Mitä on idiotismi?

Kun minäkin olen joskus nimittänyt ihmisiä idiooteiksi, haluan nyt tässä selvittää käsitykseni tuon sanan oikeasta luonteesta. On totta, että ihmiset syntyvät tähän maailmaan erilaisilla älynlahjoilla varusteltuna, eikä se tosiasia miksikään muutu, höyrytäänpä me asiasta kuinka paljon tahansa.

Jos haluamme kaikista samanlaisia korkeushyppääjiä, tulee meidän asettaa rima jonnekin alle metrin korkeuteen, josta todennäköisesti kaikki selviytyvät. Ehdottomasti pitää varjella, että kukaan ei edes yritä kokeilla, pääseekö hän korkeammalta, sillä siitä voisi vain turhan päiten ylpistyä ja luulla itseään toisia paremmaksi.  Oikeasti tätä menetelmää ei sanota korkeushypyksi, vaan sitä on ruvettu nimittämään koulu-uudistukseksi.  Periaatteessahan kyse on samasta asiasta: kaikki hyppäävät metristä ja sillä selvä.  Elämässä toki tulee eteen korkeampiakin esteitä, mutta niistä on sitten vain selvittävä tavalla tai toisella. 

 

Myönnän toki, että ihan korrektia kielenkäyttöä ei ole nimittää ketään idiootiksi, mutta on se joskus niin herkullista. Kai se myönnettävä on, että me olemme toinen toistamme älykkäämpiä. Mihin kohtaan me tämän idiotismin rajan sitten haluamme asettaa, riippuu varmasti siitä, millä oksalla me itse istumme. Yleensä tämä määritelmä syntyy siten, että ihmiset, jotka ovat samaa mieltä kanssamme, ovat älykkäitä ja eri mieltä olevat ovat poikkeuksetta idiootteja.  Jotta itse kukin poliittinen puolue voisi tuntea kuulua älymystöön, on säädetty puoluekuri, jonka ainakin pitäisi taata se, että ympärillämme on ainoastaan älykkäitä ihmisiä.  Tietysti tästä seuraa se, että jos istus jonkin toisen puolueen oksalla, näyttää siltä, että olet idioottien ympäröimänä.

Tietysti voit saada myös älyllisen sädekehän ymmärtämällä ja uskomalla faktoihin. Poliittisissa piireissä tämä on kuitenkin tavattoman harvinaista, sillä faktathan voisivat kumota asioita, joihin koko sukumme on uskonut niin kauan kuin muistan. Esimerkiksi tuuli on aina ollut puhdasta energiaa. Tuntuu se ihan kauhealta uskoa, että kun sitä yritetään valjastaa sähköntuotantoon, se muuttuukin ympäristöä tuhoavaksi ja sairauksia aiheuttavaksi hölynpölykasi.  Tässä astuu peliin suomalainen sisu. Sisukkaasti uskomme, että kun ääntä ei kuule, ei siitä ole kenellekään vahinkoa… ei sittenkään, vaikka ulkomaiset tutkimukset ovat jyrkästi toista mieltä ja sadat ihmiset ovat joutuneet pakenemaan myllyjen läheisyydestä.

Alun alkaen tämä blogi on siis tarkoitettu poliittisia mielipidekirjoituksiani varten, enkä koskaan ole paheksunut kommentteja, pidän keskustelusta. Kommentoijalta olen kuitenkin edellyttänyt, että hän astuu samaan pöytään kanssani kertomalla nimensä, niin kuin minäkin olen nimeni julkaissut. Ei nimi miestä pilaa, mutta pelkäävätköhän jotkut että pilaavat nimensä.  En edelleenkään julkaise nimettömiä kommentteja, olivatpa ne kanssani samaa mieltä tai eri mieltä. 

Sellainenhan tämä maailma kuitenkin on, että samaa mieltä olijoiden ei tarvitse kommentoida ja toista mieltä olevat painavat päänsä pensaaseen.

Ja sitten lopuksi:

Vaikka olenkin usein kritisoinut asioita, olen toki nähnyt niissä myös paljon hyvää. Meidän nykyistä hallitusta on paljon parjattu, joten kaivanpa siitäkin ainakin yhden hyvän puolen esiin. Siinä ei ole yhtään vihreää ministeriä, joista pääasiallisesti on aina ollut vain haittaa.  Tätä taustaa vasten ymmärrän myös RKP:n pitkän hallitustaipaleen.  He eivät ole koskaan olleet mistään asiasta mitään mieltä, kunhan se on sanottu ruotsiksi :-).