Pro Kalajoki -liike?

Työni puolesta olen asunut muutamalla paikkakunnalla Suomessa, tosin viimeisen kymmenen vuoden aikana ainoastaan kahdella. Aina on kuitenkin pääpaino toiminnassani ollut kotipaikkakunnan kehittäminen. Siihen kai Kalajoella on pyrkinyt myös tämä Pro Kalajoki -liike.  Perussuomalaisten aluejärjestön kokouksessa ehdotin aikanani yhteistyötä tämän liikkeen kanssa, mutta ajatus ei saanut kannatusta. ”Hajoita ja hallitse”-periaate tuntui olevan vallitsevan ajatuksena vielä silloin.  Sen kyllä ymmärsin, jos poliittinen puolue ei voi solmia vaaliliittoa ry:n kanssa, mutta yhteistyössä en näe mitään mahdotonta.

Paikallisjärjestön henki on nyt kokonaan muuttunut, kun kokoonpanokin on muuttunut. Nyt puolueen paikallisjärjestö on valmis ja halukas tekemään yhteistyötä minkä tahansa järjestön kanssa, jos asia koskee kotipaikkakunnan kehittämistä.  Tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni, mutta uskon myös yhdistyksen hallituksen olevan samoilla linjoilla, sillä itsekin kuulun tuohon hallitukseen. Kuulun myös piirihallitukseen, jonka jäsenten kanssa olen asiasta keskustellut. 

Yhteistyössä on voimaa, ja siinä ei nyt kerta kaikkiaan ole mitään pahaa.  Tämä on siis kädenojennus tälle yhdistykselle, jonka rikkoutuneet välit Perussuomalaisten kanssa ymmärrän hyvin luettuani muutamia paikallisyhdistyksemme entisen puheenjohtajan lähettämiä kirjeitä. Ne olivat suoraan sanoen sikamaisia ja luultavasti perustuivat entisiin kaunoihin ja täydelliseen tietämättömyyteen.  Tervetuloa nyt Perussuomalaisten paikallisyhdistyksen  jäseniksi myös Pro Kalajoki liikkeen jäsenet. Ei ole olemassa laillista estettä kuulua kahteen erilliseen yhdistykseen.

Tiedustelin aikoinani Pro Kalajoki liikkeen asemaa paikkakunnalla. Minulle väitettiin, että se on ns. yhden asian liike, joka oikeasti on jo henkitoreissaan. Jos se yksi asia on paikkakunnan kehittäminen, niin olen valmis ryhtymään sen toimintaan mukaan ja omalta osaltani puhaltamaan henkeä siihen. Kuulosti varsin typerältä, kun liikkeen mahdollisesta kuolemasta riemuittiin jo etukäteen, varsinkaan kun kellään läsnä olevista ei ollut edes todellista tietoa asiasta.

Yhdistyslakia tuntemattomille voin kertoa, että kukaan ulkopuolinen ei voi lakkauttaa laillisesti rekisteröityä yhdistystä, jos tämä noudattaa omia sääntöjään ja Suomen lakia.  Se pätee niin Pro Kalajoki -liikkeeseen kuin myös Kalajoen Perussuomalaisiin.

Yhteistyötä kaikkien ryhmien kanssa on kehitettävä Kalajoellakin. Myös perussuomalaisilla on hyviä ideoita kaupungin kehittämiseksi, mutta usein ne on tyrmätty vain siksi, että niiden esittäjästä ei oikein ole pidetty. Se tuskin on oikea tapa, olipa kysymys mistä tahansa.

Nykyinen poliittinen toiminta monessa asiassa on kuin urheilukilpailut, joissa ei yritetä olla toisia parempia, vaan keksitään kepposia toisten ”pään menoksi”, jotta nämä olisivat huonompia. Ei juoksukilpailuissakaan saa kampata toisia.

