maanantai 29. elokuuta 2011

Vastustamisen vastustaminen

Vastustamisen huippu on vastustamisen vastustaminen. Minulle on joskus sanottu, että ”älä vastusta kaikkea”. No, en minä kaikkea vastusta. Kaikki asiat eivät minua edes kiinnosta, eivätkä monet asiat ole riippuvaisia minun mielipiteestäni.

No mitä minä sitten vastustan? No en ainakaan mitään vastustamisen itsensä vuoksi. Monet asiat ovat kuitenkin mielestäni niin epäoikeudenmukaisia, tai muuten vain niin syvältä, että niitä on ihan pakko vastustaa.

Tässä nyt sitten muutamia isoja asioita, joita vastustan tai joita kannatan.

Minä vastustan:

- puoluekuria
- vieraan valtion sisäisiin asioihin puuttumista
- ”Paras”-hanketta pakkoliitoksineen
- ylisuurta valtion virkakoneistoa
- puoluetukea
- kansanedustajien palkkapolitiikkaa
- holtittomien valtioiden tukemista.

No niin. Tietysti voisin sanoa kannattavani sitten noiden asioiden kääntöpuolta. Tietysti minä kannatankin, mutta koska kaikista ei löydy suoraan kääntöpuolta, niin lisätään, että kannatan:

- laajempaa suoraa demokratiaa
- maahanmuuttopolitiikan järkeistämistä
- energiapolitiikan uudelleenarviointia
- asevelvollisten hyötykäyttöä.

No, edelleen olen kovasti Kallan päin kallellaan, mutta onhan tuossa nyt aihetta seuraaviin blogijuttuihin. Perustelen teille myöhemmin, miksi olen tätä mieltä.

perjantai 26. elokuuta 2011

Kuka presidenttiehdokkaaksi?

Voi kansa kaikkivaltias. Kaikki poliittisen puolueet tuntuvat olevan kriisissä. Näyttää nimittäin siltä, että vain kokoomus, vihreät ja perussuomalaiset pystyvät nimeämään presidenttiehdokkaansa ilman isompaa itkemistä.

Kansa tosin itkee vihreiden ehdokasta, sillä olkoon Haavisto kuina hyvä mies tahansa, niin saattaapi olla, että musta mies ei kelpaa presidentin ”rouvaksi”. Päivi Lipponen taas hyvin kelpaisi presidentin rouvaksi, mutta Paavo itse on ohittanut jo eläkeiän ja on sitä paitsi venäläisten palveluksessa. En toki väitä, että hän olisi juntti ja öykkäri, mutta itse hän on jotain sellaista tunnustanut. Perussuomalaisille sentään tuntuu Soini kelpaavan. Kyllä hän tietystä tästä kolmikosta paras olisikin, vaikka on onnistunut pitämään vaimonsa visusti syrjässä. Niin – tai ehkä juuri tästä syystä.

Mitä sitten loput. Olisihan vasemmistoliitolla Martti Korhonen, mutta ei varmaan kelpaa Arhinmäelle. Ei varmaan kelpaisi kansallekaan, mitä melkein voisi pitää vahinkona.

Kepu joutuu yhä edelleen roikkumaan Paavo Väyrysen varassa, ja mikäpä siinä:tällä Paavolla on jo runsaasti kokemusta häviämisestä, joten eiköhän kerta vielä mene.

Kristilliset ja ruotsalaiset ovat muuten vaan hukassa. Bjarne Kallis saattaisi olla hyvä vaihtoehto yhteiseksi ehdokkaaksi. Ainakin hän täyttäisi kummankin puolueen perusedellytykset ja saattaisi saada muutaman äänen yli puoluerajojenkin.

Tuskin minäkään pitäisin ihan mahdottomana jossakin tilanteessa äänestää Kallista. Ei vaan taida tulla sellaista tilannetta.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Kataistuminen

Eikö olla suomettuneita? Voi hitto, että joku edes kehtaa väittää sellaista. Varmasti tästä jutusta joutuisi oikeuteen, jos joku sellainen lukisi sen, jonka pitäisi se lukea. Ihan sama, mutta jossakin sen rajan on kuljettava.

