sunnuntai 6. elokuuta 2017

Hyvät ihmiset

En koskaan ole kuvitellut olevani hyvä ihminen, vaikka varmaan äitini yritti minulle niitä arvoja opettaa. Ihminen on kuitenkin sen verran itsekäs jo perusluonteeltaan, että ihan ensimmäisen kiven heittäjäksi ei kannattaisi kenenkään ruveta. Toki tiedän, että en vuosikymmeniin ole kenellekään pahaa tehnyt, niin aina on joku joka toiminnastani on mielensä pahoittanut. Ehkäpä tässä yhteiskunnassa pitäisi olla sellainen joojoo ihminen, joka ei mistään asiasta ole mitään mieltä, sillä aina on niitä jotka ajattelevat, että vastustan juuri heitä, koska ovat eri mieltä. Jopa tämän historiallisesta totuudesta juurensa juontanut blogin nimi on herättänyt pahennusta. Luulivatkohan, että minä kuvittelen nyt olevani Kallan kuvernööri, vaikka nimen tarkoitus oli osoittaa vain se, että Ruotsin kuningas aikanaan sääti lain Kallan itsehallinnosta, joka on edelleen voimassa. Itsehallinto tarkoitti sitä, että jos Kallassa todella asuisi joku, hän voisi nimittää itsensä vaikka keisariksi. Nimi oli siis täysin symbolinen nimenomaan blogin nimi.
 
Rauhoitan nyt kaikkia mielensä pahoittaneita, sillä aion lopettaa tämän blogin kirjoittamisen. Alkujaanhan tämä oli tarkoitettu poliittiseksi blogiksi, ja ajattelin käsitellä siinä myös jotain Kalajoen tapahtumia. Kun olen nyt luopunut sekä politiikasta että Kalajoesta, ei tämä blogikaan lienee enää tarpeellinen. Uusi, tai oikeastaan tosi vanha, kotipaikkani on nyt Jyväskylä, jossa syystä tai toisesta on helpompi hengittää. 

Alaluokilla opettajani kirjoitti todistuksen reunaan: ”Kehoitan harjoittamaan kirjoittamista.” Niinpä minä nyt sitten aion edelleen jatkaa tätä harrastustani toisessa blogissani, jonka nimi on Pitkärannan Paroni. Mahtipontinen nimi siis sekin, mutta sallin itselleni vapauden tämän nimen käyttöön, sillä tuo kyseinen kaupunki ei enää kuulu Suomelle, vaikka syntymäpaikkani toki on. Onneksi Pitkärannan nykyiset asukkaat eivät tätä kieltä ymmärrä, joten tuskin pahoittavat mieltään minun historiapainotteisista kirjoituksista. 

Karjalaisista ja karjalaisuudesta ajattelin kirjoitella, mutta jos sattuu erikoista tapahtumaan täällä Jyväskylässä, niin saatan jotain mainita siitäkin. Tämän kirjoituksen loppuun ajattelin panna vielä sen blogin linkin, että ne ihmiset, joita mielipiteeni kiinnostavat voivat sen löytää. Toki se löytyy myös googlettamalla ”Pitkärannan paroni”.

Saattoipa olla, että tuon opettajan tarkoitus ei ollut huonon suomenkielen taitoni parantaminen vaan lievä vihjaus siihen, että olen kohtuullinen kirjoittaja. Tätä teoriaa kai puoltaa eri oppilaitoksissa saadut myöhemmät kympit samoin kun yo-kirjoitusten kolme l:n ainetta.

En siis ole hyvä ihminen. Vielä vähemmän virheetön, mutta kyllä minä siihen suuntaan pyrin. Se ei kuitenkaan saa estää minua kertomasta omia mielipiteitäni, joihin toki vaikuttaa minun omat taustani. Luulen, että myös mielensäpahoittajien pahantahtoisiin solvauksiin saattaa vaikuttaa heidän oma taustansa.

Siitä mieleni on hyvä, että en tässä blogissani enkä varmaan tulevassakaan ole koskaan lausunut väärää todistusta lähimmäisestäni. Tietenkään ei, vääristä väitteistä huolimatta, kukaan myöskään ole tehnyt minusta mitään rikosilmoitusta tai tutkintapyyntöä. Miksipä olisikaan, koska jos jotain tutkimista on, niin helpoimmalla pääsisi kysymällä minulta, kyllä minä vastaisin. 


Tässä siis tämä Pitkärannan Paronin osoite:



lauantai 5. elokuuta 2017

Pitäisikö persuja sääliä?


Kun tämä nyt todennäköisesti on tämän poliittisen blogina alkaneen kirjoitussarjani loppu, niin lopetan tämän nyt näihin viimeisiin poliittisiin ajatuksiini. Onhan tietysti säälikin, että alun perin hyvälle ideologialle syntynyt puolue kokee surkean kuoleman, jota veikkasin jo puolueen sisällä vallinneen linjattoman toiminnan ja rasismin nousun myötä. En sano tätä siksi, että haluaisin osoittaa olevani oikeassa vaan siksi, että se olisi pitänyt nähdä jo kannatuksen laskun myötä. Ei puolueen kannatus laskenut suinkaan hallitusvastuun takia, vaan natsimielisten järjestöjen ja rasismin takia. Mielipidekyselyjen mukaan noin 7% Suomen kansasta on omaksunut rasistisen ajattelutavan. Se vastaa hyvinkin sitä 8% kannatusta, joka ”persuiila” on nyt. Ei Suomen kansa keskimäärin kovin rasistista ole, vaikka joukossa on halla-aholaisiakin. 
 
Kuvakaappaus: Aamulehti

  
Ideologiset perussuomalaiset eivät varmaan nähneet muuta vaihtoehtoa kuin perustaa oman eduskuntaryhmän, joka sitten aiheutti suurta mielipahaa tuolle porukalle, joka luuli tehneensä suurenkin valtiomiesteon valitessaan puheenjohtajakseen tuomitun rikollisen. Totta on, että ei kunnon kansa sitä voi hyväksyä.

Kun en kuulu sen enempää punaisiin, vihreisiin kuin sinisiinkään, voin melko neutraalisti katsella tuota touhua. Sitä en ymmärrä yhtään, miksi jotkut ihmettelevät entisten perussuomalaisten ministerien jatkoa hallituksessa. Miksi he eivät saisi jatkaa, eivät kai he mitenkään väärin ole toimineet ja tasavallan presidentti on heidät siihen tehtävään nimittänyt. Joskus tuntuu, että joillakin politiikan arvostelijoilla on pallo pahasti hukassa näiden faktojen suhteen. Se nyt vaan on niin, että ei kukaan halua tehdä yhteistyötä halla-aholaisten kanssa, joten olisi melko mahdoton ajatus, että ”nykypersut” olisivat hallituksessa.

Ehkä en äänestä ollenkaan seuraavissa vaaleissa, sillä kyllä puolueen löytäminen edelleen on hakusessaan. Vanhat puolueet ovat kykynsä näyttäneet, persut ovat pahasti persuuksillaan ja sinisestä tulevaisuudesta en tiedä mitään. Ehkä tässä nyt jotenkin selvitään minun elämäni loppuun asti.

Nämä ”siniset” on kuulemma erotettu perussuomalaisista. No onhan se tietysti pioueen sääntöjen mukaan oikein. Toki erotetulla on kuitenkin oikeus saada tieto erottamisesta kirjallisesti, jota Timo Soini nyt kuuluu vaativan. Eihän se ihan perussuomalainen tapa tunnu olevan, mutta se ei poista erotetun oikeutta. Sitä oikeutta ei myöskään poista se seikka, että ainakaan kaikki aiemmin erotetut eivät ole oikeuttaan vaatineet. Se nyt on vaan yksinkertaisesti laillinen oikeus. Minua ei toki koskaan ole puolueesta erotettu, vaikka olenkin eronnut. ”Viran puolesta” tivasin tätä kuitenkin kerran piirin virkailijalta. Äijä tuntui olevan ulkona kun lumiukko, joten en viitsinyt kinata asiasta.

Selvää on, että ei mitään puoluetta voida viedä eteenpäin vain sillä, että konstilla millä hyvänsä haalitaan kannatusta mitä erilaisimmista joukkioista. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että vain puolue muodostaa selkeän ohjelman kansallisesti tärkeistä kysymyksistä ja kerää sitten jäsenikseen niitä, jotka kannattavat tätä ohjelmaa ja ovat valmiit seisomaan sanomansa takana. Valta ei voi olla minkään puolueen päämäärä. Sellainen olisi asenne, joka kuuluu diktatuuriin.