Kansantalous ja maahanmuuttajat

Saa tätäkin kirjoitusta arvostella ihan vapaasti, niin kuin minun blogiani yleensä arvostellaankin. Se on  poliittisen blogin kohtalo, mutta liekö se sitten paljonkaan haittaa. Minun mielipiteeni on luettavissa jokaisesta sanasta jonka tänne olen kirjoittanut, vaikka joskus olen minäkin joutunut lähteitä käyttämään. Yleensä kerron lainauksen alkuperän, mikäli satun sen tietämään. Jos en tiedä, kerron vain, että kyse on tuntemattomasta lainauksesta. Jos olen eri mieltä, en edes kirjoita aiheesta blogia, ellei aiheena ole juuri erimielisyys.  Hyvä esimerkki tästä on kirjoitukseni energiatodistuksesta.

Minä olen kaksinkertainen maahanmuuttaja, joten ei kai sitten ihme ole, että kirjoitan nyt maahanmuuttopolitiikan vaikutuksista.  Meillä on tosi vaikea ja erikoinen maahanmuuttopolitiikka, jossa virkamiesten mielivallalle on annettu tavallista suurempi temmellyskenttä. Ehkä joskus tulen kirjoittamaan myös tästä aiheesta enemmän kuin olen jo kirjoittanut. Vaikeaksi koetusta byrokratiasta huolimatta maahanmuuttajia jonkin verran tulee tähän arktiseen maahamme. Ei tämä varmaan paras valinta heille ole, mutta sattuma kuljettaa.

Maahanmuuton vaikutuksista ollaan monta mieltä. Osa kansasta hihkuu sen puolesta, että maahanmuuttajat pelastavat kansantaloutemme. Toinen puoli vaikertaa taas sitä, että moinen politiikka nakertaa hyvinvointimme perustuksia. Perussuomalaisena minun oletetaan nyt uskovan jälkimmäisten lauluja - vaan kun en usko. OECD:n tutkimus nimittäin kertoo, että molemmat osapuolet ovat aivan väärässä. Maahanmuuton vaikutus kansantalouteemme on puolen prosentin luokkaa. Nimenomaan Suomen kohdalla se on sen verran plussalla, mutta saattaa heilahtaa myös toiseen suuntaan, jos emme onnistu kunnolla kotouttamisessa. Kokonaisuutena se vaikuttaa kansantalouteen suurin piirtein sen verran kun kissan kakan vaikutus perunapeltoomme.

Siis perussuomalaisenakaan en voi muuta kuin todeta, että näin on, ja hyvä niin. Tuskinpa Luojammekaan on noita rajoja piirrellyt ja kertonut, että tämä alue kuuluu suomalaisille ja tuolla lahden toisella puolen on asuttava ruotsalaisten. Sivilisaatiomme ja kielemme olemme rakentaneet tänne itse ja sen suojelemiseksi säätäneet lakeja, joiden noudattamista on vaadittava kaikilta täällä asuvilta, olipa kyseessä  mistä tahansa tullut muukalainen. 

Maahanmuuttajat eivät siis olekaan niitä varsinaisia elintason syöpäläisiä, vaikka ulkolaisten piikkiinkin jotain voisimme syytää. Oikeastaan tämä ei ole ulkolaisten itsensä aiheuttama asia, vaan pelkästään suomalaisten viranomaisten typeryyttä. Olemme nimittäin niin sokaistuneita erinomaisesta koulujärjestelmästämme, että olemme vallan perustaneet englanninkielisiä koulutuksia ulkomaalaisia varten ja tarjoamme heille ilmaispalveluja ilman minkään laista sitoutumista tähän maahan.  Siinä ei todella ole mitään järkeä. Se ei käy edes kehitysavusta, sillä hyvin suuri joukko ulkolaisista opiskelijoista tulee maista, joiden elintaso on jo nyt Suomea korkeammalla.  Suomalaisten ei tarvitse mennä Tarton yliopistoa pidemmälle, kun pamahtaa 10 000 € lukukausimaksu.  Miksi samaa ei voida tehdä Suomessa!

Olen sitä mieltä, että Suomi suomalaisille, mutta suomalaiseksi kelpaa myös ulkomaalainen, kunhan hän sitoutuu oppimaan kielen ja noudattamaan maan lakeja. 

Energiatodistus on pellejen paperi

Energiatodistuksen on oltava järkevä työkalu sekä rakennuksen uudelle omistajalle että mahdolliselle vuokralaiselle. Voin vain kuvitella sitä riitojen sekamelskaa, joka on odotettavissa, kun vuokralaiset alkavat vetoamaan virheellisiin energiatodistuksiin ja rupeavat vaatimaan vuokranalennuksia.

