Mediapeliä se on

”Median rooliksi yhteiskunnassa on sanottu valtaapitävien vartiointi.” Näin sanovat Kukkala ja Purokuru kirjassaan ”Luokkavallan vahtikoirat”.  Ilman muuta se näin onkin, tai ainakin sen pitäisi olla.  Onkohan kuitenkin niin, että toimittajat ovat ymmärtäneet roolinsa hieman väärin?  Sen sijaan, että he vartioisivat kansaa vallanpitäjiltä, he vartioivatkin vallanpitäjiä kansalta.

Otetaanpa nyt esimerkiksi kansanedustaja Teuvo Hakkarainen, joka kieltämättä kuuluu yhä edelleen vallanpitäjien suppeahkoon lahkoon, vaikka varmasti on tehnyt oman osansa saadakseen potkut kaikista mahdollisista tehtävistä, joihin hänet on asetettu. Toki media on käsitellyt Hakkaraisen rikoksia, mutta median sävy on ollut hieman sama kuin suomalaisella juopolla, joka suurta ylpeyttä tuntien kertoo, kuinka humalassa hän on ollut, eikä muista mitään. Varmasti tuo kyllä pitääkin paikkansa, kun Hakkaraisesta on kysymys, mutta ei siinä mitään ylpeilyn aihetta ole.

Minulla on se paha tapa, että yritän lukea rivien välejä, ja sieltä selviää yllättävän paljon asioita, joita ei juttuun ole kirjaimin merkitty. Hakkaraisesta kertovassa uutisoinnissa olikin rivien välissä seuraava viesti: ”Se peijoonin porvariakka vainoaa nyt rehtiä sahuri Hakkaraista, vaikka tämä vain tahtoi osoittaa arvostustaan pienellä pusulla.”   Toki oli hieman toisenlaisiakin sävyjä, mutta kaiken takana oli tieto siitä, että mitä enemmän kirjoitetaan, on se vallansäilymisen kannalta vain hyväksi.

En ihmettele myöskään Jussi Halla-ahon korkeita kannatuslukuja, sillä toki hänen rasistiset kirjoituksensa, niistä saatu tuomio ja median uutisointi nostivat kannatuslukemia, sillä tottahan on, että mies itse ei ole saanut mitään näkyvää aikaan.  Media on kuitenkin osaltaan onnistunut vaikuttamaan siihen, että mies on pysynyt näkyvästi esillä, vaikka omat ansiot ovat Hakkaraistakin vähäisemmät. Niin, no.  Tietysti voidaan laskea ansioksi se, että onnistui hajottamaan ”persut”, joka nyt potkii viimeisiään.

Minusta vaikuttaa siltä, että Jussi saa laskea ansiokseen sen, että ”persut” on matkalla alaspäin samalla kun siniset nousee ylös.  Media voisi nyt kaivaa esille ne tiedot, jotka selkeästi kertovat SMP:n,  alkuperäisten perussuomalaisten ja sinisten muodostavan selvän aatteellisen jatkumon, johon ”nykypersut” eivät kuulu.

”Mediapeliä”, sanoi Paavo väyrynen ja oli kyllä oikeassa.  Ei media Väyrystä mistään pudottanut, mutta ei myöskään nostanut. Hyvä näin, sillä eihän Paavollakaan mitään suurmiehen eväitä ole, mutta sen verran periksiantamaton hän on ollut, että suomalaisten urheilijoiden pitäisi häntä kadehtia.

Koko tämän kirjoitukseni idea on siinä, että haluan sanoa ihmisille, että miettikää aina ennen vaaleja, kenelle äänenne annatte.  Paras vaihtoehto ei ehkä sittenkään ole se, joka on eniten lehdistössä esillä.

Mikä sitten mättää ?

Kun joku suomalainen häviää hiihtokilpailuissa jollekin ruotsalaiselle vain sekunnin sadasosalla, on suuri joukko suomalaisia valmis osoittamaan sympatiaa tälle idolilleen äänestämällä hänet eduskuntaan. Olisivatkohan nämä fanittajat suuttuneet vai muuttaneet äänestyskäyttäytymistään, jos heille olisi kerrottu, että ei mies siksi hävinnyt, että olisi ollut huonompi hiihtäjä.  Tyhmyyttään hän hävisi.  Miksi ihmeessä lähti lykkimään puusuksilla, vaikka tiesi toisella olevan aivan ylivertaiset komposiittirakenteiset sivakat?

Politiikan pääsääntö on aina, että mediapeliä se on.