Meillä
Kalajoella on noin 300 ulkomailla syntynyttä suomalaista. Yleisesti heitä on käytetty nimitystä
maahanmuuttaja, vaikka he aikoihin eivät ole muuttaneet mihinkään. Eivät siis ole enää muuttajia vaan
kalajokisia, ihan niin kuin minäkin, joka myös olen muualta tänne muuttanut.
Täällä Kalajoella en sentään ole törmännyt oululaiseen ilmiöön, jossa joskus
tuntui, että ihmisen arvo mitattiin syntymäpaikan perusteella. ”Eihän se ole
edes oululainen,” sanottii,n kun haluttiin mitätöidä jonkun etelästä muuttaneen
mielipiteet ja saavutukset. Joskus
tuskastuneena sanoin ruman sanan niin kuin se on ” (piip..) jos Oulun kehitys
olisi jäänyt oululaisten varaan, niin (piip..) soutaisitte edelleen tervaa
Turkan saaresta ja se olisi (piip…) teidän kehityksenne huippu.” No olihan se hieman ylilyönti, eikä kai
puoleksikaan totta, mutta jotain nuo asiat asenteesta kertovat. Ne asenteet
ovat hyvin suomalaisia, eivätkä siis pelkästään oululaisten yksinoikeus.
Kun me
karjalaiset jouduimme pakenemaan kotiseudultamme ja etsimme asuinsijaa Kanta-Suomesta,
olivat nuo asenteet kuulemma hyvin yleisiä. ”Tietysti teidät täytyy asuttaa
Suomeen, mutta ei meidän maille, eikä meidän kylään.” Tässä kansainvälistyvässä
maailmassa suomalaiset näkevät kansainvälistymisen positiivisena asiana niin
kauan kuin se koskee suomalaisten matkustelua, opiskelua ulkomailla ja kenties
työskentelyäkin siellä. Myös suomalaisen tavaran vienti ulkomaille on
sallittua, jopa suositeltavaakin. Suomalaisten mielestä kansainvälistyminen
alkaa kuitenkin tuntua vastenmieliseltä, jos ulkomaalaiset alkavat hakea
asuinpaikkoja Suomesta.
Viranomaiskohtelu on tosi törkeää silloin, kun joku vierasmaalainen
solmii avioliiton suomalaisen kanssa.
Jopa sukupuolisesta käyttäytymisestä on tehtävä tili. Sanoisinko minä taas ruman sanan… no en sano,
kun se ei kuulu minun tapoihini. Kyllä minä kuitenkin tuollaisesta
käyttäytymisestä mieleni pahoitan, ja aina kun saan asian tietoon, kerron siitä
Suomen johtaville oikeusviranomaisille.
Mutta
Kalajoestahan minä olin puhumassa. Täällä tuo ”vierasmaalaisten” vierastaminen
näkyy enemmänkin tietynlaisena välinpitämättömyytenä. Kun olen tehnyt
eräänlaista vapaaehtoistyötä näiden uus-suomalaisten keskuudessa, olen törmännyt tähän
välinpitämättömyyteen monilla tavoin.
Uus-suomalaisten tutustumisiltoihin on kutsuttu suomalaisia, mutta lähes
turhaan. ” Eiväthän ne asiat kuulu meille - ”
Joku työpaikka voi olla auki vaikka kuinka kauan, kun homma on V..
mäistä. Kun joku ulkomaalainen ottaa
työn, alkaa parmatus siitä, että vievät suomalaisten työpaikat. Kyllä se niin
on, että yhä edelleen pätee se sama sääntö, että ulkomaalaisia palkataan vain
niihin hommiin, jotka eivät suomalaisille kelpaa. Tämä pitää paikkansa maatalouslomittajasta
lääkäreihin.
Mitä
me sitten voisimme tehdä? Siis me, jotka
oikeasti haluamme Suomen parasta ja haluamme samalla myös auttaa näitä ihmisiä.
Siitä
se alkaa, että emme eristä heitä. Kun seuraavan kerran saat kutsun
uus-suomalaisten tilaisuuteen, tule sinne.
Tule vaikka vaan uteliaisuuttasi tai kahville. Olen aina saanut näissä
eksoottisia ruokia ja hyvää kahvia. Olen myös saanut hyviä ystäviä ja yleensä
varsin viihdyttävän ja kivan illan. Olen oppinut vieraista maista ja
kulttuureista. Luetteloa voitaisiin
jatkaa vaikka kuinka paljon, mutta olkoon nyt tässä aluksi. Uskokaa vaan, että tulee aika, jolloin me
vielä pyydämme apua näiltä ihmisiltä.
Nyt
sitten varmaan uskotte, että tässä tulee vaalimainos, kun ehkä tiedätte minun
olevan kunnallisvaaleissa ehdokkaana. No
tavallaan oikeassa olette, sillä ei varmaankaan olisi Kalajoen kaupungille
pahitteeksi, jos valtuustossa olisi pari ulkomaalaista alkuperää olevaa
ihmistä. Äänestäkää siis valtuustoon
bulgarialaissyntyinen Agnessa Vähäsarja, No 91, tai suomalaisempi kuin monet
suomalaiset, Thaimaasta lähtöisin oleva Lek Pernu, N o90. Molemmat ovat asuneet
kauemmin Kalajoella kuin minä.
Niin
että… siitä se alkaa. Se olisi kotouttamisteko
parhaimmillaan. Koituisi Kalajoen parhaaksi, eikä varmasti jäisi vain yhden
sukupolven hyödyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti