perjantai 28. kesäkuuta 2019

Mediapeliä?

Poliitikot lanseeraavat kieleemme usein aivan uusia sanoja, kuten Paavo Väyrynen aikoinaan sanan ”mediapeli”, ja nykypolitiikassa tunnetuksi tullut nimitys ”haittamaahanmuutto”, johon ”persuilla” lienee yksinoikeus.
 
Luulen ymmärtäväni, että mediapelillä tarkoitetaan sitä, että joillakin toimittajilla on omia näkemyksiään politiikasta ja poliitikoista, eikä kaikki julkisuus ole aina puolueelle tai kyseiselle poliitikolle mieleen.  Toki sillä jonkin verran voi olla vaikutusta myös vaalin tulokseen, mutta tuskinpa kukaan voi vakavissaan väittää, että jonkun vaalin tulos olisi ratkaistu kokonaan mediapelillä. Sen verran selväpäisinä suomalaisia pidän, että tuo juoksutettavien joukko on varsin vähäinen.

Edellistä pahempi ase on pelko ja pelon ruokkiminen.  Tätä asetta käyttävät populistiset puolueet kautta maailman.  Suomessa on hyvänä esimerkkinä suhteutuminen Turun puukotustapaukseen ja Oulun seksirikoksiin, aivan kuin kyseessä olisi joku uusi ennen tapaamaton ilmiö, jonka maahanmuuttajat ovat tuoneet tullessaan. Jouduin melkein itsekin seksirikollisen kirjoihin, kun rupesin ihmettelemään sitä, miten on mahdollista, että usean kuukauden ajan tytöt ovat menneet samaan osoitteeseen raiskattavaksi.

No tuomio on langetettu, eikä minulla ole aihetta arvostella sitä. Luultavaa on, että ainakin jonkinasteinen rikos on tapahtunut, mutta yhtä luultavaa on, että mitään havaittavaa seksi- tai muidenkaan rikosten kasvua ei maahanmuuttajien myötä ole Suomessa tapahtunut.  Suurin osa seksirikoksista jää yhä edelleen ilmoittamatta ja selvittämättä, joskin tässä suhteessa on maahanmuuttajien kohdalla selkeästi havaittava piikki.  Ilmoituskynnys on reilusti alhaisempi kuin lähipiirin tekemissä seksirikoksissa.

Jonkinlaista mediapeliähän sekin on, jos onnistutaan median välityksellä ruokkimaan pelkoa, kohdistuipa se mihin tahansa.

Minä perustan mielipiteeni omiin kokemuksiini ja ekonomisti Heikki Pursiaisen kirjoituksiin, jotka tuntuvat olevan monissa kohdin yhteneväisiä.  Pursiaisen kirjoituksista poimin kaksi merkittävää lausetta, jotka ovat voimakkaassa ristiriidassa esimerkiksi ”persujen” pelottelukampanjan kanssa.

Ensimmäinen on: ”Maahanmuuton esteiden poistaminen toisi biljoonaluokan hyödyn”,  ja toinen kuuluu: ”Pelko Suomessa asuvien palkkojen alenemisesta maahanmuuton seurauksena ei saa tukea tieteellisestä tutkimuksesta.”

Mitkään tosiasiat eivät tunnu kiinnostavan äärioikeistolaista tai rasistista ainesta, sillä ketäpä se voisi pelottaa, jos kerrottaisiin ahkerista kunnon ihmisistä, joita kuitenkin noin 95% maahanmuuttajista on. Jotkut jopa niin ahkeria, että suomalainen työnantaja kyselee, että miten näitä saisi lisää.

 
Luultavaa on, että maahanmuuttajat eivät ole sen huonompia tai parempia ihmisiä kuin suomalaisetkaan. Meitähän on joka lähtöön niin Suomessa kuin ulkomaillakin, mutta jokseenkin varmaa on, että sellaista ilmiötä kuin ”haittamaahanmuutto” ei Suomessa oikeasti ole.

Suomen ongelma ei ole maahanmuutto, vaan maastamuutto. Tuhannet koulutetut suomalaiset muuttavat ulkomaille vieden mennessään kasvatukseen, koulutukseen ja terveyspalveluihin käytetyt varat.  Kohta joka neljäs suomalainen asuu ulkomailla ja me kärsimme täällä työvoimapulasta, joka ei voi olla vaikuttamatta huoltotaseeseemme.

Näin se vaan menee.

Maahanmuuttoa ei tarvitse pelätä, mutta maastamuutto olisi mitä pikaisemmin saatava kuriin.


sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Kirkonväärti

Jokohan se olisi kuudes kerta, kun vietettiin Pirjon kanssa juhannusta Kalajoella vartioimassa rakennuttamaamme tsasounaa, ettei ehtoollista kovasti nauttinut nuoriso vahingossa tee siellä pahojaan. Täytyy sanoa, että osittain pahamainenenkin nuorison juhannusjuhla Kalajoen hiekkasärkillä on näiden vuosien aika kovasti siivoutunut. Aikaisempina vuosina useampikin hälytysajoneuvo vinkui yön aikana, mutta nyt en kuullut ainuttakaan. Kerran näin kyllä poliisiauton ajelevan alueella, mutta kiireetöntä partiointia näyttivät suorittavan. Olisiko peräti niin, että nykynuoriso olisi fiksuuntunut, sillä kovasti ehtoollisjuomia nauttineita ”lapsukaisia” ei juurikaan näkynyt. Tässä suhteessa tilanne poikkesi kokolailla ihan tuon prosessin alkuajoista.

Tuota tsasounaa minä rakastan, ja se onkin oikeastaan ainut asia, jota minä oikeasti Kalajoelta kaipaan. Ehkä myös satamakirkkoa hieman, sillä olimmehan senkin perustamisessa mukana.

Uskonnon suhteen olen aina ollut hyvin ekumeeninen, joten oikein hyvin minulle kelpasivat molemmat hankkeet, vaikka satamakirkon toimeenpaneva voima oli luterilaisen seurakunnan kappalainen, ja minä, ”kirkonrakentaja”, olen ortodoksi. Edes Jehovan todistajia en vierastanut, vaan jopa melkein ystävystyin parin meillä vierailevan kanssa.

Yksikään uskovainen ei ole minua pahuuteen viekoitellut, joten tuskinpa minulla on aihetta kivittää ketään. Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi.

Ortodosinen matkapappi sekä isännöitsijäksi valittu Jane Ilmola, muutamien ortodoksien kanssa, ovat kyllä huolehtineet tsasounasta hyvin, mutta mikään bineshän se ei ole. Edelleen sen ylläpito maksaa, ja me Pirjon kanssa huolehdimme taloudesta, mutta itsehän tuon riesan itsellemme otimme.

 
Pelkästään tämä ei ollut se syy, miksi päätin ryhtyä osavuotiseksi kirkonväärtiksi.  Aion pitää nyt kesäkuukausina tsasounaa avoinna turisteille ainakin pari kuukautta ja samalla pidän iltahartauden kerran viikossa. Kun matkapappi isä Pekka Helakallio hoitaa toisen päivän ja Jane järjestää muuta ohjemaa, niin eiköhän tsasouna tarpeellisuutensa taas osoita.

 
Ensimmäinen minun pitämä iltahartaus on 9.6. klo 18.00 ja aiheeksi olen jo nyt päättänyt valita juuri tuon kysymyksen ”Kuka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven”.
Jotenkin tässä maailmassa yleinen syyttely on herättänyt minut ajattelemaan tuota kysymystä.


 
Aina ei kaikki mene niin kuin ajattelee, mutta näin olen ajatellut.  Niin kauan kuin henki minussa pihisee, aion viettää kesäni Kalajoella.  Antakoon Herramme minulle voimia siihen.

Tämä blogi ei ole ainut foorumi, jossa tsasounan ohjelmasta kerrotaan, mutta olkoon tämä nyt alku.

 Isä Pekka Helakallio

 
Jane Ilmola
 

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Tosielämää kerran vielä

Tämä on blogi, joka on jo kerran julkaistu, mutta näinhän se on, että faktat vain harvoin pystyvät pureutumaan uskon läpi. Tämä on erittäin totta juuri silloin, kun kyse on poliittisesta uskosta. Mitään rasistitilastoa meillä ei taida olla, mutta monet yhteiskuntatieteilijät ovat arvelleet, että lähes kaikissa kansoissa on noin 15% nationalisteja, joka ainakin Suomessa ilmenee rasismina. Suomessa on yksi puhtaasti rasismiin nojaava puolue, ja tuo prosenttiluku korreloi melko selvästi puolueen kannatusta.  En väitä, että kaikki perussuomalaisten kannattajat olisivat rasisteja, mutta hyvin vahvasti tuo puolue nojaa maahanmuuttovastaisuuteen, vaikka kaikki käytettävissä olevat mittarit kertovat, että maahanmuutosta on pääosin hyötyä tälle kansalle.

En todellakaan aina tiedä mikä on totta mikä taas ei. Ihmekkös tuo, kun USA:n kansakaan ei tunnu käsittävän, mitä maassa tapahtuu.  Monessa muussakin isossa maassa tuntuu olevan vaihtoehtoisten totuuksien muodostama ”uusi normaali”. Suurin osa ihmisitä ajattelee enemmän tunteella kuin järjellä, joka tekee eräänlaisen kansallisuusaatteen tärkeämmäksi kuin faktat. Ihmeellistä on, että tähän tunnepohjaiseen ”totuuteen” uskotaan silloinkin, kun oikeat faktat ovat tiedossa.  Sellaista uskoa on aika vaikea murtaa edes oikeilla faktoilla.  


En minä väitä rakastavani mitenkään erityisesti ulkomaalaisia enkä pakolaisia, mutta kun olen saanut yliopistossa kohtuullisen hyvän matemaattispohjaisen koulutuksen, olen pyrkinyt tarkastamaan faktat kaikista väitteistä, joita olen kuullut.  Eniten vääriä tietoja näyttää liikkuvan aina silloin, kun puhutaan pakolaisista tai maahanmuuttajista. Faktat kertovat, että maahanmuutto - kaikissa niissä maissa, joissa se on merkityksellistä, kuten esimerkiksi Sveitsissä - on tuonut mukanaan lähes pelkkää hyvinvointia.  Sveitsissä joka neljäs asukas on maahanmuuttaja, seassa myös useita suomalaisia.  Suomalaisia asuu ulkomailla lähes pari miljoonaa.
Tiedän kyllä, että näiden faktojen lateleminen on melkein kuin heittäisi ”helmiä” sioille, mutta en malta olla kertomatta vielä yhtä asiaa.

Suomessa ulkomaalaisten perustamat yritykset ovat menestyneet paremmin kuin vastaavat suomalaisten perustamat yritykset. On myös totta, että suurin osa Suomessa yli viisi vuotta asuneista ulkomaalaisista on työllistynyt.  Kokonaisuudessaan ulkomaalaisten maksamat verot riittävät hyvin kattamaan kotouttamisesta aiheutuvat kustannukset.  Voidaankin siis sanoa, että ulkomaalaiset maksavat itse kotouttamiskustannuksensa.

Kun olin tutustunut tilastomatematiikkaan ja ulkomaalaisten rasistiseen kohteluun, minusta väkisinkin tuli ”suvakki.”  Varmaan tähän vaikutti myös se, että itsekin olen pakolainen ja asunut myös ulkomailla. Täällä Suomessa sain kantaa ”ryssän lapsen” leimaa, vaikka olin syntyperäinen suomalainen.  Ruotsissa olin taas ”helvetin suomalainen.”  Hyvin helposti siis otin tuon suvakin takin päälleni, sillä mitkään tosiasiat eivät puhuneet sen puolesta, että pakolaisista olisi haittaa Suomelle. 

Joskus, kun keskustelen, tai ainakin yritän keskustella, näistä asioista jonkun maahanmuuttoon kielteisesti suhtautuvan kanssa, luulee hän antaneensa kovinkin paljon periksi sanoessaan, että ”työperäinen maahanmuutto on hyväksyttävää.” Sitten onkin taas suojakilpi edessä, kun kerron, että kaikki maahanmuutto on työperäistä, sillä tosiasiassa kaikki ”mamut” ovat työmarkkinoilla viiden vuoden sisällä maahan saapumisestaan.

Tiedän, että en ole ainut, joka tietää nämä asiat, mutta olen niitä harvoja, jotka ovat pystyneet voittamaan omien ennakkoluulojensa vastarinnan.  Varsinaisesti maahanmuuttovastaisia puolueita ei tosiasiassa kovinkaan monta ole, enkä usko, että puolueiden johtajat eivät myöntäisi sitä tosiasiaa, että me tarvitsemme maahanmuuttoa.  On kuitenkin herkullista vedota tietämättömien ihmisten tunteisiin ja saada heidät pelkäämään ulkomaalaisia. Maahanmuuttajilla pelottelu on eräs tapa kerätä ääniä, sillä pelko on se elementti, joka saa ihmisen käyttäytymisen muuttumaan vaikkapa rasistiseksi.  Moni kunnon ihminen on sortunut tuohon lankaan, ja se on todella surullista.

Ajattelin, että en mainitse tässä kirjoituksessani enää yhtään puoluetta, mutta jotenkin vain tuo ”persujen” propaganda on niin paksua, että se saa mieleni kiehumaan. Jokaisessa puolueessa on kuitenkin hyviä ja huonoja asioita, minun mielestäni jopa perussuomalaisissakin.  Rasismi ja natsimielisten ryhmien sisällä pito on tietysti pahasta, mutta minun mielestäni tuulivoiman vastustaminen on hyvä asia.

Tätä kirjoittaessani sain viestin, että joku natsimielisen huligaaniryhmän jäsen oli hyökännyt ulkoministerin kimppuun.  Jos tämä on totta, se on sikamaista ja kertoo tästä suomalaisesta turvallisuus tilanteesta melkein kaiken. Jos se taas ei ole totta, on kyseessä esimerkki valeuutisesta, jolla yritetään luoda pelon ilmapiiriä.

P.S.  Tämä blogi on siis vanha ja tuo uutinen ulkoministerin kimppuun käymisestä on myös vanha. Nyt on selvinnyt, että uutinen oli totta ja kyseinen ministeri oli ulkoministeri Timo Soini.  Timo Soinihan oli perussuomalaisten perustaja, mutta joutui lähtemään ”omasta” puolueestaan natsimielisten valaankaappauksen jälkeen. Ehkäpä tuo attentaatti oli vallankaappauksen jälkimaininkeja.