keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Tasa-arvoa

Näissä blogeissa joko kerrotaan jostakin, kehutaan jotakin tai sitten yksinkertaisesti kritisoidaan jotakin. Kyse on harvemmin pelkästä kirjoittamisen tarpeesta, vaikka ei sekään aina poissuljettu asia ole. Minä kritisoin pääsääntöisesti poliittisia päätöksiä, poliitikkoja ja poliittisia puolueita.

Joskus harvoin sattuu Kallan kuvernööri törmäämään myös muihin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, joihin ei vain voi olla ottamatta kantaa. Tällaisia ovat sellaiset muotisanat, kuten vastuunkanto, hyvinvointiyhteiskunta, suvaitsevaisuus, haasteellinen ja tasa-arvo. Pääsääntöisesti nämä ovat poliitikkojen viljelemää kielenkäyttöä, joiden tarkoitusta he ihan aina eivät itsekkään tiedä.

Väärinkäytetyin termi lienee tuo tasa-arvo. Tasa-arvo on ihan hieno tavoite ja monessa suhteessa me olemmekin tässä maassa tasa-arvoisia. Tosiasiahan se on, että meillä on myös epätasa-arvoa. Se vaan on niin, emmekä me siihen voi oikeastaan mitenkään vaikuttaa. Me synnymme eriarvoisina pelkästään henkilökohtaisten ominaisuuksiemme vuoksi. Usein myös olosuhteet, joihin synnymme, ovat hyvinkin epätasa-arvoisia. Siihenkään emme paljon voi vaikuttaa.

Lainsäädännöllä on erittäin vaikea puuttua tasa-arvoon. Ehkä koomisin kaikista yrityksistä, on tämän ns. tasa-arvolain se osa, jossa puhutaan mies ja naiskiintiöistä. Sille kai nauraisivat naurismaan aidatkin, jollei kyseessä olisi niin suuri epäoikeudenmukaisuus. Miettikääpä vaikka tätä. Laki sanoo, että johonkin lautakuntaan on nimettävä kumpaakin sukupuolta tietty määrä. Vaikkapa niin, että kymmenestä jäsenestä on oltava vähintään neljä jompaakumpaa sukupuolta. Ehdolla on vähän toista tusinaa ihmisiä, joista yhdeksän alan rautaista ammattilaista. He sattuvat olemaan samaa sukupuolta. Lisäksi tarjolla on kuusi täydellistä tolleroa, jotka oikeasti eivät käsitä yhtään mitään yhtään mistään. Hekin sattuvat olemaan samaa sukupuolta keskenään. No mitä sitten tapahtuu ? Lakia kunnioittavat valitsijat valitsevat lautakuntaan kuusi pätevää ja neljä tolleroa. Nämä neljä tolleroa ovat lain perusteella syrjäyttäneet kolme tosi pätevää ammattilaista.
Niin, tämä on vain yksi esimerkki. Näin oikeasti tapahtuu tässä elämässä.

Pelkästään sukupuolen perusteella voidaan syrjäyttää monin verroin pätevämpi henkilö jostakin tehtävästä. Tällä ei todellakaan ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Tasa-arvoa on se, että sukupuoleen katsomatta valitaan tehtäviin aina pätevimmät tarjolla olevat ehdokkaat. Poliittisessa päätöksenteossa ei toki sukupuolella ole aivan yhtä suurta merkitystä kuin muualla yhteiskunnassamme. Poliittiset päätöksethän pääsääntöisesti ovat muutenkin tolleroiden tekemiä, mikäli arvioimme vain päätöksiä.

Myös homoavioliittoja on puolusteltu ja perusteltu sanalla tasa-arvo. Mitäs tekemistä silläkään on tasa-arvon kanssa. Avioliitto on säädetty miehen ja naisen väliseksi liitoksi, joka koskee ihan tasa-arvoisesti kaikkia ihmisiä. Ei siinä pitäisi olla mitään epäselvää. Se on täysin tasa-arvoinen laki. Sen voi jo siitäkin päätellä, että kun minä menin naimisiin, ei yksikään virkamies suorittanut tutkimusta siitä olenko hetero. Oletan, että virkailijoita ei lainkaan kiinnostanut sukupuolinen suuntautumiseni. Näinhän se tietysti piti ollakin.

Tasa-arvoa on siis se, että kaikkia ihmisiä koskevat kaikki lait, riippumatta siitä, mihin mahdolliseen vähemmistöön hän kuuluu. Jos lakiin tehtäisiin poikkeuksia, tai niitä peräti muutettaisiin, vain sillä perusteella, että osa ihmisistä on jotenkin poikkeavia, olisi lainsäätäjillä kyllä töitä.

Mitä tästä opimme? Todennäköisesti emme yhtään mitään, sillä luonteenomaista ihmiselle on, että kun joku asia on iskostunut päähän, ei viitsitä tai uskalleta vilkaista sivulle ja asettaa asennettamme kritiikille alttiiksi.

