lauantai 31. lokakuuta 2015

Vihreät vihollisemme

Meitä eilispäivän viisaita on liiankin paljon, joten koetan nyt välttää sanomasta, että johan minä sanoin… vaikka en mitään olisi puhunutkaan. Kyse on meidän vihreästä liikkeestä, jota minäkin sen alkuaikoina kannatin. Siis ennen, kun siitä tuli terroristijärjestö ja poliittinen liike. Vielä 60 – 70-lukujen vaihteessa vannottiin, että liikkeestä ei koskaan tule poliittista puoluetta, joka tuntuikin yhtä luonnolliselta kuin että kristilliset eivät koskaan politisoidu. Nuo kaksi aatettahan eivät voi olla mitään sellaista, jotka voidaan kahlita joidenkin poliittisten ideologioiden piiriin. Tosiasia lienee se, että vihreät ovat vihreitä ja kristilliset kristillisiä, olkoonpa heidän poliittinen ideologiansa mitä tahansa.


Ehkä tuo otsake on hieman liian raflaava, mutta vaikka kyse onkin valheiden oikaisusta, teen sen omien näkemysteni mukaan. En siis halua lainata Paunion kirjoittaman kirjan ”Vihreä valhe” nimeä, vaikka se ehkä olisi ollut sopivampi nimi tällekin blogikirjoitukselle. Kävi myös mielessäni nimi ”vihreä erhe”, mutta kun moni teko vaikuttaa kovasti tahalliselta, niin ajattelin, että ei tässä mistään erheestä ole kyse.

 Kuva: seppo.net

Palataan nyt liikkeen alkuaikoihin, jolloin kannatin vihreitä arvoja ja kannatan niitä yhä edelleen. En sen sijaan voi kannattaa ns. vihreää puoluetta, jonka lähes kaikki toimenpiteet ovat aiheuttaneet vahinkoa tälle yhteiskunnalle. Vielä ”Koijärven” aikoihin terroriteot olivat enemmänkin kiusantekoa, joka toki oli haitallista jo silloin, mutta kun saman aatteen nimissä aletaan yksityisten omaisuutta vahingoittaa, on kyse selkeästi rikollisesta toiminnasta. Vaikka Vihreä liitto ei siihen järjestönä osallistukkaan, niin monien liikkeen kärkinimien puheista päätellen on liike vähintään myötävaikuttaja näissä rikoksissa.

Vihreän liikkeen politisoitumisen jälkeen tapahtui kuitenkin, kuten odotettavissa olikin, että poliittiset tavoitteet ohittivat luonnonsuojelun ja todella vihreät aatteet. On asioita, jotka vaikuttavat vihreiltä, mutta tosiasiassa ovat kaikkea muuta. 

 
Meidän suurimpana huolena on nykyisin ilmastonmuutos, jonka vaikutusta on hieman liioiteltu, mutta joka kaikesta huolimatta on todellinen. Ilmastonmuutosta voitaisiin hidastaa erilaisia kaasupäästöjä vähentämällä. Liikenne ja energiatalous ovat suurimmat päästöjen aiheuttajat, eikä niiden vähentämiseksi ole voitu tehdä paljonkaan. Kun meillä vesivoima on ajat sitten todettu riittämättömäksi eikä sitä juuri paljonkaan enää voida rakentaa, jää jäljelle ainoastaan ydinvoima, joka on toinen päästötön energian tuottomuoto. Yllätys, yllätys. Juuri tätä vihreät vastustavat. Minulle ei vielä ole selvinnyt, miksi. Luulevatko he todella, että kyseessä on ydinpommi? Kun Fukushiman maanjäristys tapahtui, puhuivat monet ydinonnettomuudesta, vaikka mitään sellaista ei siellä tapahtunut. Toki alueella sijaitsi ydinvoimala, ja minunkin mielestäni se oli hieman harkitsemattomasti maanjäristykselle alttiille alueelle rakennettu. Toki vomalakin vahingoittui, mutta ei aiheuttanut vahingoittuessaankaan yhtään säteilykuolemaa. Muita maanjäristyksen aiheuttamia vahinkoja, jopa kuolemantapauksiakin, kyllä tapahtui. Päinvastoin kuin julkisuudessa väitetään, Fukushima todisti ydinvoiman turvallisuuden, ei sen vaarallisuutta.

 
Koskaan ei tiedä mitä maailmassa tapahtuu, mutta en usko Suomessa koskaan tapahtuvan samankaltaista maanjäristystä kuin esimerkiksi tuolla alueella Japanissa.

Toinen tosiasiassa hyvin epävihreä teko on kaupoissa tarjottavat paperikassit, joita nimenomaan tarjotaan vihreänä vaihtoehtona. Taas pitää sanoa ”höpö, höpö”. Varmana tietona kerron teille nyt, että yhden paperitonnin valmistaminen saastuttaa ympäristöä 40 kertaa niin paljon kun yhden muovitonnin valmistaminen. Kun lisäksi tiedetään, että muovikassin voit panna vaikkapa taskuusi seuraavaa kauppamatkaa varten, olet tehnyt jo erittäin arvokkaan ympäristöteon. Älä siis missään tapauksessa ota kaupasta sitä paperikassia, älä ainakaan sateella, sillä se ei kestä vettä ja saatat paperipussin kastuessa pudottaa lasisen kaljapullosi katuun, josta taas on seurauksena pienempimuotoinen ”ympäristökatastrofi”.

Olen yleensä koettanut pitää tämän päivittäisen blogini niin lyhyenä, että ihmiset jaksaisivat sen lukea, joten en nyt luettele enempää ”vihreitä valheita”, mutta heitänpä tässä nyt vielä lusikkani tähän pahimpaan soppaan, nimittäin kierrätykseen.

Ydinvoimalan polttoaine on täysin kierrätettävissä, mutta aurinkopaneelit ja tuulivoimalan osat eivät sitä ole. Oleellista onkin, että sekä aurinkovoimalat ja tuulimyllyt ovat varsin lyhytaikaisia sijoituksia.

Olisikohan sittenkin ollut parempi, että vihreä liike olisi pysynyt vihreänä liikkeenä ja keskittynyt liito-oravien puolustamiseen? Se ei ainakaan olisi aiheuttanut niin suurta vahinkoa kuin nuo hörhöt nyt saavat aikaan.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Me oikeat uskovaiset?


Ensimmäiseksi minä uskon siihen, että nuo ”paholaisen häkkyrät” valvottavat minua yöllä ja aiheuttavat matkapahoinvoinnin kaltaisen huonon olon. Ei siitä kuitenkaan ole pelkkää pahaa sanottavaa, sillä se tarjoaa minulle tilaisuuden mietiskelyyn - ikään kuin sitä en ennättäisi päivällä tekemään.

Olipa sitten päivä tai yö, niin ihmettelen satoja eri uskontokuntia, jotka käyttävät samaa Raamattua oppikirjanaan, mutta saattavat tulkita samaa raamatunkohtaa täysin vastakkaisilla tavoilla. Pidän kyllä itseäni kristittynä, mutta jos sattuu käymään niin, että olen tulkinnut väärin Raamattua, niin kyllä minä surullinen olen. Varmasti järkytyn, jos ei maailmanloppu tulekaan juuri sinä päivänä kuin sen jonkun opin mukaisesti pitäisi tulla, mutta ainahan on mahdollista vaihtaa toisen lahkoon ja merkata almanakkaan uusi päivä, jolloin taas saadaan tuota ”iloista” tapahtumaa odottaa. Iloinenhan tuon tapahtuman täytyy olla, sillä ei kai sitä muutoin niin kovasti hehkutettaisi.

Luultavaa on, että maailmanloppu aikanaan koittaa, sillä maailmankaikkeudessa on nyt ja on luultavasti aina ollut prosessi, jossa osa tähdistä sammuu ja ehkä joitakin myös syttyy. Luulen kuitenkin, että henkilökohtainen maailmanloppuni tulee ennen planeettamme tuhoutumista, joten ei muuta kuin valmistautumaan siihen. Ongelma onkin se, että en tiedä, mitä kuolemani jälkeen tapahtuu, joten kovin suuria eväitä en voi mukaani ottaa. Luulen, että teen voitavani siten, että koetan kuokkia oman osani täällä maanpäällä siten, että aiheutan mahdollisimman vähän harmia kanssaihmisille. En pelottele enkä uhkaile heitä ja pyrin noudattamaan Raamatussakin mainittuja käskyjä, olkoonpa niiden alkuperä mikä tahansa. Vältettäviä asioita ovat varmasti myös kuolemansynnit, joita kristillisessä kirjallisuudessa on lueteltu. Näistä löytyy ainakin minun kristillisyyteni, ja jos joku pitää minua syntisenä sen takia, että huoliteltua tyylikkäästi pukeutunutta naista pidän silmän ilona, niin siitä vaan.


Tekemättömiä asioita ei kukaan saa tekemättömäksi, mutta vilpittömän katumuksen vesittämistä on mielestäni se väite, että Kristuksen ristikuolema on sovittanut kaikki syntimme ja meidän ei tarvitse hyvittää kenellekään mitään eikä anteeksi pyydellä tekojamme.

Valitettavasti olen sitä mieltä, että ainoastaan tekemiemme tekojen vilpitön katuminen antaa sen lujan kalliopohjan, jolle uusi mielekäs elämä voi rakentua. Kun en ihan synnittömänä ole tätä elämääni onnistunut elämään, on minulla kyllä riittänyt anteeksi pyydettävää ja hyvitettävääkin. Toivottavasti aika riittää siihen kaikkeen, sillä minä en usko sellaiseen ”uudestisyntymiseen”, joita jotkut lahkot koettavat syöttää. Eihän tietysti jäsenkeräys tahdo onnistua, jos mahdollisesti potentiaalisille jäsenille asetetaan kovin suuria velvoitteita. Nämä säännöt pätevätkin vain minun yhdenhengen lahkooni, johon saa kyllä liittyä tai olla liittymättä. Toivottavasti nämä minun kerettiläiset käsitykseni kelpaavat myös ortodoksiselle viiteryhmälleni, jossa varmasti on myös poikkeavia käsityksiä. Se minua onkin tässä kirkkokunnassa viehättänyt, että siellä on tilaa myös meille kerettiläisille.

Minä en siis ole se, joka määrittää, kuka on oikea uskovainen ja kuka taas ei. Jos se on synti, että pidän myös islaminuskoisia arvokkaina ihmisinä, niin en edelleenkään ole päässyt synneistäni vapaaksi. En usko, että ihmisryhmä ”omat” on jotenkin parempi ja enemmän apua ansaitseva kuin ihmisryhmä muslimit. Jotenkin minulle on päässyt pesiytymään sellainen käsitys, että sanoessaan ”rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi” ei meidän Herramme tarkoittanut vain suomalaisia köyhiä, joille alun alkaen on annettu hieman paremmat eväät kuin tuhansilla pakolaisilla nyt on.

Kun me Karjalan pakolaiset aikoinamme tulimme tänne Kanta-Suomeen, ei suomalaisten auttamishalua silloinkaan ihan huipussaan ollut. Eiköhän se suurin apu tullut silloinkin ulkomailta, jonne monet meistä myös matkaansa jatkoivat. Mehän emme vissiin kuulunetkaan ”omat” rotuun, vaikka silloin kai auttamisvelvoitetta oli vaikeampi kiertää.

”Omat”-rotuun en kuulunut sodan jälkeenkään täällä Suomessa - miksi liittyisin siihen nytkään. Olen Karjalan pakolainen, ja minun ”omiani” ovat nyt muualta tulleet pakolaiset, rotuun ja uskontoon katsomatta.

Karjalan pakolaisten ”rotuun” kuului myös perussuomalaisen puolueen ”kantaisä” Veikko Vennamo, joka möyhentää nyt maata kääntyillessään haudassaan, kun katselee, kuinka puolueen rasistisiipi kohtelee hädänalaisia ihmisiä.

torstai 29. lokakuuta 2015

Suomalaista työtäkö?

Kaikki ei ole hauskaa, mikä on koomista. Ei myöskään kaikki ole niin kuin väitetään, vaikka voisi näin kylmiltään olettaa, että tietysti se on niin.




Toki olen aina tiennyt tuulivoiman turhuuden ja sen miten kallista energiaa sitä kautta saadaan. Vuosikausia pidin sitä kuitenkin ”siedettävänä”, kun oletin sen lisäävän suomalaista työtä, vaikka sillä ei energiataloudellista hyötyä sanottavasti olekaan. Loviisan ydinvoimalan rakentamiseen sain tutustua jo opiskeluaikoinani ja pariinkin vesivoimalatyömaahan opiskeluajan jälkeenkin. Lähin taitaa olla Maalismaa Iissä. Tuulivoimaloiden rakentamisesta esimakua sain, kun opetin muutamassakin laitoksessa osien rakentamista lujitemuovista.



No, ei ollut suomalaisten rakentama sekään tuulimyllyn lapa, joka katkesi naapurikunnassa ja aiheutti oikeasti melko suuren vaaran, vaikka sitä ei sellaisena uutisoitukaan. Miettikääpä ihan itse, millainen rysäys se on, kun muutaman tonnin murikka lingotaan lähes 200 km tuntinopeudella jonnekin ihmisten ilmoille. Ei sattunut kellekään mitään, mutta jos olisi sattunut, niin mitä sitten?  Kun itsekin olen lapojen lujuuksia laskenut, niin voin vakuuttaa, että jos olisi ollut Suomessa rakennettu lapa, niin ei olisi katkennut. Ikävä kyllä olen kuullut, että suomalainen tuulivoimateollisuus ei oikein saanut tuulta purjeisiinsa, kun kaikki osat saadaan halvemmalla ulkomailta. Käytännössä olen nähnyt tämän ihan itse täällä Kalajoella osallistuessani satamakirkon toimintaan. Kun katselin laivoja, jotka toivat tuulimyllyn osia ulkomailta, heräsi kysymys, miksi. Miksi piti tuoda osat ulkomailta, kun hyvin tiesin että niitä osataan tehdä myös Suomessa? Haastattelin hieman sataman väkeä, ja kuulin, että osia tulee noin 30 eri maasta. Kaikkea tämä kristillisyys saa näkemään: kun meidän ortodoksisessa tsasounassa sattui käymään latvialaisia tuulivoimalan rakentajia, selvisi että myös, että rakennustyö tehdään pääosin ulkomaalaisella työvoimalla. Suomalaisten osuudeksi jää lähinnä maansiirtotyöt ja osien siirto satamasta rakennuspaikalle.



En todellakaan tiedä, rakennetaanko Suomessa yhtään suomalaista tuulivoimalaa, mutta kyllä ne pääosin ovat ulkomaalaista tuotantoa. Toivotaan sitten, että purkuvaiheessa muutamien vuosien päästä pääsevät suomalaisetkin osalliseksi tuosta arvokkaasta työstä. 

 Kuva: Reijo Karjalainen



Kun katselin Kalajoen keskustassa keskustaajaman ajokapeikon rakentamista, niin kyllä minä aloin ihmetellä, miksi ei ratkaisun laatineelta arkkitehdiltä ole otettu kynää pois, vai onko hänkin joku ulkomaalinen joka piirsi halvalla? Halvalla tai ei, mutta ainakin tosi huonosti. Liekö perää vai ei, mutta tavallisesti varsin luotettavalta taholta kuulin, että nuo vaarallisen korkea reunakivet on tuotu Kiinasta. Siis luitte aivan oikein: Kiinasta. Onkohan Suomesta kivi loppunut, vai mistä lie kysymys?



Kun kivistä puhutaan, muistan kun aikoinaan Kalvolassa, Hämeenlinnan lähellä, oli kiviveistämö, joka työllisti muutaman ulkomaalaisen työntekijän. Työntekijät olivat kyllä tyytyväisiä työehtoihin, sillä eihän heitä toki pakotettu työhön. Suomalainen ammattiyhdistysliike puuttui kuitenkin asiaan, ja ainakin silloin joutuivat nuo työntekijät ”kilometritehtaalle” ja veistämö pani lapun luukulle.



Kun näitä esimerkkejä on joutunut seuraamaan, niin olkoonpa sitten provosoivaa tai ei, mutta jotenkin vain vaikuttaa siltä, että kovinkaan moni taho ei oikeasti halua työllistää enempää suomalaisia kun näitä ”mamujakaan”.



En minä väitä, että ammattiyhdistysliike olisi kaikkeen pahaan syyllinen, mutta kyllä se joskus mieleen tulee. Ajatelkaa ihan itse miltä tuntuu. Sitä Kalvolan tapausta en tarkalleen muista, mutta ainakin se, minkä kirjoitin Kalajoen myllyistä ja tiestä, on oletettavasti totta.



Ihan vapaasti saatte epäillä kaikkea kirjoittamaani, mutta kaikkihan on tarkistettavissa. Olenhan itse sanonut, että uskokaa mitä vain, mutta älkää ilman kritiikkiä.  
 

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Persujen puhdistuspolitiikka


Melkein näyttäisi siltä, että perussuomalaiset koettavat tavalla tai toisella päästä salonkikelpoiseksi puolueeksi, mutta keinot näyttävät pahasti vääriltä. Monet puhtaasti henkilökohtaiset riidat ja eripura näyttävät monessa tapauksessa päättyvän erottamisiin, ja samalla viedään puolueelta melko laajalta alalta kannatusta. Olin puolueen aktiivi vuosikymmeniä, kun SMP lasketaan mukaan, mutta en koskaan täysin ymmärtänyt esimerkiksi Aimo Remeksen tai Pertti Vuoren erottamista. Kalajoen Perussuomalaiset ry ei koskaan ollutkaan suoranaisesti puolueen jäsenenä, mutta piirijärjestöstä sen erottaminen oli yhtä suuri mysteeriö. Ei kai siihen Kalajoella vieläkään ole saatu mitään selitystä. Varmuudella voin sanoa, että asiaa ei koskaan käsitelty piirihallituksessa, jossa silloinen piirin ”joku virkailija” sen vain ilmoitti. Myös tämä ”joku virkailija” itsekin joutui myöhemmin eroamaan saatuaan riidan aikaan riittävän monen puolueaktiivin kanssa. Tämä liittyi kokonaisuutenaan soppaan, jonka pääkokkina lienee piirin puheenjohtaja Paula Juka sekä järjestösihteeri Joukamo Kortesalmi.

Juka tunsi selkeää antipatiaa Aimo Remestä kohtaan, ja kun Remes toimi Kalajoen laillisen paikallisjärjestön ylimääräisessä kokouksessa puheenjohtajana, alkoi Remeksen lähtölaskenta, vaikka hän toimi kaikessa täysin sääntöjen ja puolueen kokonaisedun mukaisesti. En tiedä, mitä myöhemmin tapahtui, mutta sen tiedän, että vielä Joensuun puoluekokouksen aikoihin kaikki näytti olevan kunnossa.

Sekä Vuoren että Remeksen erottaminen oli ehdottomasti puolueelle menetys. Kyllä erotettavina olisi ollut paremminkin sen ansainneita. Halla-ahosta tuskin on enää puolueelle suurta haittaa, mutta Oli Immonen vei varmasti melko paljon ääniä, vaikka saikin kohtuullisen suuren henkilökohtaisen potin. Tuskinpa Immosenkaan äänimäärä ihan noin suuri olisi ollut, jos ”rasismimanifesti” olisi ilmestynyt ennen vaaleja. On kieltämättä totta, että rasistien ääninhän Immonen eduskuntaan nousi, mutta luulen siihen tarvitun myös muita ihmisiä.

Tiedän, että puolueen tempoileva politiikka on saanut monet ihmiset jättämään puolueen. Ihan henkilökohtaisesti tunnen monia vapaaehtoisesti eronneita. Vapaaehtoisesti erosin minäkin aikanani ja siihen voin selkeästi nimetä kaksi syytä: puolueen rasistinen siipi sekä perusteettomat erottamiset. Kyllä jokaisen itseään kunnioittavan puolueen pitäisi sanoutua irti rasismista. Jos ns. natsitervehdys oli aikoinaan James Hirvisaaren erottamisen syynä, niin kyllä melko paljon pahempia asioita ovat monet myöhemmin esiintyneet asiat. Ehkäpä natsitervehdystä olisi voitu vielä pitää vitsinä, mutta ei sentään enää Immosen manifestia.

Totta on, että Tynkkynen ja hänen nuoret kannattajansa ovat käyttäytyneet varsin lapsellisesti ja typerästi, mutta ehkäpä erottaminen oli sittenkin se viimeinen toimenpide. Viimeinenhän se oli siksi, että tuskinpa Tynkkynen edes yrittää enää liittyä puolueeseen takaisin, mutta samantapaisia nuoria vihaisia miehiä on tämä ukkoutuva puolue täynnä. Heidän kanssaan pitäisi ajoissa keskustella, sillä törekeää on, jos on totta, että Timo Soini ei suostunut vastaanottamaan Tynkkystä, joka selkeästi oli ohjauksen tarpeessa. 

Ingon mainio piirros. Lähde: https://www.facebook.com/Ingo-446480085446105/
 
Laatu on tämän päivän muotisana. Ehkä se joskus on vain pelkkä klisee, mutta ei ihan kaukaa olisi haettu, jos puolueen koko sisäpiirille järjestettäisiin laatukoulutusta. Keskityttäisiin selkeästi toiminnan laatuun, jolloin ihan varmuudella voisin taata, että kaikenkarvaisilta erottamisilta vältyttäisiin ja saataisiin jonkinlainen tasapaino totuuden ja haaveiden välille.

Kun nyt tämän hallituskauden jälkeen on luultavasti edessä taas oppositio, kannattaisi miettiä seuraavia asioita, jotka voitaisiin sitten kirjata vaikkapa siihen toimintakäsikirjaan.

Ei räksytystä oppositiossa. Ei lupauksia, joita ei voida täyttää. Järkevä talouspoliittinen suunta ja selkeä pyrkimys oikeudenmukaisuuteen. Ei myöskään puolueeseen yhtään jäsentä, jolla on hämärä tai rikollinen tausta. Ja kaikesta tästä tieto ja perustelut kansalle.

Ei Perussuomalaiset rp ole vielä kuollut, mutta läheltä liippaa, jos suunta ei muutu.