lauantai 20. lokakuuta 2012

Ihan pieniä muistutuksia



Kovasti minä jo ennen vaaleja päätin, että mielipiteeni kerron niitä kysyttäessä, mutta mihinkään kilpalaulantaan en lehdistön palstoilla lähde. Kun nyt kuitenkin lähes koko elämäni olen kirjoittanut, niin mihinpä sitä koira karvoistaan pääsee. Kun provosoidaan niin provosoidun, vaikka olenkin syvästi tietoinen, että mistään ei ole enempää hyötyä kuin kielen ja kynän kurissa pitämisestä.

Kaksi kirjoitusta 18.10. Kalajokiseudussa sai minut kaivamaan kynän esille. Toinen oli tämä Iivari Järvisen kirjoitus, jossa ainakin perussuomalaisia koskeva kohta oli kirjoitettu täydellisen tietämättömyyden antamalla varmuudella. Jos jotakin asiaa analysoidaan, niin ainakin asiasta pitäisi hieman olla selvillä.  Tämän minä opin jo aikoinani yliopiston tutkijaseminaarissa ja koetin sitä myös myöhemmin omille oppilailleni opettaa.

Perussuomalaisten ryhmä tulevissa vaaleissa on pieni, mutta todella kykenevä. Vähintään viisi kahdeksasta on ollut aikaisemminkin ehdokkaana ja lähes kaikki ansioituneet jollakin alalla.  Erkki Ahon ansiot kyllä tunnustan, mutta ei kai hän sentään ainut ole, vaikka onkin niin, että ainakin muutamat meistä ovat muuttaneet tänne Kalajoelle ihan muualta.  Kirjoittaja tuntuu lähtökohtaisesti olettavan, että vain Kalajoella on tätä kokemusta voinut hankkia.  Kyllä minusta tuntui, että jonkinlaista poliittista kokemusta sain jo Kansallisissa nuorissa 60-luvulla, mutta paremmin asiaan perehdyin vasta ollessani SMP:n toiminnassa 70 ja 80-luvuilla. Kun SMP kuoli, olin minäkin hetken ilman poliittista kotia, mutta kun Perussuomalainen kansanedustajaehdokas pyysi minua vaalipäällikökseen, lähdin taas peliin mukaan.  Sen verran myös urheilupolitiikassa olen mukana ollut, että pari kautta istuin valtakunnallisen lajiliiton hallituksessa. Paljon muutenkin voisin tässä itseäni kehua, mutta kaipa sitä muutenkin ihmiset tajuavat, että tässä iässä alkaa jo sitä kokemusta ja näkemystä olla.

Toinen näistä kirjoituksista oli sitten tuo kysymyslauseella otsikoitu ”Mistä puolue pienyrittäjälle?”  Nyt voisin kehua vaikka koko porukkaa, mutta miltä tuntuisi äänestää puoluetta, jossa puolella on yrittäjätausta ja ainakin kaksi jopa opettanut tai kouluttanut alan ihmisiä.  Tervetuloa vaan joukkoon, kyllä meiltä aina apu löytyy. Ihan oikeasti Kalajoki alkaa olla jo melko suuri teollisuuspaikkakuntakin, matkailusta puhumattakaan. Kyllä myös poliittisessa ilmapiirissä pitäisi muutos saada vastaamaan tätä elinkeinorakennetta. Kyllä minä siihen uskon, että muutos alkaa perussuomalaisilta. Kiusaa me emme todellakaan aiota valtuustossa tehdä, vaan kaikki päätökset on tehtävä kaupunkilaisten etua ajatellen.

Ari Keronen
Tuotantotalousinsinööri
Materiaalitekniikan diplomi-insinööri
YTS
Auktorisoitu  yritysmentori
Perussuomalaisten kunnallisvaaliehdokas

lauantai 13. lokakuuta 2012

Kallio tuli järkiinsä



Kun entisenä urheilijana ja nykyisenä muuten vaan sairaana olen joutunut turvautumaan hyvin usein lääkärien palvelukseen, olen myös tosi paljon saanut kärsiä lääkäripulasta. Tosi paljon ihmettelin Päivi Räsäsen lausuntoja puoluejohtajien vaalitentissä, kun hän totesi, että ei Suomessa ole lääkäripulaa, meillä on pula ainoastaan terveyskeskuslääkäreistä. Syy siihen kuulemma se, että työ terveyskeskuksissa on niin hektistä ja että lääkärit hakeutuvat mieluimmin yksityissektorille.