Mikä se muuten on se sukupuolineutraali avioliitto. Laki ei sellaista termiä tunne, enkä tunne minäkään. En muuten tunne yhtään sukupuolineutraalia ihmistäkään, vaikka niitä kuulemma on.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Kerran vielä kuntauudistuksesta

No voipi olla, että kirjoitantästä aiheesta vielä toisenkin kerran ja jopa kolmannenkin. Sen verran kuuma asia tämä kuntauudistus nyt on.

Kovin vähän tätä blogia on luettu, joka tietenkin voi johtua monestakin syystä. Suurin syy on varmaan se, että en ole julkisuuden henkilö. Olen toki tuotantotalousinsinööri ja tiedän yhtä ja toista kustannusten muodostumisesta, tai vastaavasti säästöjen syntymisestä. Se nyt ei vaarmaan paljon paina, kun en ole edes tangolaulaja enkä pitkänmatkan hiihtäjä. Suuren yleisön käsityksen mukaan en mitenkään ole voinut saada samanlaista pätevyyttä kuin nämä arvohenkilöt. Se nyt vaan Suomessa on niin, että jopa TV:n kuuluttaja voi saavuttaa kaiken kattavan asiantuntemuksen. Tämä ihan vain siksi, että naama on tuttu koko kansalle.

Kaikkia näitä kaikkien alojen asiantuntijoita uhmaten uskallan väittää, että monet Suomen hallituksen tiumet ovat kovasti järjen vastaisia. Järjenvastaisia siksi, että odotiettujen säästöjen sijasta niillä lisätään vain yhteiskunnan kuluja.

Juu juu. Ei se niin ole, että sanotaan jonkun toimenpiteen olevan pakollinen siksi, että on pakko saada säästöjä aikaan. Sehän on ihan totta, mutta kun nämä toimenpiteet eivät tuo säästöjä, vaan tosiasiassa lisäävät kustannuksia. Siihenhän meillä ei oikeasti olisi varaa juuri nyt.

Jostain syystä ei hyvä hallituksemme ole lainkaan ollut kiinnostunut oikeiden asiantuntijoiden mielipiteistä. Tuotantotaloudestahan tässä on kysymys, niin että itsekin voin pitää itseäni asiantuntijana. Rohkeasti uskallan väittää, että kuntauudistus esitetyssä muodossa ei tuo säästöjä. Suurimmissa osin se lisää kuntien kustannuksia.

Jos joku oikeasti pystyy osoittamaan laskelman, joka osoittaa miten säästöt syntyvät, niin kiitos siitä.

Toki minäkin silloin julkaisen ne laskelmani, jotka osoittavat tasan päinvastaista. Niin, sorry vaan kovasti. Olen oikein laskenut, joten en ole käyttänyt mitään "mutu-" tai "petu"-menetelmää.

Siitä sitten vaan todistelemaan.

Ihan samaa en väitä armeijan alasajon suhteen. Sillä varmaan on mahdollista saada aikaan myös säästöjä. Säästöjen kannalta sillä ei kuitenkaan ole kovin suurta merkitystä, sillä toiminnan tehostamisella olisi päästy samaan, ellei peräti parempaan ratkaisuun.

Selvää kuitenkin on, että tähän "leikkaukseen" sisältyi paljon poliittista kähmintää ja suomalaista korruptiota.

Voi hyvät veljet, mihin Suomessa on menty. Ihan kohta veli venäläinenkin toimii rehellisemmin kuin meidän omat vallanpitäjämme.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Miksi mokasit, Halonen?

No melkein ilman isompia mokauksia kerkesi menemään koko Halosen virkakausi. Siis pääpaino sanalla ”melkein”, sillä olihan siellä pientä lipsumista joissakin nimitysasioissa, sellaisissa yhtä tai kahta ihmistä koskevissa jutuissa. Ainakaan minä en aikaisemmin mitään isompaa huomannut.

Nyt se sitten tuli ja ihan lähellä loppua. Voiko kukaan kuvitella tyhmempää lausetta, kuin että ”Ei minkään paikkakunnan olemassaolo voi olla kiinni varuskunnan olemassaolosta”. En nyt ihan sanatarkasti muista lausetta, mutta sisältö oli täsmälleen tuollainen.

Voi rouva Kallion kasvatti ja armeijaa käymätön ylipäällikkö. Kyllä se nyt vaan niin on, että monikin paikkakunta on syntynyt varuskunnan ympärille ja varuskunnan poistuminen sieltä on kuolinisku. Se vaan on tosiasia, joka pitäisi rouva presidentinkin ymmärtää ja myös hyväksyä. Onhan se selvää, että presidentti voi tiettyyn rajaan asti puolustaa jopa hallituksen pienempiä munauksia, mutta tässä on nyt ylitetty se raja. Ministeri Wallin teki täydellisen mokauksen, eikä sitä millään puolustelulla saada tekemättömäksi. Jämäkkä presidentti olisi nyt kyllä sanonut. että stop tykkänään pojat ja samma på svenska.

Paikkakunnan suurimman työnantajan poistuminen on aina katastrofi jokaiselle paikkakunnalle. Erityisen törkeäksi teko muuttuu silloin kun kyseiseen toimenpiteeseen ei ole mitään pakottavaa syytä ja että sen tekee valtion laitos ihan vaan muutoksen vuoksi. Kun ilmasotakoulu Kauhavan hyvin varustetulta ja nykyaikaiselta sotilaslentokentältä siirretään siviili-ilmailukentän yhteyteen Jyväskylään, nousevat kustannukset jo pelkkien teknisten laitteiden siirron osalta miljooniin euroihin. Kokonaan oma lukunsa on ne valtavat investoinnit joita on näillä nyt nurmettumaan jätettävillä kentillä tehty. Tietääköhän ministeri Wallin edes, että rahalle on aina laskettava korko. Näihin hukkainvestointeihin käytetyn rahan korko juoksee hamaan hautaan asti, koska investointeja ei voida kuolettaa käyttämällä niitä. Juu… totta kai minä tiedän, että kyseessä on vain laskennallinen korko, ja että eihän se käytännössä näin mene. No ei ihan menekään, mutta lähempänä totuutta se kuitenkin on kuin ajatus siitä, että Suomi saa joskus rahansa takaisin Kreikalta. Varmaa on, että mitään säästöjä ei synny.

No mitä sitten syntyy?

No syntyy taloudellisia vaikeuksia Kauhavan kaupungille. Syntyy suuri määrä työttömiä ja sen seurauksena menoja valtiolle kun se joutuu maksamaan työttömyyskorvauksia. Syntyy myös sekasortoa siviili-ilmailulle, kun siviilikoneiden joukkoon sekoitetaan suuri määrä tosiasiassa tarpeettomia sotilaskoneita.

No joo… Tottahan sekin tietysti on, että tätä sekasortoa pikkusen lievittää se tosiasia, että Finnair on jo aikoja sitten hoitanut asiansa niin onnettomasti, että lentoliikenne maakunnan kentille on lähes loppunut. Ehkäpä sinne sekaan sopii myös muutamia sotilaskoneita. Finnairin asioiden hoito onkin kokonaan toisen jutun aihe, todettakoon tässä nyt vaan yksinkertaisesti, että vaatii todella taitavaa johtoa, että Finnairin kaltainen yhtiö saadaan niin syvään kuoppaan.

En ota kantaa puolustusvoimien alasajoon. Jos me joukkoja tarvitaan, niin ei ainakaan länsi- tai etelärajalle. Kauhavan ilmasotakoulun visiot eurooppalaisesta koulutuksesta olivat ihan tosi hyvät. Jos oikein olen ymmärtänyt, niin joitakin niitä tukevia sopimuksia on jo neuvoteltu, ellei peräti solmittukin. Ainakin nämä asiat Wallin onnistuisi täysin romuttamaan, jos hänen suunnitelmansa ihan oikeasti toteutuisi. Pelottaa kovasti, että Suomesta ei löydy riittävästi järkeä näiden suunnitelmien estämiseksi.

Järjen puute tuntuukin olevan suurin puute meidän valtionhallinnossa. Tällaista puolustusjärjestelmän sotkemista tuskin missään muualla voi tapahtua. Ja uskokaa tai älkää, mutta koko mullistuksen taustalla on puhtaasti kielipolitiikka. Jos oikeasti olisi haettu säästöjä, olisi niitä löydetty kyllä ihan muualta.
En minä ilokseni tällaisia juttuja kirjoittele. Minä itken. Se on kauheaa todeta, millaisten tumpeloiden käsissä on maamme tulevaisuus.

Kuolemaani en koskaan ole toivonut, mutta en halua nähdä kun Suomi ajautuu kreikan kohtaloon. En myöskään halua paskoa vaippoihini jossakin laitoksessa ja kuunnella kuinka Kataisen kaltaiset poliittiset broilerit puhuvat hyvinvointivaltiosta. Se tosiasia on myönnettävä, että Suomi ei nyt ole hyvinvointivaltio, mutta siitä ehkä voitaisiin sellainen tehdä. Se vaatii aimo annoksen maalaisjärkeä ja asioiden oikeaa priorisoimista.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Ihan väärä mies ministerinä

Jo on meidän demokratiassa aikoihin eletty, jos oikeasti on totta, että ministeri ei tunne kansanvallan perussääntöjä. Olkoon nyt tilanne ihan mikä tahansa, niin vähintään sopimatonta on se, että ministeri suuttuu kansanedustajalle tämän käyttämästä puheenvuorosta. Se ei ole populismia, joksi sitä varmaan nimitettäisiin, jos kyseessä olisi joku perussuomalainen. Se on sikamaisen törkeää käytöstä ja rikkoo kansanedustajan koskemattomuutta ja puhevapautta. Ovathan ne pojat joskus ilkeitä, varsenkin silloin kun ovat oikeassa, mutta ministerin pitäisi vain sietää se ja koittaa suhtautua siihen tehtävänsä vaativalla vakavuudella. Ei pitäisi hermostua silloinkaan, kun tajuaa tehneensä pienen mokauksen. Ehkäpä hermostuminen johtuikin siitä, että ministeri Wallin ymmärsi, ettei hänen paikkansa oikeasti olisi hallituksessa lainkaan. Hyvähän se, että edes nyt ymmärsi, sillä suurin osa Suomen kansaa on sen ymmärtänyt aikoja sitten.

Uhkailiko ministeri perussuomalaisia kansanedustajia. Tuskinpa tuo juttu ihan vailla perää on kun Oinonen sentään vei asian eteenpäin. Oinonenhan on tunnetusti suorasanainen ja rehti kansanedustaja, eikä vähästä hötkyile.

Jari Sarasvuo väitti 17.02. TV:n pressiklubissa, että hän soitti Wallinille kysyäkseen mitä tämä oikeasti oli sanonut näille ”persujen” kansanedustajille. Kertomansa mukaan oli kuulemma sanonut, että ”kohta minä puhun suoraan”. Jos näin on, niin eihän siinä totisesti ollut kysymys uhkauksesta, vaan kyllä sitä nyt lähinnä lupauksena on pidettävä. Vuosikausiin ei yksikään ministeri ole puhunut suoraan, joten kyllä se olisi hallituksen piirissä ennenkuulumatonta. Tähän astihan ministerit ovat pyöritelleet sellaisia sanoja kuin vastuun kanto, sijoittaja vastuu ja vakausmekanismi. Kun sekaan sopivasti uitetaan muutama sivistyssana, joidenka merkitystä ei enempää sanoja kuin kuulijakaan ymmärrä, onkin poliittinen salakieli valmis. Jälkeenpäin on sitten helppo selittää, että niinhän minä sanoin jo edellisen hallituksen aikana. Kukaan ei voi väittää vastaan, koska kukaan ei ole ymmärtänyt edes sitä mistä on puhuttu.

Sen suurin osa kansasta ymmärtää, että kaikki tuo uhkailu ja pelottelu johtuu siitä, että kansaa sahataan silmään ja veronmaksajien rahoja lahjoitellaan holtittomasti rahaa käyttäville tuhlari valtioille, niin että omassa maassa on kohta nälkä käsillä. Sellaista seuraa siitä, kun valta annetaan niille, jotka eivät käytä valtaa oman maan parhaaksi, vaan myyvät kansallisen edun pelkästä olalle taputtelusta.

Puolustusvoimien alasajostahan tuo perussuomalaisten ja Wallinin välinen kinastelu vissiin alkoi. No armeijan kokonaistilanteeseen en ota kantaa, mutta kyllä se ihmeelliseltä tuntuu, että ketään ei tunnu kiinnostavan varuskuntien lakkauttamisen kokonaisvaikutukset ympäröivälle yhteiskunnalle. Kyllä Dragsvikin varuskunnan lakkauttamiselle kaikkein helpoin olisi perustelut löytää. Mokaus mikä mokaus.

Samaisessa pressiklubissa Sarasvuo koitti puolustella ystävänsä päätöstä, sanomalla että hän oppi aikanaan siellä ruotsinkieltä. No jos kielipolitiikka on joku perustelu, niin eikö sittenkin olisi tärkeämpää että ruotsinkieliset oppisivat suomenkieltä edes armeijassa. Se nyt vaan on niin, että Suomen armeijan komentokieli on suomi ja sen osaaminen kriisitilanteessa on jokaiselle sotilaalle tärkeää. Kun puhutaan puolustusvoimista, tarkoitetaan porukkaa joka tehtävänä on puolustaa tätä maata, eikä missään tapauksessa ruotsinkieltä.

Ehkä tarpeettomin kaikista varuskunnista on Dragsvikin varuskunta ja sen sulkemisen aiheuttamat ympäristötuhot vähäisimmät.

Varmaan pahalta kuulostaa ruotsinkielisten korvissa, mutta totuus on joskus sellaista.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Hyvät nyrkkeilyn ystävät

Oli taas aikaa vierähtänyt, kun nyrkkeilyurheilua olin ollut katsomassa. Raahen Nyrkkeilijäthän ne päntiönään kilpailuja järjestävät. Edelliset olivat joskus v. 1981 ja nyt taas. Ja kun edellisissäkin olin mukana peräti jossakin roolissa, niin ajattelin mennä nytkin. Enhän minä muuten, mutta kun toi Jouni ihan pullankin lupasi ja kahvia kans, niin johan sitä mielellään Kalajoelta Raaheen ajelee.

Jotenkin se vaan vanhan ”kehäketun” pirtaan koskee, kun katselee tätä ajan muuttumista. Kai se niin on oltava, mutta saan minä pikkusen kitistä. En minä nyt kilpailujen tasoa ala moittimaan… enkä kilpailuja yleensäkään. Ne olivat sellaiset kun nykysäännöillä ja nykyvälineillä pystytään järjestämään, mutta se henki…

En nyt viitsi niihin aikoihin mennä, kun itse olin kehässä ja Messuhallissa oli tuhansia ihmisiä katsomassa. Joskus meinasi tämmösen isommankin miehen polvet täristä, mutta ne ajat tuskin koskaan palaavat.

Se henki syntyikin siitä, kun entiset nyrkkeilijät tulivat kilpailuja katsomaan… puku päällä ja valkoset kaulassa. Itse käytin silloinkin rusettia, vaikka en tuomarinakaan olisi ollutkaan. Se oli kunnioitusta lajia kohtaan. Kyllä minä vieläkin lajia kunnioitan, mutta en voi mitään sille, että ajat muuttuu ja ihmiset sen mukana. Vaikea on enää bongailla katsamosta julkkiksia, joita ennen oli lähes kaikissa kissanristiäisiä suuremmissa kansallisissakin kilpailuissakin. Kaveritkin ovat jo niin vanhentuneet, ettei niitä enää tunne :-) - Joo… silleen se menee, että jos nyrkkeilyväki ei itse arvosta omaa lajiaan, niin tuskinpa kannattaa odottaa sitä ulkopuolisilta. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kilpailujen ylituomarikin oli villapaita päällä. Ei olisi ennen tullut kysymykseen, ei…

Jos oikein muistan, niin olihan täällä Kalajoellakin joskus joku puolikuntoinen nyrkkeilijä ja laji ihan kohtuullisessa nousussa, kunnes sitten vaan sammui. En tiedä miksi, koska jostain syystä en tullut koskaan tuntemaan täkäläistä nyrkkeilyä ja täkäläisiä nyrkkeilijöitä. Ominaista tälle lajille on, että seurat sammuvat ja seurat syttyvät. Sen verran olen tässä vuosien varrella lajia seurannut ja kokemuksia kerännyt, että jonkinlaisena mentorina voisin toimia. Varmin tapa tuhota seura on pitää kaikki nuoremmat valmennustoiminnan ulkopuolella. Kun äijä ei enää jaksa, ei sitten olekaan vetäjää, mutta väliäkös sillä sitten enää on. Jos sattuu niin käymään, että joku nuorempi sitkeästi vain roikkuu salilla ja yrittää osallistua toimintaan, on varmuuden vuoksi hieman mustamaalattava häntä. Selvähän se, että muuten hän veisi ainakin osan siitä kunniasta jonka vanha vetäjä on itselleen varannut.

No pahka… Nyt karkasi jo valmennuspuolelle, mutta sieltähän se kaikki alkaa. Vanha englantilainen herrasmiesurheilu on tulossa tiensä päähän täällä Suomessa. Uskokaa vain… jos nyrkkeily kuolee, ei se ole rahasta kiinni. Se on kiinni siitä, että emme kunnioita riittävästi lajia. Emme kunnioita kaveriemme tekemää työtä, emmekä aina ole edes riittävän oikeudenmukaisia.

Tässä se syyttävä sormi sitten osoittaa jotakuta toista, peukalo kohti taivasta, ja kolme muuta sormea minua itseäni. Kyllä minä taas joskus haluan nyrkkeilykilpailuissa käydä, mutta…. Kaikki kunnia tyttö- ja poikanyrkkeilylle, mutta voisikohan näitä otteluja käydä jo esiotteluina ennen varsinaisen yleisötilaisuuden alkua. Kaipa minä tavallista enemmän tätä lajia ymmärrän, mutta on se melkoinen savotta istua ja katsella tuntitolkulla pikkupoikien ähellystä ja odottaa, että tuleeko sieltä oikeita otteluja vaiko sitten ei. Tuleehan niitä, mutta keskiverto katsoja on silloin jo paukkunsa käyttänyt.

Tämä oli yksi vinkki katsojien palauttamiseksi kehän ääreen. Toinen vinkki onkin sitten vaikeammin toteutettavissa. Ottakaa ne ”hatut pois”. Kaikkihan me, jotka olemme nyrkkeilleet, tiedämme, ettei ns. päänsuojasta ole mitään hyötyä nyrkkeilijälle. Yleisö vaan ei tunnista ”naamioitunutta” nyrkkeilijää ja jostain syystä jää ainakin osittain kylmäksi, näiden kahden tuntemattoman ottelulle.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Valtion säästöt ja kuntauudistus

Politiikan paradoksi ei ole ainoastaan se, että sinne hakeutuvat ja valikoituvat yleensä ne, joiden päällimmäisenä tavoitteena on oma tai puolueen etu. Monet seuraukset tästä totuutena pitämästäni asiasta ovat joskus melko kammottavia. Kovasti on paheksuttu valelääkäreitä ja joku tuomittu jopa vankeuteenkin, mutta miksi?

Kun joku poliitikko valitaan vaikkapa valtionvarainministeriksi, ei häneltä vaadita minkäänlaista tehtävään sopivaa koulutusta tai pätevyyttä. Koska nämä hallituksen ”ihmelapset” kuitenkin ovat oman alansa ylimpiä auktoriteetteja, he tosi innokkaasti yrittävät toimia kaikissa asioissa, jotka kyseiseen hallinnonalaan kuuluvat. Vähääkään häpeilemättä nämä ”valeasiantuntijat” antavat lausuntoja, joita todelliset asiantuntijat koettavat sitten selitellä ja tasoitella. Ainahan sieltä rivien välistä paistaa totuus, mutta kukapa siitä oikeasti välittää. Jos välittääkin, on sille hyvin vähän tehtävissä.

Täydellisen tietämättömyyden antamalla varmuudella herrat ja rouvat sitten ajavat uudistuksia säästöjen nimissä, vaikka totuus useimmiten on jotain ihan muuta kuin säästämistä.

Kyllä se vaan niin on, että säästämisestä ei kannattaisi puhua, jos ei edes tiedetä mitä säästäminen on. Enhän minäkään mikään säästämisen asiantuntija ole, mutta tuotantotalousinsinöörinä kuitenkin tajuan, että ainakin tässä paljon puhutussa kuntauudistuksessa hallitus on pahasti metsässä. Ihan kirkkain silmin uskallan väittää, että tämän asian taloudelliset vaikutukset ymmärrän paremmin kuin Urpilainen, Virkkunen ja Katainen yhteensä.

Ensinnäkin on selvää, että kuntien yhdistämistä ei voida päättää piirtelemällä kauniita karttoja piirustuslaudan ääressä. Lopulta päätetään, että nyt kuvat näyttävät hyviltä… siitä vaan pakkoliitoksiin jos eivät muuten suostu.
Aina on olemassa kuntia, jotka hoitavat asiansa hyvin, ja myös kuntia jotka hoitavat asioitaan vähän huonommin. Pääsääntöisesti toisilla menee hyvin ja toisilla huonosti, eikä tähän juurikaan ole vaikutusta kunnan koolla. Saattaa jopa käydä niin, että jos kunta, jolla mennee hyvin, väkipakolla liitetään kuntaan, jolla menee huonosti, saadaan aikaan kunta jolla menee hyvin huonosti.

Kuntia yhdistettäessä pitää tarkastella tosi monia asioita, ja lopullisessa päätöksessä sitten käyttää kokonaisvaltaista harkintaa. Esimerkiksi palveluiden saatavuus ja logistiikka ovat huomattavasti tärkeämmässä roolissa kuin asukasluku. Kuntien elinkeinorakenne ja sen mukanaan tuomat mahdolliset synergiaedut ovat tärkeitä asioita myöskin. Ajatellaanpa vaikka tätä Kalajokea ja näitä länsirannikon kuntia. Himanka on jo liitetty Kalajokeen joten siitä ei nyt sitten sen enempää. Entäpä Pyhäjoki? Miksi hallitus on kaavaillut sen liittämistä Raaheen? Tosiasiallisesti siihen ei ole yhtään järkevää ja kestävää perustetta. Pyhäjoelle rakennettava ydinvoimala on tietysti jonkinlainen houkutin jokaiselle sen ympäristökunnalle, sillä onhan sen rakentamisesta saatava hyöty varmasti kaikkien mielessä. Tietysti Kalajoenkin, mutta Kalajoella on myös tarjottavana jotain vastikkeeksi. Meillä on satama ja meillä on lentokenttä. Toki molempia pitää hieman entrata, mutta ne ovat jo olemassa. Himanka, Kalajoki ja Pyhäjoki ovat kasitien yhdistämässä helminauhassa, joten sitäkin kautta logistiikka olisi kohtuullisilla kustannuksilla kunnossa.

No juu… en minä kaikkien kuntien asioita osaa kertoa, enkä päättää, kun en ole ministeri. Tässä nyt vain pieni esimerkki kuntaliitoksesta, jossa olisi jotain järkeä. Kaipa siinä sivussa menisi pari köyhää pikkukuntaakin, mutta hallituksen kaavailema Kalajoki - Oulainen - Ylivieska olisi todellinen rahareikä niin valtiolle kuin kunnilekin. Alue on yksinkertaisesti liian suuri, ja luultavaa on, että myös valtaistuimesta taisteltaisiin. Ihan heti en huomaa kohtuudella saatavia etuja tällaisen kunnan muodostamisesta.

Puolustusvoimien säästöihin en nyt tässä yhteydessä ota paljon kantaa. Se nyt on selvä, että sellainen kokonaisvaltainen vaikutusten arviointi on tyystin unohtunut. Sen tajuan, ja sattumalta tiedänkin, että Dragsvikin varuskunta on aina ollut maanpuolustuksen kannalta tarpeeton. Onpahan vain ollut ruotsinkielisten leikkipaikka, jota on pidetty pystyssä suomettumisen ehkäisemiseksi ja suojana suomenkielen turmiollista vaikutusta vastaan. Sotilaallista merkitystä sillä ei paljonkaan ole ollut. Se sai siis armeijan alasajosta huolimatta edelleen jäädä.
Luulen tietäväni myös, että Ilmasotakoulu olisi ollut Kauhavalle tosi paljon tärkeämpi kuin se on Jyväskylälle. Kaipa se kokonaisharkinnassa olisi pitänyt ottaa huomioon. Samoin olisi pitänyt huomioida myös se, että Kauhavalle on rakennettu loistava sotilaslentokenttä, kun taas Jyväskylän kenttä on tarkoitettu siviili-ilmailun käyttöön.

Ja lopuksi: miettikääpä tätä!

Joutuisitte suureen leikkaukseen, jossa tarvitaan suurta ryhmää suorittamaan tätä leikkausta. Paikalle tuleekin monta valkotakkista miestä, mutta kenelläkään ei ole leikkaukseen tarvittavaa koulutusta tai kokemusta. Antaisitteko näiden ”valelääkäreiden” suorittaa leikkauksen?

Meidän hallituksemme on tällainen valelääkäriryhmä, joka kaikesta huolimatta suorittaa suuria leikkauksia.

torstai 9. helmikuuta 2012

Vaalit menee ja vaalit tulee

Siinä se sitten oli. Vaalit tuli ja meni, ja minä sitten asun seuraavat kuusi vuotta Kalajoella. Olisihan se tällaisella kelillä vähän ankeaa ollut kamppeita Kallaan raijata. Taisin heikkona hetkenäni jotain sellaista luvata, jos pahi skenarioni olisi toteutunut. Sen verran olen sanani mittainen mies, että ainakin olisin yrittänyt, jos olisi ihan hullusti käynyt.

No kaipa minä pohjimmiltani tuohon lopputulokseen uskoin, kun noinkin hullun lupauksen olin antanut.

No en minä silti Niinistön mies ole, kunhan nyt pienemmän pahan valitsin. Toisaalta olin tosi usein väittänyt, ettei sillä niin paljon merkitystä ole, kuka Suomen presidentti on. Viranhoitamisen kannalta ei olekaan, ja totta tietysti sekin, että vaikka hommaan olisi valittu Möttösen Matti, olisi hän melko pian profiloitunut Suomen presidentiksi ympäräi maailman. Ei sillä siis suurta merkitystä ole siinäkään mielessä, jos henkilö olisi vain ollut fiksu ja kielitaitoinen. Niitähän Suomessa riittää.

Miksi sitten puoleet eivät etsi viranhoidon kannalta parasta fiksua ehdokasta?

Se nyt vaan ei Suomessa käy, sillä menestys riippuu ehdokkaan tunnettavuudesta. Sopivaa, pätevää ja tiunnettua ehdokasta ei kaikilla puolueilla ollut, joten lopulta Niinistön ylivoima oli täysin ymmärrettävä ja jopa odotettu.

Ei Suomi näin oikeistolainen ole, vaikka vaaleista niin voisi päätellä. Ykköskierroksen neljä kärkisijaa tulivat kaikki n.s "ei-sosialistisille" puolueille. Vasemmistö pystyi juuri ja juuri voittamaan nämä hännänhuipuksi jääneet "tyttöjoukkueet". Tämänkertainen vaalien tulos ei siis sellaisenaan anna mitään kuvaa vasemmiston kokonaiskannatuksesta. SDP ei oikeasti edes yrittänyt, sillä jokainen järkevä ihminen tajusi, ettei tällä junttimaisella vanhuksella ollut mitään asiaa tosi kilpailuun. Jos joku ei tajunnut, niin toivottavasti nyt tajuaa. Tuskinpa vasemmistoliittokaan tosissaan uskoi Arhinmäen menestykseen. Kunpahan vain haluttiin mittauttaa puolueen kannatus. Tässä tapauksessa se tarkoitti ""tosiuskovaisten" määrän mittaamista, sillä ehkä muissa vaaleissa kannatus on hieman korkeampi.
Kepu menetti mahdollisuutensa siihen, että Paavo Väyryseen ei uskottu. Paavo olisi ansainnut kyllä toisen kierroksen paikan ja olisi sen saanutkin, jos puoluejohto olisi ajoissa tukenut häntä.

Ehkä ainoan kerran eläessään Lipponen oli oikeassa, että vain Paavo olisi ollut todellinen vastavoima Saulille. Sen verran dementoitunut tuo vanha herra jo oli, että muisti sukunimen väärin. Juu, ei Väyrysestäkään presidenttiä olisi tullut... ei taaskaan... mutta Haavistoa tukevamman vastuksen hän luultavasti olisi antanut. Vasemmistoliiton tavoin persut olivat mukana vain muodon vuoksi. Jos Soini olisi oikesti valittu presidentiksi, se olisi ollut jytkyjen jytky ja melko suuri menetys nousevalle puolueelle.

Oikeastaan noista "tyttöjoukkueista" ei pitäisi puhua. Puhunpa kuitenkin sen verran, että se Sari Essayah olisi kyllä ollut edustava presidentti ja oikeastaan koko joukosta ainut, jonka valinta olisi herättänyt kansaninvälistä mielenkiintoa ja ehkä arvostustakin.

Jos Sari olisi noussut tuohon Haaviston asemaan, se olisi ollut todellinen vastajytky ja todellinen protesti. Ehkäpä se olisi antanut suomalaisista myös asteen verran fiksumman kokonaiskuvan.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Vaalien tulosta jännittäessä

Kyllä minua nyt oikeasti jännittää. Kun tätä blogiani kirjoitan, on presidenttiäänestystä jäljellä vielä pari tuntia, ja ulkona pirunmoinen pakkanen.

Entäs, jos se onkin niin, että ihmiset eivät vaivaudu ulos, koska pitävät äänestystulosta jo varmana?

Sen verran olen maailmassa oppinut, että mikään ei ole varmaa ennen kuin se on täysin varmaa. Kyllä tässä Matti Nykäsen lanseeraamassa lausahduksessa tietty perä on. Vaaleissa mikään ei siis ole varmaa, sillä paitsi että ihmiset käyttäytyvät varsin yllättävästi, saattavat myös äänestämismotiivit olla jotain ihan muuta kuin ”oman ehdokkaan” kannatus. Joskus vaan äänestetään kostoksi, joskus protestiksi. Tämä selittää, sellaisten julkkiksien kannatuksen kuin kirkkovene, Aku Ankka ja Mikkihiiri.

Näistä kolmesta vain kirkkovene on suomalainen, joten Aku ja Mikki jäävät vaalissa ulkopuolelle kannatuksesta huolimatta.

Kuten sanoin, joku äänestää joskus vain jotain vastaan. Saattaahan olla, että nytkään kaikki eivät ole kummankaan ehdokkaan puolella. Äänestävät vain kirkkovenettä vastaan.

Olipa sitten miten oli, niin jännittää kuitenkin, ja jo aamulla kävin tarkastamassa jään vahvuuden, jos tosiaan pitää Kallaan alkaa tavaroita raahaamaan. Jotain sellaistahan tulin vissiin luvanneeksi, jos vaalin tulos ei miellytä. Ehkä jää ei kestä, joten ainakin kesää joudun odottamaan, että vesiä myöten pääsen kulkemaan. Saattaahan se olla, että siihen mennessä jo takkinikin kääntäisin, kävipä vaaleissa miten tahansa. Sellaisen ylimmän päätäntävallan käyttäjäähän meillä ei yleensä valita.

Siitä minä vaan olen hämilläni, jopa hieman pahoillanikin, että nämä molemmat presidenttifinalistit ratsastivat koko loppusuoran ihan väärillä hevosilla. Tottahan on, että syrjäytymisen vastustaminen on tärkeä asia. Tärkeää on myös typerän kuntauudistuksen vastustaminen. Nämä olivat molemmilla ukoilla lähes papukaijamaisesti teemoina. Kovasti olisi piristänyt, jos jompikumpi olisi koonnut kaiken rohkeutensa ja sanonut suoraselkäisesti, että presidentillä ei ole mitään sanomista näihin asioihin.

Niinpä niin… nyt sitten vaan odottamaan vaalivalvojaisia. Tätä kirjoittaessani en tulosta vielä tiedä, mutta jotenkin vain olen sen verran valaistunut, että ”mitä sitten”. Oikeasti presidentillä Suomessa ei ole paljonaan tekemistä, joten kumpi tahansa… ja tuhannet muut… sen homman pystyvät hoitamaan.

Tämä tieto helpottaa vaalituloksen kansa elämistä, olipa se mikä tahansa.