tiistai 31. heinäkuuta 2018

Köyhyysriski

Vähän nuorempana olin aktiivisesti mukana politiikassa, mutta nykyisin tästä ”yhteisten asioiden hoidosta” on alkanut kehittyä henkilökohtaisten etujen taistelu. Ei sille voi mitään, että aloin voida pahoin ja tästä syystä jättäydyin politiikan ulkopuolelle.

Veikko Vennamon vahva ja suoraselkäinen työ meidän ”pakolaisten” eteen ja ”rötösherroja” vastaan sai minut aikoinani syttymään vennamolaisesta liikkeestä, josta ei nykyään näy jälkeäkään. Perussuomalainen puolue perustettiin aikoinaan vennamolaisen SMP:n seuraajaksi, mutta kun rasistiset liikkeet ja oman edun tavoittelijat onnistuivat varastamaan tuonkin nimen, en ole voinut enää uskoa mihinkään maalliseen. 

En väitä uskovani edes Siniseen tulevaisuuteen, mutta asetan siihen kuitenkin toivoni paremman puutteessa, kun kaikki muut puolueet ovat osoittautuneet vain vallan ja oman edun tavoittelijoiksi. Toivon että osa kansasta muistaa vielä Veikko Vennamon ja hänen taistelunsa oikeudenmukaisuuden puolesta köyhyyttä ja korruptiota vastaan.  Olen valmis jatkamaan Veikon taistelua rötösherroja vastaan. Jopa nykyinen eduskuntamme on täynnä rötösherroja ja muita saunakamarissa asujia. Puoluevallan saamista ei tule koskaan asettaa aatteen edelle, mutta useimmat puolueet ovat sortuneet juuri tähän.  Keinolla millä hyvänsä on mukaan haalittu kaikenkarvaisia järjestöjä, jolla on on saatu mukaan myös kaikenlaista porukkaa, joka sitten tilaisuuden tullen on puukottanut selkään.

Jos ihmisen varallisuutta mitataan vain tulojen mukaan, on Suomessa kaksi vähävaraista tyhmää – opiskelijat ja eläkeläiset. Opiskelijoilla on kuitenkin tulevaisuus, mutta vanhenevalla väestöllä vain menneisyys. Vuosi vuodelta tämän ikääntyvien joukon tulotaso laskee eläkkeiden suhteellisen ostovoiman pienenemisen myötä.  Yli 75-vuotiaat ovat jo suurin yksittäinen riskiryhmä köyhyysloukkua ajatellen.

Näin ei tarvitsisi olla, sillä eläkesäästömme kyllä kattaisivat meille ikäihmisille kohtuullisen elintason, mutta mitä tekevät eläkeyhtiöt?  Toki ne ilmoittavat tarkoituksekseen eläkeläisten rahojen turvaamisen, mutta todellisuudessa toimivat kuin muutkin liikeyritykset. Pyrkivät sijoitustoiminnallaan kartuttamaan omaa pääomaa ja kilpailukykyään toisia eläkeyhtiöitä vastaan.  Tähän kilpailuun häipyy suuri osa meidän rahoistamme ja eläkkeisiin liikenee vain rippeet.


Suomi on tänään vauraampi kuin koko historiansa aikana.  Yleisessä hyvinvoinnissa on kuitenkin varjoja ja kuoppia, joihin osa kansasta putoaa. Yksinhuoltajat, eläkeläiset, työttömät ja maahanmuuttajat ovat ihmisiä, joiden elinoloissa olisi paljon parannettavaa. Nimenomaan ikäihmiset on suurin elintason noususta jälkeenjäänyt ryhmä. Mitä vanhemmaksi eläkeläinen elää, sitä varmemmin hän lähestyy köyhyysrajaa. Suomen historia ei tunne toista väestöryhmää, jolta olisi yhtä systemaattisesti heikennetty elintasoa kuin nimenomaan eläkeläiset. Tämä on seurausta viime vuosikymmenien eläkepolitiikasta. Me eläkeläiset olemme se hiljainen ryhmä, joka ei ensimmäiseksi nouse barrikadeille, vaikka kokisikin tulleensa väärin kohdelluksi.  Siksipä väärinkohtelu saa jatkua.

Tällä hetkellä yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on noin 20% ja heidän väitetään käyttävän lähes 50% terveysmenoista. Totta tietysti on, että ei terveys parane iän myötä, mutta kyseessä on kuitenkin tilastollinen harha. Ei ikääntyminen ole sairaus, joten vanhuuden aiheuttamia menoja ei myöskään pitäisi laskea terveysmenoihin. Äitiyspakkaukset ovat suomalaisten suuri ylpeys, mutta jos oikein olen ymmärtänyt, niin ei tätäkään – suhteellisen suurta menoa – luokitella terveysmenoksi.

Jos sinä eläkeläinen tai eläkeikää lähestyvä haluat tehdä jotain itsesi ja tämän yhteiskunnan hyväksi ja satut lukemaan tämän kirjoituksen, jaa se mahdollisimman laajalle. Haluan vielä kerran kohottaa ääneni meidän ikääntyvien puolesta.


maanantai 30. heinäkuuta 2018

No tottahan se on


Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka luokittelevat minut uskovaiseksi vain sillä perusteella,  että elämäntapani on epäsuomalainen. En juopottele, en kiroile enkä mollaa lähimmäistäni, kuuluupa hän mihin kansallisuuteen tai uskonnolliseen yhteisöön tahansa. Pelkästään tällä perusteella minut luokitellaan uskovaiseksi, vaikka en koskaan ole pitänyt meteliä omasta uskostani.

Tottahan se onkin, että minä uskon johonkin itseäni suurempaan voimaan, jota minä nimitän Jumalaksi. Se ei johdu suinkaan lapsuusaikaisesta uskonnollisesta kasvatuksesta tai myöhempien aikojen kirkkomatkoista.  Pääsääntöisesti se johtuu matemaattispohjaisesta koulutuksestani.

Maailmankaikkeus on niin hieno matemaattinen järjestelmä, että on aivan selvää, että se ei ole voinut syntyä sattumalta, puhumattakaan jostakin alkuräjähdyksestä.

Jouduin kerran keskusteluun erään ihmisen kanssa, joka sanoi, että hän ei usko Jumalaan siksi, että Jumalan olemassaoloa ei ole tieteellisesti todistettu. Keskustelussa selvisi, että sama ihminen uskoi kuitenkin ns. alkuräjähdykseen, jonka tapahtumista ei senkään vertaa ole todistettu. Todennäköistä on, että mitään aljupaukkua ei koskaan ole tapahtunut, eikä sveitsiläisiä kelloja vielä oltu keksitty, vaikka joissakin lähteissä lasketaan jopa sekunteja alkuräjähdyksen jälkeisistä tapahtumista.

Minä siis uskon vakaasti siihen, että maailmankaikkeuden luomiseen on tarvittu hieman isommat aivot, mitä tuon paukkuteorian luojilla on. Mielestäni tästä on myös todisteita kaikkialla ympärillämme, samoin kun minä olen saanut kokea omassa elämässäni.

On totta, että uskontoa käytetään myös väärin. Joillekin se on vallanväline ja toisille tie vaikkapa poliittiseen menestykseen. On kuitenkin osa ihmisiä, jotka vilpittömästi pyrkivät elämään sen mukaan, minkä näkevät oikeaksi, eikä heihin juurikaan vaikuta  lahkolaisten saarnat tai pelottelu kadotuksella. Tiedän, että maailmassa on satoja uskontoja ja pelkästään Suomessa yli tuhat uskonnollista yhteisöä, jotka kaikki uskovat olevansa ainoita oikeita.  Osittain he varmasti ovatkin oikeassa, paitsi siinä harhassa, että muut ovat väärässä. Jeesus on todistettavasti historiallinen hahmo, joka toi kristinuskon maan päälle.  Lähes kaikki nykyiset uskonnot ovat syntyneet alkuseurakunnasta.  Niistä on tullut erilaisia siksi, että ihmiset kautta maailman ovat hieman erilaisia ja myös heidän kulttuurinsa ovat erilaisia.