Totta se on. Virheellisiä ne energiatodistukset on, ja sitä kautta voitaisiin pitää täysin oikeutettuna näiden virtuaalivuokralaisten vaatimuksia. Toki todistus on luotettava uusissa rakennuksissa, siltä osin kun se perustuu rakennuksen teknisiin ominaisuuksiin, mutta siihen paperin luotettavuus sitten loppuukin. Rakennus ei suinkaan ole se, joka sitä energiaa kuluttaa. Energiaa nimittäin käyttävät siinä rakennuksessa asuvat ihmiset.  Vaikka minäkin, diplomi-insinöörinä, osaan laskea tyhjän rakennuksen energian tarpeen silloin kun pakkasta on ulkona koko vuoden -15 astetta ja sisällä saman verran plussaa.  Kun tiedän rakennuksen kuutiotilavuuden ja seinien K- arvon, ei se ole edes erityisen vaikeaa. Vaikeaksi asian tekee se, että rakennukset eivät yleensä ole tyhjiä, eivätkä edes tasalämpöisiä.  

Me alan ammattilaiset tämän tiedämme, mutta tietääkö poliittinen päättäjä tai oikeuslaitos, silloin kun riitely alkaa?  Energian kulutus on hyvin paljon  riippuvainen myös lämmitysmuodosta. Laskelmissa tämä painotus on jonkin verran huomioitu, mutta se, mikä on jälleen kerran jäänyt vaille huomiota on ihmiset.  Ei voi mitään, että ihmiset käyttäytyvät hyvin erilailla myös energian käytössä. On tuhansia tapauksia, että energian kulutus on täysin erilainen erilaisilla ihmisillä.

Ympäristöministeriön yli-insinööri Maarit Haakana otti esimerkiksi rakennuksen, jonka omistaja oli todistettavasti asunut rakennuksessa, jossa hän melko rennolla energian käytöllä käytti 18 000 kwh/vuosi. Talossa oli sähkölämmitys ja kyseessä keskikylmä talvi.  Talokaupat tehtiin, onneksi ilman energiatodistuksia, sillä seuraava omistaja sai samana aikana kulutetuksi sähköä 39 000 kwh:ta ja poltti lisäksi puuta.  Tässä kyseisessä tapauksessa energiatodistus olisi ollut täysin arvoton paperi.  

No ihan totta, arvoton paperi se onkin jos sillä halutaan todistaa energian tarvetta ihmisasumuksessa. Huone, joka toisen mielestä on kuuma, saattaa toisen mielestä olla vähintään viileä. Me ihmiset vaan olemme sellaisia, sille ei voi mitään.  Olisi paljon parempi, ettei moisia riitakapuloita ihmisille edes tarjottaisi.  Tottahan se tietysti on, että ei meillä oikein iso pulaa insinööreistä ole, mutta jos tuo paperi on keksitty pelkästään insinöörien työllistämiseksi, niin ehdottaisin muiden keinojen miettimistä. Tuosta saavat vain huonon maineen, kun ihmiset luulevat, että ovat väärin laskeneet.

Naapurimaamme Ruotsi käyttää kyllä myöskin energiatodistuksia, mutta ne perustuvat todelliseen kulutukseen.  Jos välttämättä on jotakin paperille pantava, niin ei ruveta arvioimaan ketä missäkin palelee.  Kyllä se vähän pellejen touhulta vaikuttaa. Ei voi mitään, että mieleen tulee Tuntemattoman sotilaan Hietasen sanat: ”Jos menet valittamaan nälkääsi, niin eteen lyödään sellaiset rätingit, että ymmärrät ettei sinulla voi olla nälkä.” 

Ei poijaat.  Ei energiatodistus kerro milloin sinua palelee. Jos valitat kylmää, niin saat eteesi energiatodistuksen, niin  uskot ettei sinua palele.

Pellejen touhua tämä on, aivan samoin kuin oletus, että puolustusministeriksi kelpaa kuka tahansa, vaikka ei olisi käynyt edes sotaväkeä.  Eihän näistä kenraaleista oikeasti mitään tiedä, saattavat ajatella vaikka maan puolustuskykyä ja se nyt on turhaa, kun ei sotaakaan ole…

Kiltit suomalaiset

Viimeisimmästä Suomen käymästä sodasta on kulunut kohta 70 vuotta ja hyvä niin, sillä emmehän me kiltit suomalaiset koskaan ole olleet kovin innokkaita räyhäämään. Kyllä se kuitenkin niin on, että se kumartelu jo pokkurointi olisi jo aika lopettaa ja arvostaa ainakin pikkusen omaa maata ja omia saavutuksia. Meille ei ole niinkään tärkeää se, miten asiat ovat, kuin se mitä meistä ajatellaan. Tämä on ajanut perustamaan kaikenmaailman kalliita brändityöryhmiä ja suorastaan typeriä tulevaisuusselvityksiä, sen sijaan että kerrankin löisimme nyrkin pöytään. EU:lle voisimme hyvinkin ilmoittaa, että se ja se direktiivi on aika ”syvältä” ja siinä määrin kansallisen etumme vastainen, että emme noudata sitä. Kreikalle voisimme sanoa kylmästi, että itse olette itsenne liriin saattanet, koettakaa myös selvitä ihan itse.

Kun sodan jälkeen Neuvostoliitto yritti pönkittää kolahtanutta itsetuntoaan perustamalla hotelli Torniin valvontakomission, niin kiltit suomalaiset tottelivat nöyrästi sen määräyksiä. Oikea menettely olisi tietysti ollut niskaperseote ja heitto. Tuskinpa siitäkään muuta seurausta olisi ollut kuin kunnioituksen nousu tätä sitkeää kansaa kohtaan. Tuskin ainakaan uuden sodan julistusta! Jos Porkkalan vuokrasopimukselle olisi alun perin sanottu että ei, niin ei siitä olisi seurauksena ollut muuta kuin se, ettei sopimusta olisi syntynyt.

Menneet virheet on menneitä virheitä, eikä niistä sen enempää, mutta miksi meidän pitää jatkaa samaa leikkiä EU:n kanssa?  Kun joku direktiivi on Suomeen sopimaton, on aivan kohtuullista keroa unionille, että näin on ja sillä sipuli. Tästä syystä emme noudata sitä.

Ei ole järkevää, että Suomen edustajat maailmalla käyttäytyvät kuin juopot Suomessa. Kaikki rahat mukana ja kaikille tarjotaan.  Jossain vaiheessa on vain osattava sanoa että nyt riittää, ilta on jo pitkällä.

Kun Euroopan Unioni jakaa direktiivejään, on niihin osattava suhtautua niiden ansaitsemalla tavalla. Ne ovat ehdotuksia kansallisen lainsäädännön yhtäläistämiseksi, eivät pakottavia normeja. Jos ei sovi, niin ei vaan sovi ja se on EU:n hyväksyttävä.

Jos joku on asiasta toista mieltä, hän saa sitä tietysti olla. Tässä kuitenkin toisinajattelijoille lainaus EU:n omilta sivuilta:

”Direktiivit ovat säädöksiä, joissa määriteltyihin tavoitteisiin kaikkien EU-maiden täytyy pyrkiä. Yksittäiset maat saavat kuitenkin itse päättää, miten tämä käytännössä tapahtuu.”

Siinä sitä taas on miettimistä meillä kilteillä suomalaisilla. Kun EU antaa direktiivin kuorma-autojen levittämisestä vaikkapa 15 cm, me tollerot ajattelemme, että autoja tosiaan tarvitsee levittää. Uskokaa ihan huviksenne, ei tarvitse niin kauan kuin meillä on laki, jossa leveys on määritelty.  Direktiivi kyllä on ehdotus tämän lain muuttamiseksi. Muutammeko vai emme, se on ihan meidän oma asia. 

Himas-päätös

Aikansa kutakin, sano pässi kun päätä leikattiin.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta teki päätöksen, jonka mukaan korruptio on sitten sallittu tässä maassa.  Puhtaimmillaan suomalainen korruptio elää hyväksytyissä hyväveliverkostoissa. Näitä verkostoja muodostavat sekä tietyt ammattiryhmät erikseen tai ne muodostuvat muista yhdistävistä tekijöistä. Tällaisia hyväveliverkostoja on sekä virallisia että epävirallisia. Herkkäuskoiset suomalaiset ovat uskoneet, että Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa, kun sitä on kerran toitotettu.  Voihan se tietysti niin ollakin, mutta melkoisia rötösherroja on sitten kaikissa maailman valtioissa.

Kun pääministeri Katainen tilasi filosofi Himaselta ennusteen tulevaisuudesta, kokivat monet sen vähintään toimivallan ylitykseksi.  Suomalaiset kilpailuttamissäädökset ovat jossakin määrin epäonnistuneita, eikä minun mielestä siinä mitään lakia rikottukaan. Tähän kai nojasi perustuslakivaliokunnan päätöskin. Suhteellisuudentajunsa menettänyt Katainen ei edes tajunnut, että 700 000 euroa on iso raha laskettaessa minkä maan valuutassa tahansa. Tavallista Matti ja Maija Meikäläistä jurppiikin juuri se, että rahaa kylvetään milloin kymppitonneja yksityisiin lentomatkoihin ja milloin taas Himas-sopimuksen kaltaisiin horoskooppeihin. Jos rikoslain kirjain ei täytykään, niin kyllä tavallisella maalaisjärjelläkin voidaan ymmärtää, että rahan kylväminen sinne tänne kuivettaa ennemmin tai myöhemmin kassan firmassa kun firmassa. 

Lähde: Perussuomalainen

Joku on joskus sanonut, että ”ei ole niin suurta firmaa, ettei yksi mies sitä nurin juo.”  No en minä Kataista juopoksi epäile, mutta ei ne juopotkaan oikeasti juomalla niitä firmoja hävitä. Kyllä ne on kännipäissä tai mahtailunhalussa tehdyt typerät liiketoimet. Jos emme saa kaksikkoa Katainen - Urpilainen ennemmin tai myöhemmin kuriin, ollaan Kreikan kavereina leipäjonossa. Kyllä se Oinonen aikoinaan oikealla asialla oli, mutta minkäs teette. Onneksi vaikuttaa siltä, että osa kansaa on tajunnut tämän tilanteen vaarallisuuden, ja porukka on kovaa vauhtia menossa vaihtoon.

Kyllä tämä sen verran raju päätös oli, että en varmasti kilpailuta muutaman satasen toimistotarvikeostoja, kun isommat herratkin tuntuvat unohtavan nuo nollat tuolta lukujen perästä.

Niin, ja sitten vielä. Kun seuraavan kerran tarvitsette hiljaa olijaa tuolla Brysselissä, niin olen ihan vapaaehtoinen. Lupaan, ettei minua tarvitse viedä armeijan suihkukoneella, ja varmasti olen siellä yhtä sanaton kuin kuulin Kataisenkin olleen. Tosiasiassa siellä taisi olla Kataista paremmin asioista perillä olevia jo paikalla.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi.  Olisi tosi fiksua, jos Himanen sanoisi, että tuli muita kiireitä, ja jättäisi Kataisen höpinät omaan arvoonsa. Ei ole oletettavissa, että eduskunnan korkeimmat laillisuudenvalvojat tulevat myöskään muuhun tulokseen kuin korkeintaan hieman nuhtelevat. Tähän asti on jokainen ennustukseni osunut kohdalleen; tuskin tämäkään tekee poikkeusta.

Niinpä nyt sitten nuhtelen Kataista ihan julkisesti: ”Voi voi Jyrki… kyllä sinä nyt hieman kevytkenkäisesti olet yhteiskunnan rahoja käyttänyt. Ei me oikeasti mitään ennustuksia olisi tarvittu, eikä missään tapauksessa tuohon hintaan. Nuorena poikana kävin Linnanmäellä. Sillä pyöritettiin sellaista lotteria, josta sai muutamalla pennillä lunastaa lapun, jossa kerrotaan tulevaisuus. Olisin minä Jyrki sinulle lipun sinne ostanut, niin olisipa valtion varoja taas säästynyt.”

Näin se on tänään. Ei ennätä meidän ministerikaksikko tätä maata konkurssiin ajaa, vaikka parhaansa yrittävät.  Lähelle taitavat päästä.