Rinteen malli

Joskus nuorempana, kun yritin olla poliitikko, kuulin paljonkin puhuttavan ns. Rinteen mallista.  No en minä silloin oikein tiennyt, mikä se sellainen malli on, mutta nyt se alkaa pikkuhiljaa selvitä.  Antti Rinne näyttää mallia muille demareille, miten kansaa huijataan.  Sen verran kokenut poliitikkohan Rinne jo on, että hyvin ymmärtää, tai ainakin pitäisi ymmärtää, että jos kansalle luvataan hunajaa, niin aina on osa, joka uskoo tuohon lupaukseen. Varmuudenvuoksi äänestetään, sillä eihän sitä hunajaa ole muutkaan antaneet, mistä sitä koskaan tietää jos vaikka nyt.  

  

Kun vaalit sitten ovat ohi, on jo äänestetty. Tietysti kansa pettyy, kun ei hunaja alakaan virtaamaan, vaikka selvästi luvattiin. Selitä siinä sitten, että sehän oli vain vaalilupaus, mutta nyt on nyt.  Eivät lupaukset koskaan mitään maksa, ja korkeintaan ihmetellään, miksi kanssa ei jo ole tottunut siihen, että eihän sitä nyt ihan tosissaan sellaisia. 

Kaikkihan me tiedämme, että jos joku yritys antaa vastaavan lupauksen ja pettää sen, sitä sanotaan petokseksi, ja kohta on pallo jalassa. Koskaan en ole kuullut, että joku poliitikko olisi joutunut vastuuseen vaalilupauksen rikkomisesta, vaikka vaakalaudalla voi olla koko kansan kohtalo.  Se on vain maan tapa, että luvata voi mitä tahansa, kunhan keksii uskottavan selityksen sen varalle, että joku vielä muistaa annetut lupaukset.

Yleisimpiä selityksiä ovat, että ”se oli kyllä meidän ohjelmassa, mutta kun emme ole yksin hallituksessa”.  Toinen lähes yhtä yleinen selitys on se, että ”se on vanhan hallituksen vika, että emme nyt voi toteuttaa ylimääräisiä menoja, mutta muistamme kyllä nuo lupaukset.”  Niinhän se kuitenkin on, että kansan muisti on sen verran lyhyt, että ei poliitikkojenkaan tarvitse kovin pitkälle annettuja lupauksia mielessään pitää.

Muistan hyvin, miten joskus 60-luvulla otettiin kansalaisilta ylimääräinen vero, jota sanottiin pakkolainaksi.  Laina luvattiin maksaa takaisin, mutta… En tiedä, kuinka moni on rahansa saanut, mutta olen vakuuttunut, että ei minun tilille ole ainakaan latin latia kolahtanut, vaikka olinkin yksi näistä ”iloisista lainan antajista.”  Sellaista se on, joskus tuo muisti on yllättävän lyhyt.  Joko minä en muista, tai sitten valtio ei muista.  No pääsääntöisesti hyvinhän tämä maa on minua kohdellut. Olen saanut syödä hyvin ja koulujakin käynyt aivan riittävästi. Melkein koko elämäni olen saanut nukkua ehjän katon alla ja aina sairastuttuani päässyt hoitoon. Ei minulla siis paljon valittamista ole ollut, mutta poliitikkojen katteettomiin lupauksiin olen kyllä joutunut varautumaan.

Uskon, että Antti Rinteestäkin tulisi hyvä vakuutusten myyjä.  Se on vähän samantapaista hommaa kuin politiikkakin. Luvataan paljon, mutta jos jotain tapahtuu, niin syy on jonkun toisen, eikä myyntipuhe nyt aivan tätä tarkoittanut.

Niin että kyllähän minä, mutta kun nuo toiset.  Sellainen se on Rinteen malli.