Ei valtaa eikä loistoa

Noin lauletaan joulun aikoihin, ja luultavasti se tulee vilpittömästi useimpien ihmisten sydämestä. Kuten luultavasti useimmat lukijani jo tietävät, olen minäkin ehdolla tulevissa maakuntavaaleissa.

Tuo valtakysymys heräsi mielessäni, kun eräs hyvä ystäväni esitti minulle facebookissa kysymyksen siitä, haluanko valtaa vai vilpittömästi vain vaikuttaa asioihin.

Politiikassahan on aina kysymys vaikutusvallasta, ja toki monet poliitikot haluavat myös henkilökohtaista valtaa. Tämä ei kuitenkaan tulisi olla politiikan tarkoitus, vaikka moni tuntuu sen käsittävän niin. Demokratian lähtökohta on, että poliittiset puolueet pyrkivät keskenään kansalaisten kannalta parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun kansakuntaa koskevissa asioissa.

Tosiasia lienee, että silloin, kun joku poliitikko hakee henkilökohtaista valtaa, hän hakeutuu puolueeseen, jossa on parhaat mahdollisuudet henkilökohtaiseen menestykseen.  Jos siis haluaisin henkilökohtaista valtaa, niin tuskinpa olisin sininen. Sininen olen kuitenkin siksi, että tämän puolueen ideologia vastaa parhaiten omaa ajatusmaailmaani. Tuskinpa henkilökohtaisessa elämässänikään muuttaisin ajatuksiani siksi, että joku minua isompi mies ajattelee eritavalla. Onni on, että meitä sinisiä kuitenkin on ainakin puolueen verran.  Toistaiseksi meillä ei ole valtaa eikä loistoa, mutta aate tämän valtakunnan parhaaksi elää, ja uskon että vielä tulee aika, jolloin kansan enemmistökin tajuaa sen.  Milloin se aika sitten tulee, riippuu sinun päätöksestäsi.

Selvää on, että kaiken vastustaminen ei ole oikea tapa hoitaa asioita, vaikka se onkin loistava tapa kerätä ääniä.  Hyvin harva huomaa, että eiväthän nämä oikeasti ole minun puolellani, vaan ne vastustavat lähes kaikkea. Aina joukkoon sopii asioita, joita myös minä vastustan, varsinkin jos ne on onnistuttu myymään minulle haitallisena asiana.  Toinen hyvä tapa on heittäytyminen isänmaalliseksi.  Olen ollut sinisissä mukana puolueen perustamisesta lähtien enkä ole koskaan huomannut puolueen ratsastavan tällä teemalla. Karjalan ”pakolaisena” olen myös aika isämaallinen. Kai siksikin olen sininen, sillä jotenkin sen saattoi aistia sekä puolueen ohjelmasta että tovereista. Myöhemmin on tutkimuksissa todettu, että isänmaallisimmat puolueet ovat ”kepu” ja siniset.  Isänmaallisuutta ei siis ole ”kansallissosialismi” eikä maahanmuuton nimeäminen haitalliseksi.  Isänmaallisuutta on yhteisen edun ajaminen ja toistenkin huomioiminen. Toisten huomioimisella tarkoitan tietysti lojaalisuutta niitä maita kohtaan, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet meitä huonompaan asemaan.

”Kaikki mulle” ei vain ole se oikea tapa ajatella.

              

Tätä kirjoittaessa on vielä noin kuukausi vaaleihin. En toki oleta, että äänestäisitte juuri minua. Kaikille se ei ehkä ole mahdollistakaan, mutta jos se onnistuu, niin olen toki kiitollinen. Äänestittepä ketä tahansa, niin hyvä kuitenkin, että äänestätte, näinhän demokratia toimii. Ottakaa nyt kuitenkin selvää, onko mies tai nainen pelkkä napinpainaja vai oikeasti asioista kiinnostunut ihminen.

 

 

<

Vaalihuumaa

Olen jo kerran päättänyt luopua kaikesta poliittisesta toiminnasta, ihan vain entisen puolueeni epämääräisyyden ja rasistisuuden vuoksi.  Miten olikaan hyväksi luulemalleni puolueelle saattanut käydä niin!  Peruin tuon päätökseni, kun ilmeni, että muitakin puoluetovereitani kismitti sama asia, ja he perustivat uuden puolueen, joka sai ”risriäisissä” nimekseen Sininen tulevaisuus.  Minäkin liityin tuohon puolueeseen ihan vain tukeakseni aatetta, jonka näin ulottuvan pitkälle 60-luvulle, jolloin Veikko Vennamo ärhenteli ”rötösherroille”.

Entisen puolueen rappeutumisen merkkejä alkoi ilmetä jo ennen Jyväskylän puoluekokousta, jota monet pitävät ratkaisevana pisteenä ”persujen” hajoamiselle. No ihan näinhän se ei ollut, sillä varsin summittaisia ”hyvien ihmisten” erottamisia tapahtui jo ennen tuota kokousta.  Toisinajattelijoita kohdeltiin kuin oppositiota Venäjällä.

Olen siis ollut kauan syrjässä päivän politiikasta, mutta nyt pyydettäessä lähdin mukaan sinisten aluevaaliehdokkaaksi, sillä minun mielestäni vain Siniset vastaavat niitä arvoja, joita minäkin arvostan.  Päätin tehdä oman osuuteni, sillä ehdottomasti olen sitä mieltä, ettei nykyisten valtapuolueiden politiikasta löydy kovinkaan paljon sellaista, joka maistuisi minulle. Oikeasti kaipaan Veikko Vennamoa, jota pidin suoraselkäisenä suomalaisena.  Timo Soini oli Vennamon oppipoika, mutta ilmeisesti hänkin jo väsynyt taistelemaan ”tuulimyllyjä” vastaan.

Vastustamisen vastustaminen on todella väsyttävää, mutta ääniä se näyttää tuovan. Minä en vastusta pääministeriä ehkä edes hallitusta, mutta joku ”soteuudistus” joutaisi kyllä romukoppaan.  Jos järjestelmässämme on jotain vikaa, se on kyllä korjattava, mutta ei sen takia tarvitse purkaa koko systeemiä.  Kokemus on osoittanut, että kokonaisvaltaisista uudistuksista tulee entistäkin huonompia.

Toki on myönnettävä, että yhteiskunnassamme on paljonkin korjaamista, mutta se korjaus ei tapahdu kaikkea vastustamalla, niin kuin joku puolue tuntuu luulevan. Ainahan joku vastustaa samaa asiaa tuo puoluekin, ja yleisöltä jää yleensä huomaamatta, että tuo puolue vastustaa lähes kaikkea, eikä minun mielipiteelläni ole paljonkaan arvoa.  Ääniä sillä systeemillä kyllä saadaan, mutta tuskinpa mitään parannuksia mihinkään.

Kun nyt kuitenkin olen demokratian kannattaja, niin toivon, että jaksamme mennä vaaliuurnille edelleen.  Minua ei toki tarvitse äänestää, vaikka lupaankin tehdä parhaani. Tutkikaa kuitenkin, osaako ehdokkaanne muutakin kun vain vastustaa.  Hyvä hiihtäjä ei ehkä sittenkään ole paras edustaja, ei ainakaan sen takia.

 

 

 

 

 

Muuttuva politiikka

Minä, ja monet muutkin sodan aikana syntyneet ovat saaneet ihmetellä politiikan muuttumista viimeisten vuosikymmenien aikana.  Kun sota oli vielä tuoreessa muistissa, oli luonnollista, että hyvin monet karsastivat äärivasemmistoa, ja vasemman laidan puolueita pidettiin vahingollisina ja jopa vaarallisina.  Mutta niin se vain on ”eskoseni”, että maailma muuttuu.  Äärivasemmistoa siedetään ja ”demarit” ovat nousseet jo muiden puolueiden joukkoon, enkä edes minä katso heitä kovin kieroon. 

Aina on toisinajattelijoita, eikä heitä heitetä vankilaan itäisen naapurimme tavoin, mutta toki syvällisempi tutkimus puolueiden toimintaan saa ainakin minut ihmettelemään, mistä moinen.  Jotkut puolueet ovat selkeästi haitallisia tälle maalle, mutta meidän demokraattinen järjestelmämme on toistaiseksi pitänyt nämä ääriliikkeet kurissa. Haittaa ne toki ovat aiheuttaneet, tai ainakin yrittäneet.  Näitä ”haittaliikkeitä” löytyy puoluekarttamme molemmista laidoista.

Tällä hetkellä minä koen haitallisimpina Perussuomalaiset ja Vihreät.  Perussuomalaiset häikäilemättömässä vallantavoittelussaan ja Vihreät vain ymmärtämättömyyttään.  Kumpikaan puolue ei edes yritä toimia maamme etujen mukaisesti.  Molempiin puolueisiin minulla on ollut jonkinlainen suhde, joten luulen tietäväni mistä puhun. Nuorena opiskelijana kannatin vihreää aatetta ja uskoin johtohenkilöiden vakuutteluun, ettei vihreitä koskaan rekisteröidä puolueeksi. Kaikki tietävät, että toisin kävi ja vihreä aate sai väistyä politiikan tieltä.  Veikko Vennamon SMP ajoi puhtaasti asioita, joita minäkin kannatin, ja minusta tuli jopa puolueen jäsen. Jäsenyys jatkui jopa SMP:n kaatumisen jälkeen perustetussa Perussuomalaisissa, niin kauan kuin se oli mahdollista. Halla-aholaisten ”vallankumouksen” jälkeen puolueen linja kuitenkin muuttui ja mukaan tuli asioita, joita en yksinkertaisesti voinut hyväksyä. Kansallinen etu sai väistyä rasismin ja populismin tieltä, ja joskus tuntui, että tapahtuipa mitä tahansa, se oli halla-aholaisten mukaan maahanmuuttajien syytä.  Järjen pitäisi kertoa, että näin ei ole, joten tästä voi vetää vain sen johtopäätöksen, että järki taitaa puuttua tuoltakin porukalta.

Minä erosin puolueesta Jyväskylän puoluekokouksen aikoihin, joskin olin kyllä tuossa järkyttävässä tilaisuudessa.

Useimmat kai tietävät tuon kokouksen seuraukset, jotka johtivat Sinisen tulevaisuuden perustamiseen.  Puolue, josta nykyisin käytetään vain nimitystä Siniset, omi sekä SMP:n että ”persujen” parhaiksi todetut arvot.  Oli täysin selvää, että ero nykyisistä ”persuista” oli välttämätön.

Kansakunnan, jonka suurin ongelma on pari miljoonaa ulkomailla elävää suomalaista, ei missään tapauksessa pitäisi vastustaa maahanmuuttoa, vaan maastamuuttoa. Sveitsiä pidetään menestyksen mallimaana, miksihän .. Joka neljäs sveitsiläinen on maahanmuuttaja. Hyvin lähellä samaa tilannetta on myös Saksa.

Suuressa itsekkyydessä me suomalaiset julistimme Ruotsin talousihmeen perustuvan suomalaiseen työvoimaan. Näinhän ei todellisuudessa ollut, vaikka toki meitä oli paljon, jopa minäkin muiden mukana. Meitä ”mamuja” oli kyllä paljon ja monesta maasta, joten ihan mitätön meidän arvomme ei ollut.

Toisenlainen maahanmuuttopolitiikka saisi ehkä meidätkin vaurastumaan, eikä meillä olisi näin mittava työvoimapula.

Maahanmuutto ei todellakaan ole kustannuserä, vaan rikkaus.

 

 https://www.youtube.com/watch?v=t8khuEAzp3M

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Todella pettynyt

Olin aikoinani perusuomalainen, mutta erosin puolueesta, kun muutoksen merkit alkoivat näkyä ja hieman epämääräinen aines alkoi saada vaikutusvaltaa puolueessa.  Kun halla-aholainen siipi valtasi puolueen, kääntyi puolue selkeästi rasistiseen suuntaan, ja monet muutkin tekivät saman johtopäätöksen, jonka minä olin tehnyt. Lähes yksimielisesti koko poliittinen kenttä myös totesi, että ei tuollainen puolue voi olla hallituskelpoinen, olkoon vaalitulos mikä tahansa. Vaikka en pystynyt enää äänestämäänkään tätä puoluetta, seurasin sen tapahtumia jonkin verran. 

Nyt kun puolue sai uuden puheenjohtajan, ajattelin, että jonkinlainen muutos olisi mahdollinen. Todella masentavaa oli kuunnella Riikka Purran puheita, joista paistoi läpi sama vanha rasismi. Tuskin suurtakaan muutosta on tulossa. 

Tuskinpa maahanmuuton vastustamista voidaan perustella mitenkään, ellei siihen sisällytetä rasismia tai vieraan kulttuurin vastustamista.  Lähes kaikki asiantuntijat ovat todenneet, että maahanmuutosta on Suomelle ainoastaan hyötyä.  On todettu, että väestöluvultaan suurimmat valtiot pärjäävät taloudellisesti parhaiten.  Tämä pätee myös niihin maihin, joiden maahanmuuttajien osuus on monin verroin suurempi kuin koko Suomen väkiluku.

Maahanmuuttajien ansiosta Suomen väkiluku ei ole alentunut sitä vauhtia kuin on pelätty syntyvyyden laskettua nykyiselle tasolle.  Toki on totta, että maahanmuutostakin on kustannuksia, mutta suomalaisen kasvattaminen aikuiseksi on monin verroin kalliimpaa.  Taloudellista kysymystä ei kummastakaan asiasta kuitenkaan pitäisi tehdä.  Kaikissa tapauksissa väestönkasvu auttaa kansakuntaa. Suomessa maahanmuutto nopeammin kuin syntyvyys. 

Entisenä ”persuna” olen kyllä todella pettynyt ”persujen” nykyiseen linjaan, eikä juuri missään ulostulossa mainita niitä asioita, jotka maahanmuutossa ovat positiivisia.  Lähes kaikki puolueet ovat yhtä mieltä siitä, että me olemme liian pieni valtio saavuttaaksemme koskaan suurempien verrokkimaiden elintason.  Ainut apu tähän näyttää olevan maahanmuutto, mutta kun meidän omat elintasopakolaisemme kumoavat osittain senkin pakenemalla ulkomaille. Vuosittain maastamme lähtee tuhansia korkeasti koulutettuja ihmisiä ulkomaille täysin välittämättä siitä, että maamme, joka kärsii suuresta osaajapulasta, on kustantanut heidän koulutuksensa. Kyllä se siltä vaikuttaa, että ”persut” haluaisivat sulkea rajat väärään suuntaan.  Tietovuoto ulkomaille on monin verroin suurempi taloudellinen menetys kuin maahanmuuttajien kotoutus.  Miksi emme ottaisi tarjottua apua vastaan, kun meillä kuitenkin on suhteellisen suuri maa, jossa olisi tilaa vaikka kaikille Eurooppaan tuleville pakolaisille?  Saksa on suunnilleen samankokoinen maa, mutta pystyy elättämään lähes 15-kertaisen väestön, jos sitä verrataan Suomeen. Saksan maahamuuttajien määräkin taitaa olla suurempi kuin koko Suomen väkiluku.  Siitä huolimatta, tai juuri sen takia, Saksa on Euroopan talousveturi.

En nyt ihan niin voi sanoa, että ei Perussuomalaisilta oli ollut mitään opittavaa.  Olen alkanut rakentelemaan väitöskirjaa havaittuani, että kuka tahansa voi tulla tohtoriksi. Ei siihen suuria eväitä tarvita. 

 

 

Iloisia uutisia

Pienikin ilonaihe näin korona-aikojen keskellä tuntuu piristävän.  Aikaisemmin viikolla kerrottiin, kuinka ”demarit” olivat nousseet ohi ”persujen”.  Kyse toki oli vain mielipidekyselyistä, mutta onhan suunta kuitenkin oikea, vaikka en SDP:n kannattaja olekaan.

Tämän aamun Keskisuomalainen räväytti sitten oikean ilopommin: vihreiden kannatus Jyväskylässä on romahtanut.

Olen toki joskus ollut jopa ”persujen” jäsen, mutta ”halla-aholaisten” vallankaappauksen jälkeen aloin vain surra puolueen kohtaloa. Vihreiden arvoja kannatin siihen asti, kun liike ei vielä ollut puolue, mutta politisoituaan porukka rupesi politikoimaan ja ns. vihreät arvot jäivät sanahelinäksi.

Niinhän se on, että jokainen saa tykätä mistä haluaa, mutta joku rotihan sitä kuitenkin pitäisi olla. Eivät vihreät ole pahoja ihmisiä, mutta hei eivät tiedä, mitä tekevät. Päämäärät ovat ihan hyviä, mutta keinot eivät oikein toimi.  Hyvänä esimerkkinä ovat tulimyllyt ja sähköautot. Kumpikaan innovaatio aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä.

Vihreät ovat siis ainoastaan haitallisia, mutta päinvastoin kuin ”persut”, jotka ovat suorastaan vaarallisia. Tähän johtaa yleensä kaiken vastustaminen, ja joskus saattavat keinotkin mennä yli äyräittensä.

Poliittisen kannatuksen nostamiseen tämä on tietysti hyvä keino, sillä melkein jokainen ihminen vastustaa jotain. Jos joku puolue sattuu vastustamaan samaa asiaa, kokee ihminen tämän porukan hengenheimolaisekseen ja muut asiat jäävät huomaamatta. Tällöin saattaa tapahtua, että ihminen äänestää omia tavoitteitaan vastaan.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että meillä on aivan liikaa puolueita, en oikein jaksa tukea vanhoja puolueita.

Suomessahan ei ole tapan korjata tehtyjä virheitä, vaan mieluummin tehdään joku ”sote” tai koulu-uudistus, joka ei yleensä tuo parannusta mihinkään. Tällaisiin ”organisaation uudistuksiin” sortuvat monesti myös yritykset, joiden luulisi osaavan punnita haittoja ja hyötyjä keskenään.  Tuo edellä oleva ei koske enää minua, mutta jonkinlaista poliittista reformaatiota kyllä kaipaisin. Sellaisen uudistuksen päämääränä tuli olla puolueiden lukumäärän rajoittaminen esimerkiksi kolmeen tai korkeintaan viiteen.  Oletan, että tällöin puolueet keskittyisivät asioihin enemmän kuin oman valtansa kasvattamiseen.

Kansanedustajien syytekynnys pitäisi asettaa samalle tasolle kuin muidenkin ihmisten. Ehkä jopa hieman alemmaksikin, sillä luulisi tuon porukan edustavan rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Pieninkin rikokseksi luokiteltava teko olisi nähtävä niin vakavana, että se johtaisi automaattiseen erottamiseen parlamentista.  Ei myöskään ole oikein, että kansanedustajat itse saavat äänestää omasta luottamuksestaan. Näinhän käy silloin, kun hallitus on muodostettu kansanedustajista.

Ei kahden tehtävän palkka ole ainut epäkohta.  Jos ja kun kansanedustaja nimetään hallitukseen, tulisi hänen tilalleen eduskuntaan kutsua varamies.

 

 

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa...

Saattaahan se olla niin, että käytän tuota lausetta hieman väärin, mutta en vain voi olla ihmettelemättä kannatuslukuja, joita silloin tällöin väläytellään julkisuudessa. Kannatusta näyttää kertyneen puolueelle kuin puolueelle, ilman minkäänasteista kritiikkiä. Uskooko kansa todella, että pikkurikokset kuuluvat politiikkaan?  Ihan näin ei saisi olla, eikä konnuudesta saa tulla uusi normaali. Suurin osa kansasta näyttää todella vaeltavan pimeydessä, ainakin vaalien välin. 

 

 

En ole tietenkään se ihminen, jonka tehtävä on kertoa, ketä tulisi äänestää, mutta ihan vihjeenä voin sanoa, että jos joku puolue näyttää suojelevan rikollisia, ei se ainakaan minun äänelle ole oikea osoite.

Oikean puolueen löytäminen tästä nykyisestä ”puolueviidakosta” ei aina ole helppoa. Nykyisestä eduskunnasta ei minun arvoilleni sopivaa puoluetta tunnu löytyvän, joten täytyy mennä eduskunnan ulkopuolelle. Sieltä löytyi ”vennamolaisiin” ajatuksiin pohjautuva perussuomalaisista eronnut puolue, jonka ajatukset vaikuttavat sekä terveiltä että isänmaallisilta ilman vöyhötystä ja rasismia. Tutustuttuani puolueeseen pidin itsestään selvänä, että tulen olemaan sininen.  Toivottavasti tästä porukasta ei löydy murhamiehiä tai kavaltajia. Jos näin kävisi, luulen, että poliittinen urani päättyisi siihen.

Eihän se niin voi mennä, että mihinkään ei voi luottaa.

 

Asuinkelvoton maa?

Onko totta, että täydellisen tietämättömyyden antamalla varmuudella kansamme antaa tehdä tästä maasta asumiskelvottoman pelkästään ulkomaalaisten yhtiöiden rahanhimon takia? On totta, että korona on vakava sairaus, vaikka en tunnekaan yhtään tähän tautiin sairastunutta ihmistä. Tunnen sen sijaan hyvin monia, jotka kärsivät tuulimyllyjen tuottaman infraäänen aiheuttamista oireista, vaikka meidän lääketieteemme ei sairautta tunnekaan, tai ei ainakaan tunnusta. Koska itsekin olen kokenut nuo vaivat, en voi muuta kuin ihmetellä miksi saatu näyttö kätketään jonkin epätieteellisen ”tutkimuksen” taakse, jonka VTT on tehnyt tukeakseen tuulivoimateollisuuden tarpeita.  Sitä en tiedä, miten valtiomme omistama laitos on onnistuttu valjastamaan ulkomaalaisten yhtiöiden juoksupojaksi. Olen toki kuullut korruptiosta, mutta näytön hankkiminen tästä asiasta on tosi vaikeaa. Ihmeellistä onkin, että monet ulkomaalaiset tutkimukset on yksinkertaisesti vaiettu, koska ne vääjäämättömästi ovat osoittaneet koko tuulivoimateollisuuden haitallisuuden. Näitä haittoja on toki muitakin kuin terveys, mutta minua juuri tämä on henkilökohtaisesti kolauttanut.

 

Kalajoki, mereltä katsottuna

Olin kohtuullisen hyvässä kunnossa jäätyäni eläkkeelle ja muutettuani Kalajoelle, jossa sitten alkoi ihmeellinen oireilu heti, kun ensimmäiset tuulimyllyt siellä aloittivat toimintansa. En saanut kunnolla nukuttua, sydämeni tykytti ja veren paina nousi. Ajoittain kävelin kuin humalainen, vaikka en käytä alkoholia lainkaan. Paikkakuntaan osasin yhdistää tuo oireilun siksi, että heti kun olin pois paikkakunnalta hävisivät myös oireet, mutta kun palasin, palasivat oireetkin.

Jos ihminen kuolee näihin oireisiin, tilastoidaan tapaus useimmiten sydänsairaudeksi, ja varsinainen ”tappaja” pääsee kuin koira veräjästä.  Pelkästään tämän asian tunnistaminen saattaisi pelastaa lukuisia ihmishenkiä. Ympäri maailman, tuulivoima-alueilla, on havaittu ihmeellisiä kuolemantapauksia eläimillä. Myös ihminen on eläin.

Olen koulutukseltani diplomi-insinööri ja tuotantotalouden insinööri. Olen työskennellyt myös sähkövoimateollisuuden palveluksessa. Tästä syystä olen myös ihmetellyt tuulivoiman kustannusten vähättelyä ja saatavan hyödyn yliarvostusta.  Tottahan on, että jos näiden myllyjen kustannukset lasketaan todella oikein piirustuslaudalta ensimmäiseen siipien pyörähdykseen, ei tästä maasta löydetä ainoatakaan myllyä, joka todella pystyisi seisomaan omalla jalustallaan ilma ulkopuolista tukea.  Me veronmaksajat olemme se ulkopuolinen tuki.

Mielestäni tuulivoimatoimijat pitäisi asettaa toiminnastaan vastuuseen.  Kyse saattaa olla peräti useammastakin kuolemantuottamuksesta ja mittavista ympäristöhaitoista.

 

 

 

 

 

 

Haittamaastamuutto

Pääasiallisesti perussuomalaisten lanseeraama termi on haittamaahanmuutto. En oikein edes tiedä, mitä mokoma termi tarkoittaa, sillä vaikka tunnen lukuisia maahanmuuttajia, en ole erityisen haitallista vielä tavannut.

Haittamaastamuutto on sen sijaan matemaattisesti laskettavissa. Kun Suomeen syntynyt on ensin aiheuttanut mittavat synnytys- ja neuvolakulut, alkaa lapsilisien nosto, ilmainen koulutus kouluruokailuineen ja muine sote-palveluineen. Hyvällä tuurilla tämä syntyperäinen suomalainen päätyy korkeakouluun ja nostaa opintotukia. Kaikki tämä on tietysti ihan ok. Näinhän kehittyneen valtion pitääkin toimia.  Ongelma syntyykin vasta silloin, kun tämä ihminen haluaa muuttaa ulkomaille, eikä lainkaan ajattele, että samalla hän vie mennessään melkoisen määrän häneen sijoitettua rahaa.  Tätä ongelmaa minäkin olen pohtinut vasta sen jälkeen, kun itsekin asuin pätkän elämästäni ulkomailla, joten pyydän vilpittömästi anteeksi. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta vähän ehkä maksan nyt takaisin reippaasti pienentyneestä eläkkeestäni. Lieventävä asia lienee sekin, että suurimman osan opiskelustani suoritin vasta tuon ”ulkomaan reissuni” jälkeen ja opintotukeakin nostin vain lyhyen aikaa. Se ei poista sitä tosiasiaa, että parhaillaankin lähes pari miljoonaa suomalaista asuu ulkomailla, jonne he ovat vieneet melkoisen määrän myös rahaa, jonka valtio on heistä maksanut. Minun katumukseni ei siis paljon auta, sillä ongelma on edelleen olemassa.

 

Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-8888278
 

Paljon ei auta myöskään pieni maahanmuuttajien joukko, vaikka toki tiedämmekin, että näistä ihmisistä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Tiedän, että joukossa on paljon hyvin koulutettuja ja korkeasti oppineita ihmisiä, joten sääli, että he ovat pois kotimaastaan.  En kuitenkaan vastusta ihmisten oikeutta muuttaa tällä planeetalla sinne, minkä parhaaksi näkevät. Totean vain, että aina se lähtömaa enemmän menettää kuin se maa, johon ihminen muuttaa.

Näin se elämä menee.  Vaikka nämä maahanmuuttajat vaativatkin hieman koulutusta, ei kuitenkaan kyse ole mistään jättisummista. Ei läheskään niin isoista rahoista kuin syntyperäisen suomalaisen kasvattaminen aikuiseksi vaatii.

Tervetuloa vain maahanmuuttajat. Kyllä täälä on tilaa ja me tarvitaan teitä.  Kokemuksesta tiedän, että pienen totuttamisajan jälkeen te kaikki olette työperäisiä maahanmuuttajia. En ole vielä koskaan tavannut sitä lihapatojen ääressä kyttäilevää ja töitä välttelevää ”mamua” joista joku puolue on kovasti huolissaan.

 

 

Miksi ihmeessä ei uskota?

Kun ihminen kuolee keuhkosyöpään, saatetaan todeta: ”Ei ihme, kun oli niin kova tupakkamies”.  Pidetään jopa todennäköisenä, että ennemmin tai myöhemmin kova tupakointi johtaa keuhkosyöpään.  Näin on laita myös monien muiden elämäntapojen suhteen.

Tuhansia ihmisiä asuu myös tuulimyllyjen vaikutusalueella, ja monet heistä sairastuvat erilaisiin sairauksiin. Tilastot eivät kerro, kuinka usein tuulimyllyjen uhrit kuolevat noihin sairauksiin, sillä vain muutama lääkäri uskoo esimerkiksi sydämen rytmihäiriöiden tai korkean verenpaineen johtuvan nimenomaan tuulimyllyistä, vaikka yhteys näyttää selvältä.  Sydänkohtaus on vain sydänkohtaus ja aivohalvaus on aivohalvaus.

Joskus olen kuullut lääkärin sanovan, että ”saattaahan se vaikuttaa”, mutta harvoin siihen on vakavasti suhtauduttu.

Miksi ihmeessä näihin ihmisiin ei uskota, sillä omakohtainen kokemus on hyvin monella ja ainakin tutkimisen arvoisia nuo oireet ovat. Kymmeniä, ehkä satojakin ihmishenkiä voitaisiin pelastaa melko vähäisin toimenpitein.

Helpoin ja halvin ratkaisu olisi totaalinen myllyjen rakennuskielto.  Samalla päästäisiin eroon muistakin haitoista, joita on paljon. Sähkön tuotannossa ei myllyillä ole kovinkaan suurta merkitystä, puhumattakaan suomalaisten taloudesta. Me maksamme ulkomaille myllyistä ja niiden pystyttämisestä ja jos sattuu, että ne tuottavat jonkun euron, nekin rahat valuvat ulkomaille, sillä suurin osa noiden ”energiayhtiöiden” omistuksestakin on ulkomaalaisessa hallinnassa.

Saa sitä todella ihmetellä, että miksi myllyjen haitallisuuteen ei uskota.  Edes ilmastoon ne eivät ole vaikuttaneet positiivisesti.  Saksan energiakäänteen jälkeen on rakennettu maahan satoja tuulimyllyjä, mutta hiilidioksidin määrä ei vain suostu vähenemään. Jotain on kuitenkin tapahtunut.  Saksaan on syntynyt satoja tuulivoimaa vastustavia yhdistyksiä, jotka ovat tajunneet nuo haitat.

Tuulivoima ei todellakaan ole ratkaisu mihinkään, mutta sen haitat ovat todella olemassa.

 

Miksi ihmeessä niitä ei myönnetä, vaikka ne melkein tarjottimella kannetaan päättäjien eteen. En haluaisi viljellä salaliitoteorioita, mutta jotenkin korruptioltahan tämä haiskahtaa.

  

Mielipide ja tieto

Uskokaa tai älkää, niin aina joku lukee myös näitä minun kirjoituksiani ja tietysti myös kommentoi, milloin kommentoi. Useimmat tekevät sen täydellisen tietämättömyyden antamalla varmuudella ja vetoavat auktoriteetteihin, jotka oikeasti ovat vain tietävinään, tai ehkä ovat joskus tietäneetkin, mutta aika on ajanut ohi. Näinhän minullekin uhkaa käydä, joten vielä vanhoilla päivillänikin olen yrittänyt päivittää tietojani. Tästä huolimatta aina joku väittää, että kyseessä on vain minun mielipiteeni.  No oikeassa joskus ovat, sillä kyllä minä olen mielipiteitänikin esittänyt, joskaan en aivan faktoina.  Faktat olen kyllä aina tarkastanut, joten jokseenkin luotettavina niitä voidaan pitää. Toki pitkä koulutukseni ja vankka kokemukseni auttavat kovasti tässä suhteessa. Ihminen nyt on vain sellainen, että uskoo mitä haluaa uskoa.  En yleensä luettele tietolähteitäni näissä blogeissa, sillä luettelosta saattaisi tulla kovasti pitkä. Vuosikausia korkeakoulujen ja yliopistojen nurkissa pyöriessä vaatteisiinkin on tarttunut sen verran tietoa, että voin pitää itseänikin jonkinlaisena tietolähteenä.  Vastaan siis joka tavusta, jonka tänne kirjoitan. Faktat ovat faktoja ja mielipiteet mielipiteitä, ja yleensä pidän ne selkeästi erillään.

”Uskoo mitä haluaa uskoa...”  Tavallaan hauska esimerkki löytyy minunkin elämästäni. Kerran pyrin oikaisemaan erään tuttavani mielipidettä, mutta yllättäen jouduinkin asiasta väittelyyn. En ryhtynyt kiistelemään ilman ”kättä pidempää”, vaan toin seuraavana päivänä kirjasen jossa kysessä olevaa asiaa käsiteltiin. Kaveri luki hetken kirjaa. Löysi ratkaisevan kohdan ja myönsi olleensa väärässä tässä asiassa. Toki olisi voinut myöntää sen aikaisemminkin, sillä kokonaan huomaamatta jäi se, että kyseinen kirjanen oli minun kirjoittamani. Tämä episodi osoittaa kuitenkin, kuinka maaginen voima on painetulla sanalla.

Kun kerron tuulivoiman vahingollista vaikutuksista, saan yleensä vihertävien taholta jonkinlaisen ryöpyn niskaani. Ei se juurikaan minua häiritse, sillä olen osannut odottaa jotain sellaista. Sitä kuitenkin ruokkii täydellinen tietämättömyys tosiasioista, josta pitää olla huolissaan. Eri puolilla maailmaa julkaistaan tutkimuksia, joissa kerrotaan tuulivoiman haitallisista vaikutuksista. ”Tuuli on puhdasta energiaa” … näinhän uskotaan, mutta kunpa ei noita tuulimyllyjä tarvittaisi. Oikeasti ei tarvitakaan, sillä ns. tuulivoima tarvitsee rinnalleen ”oikeata” sähköä suunnilleen saman verran kuin nuo tuulimyllyt teoriassa tuottavat. Siitähän se johtuu, että katkoja ei saisi olla, mutta kun niitä tulee, ellei tuota apuvoimaa ole olemassa. Joskus tuulee, joskus ei.  Tästäkin löytyy hyvin pahoja esimerkkejä maailmalta.  Täytyykö meidän todella iskeä päämme samaan seinään, joihin toiset ovat jo nuppinsa kalauttaneet!

Ja tähän loppuun sitten se mielipide:

Minun mielestäni tuuli on todella hyvä ja puhdas energia, joka sopii hyvin purjehdukseen ja pyykin kuivatukseen, mutta sähkön tuotantoon se ei oikein sovellu. Joka päivä löytyy lisää asioita, jotka sotivat tuulimyllyjen rakentamista vastaan. Ihmisten ja eläinten terveyshaitat, maisema-arvojen pilaantuminen ja mittavat jäteongelmat ovat kai sittenkin näistä vähäisimpiä.