Jeesuksen sanotaan tuoneen Jumalan sanaa maan päälle, sanomalla ”yksikään joka minuus uskoo ei huku...”  Hän ei määritellyt tapaan, jolla pitää uskoa, vaan antoi joukon elämänohjeita. 

Minä olen ortodoksi, mutta en vieroksu lainkaan muita uskontoja, enkä nimitä heitä vääräoppisiksi. Luterilaisuudellakin on omat perusteensa, vaikka se on maailmanlaajuisesti hyvin pieni uskonto ja kotiutui Suomeen Ruotsin kuninkaan määräyksestä.  Luterilaisuus ja ortodoksisuun ovat kuitenkin maamme ”virallisia” uskontoja, mutta se ei tee muista uskonnoista sen vähäarvoisempia.
  
Useimmissa kristinuskoon perustuvissa uskonnoissa on hyväksytty tuo raamatussa oleva luettelo elämänohjeista, joka tunnetaan nimellä kymmenen käskyä. Jos ihminen pystyy tuon ohjeen mukaisesti elämään, hän voi pitää itseään sangen hurskaana. Jossakin kohden raamattua tuota listaa tarkennetaan luettelolla seitsemästä kuolemansynnistä.  Kirjaimellisesti noihin ”sääntöihin” sopeutuminen on tavattoman vaikeaa, enkä ihmettele yhtään, jos sen ensimmäisen kiven heittäjää on vaikea löytää.

Itse kukin kykyjensä mukaan pyrkii noudattamaan noita käskyjä. Yhtä asiaa minä en ymmärrä.. miksi joidenkin itseään uskovaisena pitävien on niin vaikea ymmärtää Tämän käskyn sanomaa: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”   Minä luulen ymmärtäneeni sen oikein, ja siksi olen aina puolustanut ”mamuja” ja varsinkin pakolaisia.  On lähes mahdotonta olla samanaikaisesti rasisti ja kristitty.  Kristitty ei voi myöskään olla ihminen joka pilkkaa toisten uskontokuntien tapoja ja jumalanpalvelusmenoja.

On totta, että minäkään en usko näiden kaikkien rituaalien tarpeellisuuteen, mutta hyväksyn ne, sillä en ole vielä tavannut ketään, jota ne olisivat vahingoittaneet. Saattaapa hyvinkin olla, että ne ovat jollekin tarpeelliset, siksi kannoin taas ristiä ristisaattueessa pari viikkoa sitten.



perjantai 27. heinäkuuta 2018

Voi kauheeta noita mutakuonoja

Maailmalla liikkuessa näkee kaikenlaista, ja mitä enemmän näkee, sitä enemmän ihmettelen suomalaisten asenteita maahanmuuttajia kohtaan. Toki itsekin olen ollut mamuna ulkomailla ja nähnyt tuon kaiken sisältä päin. Täytyy myöntää, että joissakin maissa joku ryhmittymä saattaa ongelmia aiheuttaakin … esimerkiksi suomalaiset Ruotsissa. Meitä on puolisen miljoonaa siellä ja hyvin monet vain ryyppäävät ja rellestävät, sekä käyttävät hyväkseen Ruotsin anteliasta ”sossua”. Tämä on ilmeisesti asia, joka suomalaisilta rasisteilta on jäänyt huomaamatta, sillä ovathan suomalaiset ja ruotsalaiset samanvärisiä.
 
Paljon olen maailmaa nähnyt, mutta en koskaan humalaista neekeriä. Mistä luulette sen johtuvan, että kun Ruotsissa tapaat kännisen, voit olla jokseenkin varma, että hän puhuu sujuvaa suomea? Ruotsi on kuitenkin paljon monikulttuurisempi maa kuin Suomi.  Minunkin aikana siellä asui suuri määrä jugoslaaveja, kreikkalaisia ja monen värisiä afrikkalaisia. Kuinka ollakaan, aina kun joku isompi häiriö aiheutui, kirjoittivat ruotsin lehdet ”En finne igen”.  Olen kuullut, että enää sielläkään ei niin tehdä, sillä etnisen alkuperän maininta rikosuutisissa on kuulemma kielletty. Tämä koskee myös suomalasia. 
 