Ai, että mitä ihmettelin ?

No sitä, että miten se sama työ helpottuu sillä, että nämä samat lääkärit tulevat terveyskeskuksiin tekemään samaa työtä, joita kunnat joutuvat ostamaan yksityisiltä lääkäriasemilta ja keikkalääkärifirmoilta.  En minä mikään totuuden torvi ole, enkä edes tiedon jättiläinenkään, mutta en myöskään ihan niin tyhmä että uskoisin mihin vain.

Kyllä se niin on, että lääkäripalvelujen heikko saatavuus johtuu yksinomaan lääkäripulasta. Lääkäripula taas johtuu lähes yksinomaan lääkäriliiton asenteesta, jolla estetään riittävä koulutus. Se estetään siksi, että se saattaisi vaikuttaa palkkoihin ”normalisoivasti”.  Siis niin, että lääkärit saisivat saman palkan kuin esimerkiksi diplomi-insinöörit tai muut suunnilleen vastaavan koulutuksen saaneet.

En tiedä kuinka monissa peruspalvelukuntayhtymissä tai sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on johtajana joku lääkäri. No, varmasti sillä on vaikutusta hyvin vähän tähän akuuttiin lääkäripulaan, mutta älytöntähän se on. ”Valelääkäreitä” me on metsästetty ja kiinnijääneitä paheksuttu, vaikka he eivät ole tiettävästi aiheuttaneet mitään vahinkoa kenellekään.  Näitä ”valejohtajia” ei juuri kukaan paheksu, vaikka heillä ei ole minkäänlaista johtajakoulutusta. Osaltaan he vain pahentavat lääkäripulaa työskentelemällä tehtävissä, joita he oikeasti eivät hallitse. Huomattavasti enemmän näistä lääkäreistä olisi hyötyä vaikkapa terveyskeskuslääkäreinä.  Todennäköistä myös on, että joku kokenut tuotantotalousinsinööri saisi nämä terveyspalvelut sujumaan huomattavasti tehokkaammin kuin joku lääkäri.

Miksikö minä sitten otan näin tiukasti kantaa näihin lääkäripalveluihin ?

No en todellakaan vain siksi, että olen kunnallisvaaliehdokkaana, vaan pääosin siksi, että olen mahdollisesti jäänyt loppuelämäkseni selkäinvalidiksi vain siksi, että lääkärit eivät ajoissa ryhtynet leikkaukseen.  Hoitotakuuta kohdallani toteutettiin siten, että puolen vuoden välein pääsin keskustelemaan lääkärin kanssa, ja lääkäri kirjoitti lisää särkylääkkeitä. Kun sitten lopulta - noin neljä vuotta myöhemmin - pääsin leikkaukseen, kysyi lääkäri minulta ”Miksi tulit näin myöhään?”  Ei kuulemma enää ollut varmaa, onko leikkauksesta mitään hyötyä.  Arvatkaa vaan, mitä silloin vastasin.  En ole kova kiroamaan, mutta taisinpa sanoa jotain siihen tyyliin, että (piip)- olen neljä vuotta laukannut lääkärissä tämän asian takia ja vasta Kalajoella vaikuttanut vanhempi virolainen naislääkäri tajusi mistä on kysymys.  Kehtaat (piip) sanoa minulle että minä tulin liian myöhään.

Näin ei saisi enää kenellekään käydä, vaikka minua ei ehkä tässä suhteessa voidakaan auttaa.

Peruspalvelukuntayhtymä Kalliota onnittelen siitä, että siellä on lopultakin tajuttu, että johtajan ei tarvitse olla lääkäri.  Näitä ”valejohtajia” parempaan tulokseen varmasti pystyvät oikeat johtajat.



keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Uussuomalaiset ja kotouttaminen



Meillä Kalajoella on noin 300 ulkomailla syntynyttä suomalaista.  Yleisesti heitä on käytetty nimitystä maahanmuuttaja, vaikka he aikoihin eivät ole muuttaneet mihinkään.  Eivät siis ole enää muuttajia vaan kalajokisia, ihan niin kuin minäkin, joka myös olen muualta tänne muuttanut. Täällä Kalajoella en sentään ole törmännyt oululaiseen ilmiöön, jossa joskus tuntui, että ihmisen arvo mitattiin syntymäpaikan perusteella. ”Eihän se ole edes oululainen,” sanottii,n kun haluttiin mitätöidä jonkun etelästä muuttaneen mielipiteet ja saavutukset.  Joskus tuskastuneena sanoin ruman sanan niin kuin se on ” (piip..) jos Oulun kehitys olisi jäänyt oululaisten varaan, niin (piip..) soutaisitte edelleen tervaa Turkan saaresta ja se olisi (piip…) teidän kehityksenne huippu.”  No olihan se hieman ylilyönti, eikä kai puoleksikaan totta, mutta jotain nuo asiat asenteesta kertovat. Ne asenteet ovat hyvin suomalaisia, eivätkä siis pelkästään oululaisten yksinoikeus.

Kun me karjalaiset jouduimme pakenemaan kotiseudultamme ja etsimme asuinsijaa Kanta-Suomesta, olivat nuo asenteet kuulemma hyvin yleisiä. ”Tietysti teidät täytyy asuttaa Suomeen, mutta ei meidän maille, eikä meidän kylään.” Tässä kansainvälistyvässä maailmassa suomalaiset näkevät kansainvälistymisen positiivisena asiana niin kauan kuin se koskee suomalaisten matkustelua, opiskelua ulkomailla ja kenties työskentelyäkin siellä. Myös suomalaisen tavaran vienti ulkomaille on sallittua, jopa suositeltavaakin. Suomalaisten mielestä kansainvälistyminen alkaa kuitenkin tuntua vastenmieliseltä, jos ulkomaalaiset alkavat hakea asuinpaikkoja Suomesta.  Viranomaiskohtelu on tosi törkeää silloin, kun joku vierasmaalainen solmii avioliiton suomalaisen kanssa.  Jopa sukupuolisesta käyttäytymisestä on tehtävä tili.  Sanoisinko minä taas ruman sanan… no en sano, kun se ei kuulu minun tapoihini. Kyllä minä kuitenkin tuollaisesta käyttäytymisestä mieleni pahoitan, ja aina kun saan asian tietoon, kerron siitä Suomen johtaville oikeusviranomaisille.

Mutta Kalajoestahan minä olin puhumassa. Täällä tuo ”vierasmaalaisten” vierastaminen näkyy enemmänkin tietynlaisena välinpitämättömyytenä. Kun olen tehnyt eräänlaista vapaaehtoistyötä näiden uus-suomalaisten  keskuudessa, olen törmännyt tähän välinpitämättömyyteen monilla tavoin.  Uus-suomalaisten tutustumisiltoihin on kutsuttu suomalaisia, mutta lähes turhaan. ” Eiväthän ne asiat kuulu meille - ”  Joku työpaikka voi olla auki vaikka kuinka kauan, kun homma on V.. mäistä.  Kun joku ulkomaalainen ottaa työn, alkaa parmatus siitä, että vievät suomalaisten työpaikat. Kyllä se niin on, että yhä edelleen pätee se sama sääntö, että ulkomaalaisia palkataan vain niihin hommiin, jotka eivät suomalaisille kelpaa.  Tämä pitää paikkansa maatalouslomittajasta lääkäreihin.

Mitä me sitten voisimme tehdä?  Siis me, jotka oikeasti haluamme Suomen parasta ja haluamme samalla myös auttaa näitä ihmisiä.

Siitä se alkaa, että emme eristä heitä. Kun seuraavan kerran saat kutsun uus-suomalaisten tilaisuuteen, tule sinne.  Tule vaikka vaan uteliaisuuttasi tai kahville. Olen aina saanut näissä eksoottisia ruokia ja hyvää kahvia. Olen myös saanut hyviä ystäviä ja yleensä varsin viihdyttävän ja kivan illan. Olen oppinut vieraista maista ja kulttuureista.  Luetteloa voitaisiin jatkaa vaikka kuinka paljon, mutta olkoon nyt tässä aluksi.  Uskokaa vaan, että tulee aika, jolloin me vielä pyydämme apua näiltä ihmisiltä.

Nyt sitten varmaan uskotte, että tässä tulee vaalimainos, kun ehkä tiedätte minun olevan kunnallisvaaleissa ehdokkaana.  No tavallaan oikeassa olette, sillä ei varmaankaan olisi Kalajoen kaupungille pahitteeksi, jos valtuustossa olisi pari ulkomaalaista alkuperää olevaa ihmistä.  Äänestäkää siis valtuustoon bulgarialaissyntyinen Agnessa Vähäsarja, No 91, tai suomalaisempi kuin monet suomalaiset, Thaimaasta lähtöisin oleva Lek Pernu, N o90. Molemmat ovat asuneet kauemmin Kalajoella kuin minä.

Niin että… siitä se alkaa.  Se olisi kotouttamisteko parhaimmillaan. Koituisi Kalajoen parhaaksi, eikä varmasti jäisi vain yhden sukupolven hyödyksi. 

tiistai 9. lokakuuta 2012

Kunnalliset hankinnat




Oikeasti minä en tiedä, miten Kalajoen kaupunki on ohjeistanut osto- ja hankintatoimen, mutta monia Kalajokeakin koskettavia hankintoja olen saanut seurata melkein aitiopaikalta. 

Laki julkisista hankinnoista asettaa valintakriteereiksi joko ”kokonaistaloudellisesti edullisin” tai sitten ”hinnaltaan halvin”. Periaatteessa tämä on aivan hyvä laki, jos sen tulkinta olisi ammattimaista. Valitettavasti vain näin ei aina ole. Esimerkiksi TE-keskuksen hankintaohjeisiin on livahtanut lause, jonka mukaan on aina valittava halvin. Sanoisin, että se on jonkun virkamiehen lapsus, joka on sitten mennyt läpi kaikilta muiltakin virkamiehiltä, eikä sitä ole kovin paljon edes kritisoitu. Tästä syystä laista pitäisi kokonaan poistaa lause ”hinnaltaan halvin” ja tyytyä tuohon kaikenkattavaan ”kokonaistaloudellisesti edullisin”.  Kokonaan toinen asia on se, riittäisikö tämäkään takaamaan parasta mahdollista lopputulosta, sillä toki tuonkin lauseen sisälle voidaan piilottaa monenlaisia tekijöitä, mutta ainakin se antaisi hyvän pohjan suunniteltaessa kunnallista hankintaohjetta. Tosiasiassahan tämä on mahdollista myös nykyisen lain perusteella.  EU:n kilpailuttamisdirektiiviä voidaan ehkä joutua hieman venyttämään, mutta pieni kunnallistottelemattomuus voisi vain tervehdyttää nykyisin aika sairasta kilpailuttamiskäytäntöä.  Tästä sairaudesta voisin kertoa montakin esimerkkiä, mutta lyhyesti vain kaksi.

Eräs kaupunki päätti kilpailuttaa pesulapalvelut. Kilpailun voitti halvimmalla hinnalla virolainen pesula. Paikallisen pesulan ja virolaisen pesulan hintaero oli vain reilut pari tuhatta, vuoden pesutuksista. Aivan huippumatematiikko ei tarvitse olla tajutessaan, mitä tässä tapauksessa kokonaisedullisuus olisi tarkoittanut.

Olen työskennellyt laatukouluttajana, joten toinen esimerkki onkin omasta kokemuksestani. Tarjosin kunnalliselle laitokselle päivän laatukoulutusta 700€ hintaan. Paketti piti sisällään matkat ja päivärahan, joten jokaisen ammattimiehen olisi pitänyt tajuta, ettei hinta ainakaan kovin kallis ollut.  Toki tuolla hinnalla tehtävän sainkin, mutta mitä se oikeasti tuli maksamaan kunnalle. Ei koulutus tuosta enempää maksanutkaan, mutta kun tuo hinta ylitti hankintaehdoissa määrätyn 500€:n hinnan, piti siitä järjestää tarjouskilpailu. Yksikön päällikön mukaan tarjouskilpailun järjestäminen maksoi henkilökunnan palkkoina ainakin sen 500€ ja sen lopputulemana todettiin, että kyseisetä koulutuksesta 700€ oli erittäin edullinen hinta ja että 500€ oli maksettu oppirahoja.

Mitä näistä kahdesta esimerkistä sitten voidaan oppia?  No ainakin se, että myös terveen järjen käyttö pitäisi sallia ja ainakin kunnalliset hankintaohjeet päivittää niin, että ne mahdollistaisivat kuntalaisten edun huomioimisen.

Ja lopuksi sitten vaalilupaus.

