyttävänä, että voidaan olettaa, ettei sellaista ole edes tapahtunut, jos syyttäjä on tehnyt päätöksen syyttämättäjättämisestä. Kyllä minä röyhkeästi uskallan luulla, että jonkinasteisesta kieroilusta tässä kuitenkin on kysymys, jos nämä kansan kannalta tärkeämmät asiat jätetään joidenkin mielipiteen ilmaisujen varjoon.

Totta on, että ovathan perussuomalaiset toki provosoivalla käytöksellä joskus aiheuttaneet pahaa verta, mutta kuitenkin. Ehkäpä tässä olisi riittänyt alkolukon asentaminen joidenkin blokeihin. Ei se miksikään muuta sitä puolueen politiikkaa, jossa hyvää on ainakin sen ennakoitavuus, sillä se lienee ainoa puolue, joka on toistaiseksi pitänyt vaalilupauksensa.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Työpaikkakiusattu

En minä koskaan ole ollut politiikasta erityisen kiinnostunut, mitä nyt haukkunut eduskuntaa ihan niin kuin ihmiset yleensä. En koskaan muista olleeni koulukiusattu, enkä myöskään työpaikkakiusattu, joten ehkä keskimäärin olen ollut melko tavallinen ihminen. Kaikki voi kuitenkin muuttua, paitsi tietysti se että edelleenkin tunnen olevani melko tavallinen ihminen.

Asuin silloin Ähtärissä ja töissä olin Jalasjärvellä. Minut oli ”värvätty” sinne aikuiskoulutuskeskukseen muovialan kouluttajaksi. Oikeasti se oli ihan hyvä paikka tällaiselle vanhemmalle herralle, joka kaiken lisäksi oli suorittanut tuohon tehtävään vaaditun DI-tutkinnonkin vasta aikuisena. Toki minä tiesin, että työpaikkani johto oli voimakkaasti keskustalaista, mutta ei se juuri minua liikuttanut, sillä vielä silloin olin täysin neutraali politiikan suhteen. Mari Kiviniemi taisi olla silloin työpaikkani hallituksen puheenjohtaja, mutta ei sekään minua erityisesti kiinnostanut. Oikeastaan en tainnut edes tietää kuka on Mari Kiviniemi. Minulle ihan ” noubodi”. Työ oli ihan mukavaa ja menestyin siinä niin paljon hyvin, että minut parin vuoden jälkeen nimitettiin osastoni koulutustoimialavastaavaksi. Käytännössä se tarkoitti. että kouluttajien pomoksi. Se oli tärkeä ”virka” siksi, että käytännössä päätin kaikesta ja kaikista osaston muovi- ja venekoulutuksista, vaikka tosiasiassa minulla oli esimiehiäkin. Rehtori ja osaston johtaja, juuri siinä järjestyksessä. Rehtori oli diplomi-insinööri, niin kuin minäkin, ja osaston johtajana oli silloin ekonomi, joka ei tekniikasta mitään ymmärtänyt. Molempien kanssa pärjäsin mukavasti, ja JAKK:lla meni muutenkin mukavasti. Koulutuksia oli ja minä pidin omalta osaltani huolen, että tutkinnot suoritettiin tutkinnon vaatimusten mukaisesti. Sitten tapahtui muutos.

Elettiin eduskuntavaalien aikaa, ja minä olin tutustunut ähtäriläiseen pariskuntaan, jossa rouva oli poliitikko. Silloin Perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu, mutta vaalit olivat siis tulossa. Jotakin ehkä osasin. Ainakin osasin lukea ja kirjoittaa, vaikka politiikasta en paljon ymmärtänytkään. Rouva kuitenkin heitti minulle vaikean haasteen. Sirkka-Liisa Lamminkoski pyysi minua vaalipäällikökseen, mikä ei toki minulle ollut läpihuutojuttu. Ensin piti miettiä ja sitten ottaa selville puolueen ohjelma ja tarkoitusperät ja sitten taas miettiä. Ainoastaan rouvan tunsin, mutta puolue ja politiikka olivat minulle melko tuntemattomia. Kun olin lukenut puolueen ohjelman moneen kertaan, tulin siihen tulokseen, että juuri näin sen pitää olla. Juuri tämä on suomalaisten etu ja vaikutti muutenkin jotenkin reilulta ja järkevältä. Näin sen tulisi mennä, joten päätin, että autan rouvaa, jota olin muutenkin pitänyt ihan hyvänä ihmisenä. Yhtä asiaa vain en arvannut ottaa huomioon, enkä vieläkään ole varma, miten olisin menetellyt, jos olisin sen huomioinut. Se oli umpikepulainen työpaikkani. Olin aina luullut, että jos ihminen hoitaa hyvin työnsä, hän on hyvä työntekijä, täysin riippumatta siitä, mitä hän vapaa-ajallaan puuhastelee. Näin se ei kuitenkaan tunnu aina olevan, jos ”aatetta on ilma sakeana”.

Jos sanoisin, että nyt minulla alkoivat työssäni vaikeudet, valehtelisin ilman muuta. Ei minulla mitään vaikeuksia tullut, sillä olin sen verran ylivoimainen osaaja, että ihan pikkuasiat eivät minua horjuttaneet. Aluksi sainkin vain kuulla pientä ”vinoilua” perussuomalaisuudesta. Rehtori ei siihen kyllä milloinkaan sortunut, vaikka kepulainen oli hänkin. Hyvä mies siitä huolimatta. Pääsääntöisesti nämä olivat ihmisiä, joiden osaaminen ja koulutus eivät juuri muuhun yltäneetkään. Todelliset ammattilaiset pääosin tukivat ja auttoivat minua mm. lainaamalla ja kunnostamalla asuntovaunun vaalikiertuetta varten. Minuunkin se vaikutti vain siten, että tajusin, kuinka oikeassa Perussuomalaiset olivatkaan. Eihän ihmisten näin tule käyttäytyä.

No silleen se sitten meni ja vaalitkin meni, eikä tullut Sirkka-Liisasta kansanedustajaa, vaikka Ähtärin ääniharava myöhemmin tulikin. Minunkin perussuomalaisuuteni kai unohdettiin, kunnes osastonjohtajan paikka avautui. Päästin rehtorin tuskasta, ilmoittamalla että olen täysin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, enkä aio hakea kyseistä virkaa, josta minua olisi ollut tosi vaikea syrjäyttää. Olisi todella pitänyt löytää joku minua pätevämpi ja ansioituneempi, sillä muutenhan olisin voinut vedota vaikkapa ikärasismiin. Sellaista ei varmasti löytyisi, sen nyt olisin voinut vaikka vannoa. Sellaista ei sitten löytynytkään, mutta löytyi kuitenkin kepulainen. Sanoivat tämän kaverin olevan myöskin diplomi-insinööri. No ei ollut, oli kuulemma viittä vaille. En tiedä, mitä yksikköjä tämä viisi oli, mutta minun aikanani tätä tutkintoa hän ei suorittanut.

Täytyy myöntää, että aika saamaton äijä oli, mutta kun sai mukaansa yhden nousukkaan, jolle oikeasti olin opettanut kaiken, minkä hän alasta tiesi, niin kyllä hän sitten osasi tämän ns. työpaikkakiusaamisen. Ihan aluksi se oli niin hienovaraista, että en sitä edes tajunnut. Panin sen vaan miehen tyhmyyden tiliin, mutta lopulta se oli pakko tajuta. Aina kun tämä kouluttamani nuori insinööri … siis oikeasti entinen oppilaani, jolle olin tämän työpaikan järjestänyt… ja osaston johtaja luulivat osaavansa jonkun asian, se myös yritettiin toteuttaa minut ohittaen. Lopulta osaston asiat olivat niin sekaisin, että niistä ei oikeastaan tiennyt kukaan mitään. Toinen vanhemmista kouluttajista lähti vapaaehtoisesti, ja metalliosaston ainut pätevä kouluttaja joutui vain lähtemään, koska hänen pätkätyösopimustaan ei uusittu. Joskus tuntui siltä, että koko osaston teoreettinen osaaminen oli nyt minun varassani. Näinhän se varmaan olikin, mutta tätä ei osastonjohtaja tajunnut. Ei tajunnut, tai ei välittänyt. Vuoden sisällä saisin jäädä eläkkeelle ja vain se tuntui kiinnostavan näitä herroja. Kun minulta viikon välein kysyttiin, koska aion jäädä eläkkeelle, aloin kokemaan sen jo jonkin asteisena työpaikkakiusaamisena. Menin jopa niin pitkälle, että kerroin asiasta rehtorille, joka kyllä kertoi asiallisesti minulle, että on minun tehtäväni ilmoittaa milloin jään eläkkeelle… ei sitä kenenkään tarvitse kysellä. Tämä tieto ei kai koskaan mennyt osaston johtajalle, sillä tyyli ei muuttunut.

Mistään JAKK:n väärinkäytöksistä en koskaan tiennyt mitään. Meidänkin osastolla oli kai pari yritystä antaa koulutusta, joka ei kuulunut tutkinnon vaatimuksiin, mutta sikäli kuin se minusta riippui, onnistuin aina torjumaan ne. Luulen kuitenkin tietäväni ne herrat ja rouvat, jotka näiden väärinkäytöksien takana olivat. Kai se juridisesti oikein oli, että rehtori joutui lähtemään, mutta jotenkin minusta vain tuntui, että oikeasti hän oli vähiten syyllinen. Ei ehkä tiennyt asioista sen enempää kuin minäkään. Ihan hyvä oli, että työpaikkakiusaukseen kyllästyneenä jäin eläkkeelle heti kun pääsin. Ei tarvinnut osallistua JAKK:n sotkujen selvittelyyn, vaikka eivät kai ne meidän osastoa edes koskettaneet.

Niin se on, että koskaan ei pitäisi sanoa että ei koskaan. Sen Sirkka-Liisan eduskuntavaalikampanjan jälkeen päätin, että en koskaan sotkeudu politiikkaan, enkä koskaan ole minkään puolueen jäsen. Kyllä toi media kuitenkin niin epäoikeudenmukaisesti on perussuomalaisia kohdellut, että ihan pakko on olla hieman oikomassa asioita.