Paljonhan tuo kielto suosii suomalaisia, sillä useimmiten häiriökäyttäytymisen takana on nimenomaan suomalainen, vaikka Suomalaiset maahanmuuttokriittisiksi itseään nimittävät rasistit painavat syyn yleensä muiden ulkomaalaisten niskoille. Niinpä Göteborgin ja Malmön suomalaiskorttelien rähinät ovatkin yllättäen muslimien aiheuttamia.  Toki sellaista tietoa ei kukaan ole välittänyt, mutta se on pienen piirin olettamus.
 
Monelta ns. maahanmuuttokriittiseltä olen kysynyt, kuinka monta muslimia hän tuntee.  Useampi joutuu vastaamaan, että ei yhtään, mutta... Samansuuntainen on vastaus, kun kysyn, mitä haittaa maahanmuuttajat ovat aiheuttaneet.  Voin kertoa, että minä tunnen monia, ja pääsääntöisesti kaikki ovat todella fiksuja ihmisiä, enkä koskaan ole havainnut mitään haittaa näistä ”mamuista”.  Ihan samaa en voi sanoa kaikista suomalaisista. 
 
Keskustelin kerran erään rasistiksi toteamani ihmisen kanssa.  Yritin kertoa sen faktan, että pari miljoonaa suomalaista asuu ulkomailla. Millä oikeudella me kiellämme ulkomaalaisten muuton Suomeen?  Vastaus oli varsin yllättävä ja osoitti täydellistä ymmärtämättömyyttä.  ”Ulkomailla asuvat suomalaiset ovat pääosin koulutettua väkeä.”  Jos tuo olisi totta, se olisi kauheaa … he ovat vieneet kaikki heihin uhratut varat ulkomaille. Se varmasti tulee monin verroin kalliimmaksi kuin muutamien tuhansien ihmisten kotouttaminen.  Onneksi myös ”mamuista” hyvin monet ovat koulutettuja päinvastoin kuin ne suomalaiset, jotka sotien jälkeen hakivat parempaa elämää Ruotsista, USA:sta, Australiasta, Kanadasta ja Saksasta.
 
Olishan se ollut hyvä, jos joku oppinut olisi jäänyt tänne Suomeenkin, niin ei syntyisi  noita tietämättömien harhakäsityksiä.

Totta on, että kaikissa ihmisissä on virheitä ja joukossa jopa rikollisiakin. On myös totta, että ulkomaalaisten tekemät rikokset Suomessa eivät pääsääntöisesti ole maahanmuuttajien tekemiä, vaan useimmiten asialla ovat olleet käypäläiset naapurimaistamme.  Joukossa jopa syntyperäisiä suomalaisia, jotka purjehtivat nykyisin Ruotsin lipun alla.
 
Olen kirjoittanut kyllästymiseen asti näitä ”mamuja” puoltavia kirjoituksia.  Älkää enää pakottako minua tähän, vaan ottakaa asioista selvää ja koettakaa tulkita oikein saamaanne tietoa.  Uskon, että historia tulee näyttämään, kuinka tarpeellisia nämä ihmiset ovat maallemme olleet.
 
Ehkä heitä ei valita ”suurimmiksi suomalaisiksi” … mutta.   






sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Hattupäiset luuserit

Olen aina ihmetellyt suomalaisten intoa väittää olevansa maailman parhaita milloin milläkin sektorilla, jos se sattuu olemaan alalta, jota ei mitenkään voida mitata tai muutoin toteen näyttää.  En minä kätilöille naura, vaikka olenkin hiljaa hihitellyt pääministerin tokaisulle Suomen parhaista kätilöistä. Varmaan ihan hyviä ammattilaisia, mutta varmaan ei yhtään parempia kuin muuallakaan maailmassa, jossa saamani tiedon mukaan synnytetään jopa enemmän kuin meillä Suomessa. 