Kun tulen valituksi valtuustoon, paneudun kaupungin hankintaohjeisiin ja tarvittaessa teen valtuustoaloitteen ohjeiden päivittämisestä niin, että niissä painotetaan kokonaisedullisuutta, laatua ja paikallisuutta.  Laki julkisista hankinnoista antaa tähän mahdollisuuden jo nyt, ja kaupungin etu suorastaan vaatii sitä.
  

maanantai 8. lokakuuta 2012

Kerran vielä hehkulamppu



Varmasti minun pitäisi käsitellä jotain kunnallispoliittista ongelmaa, kun vaalitkin lähestyvät ja itsekin olen täällä Kalajoella ehdokkaana (87).  Ei sille kuitenkaan mitään voi, että olen myös insinööri josta syystä kaikki tekniikka kiinnostaa. Olen seurannut kahden herran keskustelua Kalevan sivuilla tuosta aiheesta ”hehkulamppu”. Tuskinpa herra Edison osasi arvata, että hän teki niin suuren keksinnön, että tarvittiin Euroopan laajuinen tolleroiden joukko tekemään loppu tuosta kaikkien aikojen keksinnöstä. Kokonaan eroon siitä ei päästy vieläkään, sillä edelleen tuo lampunkanta (E27) jää europarlamentikkojen harmiksi koristamaan noita ns. ”energiansäästölamppuja”.

Ihan oikeasti en tiedä, onko se ollut EU:n typerin direktiivi, mutta hyvin lähellä kärkisijoja se on. Kurkkudirektiivi, samoin kun rekkojen leveys, jäävät typeryydessään kauaksi tämän direktiivin taakse. Logistiikalla ja pakkaustekniikalla voidaan noita pykäliä puolustella, mutta hehkulamppudirektiiviä ei millään. Sanoin että Euroopan laajuinen tolleroiden joukko. En ota kantaa Etelä- ja Keski-Euroopan valon ja energian tarpeeseen. Minulle on myös jokseenkin samantekevää, miten he oman ongelmajäteongelmansa hoitavat, mutta Suomelle tuo päätös merkitsee taas yhtä lenkkiä suomalaisten meppien saamattomuuden ketjuun.

Ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista haluaa säilyttää hehkulamput, joihin on  totuttu ja joista ei ole mitään harmia. Kun Suomessa yhä edelleen on talvi ja muutenkin melko kylmää, on hehkulampun hyötysuhde 100%, sillä se osa tehosta, mikä ei näy valona, toimii lämmityksen hyväksi. Kesällä tosin ei tarvita lämmitystä, mutta eipä tarvita paljon valoakaan.  Suurin osa nykyisin käytössä olevista valaisimista on valmistettu hhekulampuille, joiden polttoikä/hintasuhde on aivan eri luokkaa kuin ns. energiansäästölamppujen.  Hyvä energiansäästölamppu yltää polttoiässään juuri ja juuri samalle tasolle kuin hehkulamppu, mutta hinta on moninkertainen. Polttoikäkin jää melko vähäiseksi, jos kyse sattuu olemaan ulkovalosta ja Suomen pakkasista. Yleensä nämä lamput kestävät pakkasta todella huonosti.

Pahinta kaikessa: kun energiansäästölamppu on palanut, on käsissäsi ongelmajätettä, jota et oikeastaan saisi heittää sinne roskikseen.  Sorry vaan, en minä sinua epäsosiaaliseksi epäile, mutta kun ne lamput kuitenkin palavat yksi kerrallaan, heität ne kuitenkin sitten sinne roskikseen. Ei siitä nyt ihan maailmanlaajuinen saasteongelma synny, mutta onhan se ruma teko.  Älä välitä, onhan se ruma teko, mutta ei likikään niin typerä kuin tuon direktiivin hyväksyminen on ollut. Siitähän tämä sinunkin tekosi aiheutuu. Se vaan joskus on niin, että ei ihmisen pinna kaikkea kestä.

Noihin valon väreihin en ota kantaa, sillä se on kuitenkin makuasia. Suomalaiset ovat tottuneet hehkulampun lämpöiseen väriin, joten se ei ole ongelma kenellekään.

Saksalaiset ovat tehneet suuren keksinnön. He ovat keksineet lämpöpallon, joka suuresti muistuttaa hehkulamppua, mutta sen hyötysuhde on 75%. Se tuottaa siis lämpöä suurimman osan tehostaan, mutta antaa valoa 25%.  Näin siis valaistus ei maksa mitään, kun näiden lasisten lämpöpallojen sivutuotteena syntyy tarvittava valo.

Kaikkea se saksalainen keksii.  Eihän lämpöpallo kuitenkaan ole hehkulamppu, eihän :-)