Uskommeko väärin?

Kerroin aikaisemmassa kirjoituksessani niistä asioista, joita luulen ymmärtäväni.  En siis ole asiantuntija, mutta riittävän pätevä esittämään omia mielipiteitäni. Viides aihe, josta joskus kirjoitan, on uskonto. Minä uskon, että on olemassa joku minua korkeampi voima, jota minä nimitän Jumalaksi. En kuitenkaan väitä olevani asiantuntija, sillä pelkästään Suomessa on yli tuhat uskonnollista yhteisöä, jossa jokaisessa on ainakin sata asiantuntijaa. Minun mielipiteitäni ei siis tarvita.

Uskonnon perusteella tapahtuva vaino ei ole mennyttä aikaa, sillä maailman ihmisistä 80% elää maissa, joissa heidän uskonnonvapauttaan rajoitetaan. Kaikkein vainotuimpia ovat kristityt. Hyvänä kakkosena vainojen suhteen tulevat sitten muslimit, joita me suomalaiset pidämme kaiken pahan alkuna. Näinhän ei tietenkään ole, sillä kristityillä ja muslimeilla on yhteisenä tekijänä mm. usko samaan yhteiseen jumalaan, ja vaikka muslimien pyhä kirja on koraani, on siinä pitkiä lainauksia ja kopioita raamatusta. Allah on arabiankielinen sana ja tarkoittaa Jumalaa. 

Miksi meidän mielestämme juuri muslimit uskovat väärin?  Eikö yhtä suurella syyllä voitaisi sanoa, että sadat lahkolaiset ja jopa lestadiolaiset - puhumattakaan meistä ortodokseista - uskovat väärin. Ruotsin kuninkaan määräyksestä Suomeen tullut luterilainen uskonto on eräs maailman pienimpiä, joten eikö olisi perustellumpaa pitää sitä hieman harhaoppisena.  No oikeasti näinkään ei ole, sillä Raamatussa ei yksinkertaisesti ole selkeää kohtaa, jossa tuo oikeaoppisuus määriteltäisiin. 

 

”Yksikään joka minuun uskoo, ei huku.” Nuo olivat Jeesuksen sanat, eikä hän missään yhteydessä maininnut, miten pitää uskoa.  Sinä uskot tavallasi ja minä uskon tavallani, eikä meistä kumpikaan ole väärässä.  Tämä on minun näkemykseni asiasta ja siihen perustan ekumeenisen uskoni.  En koskaan ala väiellä kenenkään kanssa siitä, kumpi meistä on enemmän oikeassa. Jopa Jehovan todistajat ovat tervetulleita luokseni, vaikka en aina olekaan heidän kanssaan samaa mieltä. Minä edustan toista Suomen ”virallista” kirkkokuntaa, mutta olen usein toista mieltä asioista sekä piispan että kirkkoherran kanssa. Ne ovat asioita, jotka me tulkitsemme eri tavalla.

Täällä Suomessa me olemme ihan itse säätäneet lain uskonnonvapaudesta. Minä tulkitsen tuon lain siten, että jokainen saa uskoa tavallaan tai olla uskomatta. Lakia eivät riko maahan tulevat muslimit, eikä meillä ole oikeutta kieltää heitä tulemasta tänne vääräuskoisuuteen vedoten.  Lakia rikkovat ne, jotka uskontoon vedoten haluavat kieltää heiltä pääsyn tänne.

Arvion mukaan kristinuskontoon kohdistuu rajoituksia 128 maassa ja muslimeihin vastaavasti 185 maassa.  Me suomalaiset ihmettelemme joskus, miksi muslimit rähisevät keskenäänkin ja jopa sotivat toisiaan vastaan.  Sellainenhan se ihminen on. Ehkä me suomalaiset emme enää sodi toisiamme vastaan, mutta hyvin nurja suhtautuminen meillä on lahkojen välillä.  Jokseenkin vastaavia lahkoja on myös muslimiväestön keskuudessa.

Jos tarkastelemme maailman väkirikkaimpia maita, niin eniten valtion asettamia rajoituksia uskonnoille on Venäjällä ja sitten Egyptissä, Intiassa, Pakistanissa ja Nigeriassa. 

Mm. Intiassa perustuslaki turvaa uskonnonvapauden, mutta käytännössä se ei toteudu. Oikeusvaltiona itseään pitävä Suomi tyytyy vihapuheiden tasolle, mutta asenteet eivät kovin paljon poikkea noista luettelemistani valtioista.