Aina on joitakin, joilla on otsaa nimittää koulujärjestelmäämmekin maailman parhaaksi, vaikka siellä ei opeteta edes käytöstapoja. 


Vietin tässä pari viikkoa entisellä kotipaikkakunnallani Kalajoella ja kävin aamuisin aamiaisella  paikallisella ABC–asemalla.  Olen varmaan jo liian vanha mies, kun en tajua, että eivätpä nämä nykyajan vanhemmat tunnu välittävän kasvatuksesta vähääkään. Näyttävät nämä vapaan kasvatuksen hedelmät antavan samaa vapaata kasvatusta myös omille jälkeläisilleen, joiden harteilla meidän tulevaisuutemme tulisi levätä.


Katselin ympärilläni olevia ihmisiä ja yllättäen totesin, että kovin monikaan ei omistanut edes vanhaa painosta kirjasta ”Hyvän käytöksen opas”.  Ei kai tuo kirja ihan jokaisen lukemistoa ole koskaan ollut, mutta mielestäni alkeellisimpaan sivistyksen pintasilaukseen kuuluu jo kotona opoittuna asiana, että hattu päässä ei ruokapöytään istuta.



Ensimmäisenä silmiini pisti perhe, johon kuului isä, äiti ja kaksi lasta. Äidillä ei sentään ollut lakkia päässä, mutta isä ja lapset olivat varmaan sivelleet liisteriä päähänsä ja painaneen lippiksen niin syvälle, että ei varmaan irronnut.  Oli tietysti mahdollista, että edes isä ei ollut koskaan kuullut hyvistä tavoista mitään, joten malli säilyi tuleville polville.


Totta oli, että ei tuo lakkipäiden perhe ainut päänsä piilottajien joukko ollut. Kun katsoin ympärilleni, oli ruokailijoiden joukossa useita, joille ei kukaan koskaan ollut kertonut, että hyviin tapaihin ei kuulu syödä hattu päässä.


Käytöstavoistahan tuossa vaan oli kysymys, joten turhaanpa minä siitä henkeä vedin. Tietysti saattaa olla, että kotoa saatu puutteellinen tapakasvatus on esteenä työpaikan saantiin.  Suurimman osan elämästäni olen minäkin ollut työnantajan asemassa, enkä missään tapauksessa olisi koskaan ottanut töihin noin puutteellisesti kasvatettua tyyppiä.


Olin jo melkein lähdössä pois, kun silmiini iski varsin erikoinen näky. Sisään vyöryi ihminen, jonka koko ylävartalo oli paljaana.  Onneksi olin jo syönyt, sillä sen verran silavaa oli herran vartalolla, että olisin varmuudella menettänyt ruokahaluni. Jäin kuitenkin ihmettelemään, miten henkilökunta asiaan suhtautuu. No ei suhtautunut mitenkään, joten luultavasti Kalajoella oli jo tolleroihin totuttu.  Ei olisi tuonkaan herra taso ihan meidän firmaan riittänyt.


Nuo molemmat huomiot saivat minut ihmettelemään, mihin perustuu usko omaan erinomaisuuteemme, sillä jokseenkin laaja kansainvälinen kokemukseni on osoittanut, että moista typeryyttä ei juuri muualla maailmassa ilmene, jos kansa yrittää edes näytellä kuuluvansa sivistysvaltioiden joukkoon.


Nuo havainnot Kalajoen ABC:llä saivat minut ihmettelemään, miten kansa, joka paheksuu esimerkiksi musliminaisten huivin pitoa, sallii lippalakin luterilaisille tolleroille!


Saattaa olla, että kyse on vain minun mielipiteestäni, mutta mielestäni huivipäinen musliminainen on huomattavasti viehättävämpi näky kuin lippispäinen juntti suomalainen.