Jos haluamme kaikista samanlaisia korkeushyppääjiä, tulee
meidän asettaa rima jonnekin alle metrin korkeuteen, josta todennäköisesti
kaikki selviytyvät. Ehdottomasti pitää varjella, että kukaan ei edes yritä
kokeilla, pääseekö hän korkeammalta, sillä siitä voisi vain turhan päiten
ylpistyä ja luulla itseään toisia paremmaksi.
Oikeasti tätä menetelmää ei sanota korkeushypyksi, vaan sitä on ruvettu
nimittämään koulu-uudistukseksi.
Periaatteessahan kyse on samasta asiasta: kaikki hyppäävät metristä ja
sillä selvä. Elämässä toki tulee eteen
korkeampiakin esteitä, mutta niistä on sitten vain selvittävä tavalla tai
toisella.
Myönnän toki, että ihan korrektia kielenkäyttöä ei ole
nimittää ketään idiootiksi, mutta on se joskus niin herkullista. Kai se
myönnettävä on, että me olemme toinen toistamme älykkäämpiä. Mihin kohtaan me
tämän idiotismin rajan sitten haluamme asettaa, riippuu varmasti siitä, millä
oksalla me itse istumme. Yleensä tämä määritelmä syntyy siten, että ihmiset,
jotka ovat samaa mieltä kanssamme, ovat älykkäitä ja eri mieltä olevat ovat
poikkeuksetta idiootteja. Jotta itse
kukin poliittinen puolue voisi tuntea kuulua älymystöön, on säädetty puoluekuri,
jonka ainakin pitäisi taata se, että ympärillämme on ainoastaan älykkäitä
ihmisiä. Tietysti tästä seuraa se, että
jos istus jonkin toisen puolueen oksalla, näyttää siltä, että olet idioottien
ympäröimänä.
Tietysti voit saada myös älyllisen sädekehän ymmärtämällä ja
uskomalla faktoihin. Poliittisissa piireissä tämä on kuitenkin tavattoman
harvinaista, sillä faktathan voisivat kumota asioita, joihin koko sukumme on
uskonut niin kauan kuin muistan. Esimerkiksi tuuli on aina ollut puhdasta energiaa.
Tuntuu se ihan kauhealta uskoa, että kun sitä yritetään valjastaa sähköntuotantoon,
se muuttuukin ympäristöä tuhoavaksi ja sairauksia aiheuttavaksi
hölynpölykasi. Tässä astuu peliin
suomalainen sisu. Sisukkaasti uskomme, että kun ääntä ei kuule, ei siitä ole
kenellekään vahinkoa… ei sittenkään, vaikka ulkomaiset tutkimukset ovat
jyrkästi toista mieltä ja sadat ihmiset ovat joutuneet pakenemaan myllyjen
läheisyydestä.
Alun alkaen tämä blogi on siis tarkoitettu poliittisia
mielipidekirjoituksiani varten, enkä koskaan ole paheksunut kommentteja, pidän
keskustelusta. Kommentoijalta olen kuitenkin edellyttänyt, että hän astuu
samaan pöytään kanssani kertomalla nimensä, niin kuin minäkin olen nimeni
julkaissut. Ei nimi miestä pilaa, mutta pelkäävätköhän jotkut että pilaavat
nimensä. En edelleenkään julkaise
nimettömiä kommentteja, olivatpa ne kanssani samaa mieltä tai eri mieltä.
Sellainenhan tämä maailma kuitenkin on, että samaa mieltä
olijoiden ei tarvitse kommentoida ja toista mieltä olevat painavat päänsä
pensaaseen.
Ja sitten lopuksi:
Vaikka olenkin usein kritisoinut asioita, olen toki nähnyt
niissä myös paljon hyvää. Meidän nykyistä hallitusta on paljon parjattu, joten
kaivanpa siitäkin ainakin yhden hyvän puolen esiin. Siinä ei ole yhtään vihreää
ministeriä, joista pääasiallisesti on aina ollut vain haittaa. Tätä taustaa vasten ymmärrän myös RKP:n
pitkän hallitustaipaleen. He eivät ole
koskaan olleet mistään asiasta mitään mieltä, kunhan se on sanottu ruotsiksi :-).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti