torstai 31. tammikuuta 2019

Byrokratian ihmemaa

Olen usein arvostellut meidän loistavaa itsetuntoamme julistaessa itsemme milloin miksikin maailman parhaaksi, ilman pienintäkään oikeaa mittaria tai muuta perustetta.  Me vaan sanomme niin, koska on ”lottovoitto syntyä Suomeen.”  Ulkomailla asuu kuitenkin joka neljäs suomalainen, jostakin syystä he eivät ole halunneet nostaa tuota lottovoittoaan.  
 
En uskalla sanoa, että olemmeko byrokratiassakaan ihan maailman johtavin maa, sillä en ole perehtynyt likikään kaikkien maiden hallinto- tai talousjärjestelmiin. On kuitenkin aihetta olettaa, että vaikka pientä kehitystä on tapahtunut, niin olemme edelleen yksi maailman byrokraattisimmista maista. Meidän hallintohimmelimme ovat niin mutkikkaat, että edes virkailijamme eivät niitä aina ymmärrä.  Hyvänä esimerkkinä tästä toimii juuri tällä hetkellä tämä sote, josta ei kukaan oikein tunnu tietävän mitään.  Siihen on sitten liitetty ns. valinnanvapaus, mutta kukaan ei oikein tunnu käsittävän sitäkään kuka mistäkin saa valita ja milloin. Epäselvää on myös se, syntyykö siitä säästöjä vai lisäkustannuksia.  Todennäköisesti viimeksi mainittuja, sillä siihenhän uudistukset ovat aina johtaneet.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut meidän maakuntamallista, mutta se nyt on toinen kummajainen tässä byrokratian luvatussa maassa. Vertasin maakuntamallia vanhaan läänijärjestelmäämme ja kysyin muutamilta, että mitä etua nykyisellä maakuntamallilla saavutetaan entisiin lääneihin verrattuna. No eihän niin vaikeisiin kysymyksiin kukaan osannut vastata, joten jouduin tyytymään omaan toteamukseeni: ”Jälleen yksi muutos muutosten itsensä vuoksi.” Kukaan ei tunnu tietävän myöskään, onko kysymyksessä halvempi vai kalliimpi malli kuin vanhat läänit ja lääninhallitukset. Maaherra oli ihan hyvä virkailija, jota parempi tuskin on joku maakuntajohtaja.  Toki titteli on hieman tasa-arvoisempi, sillä maakuntajohtajan ei tarvitse muuntautua ”herraksi”, vaan saa olla myös hame päällä, jos sattuu olemaan nainen. Pitäisi kai kysyä vaikka Hannele Pokalta, oliko vaikeaa olla herra.

Jo kymmenen vuotta sitten otin kantaa ajokorttiin. En edelleenkään käsitä, mitä tekemistä poliisilla on kortin myöntämisen kanssa. Poliisilaitokselta kai kortti on edelleen haettava, vaikka poliiseilla ei ole minkäänlaista käsitystä ihmisen ajotaidosta.  Kyllä tässä vähintään yksi tarpeeton pykälä on mukana.


Yhden luukun periaatteesta meillä on jo kauan puhuttu, mutta edelleen se tuntuu kaukaiselta haaveelta. Tähän en viitsi edes esimerkkiä etsiä… niitä lienee jokaisen elämässä kymmeniä.
Virkailijoiden oikeassa olemisen tarpeesta kertoo myös oma kokemukseni.  Vanhoina hyvinä aikoina omistin kaksikin taloa, jotka sijaitsivat samalla tontilla. Vuokrasin toisen talon tuttavalleni, joka joutui tilapäisiin rahavaikeuksiin ja turvautui sosiaaliapuun. Eihän se niin helppoa ollutkaan.  Koska talot sijaitsivat samalla tontilla, tulkitsi sosiaalitoimisto, että asumme yhdessä ja olemme pariskunta, jolloin myös minun tuloni vaikuttivat miehen tuen tarpeeseen.  Vähän suutuin ja loukkaannuin ja pyysin kyllä sosiaalivirkailijoita ottamaan mitan mukaan ja tulemaan paikan päälle, jotta voisivat todeta, että parikymmentä metriä oli talojen väli, vaikka ne sijaitsivatkin samalla tontilla ja niillä oli myös sama osoite.  Ei tulleet virkailijat paikalle, eikä saanut kaveri sosiaaliapua. Tarkasti en tiedä, miten tilanne lopullisesti ratkesi, mutta vaikeaa on elämä, jos selvätkään asiat eivät mene aina perille.

Eräs byrokratian suurimpia ongelmia onkin jäykkä koneisto ja virkailijoiden halu olla aina oikeassa. Luulen, että selvässäkään asiassa virkailijat eivät uskalla joustaa, vaikka hyvin ymmärtäisivät, että niin kannattaisi tehdä.


Lisätään nyt sitten maailman parhaan koulujärjestelmän lisäksi, että Suomi on maailman byrokraattisin, kylmin, rasistisin ja väkivaltaisin maa.  En oikeasti tiedä onko se ihan totta, mutta on se yhtä totta kun ne maailman parhaat kätilötkin.

maanantai 14. tammikuuta 2019

Valittamista täälläkin


 
Jyväskylä


Kun on kova valittamaan, niin aina löytyy valittamista, jopa täältä Jyväskylästäkin, jota kuitenkin pidän parhaana paikkana kaupunkien sarjassa. En minä oikein osaa sanoa, voitiinko edellistä asunkuntaani Kalajokea edes kaupungiksi sanoa, mutta olihan sillä sellainen nimi kuitenkin. 

Jossakin vaiheessa maalaiskyliä nimettiin kaupungiksi, niin että menetin sen saavutukseni, jonka olin joskus ottanut päämääräkseni: käydä kaikissa Suomen kaupungeissa ihan vain käymisen vuoksi. Toki varsin pieniä paikkoja oli jo silloin kaupunkien luettelossa, mutta kaikki ne täyttivät selvästi kaupunkien tunnusmerkit. Samaa ei voida sanoa enää ”kaupunkiuudistuksen” jälkeen syntyneistä uusista kaupungeista.  Nyt olen sitten ottanut tavoitteekseni kiertää kaikki Euroopan pääkaupungit, mutta en enää vanno niin tekeväni. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, vaikka olenkin jo selvästi yli puolivälin, niin matkaa vielä on. Jopa Islannin pääkaupunki puuttuu listaltani, mutta jos Jumala suo, niin tuon puutteen korjaan vielä kuluvana vuonna.

Oikeasti tämän kirjoitukseni aihe on kuitenkin nykyisen kotikaupunkini Jyväskylän kritisointi. Varmasti sopii monien muidenkin kaupunkien johdon mietittäväksi. En mitenkään usko, että ainut kelvollinen rakennusmaa on ihan kaupunkien keskustassa. Ihmiset kyllä asuisivat mielelläänkin hieman kauempana keskustasta, jos edes johonkin saisi autonsa tullessaan asioimaan. Niinpä onkin käynyt, että keskustan liikehuoneet näyttävät tyhjentyneen ja liikkeet siirtyvät Seppälään tai muihin lähiöihin, joista joku nousee uudeksi keskustaksi, kunnes myös niille tulee kantakaupungin kohtalo.

Eikö jo nyt olisi viisaampaa siirtää asuntorakentaminen kantakaupungin ulkopuolelle ja raivata kaikki mahdollinen tila pysäköintipaikoiksi. Olen varma, että myös keskusta heräisi henkiin tämän jälkeen.

Melko pian syntymäni jälkeen minusta tuli Jyväskylän asukas, mutta muutin täältä opiskelun ja työn takia pois 60-luvun puolivälissä. Kun nyt palasin tänne viettämään eläkepäiviäni, oli kaikki muuttunut. Kauniita taloja oli hävitetty ja tilalle rakennettu ihmisten säilömiseen tarkoitettuja kivimöykkyjä. 

Selvää on, että viidessä vuosikymmenessä asiat muuttuvat, mutta onko niiden pakko muuttua huonompaan suuntaan!  On selvää, että kaupungissamme valtaa pitävät vihreät vastustavat yksityisautoilua, mutta niin se vain on, että ihmiset liikkuvat autoilla ihan vihreistä riippumatta. Tässä on kai kuitenkin lausuttava myös kiitoksen sana. Jyväskylän julkinen liikenne toimii erinomaisesti, vaikka minä en ole oppinut vieläkään, kahden vuoden jälkeen, sitä käyttämään.

Ehkäpä kannattaisi jonkun valtuustopuolueen tehdäkin aloite, että esimerkiksi eläkeläiset saisivat ilmaiset bussimatkat.  Ei meitä niin paljon ole, eikä edes monia matkojakaan tehtäisi niin, että ei se vaikuttaisi paljonkaan yhtiön tulokseen.  Tuo bussin väri voisi vaikkapa olla jonkinlainen vihje.  ”Punikeistahan” tässä kaupungissa on päästy jo näköjään eroon, luojan kiitos. Vieläkö joku edes muistaa niitä?

Ihan kiva tässä kaupungissa on asua, enkä ihan ihmeenä pitäisi vaikka rupeaisin tavalla tai toisella vaikuttamaan kunnallispolitiikassakin, sillä turha kai täällä blogissa on räksyttää, jos ei ole muuta sanomista.

Tykkäsin aikoinani Jyväskylästä ja tykkään edelleenkin. Täällä oli paljon kavereita ja ystäviä. On varmaan edelleenkin, mutta ovat niin vanhentuneet, että eivät enää tunne minua.

Jos joku sattuu muistamaan, niin minulla on kyllä profiili facebookissa ja vilkaisen sitä aina joskus.  Nykyisin kyllä vähän harvemmin käyn siellä, kun en oikein some-sodasta innostunut ole.   

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Rikoksen uusija

Saattaisin tietysti tehdä avoimen kysymyksen poliisiviranomaisille, miksi Suomessa ei viitsitä enää tuomita rikollista, vaikka hän syyllistyy samaan tai samantapaiseen rikokseen toistamiseen.  Onko kyse pelkästään turhautumisesta siihen, että kun ei kerran tehonnut, niin eipä viitsitä enää edes yrittää.

Jo aikaisemmin tuomion ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan” -tuomion saanut Jussi Halla-aho saa jatkaa samaa toimintaansa Oulun tapauksen innoittama. Poliisi tutkii epäilystä, mutta Halla-aho jakaa tuomioita, vaikka toistaiseksi ei oikein kukaan tiedä, mitä todella on tapahtunut ja ketä on ollut mukana.  Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kyse on vähintään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Kun kaikki ulkomaalaiset leimataan syyllisiksi raiskaukseen, vaikka ei edes tiedetä, onko todellisuudessa raiskauksia edes tapahtunut.  Epäilys ja rikosilmoitus kyllä, mutta millainen teko todellisuudessa on ollut, on ainakin minulle hämärän peitossa. Liekö Halla-ahokaan ollut mukana, vaikka tuntuu tietävän asian poliiseja paremmin.

Luultavaa on, että rikos on tapahtunut, mutta minkälainen. Ainakin minä ihmettelen, miksi tytöt ovat useiden kuukausien aikana kulkeneet samassa osoitteessa ”raiskattavana”.  Ihmettelen myös sitä, miksi puolen vuoden takaisia tekoja on alettu penkomaan vasta nyt.  En puolustele rikoksia, mutta kyllä nuo kysymykset nousevat väkisinkin pintaan, kun luen halla-aholaisia kommentteja asiasta. En edes kehtaa väittää, että kyse olisikin ”persujen” vaalipropagandasta, sillä sen verran pahalta tuollainen ajatus haisee. Myönnettävä kyllä, että mielessä se kävi.

Totta kai on selvää, että rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset pitäisi karkottaa maasta ja ilmoittaa vastaanottavan maan viranomaisille rikoksesta, joka on karkotuksen peruste. Ongelmaksi jääkin se, mitä tehdään samoihin rikoksiin syyllistyneille suomalaisille, joita on moninkertainen määrä.  Mihinkähän me heidät karkottaisimme?

 Seksuaalirikokset kuukausittain 2014–2017
Lähde: Tilastokeskus

Palaan nyt kuitenkin alkuperäiseen aiheeseeni.  En koskaan ole pitänyt kovin kaksisina Halla-ahon matematiikan taitoja, mutta ihan vain päättelemälläkin voi todeta, että kaikki ulkomaalaiset eivät millään ole sopineet samaan osoitteeseen raiskaamaan alaikäisiä tyttöjä. Ei siis ole oikein syyllistää heitä kaikkia, vaikka joku olisi siihen syyllistynytkin. Halla-ahomainen yleistäminen täyttää siis rasistisen rikoksen tunnusmerkit, ja minun mielestäni kyseessä on rikoksen uusija. Aion tehdä asiasta myös rikosilmoituksen, jollei joku muu vastuullinen suomalainen ennätä ennen minua.

Olen samaa mieltä tasavallan presidentin kanssa siitä, että tämä maa täytyy pitää turvallisena meille kaikille, myös ulkomaalaisen näköisille. Halla-aholainen politiikka ei oikein tunnu siihen tähtäävän ja ”persunuorten” aatteet ovat yltäneet jo sille tasolle, että koko järjestön kieltämistä pitäisi harkita.  Perusteita kyllä olisi.