Ehkä suomettuminen on jo vanhentunut sana, kun niin paljon uusia muotisanoja nykyään on otettu käyttöön. Olkoon tässä nyt sitten jälleen yksi uusi sana: Suomi on kataistunut.

Kataistuminen tarkoittaa sitä, että kun suuren maan suuri johtaja taputtaa olalle, tulee suusta vain sellaista sanoja kuin ”kyllä”, ”tietysti” ja ”Suomi maksaa”.

Kun nyt vuosikausiin ensimmäisen kerran poliitikot ovat saaneet aikaan jotain niin merkittävää kuin tuo Kreikan takuusopimus, niin tietysti poliitikot antavat Saksan vesittää sen. En ole Lipposen kannattaja, mutta nyt kaipaisin hänen sanojaan ”so what”. Jos Merkelille ei sovi, niin mitä sitten. Ei me oikeasti olla maksumiehiksi edes haluttu.

No, sellaiseen kanttia tuskin on nykyhallituksellakaan, vaikka oikeasti pitäisi tajuta, ettei siitä seuraa muuta kuin mielenrauhaa suomalaisille veronmaksajille. Nykyisen hallituksen keinot veronmaksajien mielenrauhan säilyttämiseksi ovatkin muuten melko vähissä. Tämä johtuu pelkästään siitä, että ei oikein ymmärretä, mitä sanalla ”säästö” tarkoitetaan.

tiistai 23. elokuuta 2011

Isäntä ja palveluskunta

Tässä maassa ei koskaan ole ymmärretty palvelijan asemaa oikein. Totta maar palvelijoita pitää hyvin kohdella, mutta ei nyt sentään päästää niitä isännöimään. Vähintä mitä voisi ajatella, olisi se, että tämä palveluskunta muistaisi, kenen töissä he ovat.

No, eihän tämä sinänsä outoa ole. Vuosiausia on suomalainen ammattiyhdistysliike ahdistanut pienyrittäjiä niin, että hyvin monet ovat joutuneet elämään ahtaammin kuin heidän palveluskuntansa.

Kun keisari Kekkonen sekosi niin täydellisesti, että kansa lopulta tajusi, ettei hän enää pysty hoitamaan näitä työtehtäviään, valittiin tasavallan isäntärengiksi Koivisto-niminen ammattiyhdistysmies. Ensimmäisesi tehtäväkseen hän päätti rakennuttaa uuden renkituvan. Entisestä renkituvasta tehtiin näes vankila vangille, jonka oletettiin tarvisevan erikoiskohtelun tai jota muuten vain ei uskallettu päästää muiden vankien joukoon.

Ain en ole elänyt, joten ihan varma en voi olla, ono tasavallassa asiat aina olleet näin, mutta minun elinaikanani kyllä. Toki monessa muussakin kulttuurissa näin on, mutta toisten virheet tai rikokset tuskin oikeuttavat virheisiin ja rikoksiin.

Jos minä maksan palkan jollekin, on hän minun palveluksessani, olkoonpa hänen tittelinsä presidentti, ministeri tai kaupupunginjohtaja. Helkkari... minua hänen on myös kuunneltava, vaikka ei ehkä aina voi toiveitani toteuttaakaan.

Niin ja lopuksi: jos olen ostanut hänelle virkakännykän ja maksan sen laskut, ei hänellä ole oikeutta lähetellä sillä pornoviestejä kellekään. Ei varsinkaan työaikana.

maanantai 22. elokuuta 2011

Viinako viisasten juoma?

"Viina on viisasten juoma." Mitähän tuollakin lauseella tarkoitetaan? Suhteellisen runsaasti kemiaa opiskelleena voin kertoa, että alkoholi on emäksinen liuotin, joka ei ole tarkoitettu lainkaan juotavaksi.

No en minä moralisoimaan rupea enkä etenkään lääkäriksi. Olen joskus itsekin ”pari sherryä ruuan kanssa” ottanut, vaikka siitä onkin aikaa. Kunhan nyt tässä vain näitä fraaseja taivastelen. En nimittäin löydä sitä viisautta missään kohden. Kaipa tuolla lauseella halutaan kertoa, että viisas ottaa vain hieman ja senkin ”pakon edessä” ja tosiviisas ei ota ollenkaan. Se kun oikeasti on kuitenkin niin, että humalatila on aina myrkytystila. Ei aina niin kamalan vaarallinen, mutta useimmiten jälkensä jättävä kuitenkin.

Olenko minä sitten kieltolain kannattaja? En ollenkaan. Minun mielestäni ihmisten on sallittava syödä vaikka rotanmyrkkyä, kunhan eivät pakota yhteiskuntaa huolehtimaan myrkytysoireistaan.

Alkoholin suhteen asia on hieman toinen. Se ei tapa heti, vaan aikaa myöten. Sitä ennen se ennättää aiheuttaa runsaasti surua ja murhetta ympäristöönsä. Tästä syystä yhteiskunta pyrkii hoitamaan alkoholin aiheuttamat sairaudet, vaikka ne muutoin voitaisiinkin jättää potilaan itsensä huoleksi. Alkoholismi-nimiseltä sairaudelta voi varmuudella välttyä vain pidättäytymällä täydellisesti siitä paljon puhutusta ensimmäisestä ryypystä. Sairauden arvaamattomuus on se toinen syy, miksi yhteisunta osallistuu hoitoon, vaikka sairautta sinänsä ei voida hoitaa.

Täysin vastuutonta on, että yhteiskunnan järjestämissä tilaisuuksissa tarjoillaan alkoholia. Muissakin juhlissa voitaisiin ainakin miettiä, tuleeko juhlasta juhla vasta sitten, un osanottajat on myrkytetty?


lauantai 20. elokuuta 2011

Kenen syy?

Ei sitä enää jaksa Kreikasta huolehtia. Huolehtikoot ne, jota ovat kriisin aiheuttaneetkin. Ai että ketkä? No mistäs minä sen voisin tietää. Tuntuu olevan EU-komission yhteinen ajatus, että Olli Rehnhän se semmoinen on. Ensin oli laajentumiskomissaarina ottamassa mukaan kaiken maailman persauksia. Joutaa nyt sitten talouskomissaarina junailemaan maksukyvyttömien asioita. Oikein mielelläni en olisi noihin talkoisiin lähtenyt. Sattuu nyt nimittäin itsellänikin olemaan käteisestä puute. Neljättä viikkoa olen ongella istunut, jotta jokapäiväisen särpimen saisin.

Piru ett syytöntä miestä näin rangaistaan. Justiin olen selvinnyt niistä Kanervan tekstiviestilaskuista, kun jo täytyy kreikasta ruveta huolehtimaan. Voihan sun henkselit!

Kallaan en kyllä minkään valtakunnan tukiasemia pystytä, enkä Tukiaisiakaan. Millään en jaksa enää laskuja maksaa. Jos vaikka sattuisin tekstailemaan.

perjantai 19. elokuuta 2011

Oikeassa olemisen tarve

Tämä netti on siitä mukava kirjoittelupaikka, että kaiken voi tehdä täysin vailla itsekritiikkiä. Senkun kirjoitan ja olen myös ilman muuta oikeassa… omasta mielestäni.

Oikeassa olemisen tarve on paitsi yleistä, niin joskus myös rasittavaa. On aika turhauttavaa todeta olevansa oikeassa väittelyssä asiasta, joka oikean laidan molemmat inttäjät tuntevat, mutta väittelevät kuitenkin lähes tappeluun asti. Vain siksi, että jompikumpi on esittänyt olettamuksen, jonka oikeudellisuutta hän ei ole tarkastanut.

Jälleen kerran, juuri tänä aamuna, päätin ruveta suorittamaan säännöllistä itsetutkiskelua. Sekä tietojeni että omien vikojeni suhteen. Kokonaan toinen asia on, pystynkö siihen. Minullakin on tuo kansansairaus, enkä nyt tarkoita sepelvaltimotautia. Minua vaivaa oikeassa olemisen tarve.

Jos tuo tauti hellittäisi edes ajoittain ja pystyisin rehelliseen itsetutkiskeluun, niin elämäni olisi varmasti helpompaa. Kohdatessani vaikeuksia voisin aloittaa vian etsimisen itsestäni. Ajatelkaapa, jos sitten todella löytäisin sen juuri itsestäni, voisin ainakin yrittää korjata sitä. Jos vika olisi jossakussa toisessa, ei sille oikeastaan voisi tehdä mitään. Tietysti voisin olla katkera, syytellä yhteiskuntaa ja kanssaeläjiä. kenties ryypätä pääni täyteen ja mennä lähimpään kapakkaan kertomaan suureen ääneen, kuinka viisas olen ja kuinka nuijia ovat kanssaeläjät, sosiaaliviranomaiset, eduskunta ja muu virkavalta.

Eivät asiat siitä paranisi, paitsi ehkä tulisi avioero, mutta minua alettaisiin pitää nuijana. Ja aivan oikein… nuijahan minä olisinkin.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Itse hankitut sairaudet

Mikä on itse hankittu sairaus? Olen usein puolustanut alkoholisteja, koska tiedän, että kyse on sairaudesta, jolle he itse eivät voi mitään.

Vastaväittäjät ovat sitten väittäneet, että kyse ei ole sairaudesta, tai se on ainakin itse hankittu sairaus. No jaa… lääketiedekin on sen sairaudeksi myöntänyt, joten tuskinpa meidän maallikkojen siitä kannattaa väitellä. Miten se sitten itse hankitaan? Selvää on, että alkoholismi ei pahasti oirehdi, jos et koskaan ole ottanut sitä ensimmäistä ryyppyä. Kokonaan toinen asia on, kuina moni meistä selviää läpi elämänsä joutumatta koskaan tuon eineen kanssa tekemisiin. Todettu on, että noin 20 % kansasta on alkoholin suurkuluttajia. Ehkä alkoholisteja, ehkä vain juoppoja. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että joka viides viinaa kokeillut joutuu tavalla tai toisella sen koukkuun. Jotkut ovat ensimmäisestä ryypystä alkaen kiikissä, toisille riippuvuus kehittyy ajan kanssa. Ihmiset ovat erilaisia ja niin myös sairaus. Varmaa kuitenkin on, että kukaan ei ole tieten tahtoen hankkinut itselleen tätä tautia.

Monet meistä syövät voita ja läskiä, mättävät tolkuttomasti suomaa lautaselleen, eivätkä juurikaan liiku. Kun he sitten sairastuvat verenpainetautiin, sydän- ja verisuonisairauksiin tai diabetekseen, ei kukaan sano, että antaa olla vaan hoitamatta, se on itse hankittu sairaus.

Myös tupakoitsijoiden syöpätapaukset pyritän hoitamaan mahdollisimman hyvin, puhumattakaan urheilijoiden selkä- ja nivelvaivoista, jotka usein ilmenevät vanhemmalla iällä.

Varmasti elämäntavoilla on merkitystä kaikkien sairauksien syntyyn, mutta niin on myös perintötekijöillä ja synnynnäisillä ominaisuuksilla, joille emme voi mitään.

Kun minusta tulee Kallan kuvernööri, niin ehkä perustan saarelle itse hankittujen sairauksien hoitolaitoksen. Varmasti ysi potilaspaikka riittää, sillä tuskinpa sellaisia sairauksia enempää on. Niin… tupakoitsijoita en voi sinne ottaa, sillä kaikelle on joku raja pantava.