perjantai 17. syyskuuta 2021

Muuttuva politiikka

Minä, ja monet muutkin sodan aikana syntyneet ovat saaneet ihmetellä politiikan muuttumista viimeisten vuosikymmenien aikana.  Kun sota oli vielä tuoreessa muistissa, oli luonnollista, että hyvin monet karsastivat äärivasemmistoa, ja vasemman laidan puolueita pidettiin vahingollisina ja jopa vaarallisina.  Mutta niin se vain on ”eskoseni”, että maailma muuttuu.  Äärivasemmistoa siedetään ja ”demarit” ovat nousseet jo muiden puolueiden joukkoon, enkä edes minä katso heitä kovin kieroon. 

Aina on toisinajattelijoita, eikä heitä heitetä vankilaan itäisen naapurimme tavoin, mutta toki syvällisempi tutkimus puolueiden toimintaan saa ainakin minut ihmettelemään, mistä moinen.  Jotkut puolueet ovat selkeästi haitallisia tälle maalle, mutta meidän demokraattinen järjestelmämme on toistaiseksi pitänyt nämä ääriliikkeet kurissa. Haittaa ne toki ovat aiheuttaneet, tai ainakin yrittäneet.  Näitä ”haittaliikkeitä” löytyy puoluekarttamme molemmista laidoista.

Tällä hetkellä minä koen haitallisimpina Perussuomalaiset ja Vihreät.  Perussuomalaiset häikäilemättömässä vallantavoittelussaan ja Vihreät vain ymmärtämättömyyttään.  Kumpikaan puolue ei edes yritä toimia maamme etujen mukaisesti.  Molempiin puolueisiin minulla on ollut jonkinlainen suhde, joten luulen tietäväni mistä puhun. Nuorena opiskelijana kannatin vihreää aatetta ja uskoin johtohenkilöiden vakuutteluun, ettei vihreitä koskaan rekisteröidä puolueeksi. Kaikki tietävät, että toisin kävi ja vihreä aate sai väistyä politiikan tieltä.  Veikko Vennamon SMP ajoi puhtaasti asioita, joita minäkin kannatin, ja minusta tuli jopa puolueen jäsen. Jäsenyys jatkui jopa SMP:n kaatumisen jälkeen perustetussa Perussuomalaisissa, niin kauan kuin se oli mahdollista. Halla-aholaisten ”vallankumouksen” jälkeen puolueen linja kuitenkin muuttui ja mukaan tuli asioita, joita en yksinkertaisesti voinut hyväksyä. Kansallinen etu sai väistyä rasismin ja populismin tieltä, ja joskus tuntui, että tapahtuipa mitä tahansa, se oli halla-aholaisten mukaan maahanmuuttajien syytä.  Järjen pitäisi kertoa, että näin ei ole, joten tästä voi vetää vain sen johtopäätöksen, että järki taitaa puuttua tuoltakin porukalta.

Minä erosin puolueesta Jyväskylän puoluekokouksen aikoihin, joskin olin kyllä tuossa järkyttävässä tilaisuudessa.

Useimmat kai tietävät tuon kokouksen seuraukset, jotka johtivat Sinisen tulevaisuuden perustamiseen.  Puolue, josta nykyisin käytetään vain nimitystä Siniset, omi sekä SMP:n että ”persujen” parhaiksi todetut arvot.  Oli täysin selvää, että ero nykyisistä ”persuista” oli välttämätön.

Kansakunnan, jonka suurin ongelma on pari miljoonaa ulkomailla elävää suomalaista, ei missään tapauksessa pitäisi vastustaa maahanmuuttoa, vaan maastamuuttoa. Sveitsiä pidetään menestyksen mallimaana, miksihän .. Joka neljäs sveitsiläinen on maahanmuuttaja. Hyvin lähellä samaa tilannetta on myös Saksa.

Suuressa itsekkyydessä me suomalaiset julistimme Ruotsin talousihmeen perustuvan suomalaiseen työvoimaan. Näinhän ei todellisuudessa ollut, vaikka toki meitä oli paljon, jopa minäkin muiden mukana. Meitä ”mamuja” oli kyllä paljon ja monesta maasta, joten ihan mitätön meidän arvomme ei ollut.

Toisenlainen maahanmuuttopolitiikka saisi ehkä meidätkin vaurastumaan, eikä meillä olisi näin mittava työvoimapula.

Maahanmuutto ei todellakaan ole kustannuserä, vaan rikkaus.

 


 https://www.youtube.com/watch?v=t8khuEAzp3M

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti