tiistai 27. joulukuuta 2011

Kerran vielä pakkoruotsi

Voi taivahan talikynttilät.

Vietimme joulun Lappeenrannassa, enkä todellakaan voinut olla miettimättä suomalaisen päätöksenteon mädännäisyyttä. Olen kirjoitanut suomalaisesta korruptiosta ja maininnut sen ilmenemismuotoina mm. puolueiden väliset lehmänkaupat.

Niin se Lappeenranta. Lappeenrantalaisen marketin kassa kertoi, että yli puolet asiakkaista on venäläisiä. Toinen kertoi aloittaneensa juuri venäjän opiskelun, koska "ei täällä muuten pärjää".

Kävin myös apteekissa, jossa jouduin todistamaan ongelmia. Tai oikeastaan mitäs ongelmia ne nyt olivat! Ovathan venäläiset aina tottuneet jonottamaan. Sattui vain niin, että kahdeksasta asiakkaasta viisi oli venäläistä, ja lähes yhtä monesta myyjästä vain yksi osasi venäjää. Henkilökuntaa siis kyllä oli riittävästi, mutta kun ei ollut kielitaitoa.

Niin että mitä?

Miten tämä muka liittyy poliittisiin lehmänkappoihin? Suomen eduskunnassa ei RKP koskaan ole ollut kovin vahva puolue. Hallituksessa RKP:llä on kuitenkin aina tarvetta. Ei siksi, että heillä olisi jotain järkevää sanottavaa, vaan siksi, että he eivät oikeasti ole mistään mitään mieltä. Ovatpahan vain joko puolesta tai vstaan, tai sitten päinvastoin. Kunhan ruotsin kielen asema voidaan pitää jotenkuten vahvana. En missään tapauksessa suostu uskomaan, että ruotsia täällä Suomessa tarvitaan oikeasti missään. Nekin muutama ruotsinkielinen, joka täällä asuu, hallitsee myös kohtuullisen hyvin suomen kielen. Tämä on oma kokemukseni, sillä olen asunut ja työskennellyt ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.

Omiin havaintoihini perustuu myös se, että Itä-Suomessa on lähes mahdoton tulla toimeen palveluammatissa ilman venäjän kielen taitoa.

Vain korruptio... eli poliittiset lehmänkaupat estävät itäsuomalaisia saamasta pakkoruotsin tilalle vapaaehtoisesti pakkovenäjää.

Ainakaan Lappeenrannassa eivät ruotsia tarvitse ketkään, eivätkä sitä myöskään osaa edes ne, jotka ovat joutuneet uhraamaan aikaansa ja vaivaansa poliitikkojen lehmänkaupoille, eli pakkoruotsille.

Sama on tilanne kuulemma kaikkialla Itä-Suomessa. Ei ei ei... älkää edes yrittäkö väittää, että tämä on eduskunnan yhteinen tahto.

Tiedämmehän me kaikki sen, että se on RKP:n tahto, jonka taakse on saatu eduskunnan enemmistö poliittilla "lahjuksilla".

Poliitikan selkärankahan joustaa mukavasti silloinkin, kun kansan etu ei välttämättä tätä joustoa kaipaisikaan.

Jotta ei totuus kokonaan unohtuisi, niin onhan Lappeenrannassa oikeasti myös Itä-Suomen koulu. Tähän kouluun eivät vain kaikki sovi, vaikka se on todella suosittu. Suosittu juuri siksi, että siellä on suomen kielen lisäksi pakkovenäjä ja englanti. Ruotsi, ranska ja saksa ovat valinnaisina aineina.

Tuo Itä-Suomen koulun resepti muuten toimisi kaikkialla Suomessa, eikä ainoastaan Lappeenrannassa, Imatralla ja Joensuuässa.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Onnellista uutta vuotta!

Justiinsa kun tätä kirjoitan, on joulupäivä, joten se voi olla lukijan kannalta pikkuisen myöhäistä, kun sanon että Hyvää Joulua. Sanon kuitenkin, sillä tulee se joulu ensi vuonnaki,n ja jos tämä joulu ei olllut oikein hyvä, niin toivottavasti se seuraava sitten on jo parempi.

Hyvää uutta vuotta voin varmasti toivottaa, ja vilpittömästi myös toivon sitä. Saadaan uusi presidentti, joka luultavasti on entistä parempi. Kun nyt katselen tätä ehdokkaiden listaa, niin melkein kenet tahansa voisi valita. Lain mukaan presidentin pitää olla syntyperäinen Suomen kansalainen. Jos tuohon nyt olisi jotain lisättävä, niin lisäisin vielä sanan "suomenkielinen". Muutoin tuo vaatimus on riittävä. Presidentin nimellä ei sinänsä ole paljon väliä, enkä minäkään ketään suosittele. No tietysti voisi vielä yhden nimen karsia: Paavo.

Jos siis nykyisistä ehdokkaista karsitaan kaikki ulkomaankieliset ja kaikki Paavot, sekä vielä ne, joiden etunimi alkaa S:llä, niin ihan kenet tahansa suomalaisen heteron voisi valita. Ketään en siis suosi enkä suosittele, mutta olisihan se mukavaa, jos meillä olisi kielitaitoinen ja kaikkien kanssa hyvin toimeentuleeva päämies, joka ei kaiken maailman karppauksiin höynähdä. Vaikka ei sekään ehkä pahaa tekisi, jos sen tarpeelliseksi toteaisi.

Tulipa nyt sitten valituksi kuka tahansa, niin en enää jaksaisi muuttaa ulkomaille, vaikka edellisen paavovaaran aikoihin niin uhosinkin. Sen on maailma minulle opettanut, ettei se vaara ainakaan toistaiseksi ole todellinen.

Sitten kun presidentti on tälle maalle valittu, aletaan keskittyä kansalaisten kannalta tärkeämpiin vaaleihin, kun aletaan rustaamaan kasaan kunnanvaltuustoja. Tosiasiahan on, että presidentin vaaleilla ei paljonkaan ole merkitystä yksityisen ihmisen kannalta. Homman pystyy hoitamaan kuka tahansa, ja maan asioita todellisuudessa hoitaa hallitus. Niin... tai ainakin sen pitäisi hoitaa.

Kunnan asioita pitäisi hoitaa kunnan virkailijoiden, ja niistä pitäisi päättää kunnan valtuustojen. Näillä on siis oikeasti vaikutusta ihmisten elämään, ja ne ovat siksi hyvin tärkeät vaalit.

Voihan se tietysti olla niinkin, että tässäkin toteutuu tuo politiikan paradoksi. Politiikan pitäisi olla yhteisten asioiden hoitamista, mutta siihen hakeutuvat ja valilkoituvat ne, joita kiinnostavat vain omat asiat.

Minä itse olen ainakin valtakunnalississa vaaleissa onnistunut aikaisemmin hyvin. Aina kun olen jotakin ehdokasta äänestänyt, asiat ovat parantuneet... tällä ehdokkaalla.

Niin että hyvää uutta vuotta vaan.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Hyvä Suomi!

Moni on joutunut blogikirjoituksistaan oikeuteen, vaikka on vain kertonut omia mielipiteitään. Mielipiteitä saa kyllä kertoa ihan vapaasti, jos ne ovat vallanpitäjien mielipiteiden kanssa yhteneviä. Edes suomalainen sananvapaus ei tahdo yltää negatiivisiin mielipiteisiin. En oikein ymmärrä, mistä on kysymys, jos blogin lukija ei tajua, että bloggari on esittänyt nimenomaan omia mielipiteitään. Pitäisihän tämän olla sanomattakin selvää, sillä näinhän yleensä aina on. Sananvapauden lisäksi meillä on... niin olen kuullut.. myös mielipiteen vapaus.

Olen täysin varma, että joutuisin oikeuteen, jos sanoisin esimerkiksi, että poliitikko NN on korruptoitunut tolvana. Asia muuttuisi huomattavasti lievemmäksi, jos lisäisin lauseen eteen "olen sitä mieltä". Ehkäpä syyyte ensimmäisessä tapauksessa koskisikin jotain valtiosalaisuuden paljastamista tai vastaavaa, sillä kyllähän asian muutoin tulisi sopia sekä sananvapauden että miepipiteen vapauden piiriin. Edellyttäen tietysti, että lukija tajuaa sen olevan minun mielipiteeni. Se, että tuollainen lause valitettavan usein on totta, ei tietenkään ole blogin pitäjän syy.

Me sulkeutuneet suomalaiset olemme onnistuneet luomaan maalmalle monenlaisia harhoja Suomen erinomaisuudesta. Koululaisten Pisa-tutkimuksissa olemme onnistuneet kepluttelemaan itsemme kärkipäähän. Myös korruptiotilastoissa erotumme sinne vähiten korruptoituneiden maiden listaan. Jopa joku tilasto kertoo, että Suomi on "maailman paras maa asua".

Jos näitä suomalaisten hellimiä harhoja joku pyrkii oikomaan, niin hänestä tulee kansan vihollinen.

Viekää minut vaikka linnaan, mutta kyllä sananvapauteen kuuluu lupa kertoa kansalle myös se totuuus, joka minusta näyttää totuudelta.

Ensinnäkin, Pisa-tutkimus on tehty päin prinkkalaa. Suomalaiset koululaiset ovat varmasti hyviä koululaisia, mutta jostakin syystä koulumenestys ei korreloi myöhemmän menestyksen kanssa. Tämä viittaa selvästi siihen, että koulusysteemissämme on jotakin pahasti pielessä. No, sen verran olen itsekin opettanut, että taidan sen pielenkin tietää, mutta olkoon nyt tässä yhteydessä selostamatta.

Hyvä sijoituksemme korruptiotilastoissa kertoo taas siitä, että meidän korruptiomme on huomattavasti hienostuneempaa kuin monissa ns. kehitysmaissa. Meillä korruption ydin nojaa hyvä-veli-verkostoihin sekä ystävyys- ja sukulaisuussuhteisiin. Toki viime vuosina selvien seteleidenkin käyttö on yleistynyt etenkin poliitikkojen keskuudessa. Hyvänä esimerkkinä tästä toimivat Tiurin, Kaikkosen, Vanhasen ja Kanervan oikeusjutut. Hyvä-veli-verkosto on onnistunut toistaiseksi estämään tuomiot. Kai tässä lopulta kuitenkin käy niin kuin urheilun doping-jutuissa. Joku tunnustaa ja vyyhti alkaa purkautua.

Kuvaavaa korrpution olemassaoalosta on se, että ahtaalle jotuessaan suomalainen helposti vastaa siihen, etä tuntee sen ja sen vaikutusvaltaisen henkilön, joka ehdottomasti voi auheuttaa vaikeuksia tälle "ahdistelijalle".

Totta on, että Suomi on kohtuulllisen hyvä maa suomalaisen asua. En ihan helposti kuitenkaan usko, että olisi maailman paras maa kenellekään. Meillä on talvella kylmää ja kesällä märkää. Korroptoituneet poliitikot kiusaavat kansaa ja tuhlaavat meidän veromarkkojamme. Byrokratia on tosi hankalaa ja rasismi riepottelee kaikkia vähemmistöjä.

Yli miljoona suomalaista onkin tämän huomannut ja tästä syystä muuttanut "mamuiksi" ulkomaille.

Kun näitä harhaisia tilastoja tässä olen käsitellyt, niin en enää ihmettele sitäkään, että Jyrki Katainen julistettiin Euroopan parhaaksi valtiovarainministeriksi. Varmasti hän sitä myös oli... kaikille muille paitsi Suomelle.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Hyvä veli

Hyvä veli...

Kirjoitan nyt sinulle, kun luin v. 2008 tehdystä tutkimuksesta, että sinulla on ihan oma verkosto. Kun nyt et oikeasti ole minun lihallinen veljeni, niin voisitko valottaa, mitä se sellainen hyvä-veli-verkosto oikein on?

Ai että et voi... No täytyypä sitten ottaa asioista selvää muista lähteistä.

Ainakin se on totta, että yli 60% ihmisistä on sitä mieltä, että hyvä-veli-verkostot ovat sekä yleisiä että tuomittavia. Vuonna 2009 tehty Eurobarometri kerto, että poliitikoilla ja talouselämällä on liian läheiset suhteet. Ainakin näin on, jos on uskominen kansalaisten enemmistöön.

Ei ole kansakaan aina oikeassa, sillä edustajansa Ilkka Kanervan välityksellä kansa on kertonut, että on ihan tavanomaista, että 60 v. päivillä annetaan lahjaksi muutamia kymmeniä tuhansia euroja. Näin siitäkin huolimatta, että kyseiseen lahjan antajaan ei olekaan kovin läheiset suhteet.

"Tämä on ihan tavanomainen lahja..." sanoo Kanerva. "Aina kun ole täyttänyt 60 vuotta, olen saanut tällaisia lahjoja nimenomaan talouselämän edustajilta. Kukapa muu niitä pystysi antamaankaan. Kaikki ne ovat tulleet yllättäen ja pyytämättä."

Laatimani kansalaisbarometri kertookin, että aina ovat poliitikot ottaneet almuja vastaan kiitolliselta kansalta. Aina ei ole varmaa, onko kansalla ollut aihetta kiitollisuuteen ennen lahjan antamista vai vasta sen jälkeen.

"Mitään dokumentoitua tietoahan näistä asioista ei ole", kertoo poliisin edustaja. Kertovat, että jostakin kuulustelupöytäkirjoja olisi joskus laadittu, mutta luultavasti poliitilaitoksen siivooja on ne vahingossa heittänyt roskiin.



Niinpä niin...

Kyllä näin vakavasta asiasta oikeasti pitäisi puhua myös vakavasti. Totta tietysti on, että suosimisen ja eturistiriitojen välttäminen on Suomessa vaikeampaa kuin esimerkiksi Saksassa, jossa väliluku on noin 15 kertainen Suomeen verrattuna.

Todella puolueeton päätöksenteko esimerkiksi kunnallispolitiikassa on vaikeaa. Kaikki tuntevat toisensa, ja samoilla ihmisillä on useita luottamustehtäviä. Kaikki kuuluvat samoihin urheiluseuroihin tai rotareihin ja lionsiin. Tai jos nyt kertakaikkiaan et kuulu mihinkään järjestöön, olet omituinen ja syrjäytynyt. Sinun ainoa tehtäväsi on olla malliesimerkki puolueettomasta päätöksenteosta, kun sinun mahdollinen avustushakemuksesi on ihan yksimielisesti hylätty.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Suomi ja korruptio

Sanovat, että Suomessa ei ole korruptiota. Niin väärä kuin tämä uskomus onkin, se saa suomalaiset poliitikot rinta rottingilla vaatimaan kehitysmaiden hallituksilta läpinäkyvyyttä ja korruption kitkemistä.

Korruption yleisin muoto on ns. "hyvä-veli-järjestelmä", joka on niin yleinen, että sitä pidetään peräti maan tapana ja se on jotenkin muuttumut melkein hyväksyttäväksi. Yleisen määritelmän mukaan pidetään korruptiona kaikkea valta-aseman väärinkäyttöä yksityisen edun saavuttamiseksi. Yksityinen etu on kuitenkin niin hämärä käsite, ettei sitä Suomessa yleensä noteerata, ellei ole näyttöä, että joku on saanut suorastaan selvää rahaa.

Jos raha ei ole vaihtanut omistajaa, ei siis ole tapahtunut mitään korruptioksi nimitettävää rikosta. Niinpä koko hyvä-veli-järjestelmä, tuttu poliisimestari, sekä poliittiset lehmänkaupat jäävät määritelmän ulkopuolelle. Valta turmelee ja ehdoton valta ehdottomasti.

Suomalaiseen politiikkaan mädännäisyys on levinnyt ja niin pahasti, ettei Marja Tiurin, Matti Vanhasen ja "Kanki" Kaikkosen selkeät rikokset ole johtaneet minkäänlaisiin tuomioihin. Ilkka Kanervan vapauttamista vasta harkitaan.

Nämä olivat vain muutamia esimerkkejä. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että ne olisivat ainoat.

Kaikesta tästä huolimatta yli 90% Suomen ksansasta luottaa esimerkiksi poliitikkoihin. Tämä siitäkin huolimatta, että 26% pitää todennäköisenä, että poliisiorganisaation sisällä esiintyy korruptiota.

Tosi huolestuttavaa on, että 5% poliitikoista sanoo tietävänsä, että yksi tai useampi virkaveli on syyllistynyt lahjonnan ottamiseen.
No onko tämä 5% nyt niin huolestuttavan paljon? Kyllä se on. Jos 5% sen myöntää, tarkoittaa se sitä, että ainakin 10% tietää, vaikka osa ei myönnä. Jokseenkin luultavaa on, että suurin osa lahjontarikoksista tehdään niin salassa, ettei siitä tiedä yhtään kukaan... paitsi nämä asianosaiset.

Korrputiota vastustavan ja tutkivan Transparency Internationalin (TPI) julkaisemassa korruptioindeksissä Suomi on yleensä sijoittunut kärkipäähän. Olisikohan tänä vuonna ollut peräti neljäs.

Läheskään kaikkia korruption ja politiikan tutkijoita tuo indeksi ei oikein vakuuta. He väittävät, ihan niin kuin minäkin: "Korruptio Suomessa on saamassa sellaiset mittasuhteet, että asiat luisuvat hallinnastamme, ellemme mahdollisimman pian laita omaa pesäämme kuntoon."

Onhan se surullista, jos maailmalla rehottaa lahjonta ja epärehellisyys, mutta kuitenkin...

Kyllä oma pyykki kannattaa ensin pestä.

torstai 22. joulukuuta 2011

Puhelinyhtiöiden kauniit puheet

On se hyvä, että puhelinyhtiökin tarjoaa laajakaistaliittymää. Se olisi erittäin hyvä apu, kun täällä nk. katvealueella ei oikein mikään nettiyhteys tunnu pelittävän. Näin se on, ei pelitä kaikista lupauksista huolimatta. Herra Sakari Saunalahti ei meinannut millään suostua irtautumaan sopimuksista, vaikka vaimoni pystyi aukottomasti todistamaan, että ei päässyt nettiin ei. Olettehan te päässeet kerran viikossa, sanoi Sakari Saunalahti ja kirkkain otsin vaati maksua koko kuukaudesta... aina vaan.

Tokihan se asia sitten järjestyi, kun ihan paperinen kirje lähetettiin itselleen ylipääjohtajalle. Ei vastannut herra johtaja itse, mutta pani kuitenkin juoksupoikansa pyytämään anteeksi ja purkamaan sopimukset.

"Meillä on keinot", sanoi herra DNA, ja lupasi kahdeksan kaunista ja paljon muuta hyvää. Ja minä tietysti syyttämään vaimoani Pirjoa, että sinulla vaan ei kone toimi, kun taaskaan ei näyttänyt antennista huolimatta toimivan. Ja voi hitto... ei toiminut minullakaan melkein tuliterässä läppärissä. Joskus toimi, joskus ei... Kauniit puheet olivat jotenkin unohtuneet ja pelkkää ymmärrystä löytyi.
"Joo, ei siellä toimi ei... pitäisi tehdä sitä ja tätä... ja lautasia rakentaa.

Ei hitto, ei se noin voi mennä...

No sehän oli melkein kuin taivaan lahja, kun puhelinyhtiön äijä soitti ja teki oikein makean tarjouksen kiinteästä laajakaistayhteydestä. Melkein jo onnistui myymään liittymän Pirjolle. Olisi onnistunut minullekin, jos vain jotenkin olisi voinut luottaa lupauksiin.

"Sano sille äijälle, että otetaan, jos tekee sen tarjouksen paperilla, tai kirjoittaa vaikkapa sähköpostiin."

"Ei se käy", sanoi herra puhelinyhtiön kaupparatsu. "Meidän tapamme toimia on sellainen, että soitellaan ja lupaillaan, mutta mitään todisteita ei lupauksista saa jäädä." "Voi voi", sanoi vaimoni, "mutta kun meillä on niin huonoja kokemuksia noista puhelimessa annetuista lupauksista, kyllä pitäisi saasa kirjallisena." "Ei, ei sovi mitenkään", toisteli herra kaupparatsu, "kun se ei ole meidän tapamme toimia." "Onpa surullista", sanoi Pirjo. "Tämä kauppa kovasti kiinnostaisi, mutta kun olen sen verran viisastunut, että en enää tee kauppoja pelkkien puheiden perusteella. Enkä ainakaan puhelimessa."

Niin siinä kävi, että kauppa jäi tekemättä ja varmasti kumpaakin osapuolta harmitti. Vaikea nainen tuo vaimoni Pirjo... oikein vaikea, mutta hyvä niin.

Olen sitä mieltä, että jos joku ei uskalla panna tarjoustaan paperille, ei oikein ole edes tarkoitus seisoa puheittensa takana.

Onkohan se ihan oikeasti puhelinyhtiön antama ohje, että puhukaa mitä tykkäätte, kunhan pidätte huolen, että ette jää valheista kiinni.

Ai niin, että on kotisivut... Joo. Onhan meilläkin kotisivut. Kotisivut vaan eivät tee kauppoja keskenään.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Koulu on sivistyksen sydän

Kallassa ei ole koulua. Se varmasti johtuu siitä, että itse joutuisin olemaan sekä opettaja että opppilas. Kokemuksesta tiedän, että olisin hyvä opettaja, mutta huono oppilas. Sitä paitsi, nykyisin olen jo niin huonokuntoinen, että en millään jaksaisi koko päivää juosta pulpetin ja kateederin väliä. Todella väsyttävää ensin puhua ja sitten ääntä nopeammin juosta kuuntelemaan, mitä tuli sanottua.

Kalajoella on kuitenkin vielä monta koulua jäljellä kohtuullisen suuresta lopettamisvauhdista huolimatta. Monet näistä kouluista ovat kyläläisten kokoontumispaikkoja ja harrastustoiminnan keskuksia. Sellainen koulun tulisi ollakin, eikä vain paikka, johon oppilaita tuodaan taksilla muutamaksi tunniksi päivässä.

Lopettamispäätöstä pitäisi harkita vähintäinkin kaksi kertaa. Siis kaksi kertaa niin paljon kuin nykyisin harkitaan. Oikeasti ja aidosti pitäisi laskea ne hyödyt ja haitat, joita koulun lopettaminen ja loppupeleissä myös myyminen aiheuttaisi. Sitten pitäisi miettiä, miten oppimismäärä voitaisiin säilyttää, jos päätettäisiin, ettei koulua lakkauteta. Entä jos lakkautettaisiin, mutta ei myytäisi?

Kaikissa tapauksissa tulisi kuitenkin muistaa, että elävän kylän keskipiste on koulu. Joka tapauksessa koulun lakkauttaminen tarkoittaa kylän kehittämisestä luopumista. Vain erittäin harvoin voidaan kuvitella lapsiperheen muuttavan kylään, jossa ei ole edes koulua.

Vihdin kunta on hyvä esimerkki järkevästä asuttamispolitiikasta. Pieni Härkölän koulu lakkautettiin muutamia vuosia sitten. Se jätettiin kuitenkin kunnan omistukseen ja asukkaiden käyttöön.

Kun tilanne muuttui, ja asukasluku kasvoi, niin yllätys, yllätys. Koulu otettiinkin uudelleen myös koulukäyttöön.

Enhän minä sellaista väitä, että Kalajoella olisi kouluasioissa virheitä tehty. En edes tiedä, mitä ennen tänne muuttoani on tehty. Rohkenen kuitenkin epäillä, että ihan aina ei asioita harkittaesa ole ajateltu kaikkia vaihtoehtoja. Tämänkään kaupungin taloudessa ei muutamilla tuhansilla tai edes kymmenillä tuhansilla ole niin suurta merkitystä, että se riittäisi myymisen perusteeksi. Vakaasti uskon, että ainakin joissakin tapauksissa pelkillä vuokratuloilla hankittaisiin sama summa muutamassa vuodessa. Tästä olisi seurauksena se, että koulu olisi edelleen asukkaiden käytössä ja voitaisiin tilanteen muuttuessa ottaa uudelleen koulukäyttöön.

Siitä olen yhtä mieltä kaikkien kanssa, että Kallaan ei koullua kannata rakentaa. Ehkä muuten, mutta kun koulukyydit Rautiosta olisivat niin vaikea järjestää.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Petetäänkö maahanmuuttajia?

Katselin tuossa ohjlemaa eteläpohjalaisten hankkeesta tuoda vietnamilaisia Suomeen.

No minähän en ole mikään nirppanokka, kun maahanmuuttajista puhutaan. Päinvastoin, kyllä nirppanokka on jossain ihan muualla. Kuitenkin suostun arvostelemaan tätä Kauhajoen projektia. Se ei vain tunnu kohtuulliselta, että ihmiset tuodaan kylmään pohjolaan, työllistetään vuodeksi tai pariksi ja sitten potkaistaan kortistoon.

Voihan sitä taas joku ihmetellä, miksi minä Kalajoella Kauhajoesta puhun. No oikeastaan siksi, että Kauhajoella on maahanmuuttajien kotouttamisessa tehty isoja virheitä. Nämä kaksi "maalaiskaupunkia" ovat elinkeinorakenteeltaan hyvin toistensa kaltaisia. Kyllä joo... Tietysti Kalajoen valttina on myös matkailu, mutta se pikemminkin tukee tätä maahanmuuttajien kotouttamistarvetta. Siitä minä siis puhun.

Me tarvitsemme maahanmuuttajia, jos haluamme säilyttää tuotannon tason ja korkeahkon elintasomme. Se nyt vaan on niin, että meille ei synny riittävästi lapsia, että me pystyisimme ihan omavaraisesti pitämään riittävän väestöpohjan myös tulevina vuosikymmeninä.

Kalajoen tulisi nyt aloittaa tämä kotouttaminen ihan uudelta pohjalta. Niiden parinsadan täällä jo olevan elämäntilanne ja tosiasiallinen ammattitaito tulisi mahdollisimman pian kartoittaa ja vaikkapa osittain yhteiskunnan avulla pyrkiä saamaan heidät osaamistaan vastaaviin tehtäviin.

Niin ja sitten... Jos kerran meille kelpaa heidän työpanoksensa ja heidän maksamat verot, tulisi meidän pystyä myös kohtelemaan heitä tasavertaisena suomalaisten kanssa.

Oli se Kauhajoella törkeyden huippu, kun porukkaa tuotiin Vietnamista ja sitten "laman" iskettyä potkittiin tämä tuontityövoima ensimmäiseksi ulos.

Raakaa ja vastuutonta, sanoisin!

Nyt Kauhajoella sinnittelee viisi vietnamilaisperhettä, joista ainakin kaksi karkoitushuan alaisina. Viranomaisten mielestä he eivät elä tuloillaan, jotka ovat alle € 2000/kk. Suurinpiirtein samat viranomaiset, jotka uskovat suomalaisten elävän muuutamalla satasella, ovat nyt tätä mieltä. Suomessa on viranomaisilla aina se suurempi tieto kuin asianomaisilla itsellään, olipa kyse mistä asiasta tahansa. Nämä vietnamilaiset kun rohkenivat olla sitä mieltä, että näilläkin tuloilla he hyvin pärjäävät ja elävät jopa paremmin kuin Vietnamissa.

Niin, niin... olen nyt sitten vaikka nirppanokka tai nokkanirppa, mutta vastuuta pitäisi olla ulkolaisten maahantuojilla. Jos ulkomaalaiset halutaan integroida suomalaiseen yhteiskuntaan, on heitä tuettava tuossa hankkeessa.

He eivät ole työvoimaa, jota käytetään tarvittaessa. He ovat ihmisiä. Yleensä tosi hyödyllisiä uussuomalaisia.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Työttömyys ja mistä se johtuu

Miten se niin voi olla, että tämä pieni kansa ei pysty työllistämään kaikkia työkykyisiä ja työikäisiä ihmisiä? Pankaas nyt miettien tämä.

Suomi on lähes saman kokoinen maa kuin Saksa. Uskallan väittää, että meillä on jopa suuremmat luonnonvarat kuin Saksalla, joka työllistää viisitoistakertaisesti sen määrän työntekijöitä, mitä Suomi pystyy työllistämään.

Niin, kyllä tästä voi tulla vain yhteen johtopäätökseen. Suomen päättäjät ovat päättäneet väärin. Väittävät, ettei meillä muka ole markkinoita.

Höpö höpö. Menkööt katsomaan Nuijamaalle tai Vaalimaalle ja miettikööt sitten, minne ne rekat ovat menossa. Siellä puomien takana on markkinat, jotka nielevät kaiken, mitä pystytään tuottamaan.

Se on ammattitaitokysymys.

Meidän mahdollinen työttömyys ja lama ei siis johdu siitä, että rahaa ei haluta lähettää jonnekin kriisimaihin. Mahdollinen lama aiheutuu paremminkin siitä, että tätä rahaa on holtittomasti syydetty noihin pohjattomiin kaivoihin.

Tosiasiassa laman syynä ovat taitamattomat ja ammattitaidottomat poliitikot, jotka eivät vain myönnä osaamattomuuttaan.

Jos asiat oikein hoidetaan, meillä on pikemminkin työvoimapula kuin työttömyys. Tuskinpa eläkeiän nostamista kannattaa tähän lääkkeeksi ottaa, silä onhan sekin jonkinlaista elintasoa, että loppumatkasta saa terveitä eläkepäiviä. Ei ihmisen ihan kuolemaansa asti tarvitse töitä tehdä.

Otetaanpa vielä kerran esimerkiksi se Saksa. Saksa työllistää pelkästään ulkomaalaisia enemmän kuin Suomessa on asukkaita. Tosiasiassa mekin tulemme tarvitsemaan maahanmuuttajia.

Oikeasti me tarvitsemme niitä jo nyt, mutta emme taida osata hyödyntää tätä potentiaalista työvoimareserviämme.

Ihan nyt sattumalta tiedän, että esimerkiksi täällä meidän Kalajoellamme asuu parisensataa ulkomaalaista, jotka haluavat elää ja asua täällä. Monet heistä ovat korkeasti koulutettuja, mutta tekevät ns. "hanttihommia". No, kaikki työ on arvokasta, mutta kyllä arkkitehtia tarvitaan muuhunkin kuin perunannostoon. Eikä eläinlääkärikään ihan parhaimmillaan ole puuseppänä.

No vaikea kielihän tämä suomi on ja kielen opettamiseen pitää varmaan satsata. Uskalla kuitenkin väittää, että kielen opettaminen lääkärille on aika paljon helpompaa kuin lääkärin kouluttaminen vaikkapa suutarista. Suutari pysyköön lestissään.

Ihmeellisiä ovat herrojen tiet. Onhan meidän hyvä hallituksemme tehnyt jo monesti tällaisia silmänkääntötemppuja. Vaikka niin, että armeijaa käymättömästä on tehty puolustusministeri, ajokortittomasta liikenneministeri...

perjantai 16. joulukuuta 2011

Jyrki, Jyrki... älä tyrki

"Jyrki, Jyrki... älä tyrki. Tee joskus miehen työ!"

Kun nyt muutenkin hyvin laajalti ja sekavastikin käsittelen tässä blogissani kaikkia yhteiskunnan asioita Kalajoen ulkopuolellakin, niin miksi en sitten tapaus Järvilehtoa. Toki minä uskon, että ei hän kaveriaan tahallaan tappanut... vaikka melkein. Sitä minä en usko, että sitä venettä olisi ajanut joku muu kuin Järvilehto itse. Ei sitä usko kukaan muukaan, sillä kyllä niin suureen hurjasteluun tarvitaan vähintään vahvasti kännissä oleva formulakuski. Ihan oikeasti ei kukaan ns. tavallinen ihminen olisi edes uskaltanut ajaa sellaisessa paikassa vauhtia.

Mikä se miehen työ sitten olisi, jonka Jyrki sitten voisi tehdä? No joo.. eihän sitä tapahtumaa mitenkään voi poistaa, mutta kuitenkin. Eihän se kiva ole mennä kiven sisään, mutta voisit Jyrki nyt olla iloinen, että et saanut enempää. Ainakin minun kavereista suurin osa on sitä mieltä, että liian vähällä pääsit. Ihan oikeasti ihmishenki on paljon arvokkaampi ja se pitäisi sinunkin Jyrki ymmärtää.

En minä tiedä, miten sinä menettelet, mutta jos itseni koetan sovittaa asemaasi, niin en ainakaan kehtaisi tuosta pikkutuomiosta valittaa. Tuhkassa kieriskelisin, anteeksi pyytäisin ja ainakin tuplaamaan tuomion pyytäisin. Rahallakaan ei tätä uhrin omaisille voida sovittaa, mutta miten se olis Jyrki, jos jättäisit itsellesi vain pienen leipärahan ja antaisit kaikki loput tuolle kärsivälle perheelle.

Saisithan sinä työttömyyskorvauksen se jälkeen, kun olet linnasta päässyt. Vai onko sotu-maksut jääneet maksamatta? No, kyllä työmarkkinatuen kuitenkin saat.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Ka ylen olen ymmärtämätön

Kyllä lakia soveltaa saa, muta ei rikkoa. Oikein minä melkein säikähdin ihan pikkusen, kun tämä James Bond... vai oliko se nyt Hirvisaari, tuomittiin vihapuheista tuntuviin sakkoihin. Kovasti olen minäkin ollut joskus vihainen puhuessani jossakin jostakin. Niinpä ajelin pari päivää ihan hiljaa ja puolilla valoilla pelätessäni, että nyt ne poliisit minut nappaavat.

Enhän minä onneton siinä hötäkässä edes muistanut, että eihän täällä Kalajoella poliiseja ole. Valtiohan on säästänyt sulkemalla tästä kaupungista poliitilaitoksen.

Sitä paitsi, en minä edes tiennyt, enkä tiedä vieläkään, mitä se sellainen vihapuhe on. Ehkä niiden aika taas tulee, kun tulee pikkujouluja ja niissä puhutaan suut puhtaaksi. Jos ei suu puhumalla puhdistu, otetaan vähän spiritusta avuksi, niin se kyllä desinfioi aivotkin. Sitten vaan sanoista tekoihin ja lopuksi turpaan, kun ei vihapuheet auttaneet.

Hirvisaarta en tunne, enkä hänen puheitaan ole kuullut, mutta jotenkin vaan tuntuu, että pikkuisen köyhää on, jos tuollaisiakin juttuja täytyy oikeudessa käsitellä. Luulisi oikeudella olevan muutakin tehtävää, sillä olipa mies kirjoittanut ihan mitä tahansa, niin kyse oli kuitenkin hänen omista mielipiteistään. Turha Suomen kanssaa on niin tyhmänä pitää, ettei se tätä tosiasiaa olisi tajunnut.

Minullakin on omia mielipiteitä - uskokaa tai älkää. Yksi niistä on se, että suomalaisessa politiikassa on paljon Hirvisaarta isompia rosvoja, joille pitäisi tuomioita alkaa saada. Lahjukset ja luottamusaseman väärinkäyttämiset ovat niin vahvasti "maan tapa", että ainakin tähän asti niistä on päässyt anteeksipyynnöllä.

Onko se sitten kuitenkin niin, että kun kansa huomaa, että poliitikkoja ei lainkaan tuomita, niin oikeusjärjestelmämme voi heristellä sormeaan. Soo, soo... ei noin saa sanoa, tuomittiinhan me se Hirvisaarikin. Ai mistäkö... no se kirjoitti blogiin omia mielipiteitään.

Niin totta, totta. Rumastihan se kieltämättä oli tehty, ja ymmärtämättömyyttä kuin eduskunnan varojenhoitajalta silloin 70-luvulla, kun eduskunnan komeroista löytyi miljoonia. Verot oli palkoista kyllä pidätetty, mutta kun ei oikein tiedetty, mihin ne olisi lähetetty, niin pantiin kenkälaatikkoihin ja kaappiin. Siellä ne olivat kaikkien käytössä, ja kun asia lopulta selvisi, selittivät vastuuhenkilöt vain, että ei ymmärretty.

En tosin yhtään ihmettele, jos ymmärrys meneekin valtion tolkutonta rahantuhlausta katsoessa. Ai ettäkö ei mitään tolkutonta. Ok. Kyllä minä kerron teille, kunhan nyt ensin olette noista linnan juhlista selvinneet.

maanantai 12. joulukuuta 2011

On se niin suurta.. ja kallista

No en minä siitä ala väitellä, onko suurkunta parempi kuin pienkunta. Suuruuden ihannointi on Suomessa kasvanut niin suuriin mittasuhteisiin, että häviäisin kuitenkin... itselleni. Voidaan ihan oikeasti puhua suurihannoinnista. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että kovasti ihannoidaan sitä, mikä on isoa.

No minä sitten on suurkunta? Jos nyt ihan ruuhka-Suomi jätetään määritelmäni ulkopuolelle, niin suurkunta on sellainen, jossa on mahdollisimman pitkä matka kaikkiin palveluihin. Suurkunnalle on tyypillistä myös se, että se on ehdottomasti maatalousvoittoinen ja sen kuntamuotona on kaupunki.

Tosin yksikään niistä viidestä kirkonkylästä, jotka tämän kaupungin muodostavat, ei vähäisimmässäkään määrin muistuta kaupunkia. Niin ei etenkään sen jälkeen, kun posti, poliisi, terveyskeskus, kirjasto ja kunnantalo on poistettu. Jäljelle jää vain hautausmaa ja kirkko, sekä muutama vanhusten asuttaman omakotitalo. Kylän baarikin on ajat sitten lopetettu kannattamattomana, kun nuoriso on muuttanut Helsinkiin, koska kotikylällä ei ole mitään... ei edes koulua.

No mitä hyötyä tästä suurkunnasta on? Todistettavasti ei mitään. Joidenkin poliitikkojen päässä kasvaa kuitenin monenlaisia visioita, siitäkin huolimatta, että tutkimukset tosiasiallisesti todistavat, että pienet yksilöt toimivat tehokkaammin kuin suuret. Arvasittekin varmaan! Ei tässä tehokkuudesta olekaan kysymys. Ajatelkaapa itse. Kun esim. terveyskeskukseen on matkaa vaikkapa vain 50 km, tulee nopeinkin keikka noin 100 km. Ainakin kylmällä ilmalla tämmöisellä reissulla on helppo kuluttaa kymmenen litraa bensaa, joka maksaa noin € 16 ja siitä valtiolle varotuloja € 10. No jos hyvin sattuu, näitäkin euroja pallotellaan palauttamalla summasta jotain takaisin Kelan kautta. Kuka tästä oikein hyötyy? No kun näitä matkailijoita useampia on, niin ainakin ne Kelan virkailijat, jotka muuten ehkä olisivat jääneet työttömiksi.

Totta se on, tässä tapauksessa muutoksen tarve tuntuu olevan suurempi kuin muutosvastarinta. Vanhassa kuntarakenteessa on selvästi ollut joku vika. Posti, pankki ja kyläpoliisi ovat nyt selkeästi vanhanaikaisia. Ne ovat vanhanaikaisia siksi, että ne ovat toimineet vuosikymmeniä. Toki ne toimivat tehokkaasti ja edullisesti, mutta... vanha mikä vanha.

On siinä ainakin seikkailun makua, kun Rovaniemen poliisi lähtee rauhoittamaan mellakkaa Kittilässä. Hyvällä tuurilla voidaan mellakoitsijat napata krapulaansa nukkumasta Rovaniemen asemalta.

Se on nimittäin oikeasti iso se Rovaniemen suurkaupunki ja poliisipiiri vielä suurempi.

Tärkeintä on, että säästöä syntyy.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Kallista kulttuuria

Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen kannatusyhdistys kannattaa lähinnä karjalaista ja slaavilaista kulttuuria, vaikka siinä sivussa rakennetaankin tsasounaa Kalajoelle.

No tottahan se on, että ihan alun alkaen rukoushuoneen puute potkaisi hankkeen liikkeelle, mutta melko pian meille jäsenille kävi selväksi, että talo ilman sisältöä on kuin kuollut kala. Ei liikettä, ei elämä ja lopputuloksena lahoaminen.

Niinpä se sitten alkoi yhdistyksen toiminta kulttuuritapahtumilla. Valehtisinhan minä, jos väittäisin, ettei Petroskoista tulleen Karjalan kuoron (Oma Pajo) vierailusta kuviteltu saatavan hieman tuloja myös tsasounan rakentamiseen, mutta toisin kävi. Turpaan tuli että kolisi, ja takaajien maksettavaksi jäi melkoinen tappio. No, kyllä esitykset sitä tasoa olivat, että pari tonnia niistä maksoi... jos nyt ei ihan mielellään, niin joten kuten hyväksyen. Oppirahoiksi minä sitä summaa sanoin, vaikka en tainnut mitään oppia.



Karjalan kuoro oli ja meni. Miksi minä nyt sitten tämän aiheekseni tähän blogiin otin? No siksi, että kaikkiaan parin tusinan kalajokisen kulttuurin nälkää jälleen tyydytettiin kutsumalla venäläis-tanskalainen Konstantin Dalvig musisoimaan Kalajoelle. Kööpenhaminassa asuva urkuri-pianisti on esiintynyt suurissa foorumeissa ja jopa kuningatar Margaretelle, mutta kalajokisiin ei tämäkään purrut.




No tällä kertaa emme rahaa edes tavoitelleet, sillä kun konsertti pidettiin kirkossa, emme katsoneet sopivaksi periä pääsymaksua tilaisuuteen. Se oli todella kulttuuria kulttuurin vuoksi ja joululahja muutamalle kalajokiselle kulttuurin ystävälle.

Osoittihan tämä tapaus meille, että töitä on kulttuurin saralla tehtävä. No oikein mukava musiikkihetki vietettiin Kalajoen kauniissa kirkossa 10.12. Kiitoksia vain Kalajoen luterilaiselle seurakunnalle, kuvataitelija Oma Orellille sekä kanttori Veli Ainalille, jotka avustivat käytännön toteutuksessa. Ennen kaikkea tietenkin maestrolle itselleen, joka ei esiintymispalkkiota huolinut.

Ja kerran vielä selkosuomella. Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen kannatusyhdistys ei ole uskonnollinen järjestö, se ei ole myöskään poliittinen tai mihinkään muuhunkaan aatteeseen situotunut yhdistys.

Päätehtäväksemme olemme ottaneet karjalaisen ja slaavilaisen kulttuurin vaallmisen, olkoonpa paikalliset avustuksista päättävät ihmiset mitä mieltä tahansa. Tsasounan rakentaminen on osa tätä työtä. Jos tässä ohessa onnistumme kotiuttamaan muutamia ortodoksista maista tulleita maahanmuuttajia, niin ainakin puolityytyväisiä voimme olla.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Oppia ikä kaikki

Kaikki aiheet eivät kiinnosta kaikkia, mutta onhan blogin tarkoitus myös kirjoittaa bloginpitäjälle itselleen. Joskus jopa muistella.

En nyt ihan huomenna aio kuolla, vaikka mistäpä senkään voisi tietää. Kai nämä jotenkin märrätty on nämä päivämme täällä. Ei vain meille etukäteen ilmoitettu.

Monena olen siis elämässäni ollut. Opettajanakin, tosin aina vain tilapäisesti. Oikeastaan minä pidin siitä työstä, mutta kun homma oli aika kevyesti palkattua. Enkä silloin vielä tiennyt, mikä arvo todellakin sillä pitämisellä on, niin en koskaan ajatellut sitä muuna kuin tilapäisenä hommana. Jos olisin tiennyt, että sitä tilapäisyyttä kertyy toistakymmentä vuotta lähes kaikentasoisissa oppilaitoksissa, niin olisin ehkä ajatellut monia asioita eri tavalla.

Monia asioita ihmettelin silloinkin, ja samoja asioita mietin vieläkin. Eräs suurimmista ihmettelyn aiheistani on ollut tuo suomalaisten menestys noissa Pisa-tutkimuksissa. Minä kun en ole ollenkaan samaa mieltä tästä suomalaisen koulujärjestelmän erinomaisuudesta. Voi se kuitenkin olla kohtalaisen hyvä, tai sitten... ehkä nämä mittaukset ovat samaa tasoa kuin suomalaissa oppilaitoksissa oppimistulosten mittaus.

Pääsääntöhän on, että hyviä arvosanoja annetaan niille oppilaille, jotka ovat ahkeria, opettelevat pitkiä lauseita kirjoista ja kopioivat niitä sitten koepaperiin. Kokeen jälkeen se voidaan sitten onnellisesti unohtaa, sillä sehän ei koskaan ole mennyt ymmärryksen tasolle, eikä näin ollen voi myöskään häiritä tulevia yöunia.

Kun kokeista ilmoitetaan hyvissä ajoin etukäteen, tämä järjestelmä tehdään mahdolliseksi. Pitäisiköhän oikeasti ruveta mittaamaan oppimista ja ymmärrystä. Tässä järjestelmässä ei koskaan ilmoiteta kokeista etukäteen. Kokeet vain pidetään ilman minkäänlaista ennalta määrättyä aikaa tai säännöliistä sykliä. Se mittaisi oikeasti oppimista, mutta myös opetuksen tasoa.

No mitä tästä seuraisi? Ainakin se, että opppilaiden pitäisi seurata todella opetusta, sillä laiminlyöntejä ei voisi enää korjata asioiden nopealla ulkoa opettelulla.

Monet ovat ihmetelleet, mistä johtuu, että hyvä koulumenestys ei läheskään aina korreloi hyvin myöhemmän menestyksen kanssa. Hyvästä Pisa-menestyksestään huolimatta eivät suomalaiset myöskään kansainvälisesti loista.

Mahtaisikohan juuri tässä olla selitys?

Ja sitten lopuksi tunnustus. Minusta tuli DI vain siksi, että pääni oli tosi hyvässä kunnossa. Tarkoitan alapäätä. Kun kesken jääneen keskikoulun jälkeen jaksoin istua kolme vuotta ammattikoulussa, kolme vuotta teknillisessä koulussa, pari vuotta teknillisessä opistossa ja vielä muutaman vuoden teknillisessä korkeakoulussa, niin hups... niin vaan olin valmis DI.

Kiitos vahvan takapuolen. Se kesti kaiken tuon istumisen. Yläpää ei olisi kestänyt asioiden ulkoa opettelua, siksi minusta ei pappia tullut.

torstai 8. joulukuuta 2011

Kuka linnan juhliin?

Ei se väärin ole, että tasavaltamme presidentti järjestää itsenäisyyspäivän juhlat. Oikein pahasti väärin on kuitenkin se, että vuodesta toiseen juhliin kutsutaan jokseenkin samat julkkikset. Julkkiksilla tarkoitan henkilöitä, joilla ei oikeasti ole mitään erityistä ansiota, ovatpahan vain olemassa. Tarkoitan esimerkiksi laulaja, soittajia, näyttelijöitä tai muita muuten vain näkyvissä olevia tarpeettomia ammatinharjoittajia. Juu juu... toki he ammattiaan saavat harjoittaa, enkä nyt hirveästi närkästyisi, vaikka kerran kutsuttaisiinkin... mutta jatkuvasti?

Ei kai se Kallan kuvernöörin asia ole arvioida, ketä linnassa on, mutta onhan se niin mukavaa.

Keitä siellä sitten pitäisi olla?

No pääsääntö olisi, että henkilöitä, jotka kuluneen vuoden aikana ovat jotenkin merkittävästi tuoneet kunniaa ja mainetta tälle maalle. Unohtamatta tietenkään sitä ryhmää, joka olennaisesti on vaikuttanut itsenäisyyteemme ja sen säilymiseen. Alkavat vain pian loppumaan..

Lisäksi eduskunta ja hallitus, sekä ulkovaltojen edustajat.

Siinähän sitä porukkaa jo olisikin. Kun nyt niistä ammatinharjoittajista ja ammattilaisista puhuin, niin kai sinne voisi mahtua muutama muurari, sorvari, kirvesmies jne. Miksi ei aivan yhtä hyvin kuin joku laulajakin. Mutta... kuten sanoin: vain kerran samat.

Kiistatta jääkiekkomaajoukkueelle taas tänä vuonna paikka kuului, ehkä salibändyn pelaajillekin. Sorry vaan Tarja... pahasti eksyksissä olet, jos edes hetken olet kuvitellut, että joku keskinkertainen laulaja tai soittaja olisi maallemme parempi pr-henkilö kuin vaikkapa tennistähti Jarkko Nieminen, puhumattakaan ammattinyrkkeilijä Robert Heleniuksesta. Nämä herrat tunnetaan maailmalla, mutta jotain raumalaista tauluntekijää tuskin.

Kun selostusta kuuntelin, niin se vilisi sanoja "entinen" ja taas "entinen".

No kyllähän entiset presidentit sinne kuuluivat. Ehkä entiset pääministeritkin, mutta... Mitä helkkaria siellä teki joku entinen jonkun lehden päätoimittaja tai toimittaja! Entinen mikä entinen.

Varmasti hyviä ihmisiä nämä entiset, mutta kun uusia ja paremmin ansioituneita on vaikka kuusille linnan juhlille, niin pitäisi entisten antaa olla jo rauhassa.

Voihan se tietysti olla niinkin, että Suomikin on entinen itsenäinen tasavalta, jos ei ajoissa hypätä veneestä pois.

On se hyvä, ettei Mannerheim-ristin ritarien enää milloinkaan tarvitse tulla tuota lystinpitoa katsomaan.

Ei tarvitse myöskään nähdä Suomen sortumista EU:n mukana. Aika tekee tehtävänsä... onneksi.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Laatupäällikkö ja toiminnanjohtaja

"Oppimiskykyä ja totuudelle avointa mieltä." Ne ovat ominaisuuksia, joita suomalaisilta organisaatioilta usein puuttuu. Yritykset ovat kyllä varsin oppivaisia silloin, kun on kyseessä joku valmistuksen kannalta oleellinen asia, mutta yliorganisointi vie pohjan kilpailukyvyltä. Suurissa julkisissa organisaatioissa ei tehokkuus ole edes tärkeä. Tittelit ja komentosuhteet ajavat kirkkaasti kaiken ohi.

Toimittuani vuosikausia laatukouluttajana tulin huomaamaan, kuinka itseriittoisen varmoja yritykset olivat omasta laatutietoisuudestaan ja ossaamisestaan. Ja melkein aina olivat pahasti värässä. Sanonta "täydellisen tietämättömyys antaa täydellisen varmuuden" piti useimpien yritysten kohdalla paikkansa.

Toki osa yrityksistä... ennestäänkin jo menestyneimmät... halusivat laatukoulutusta ja yleensä myös sertifioida oman laatujärjestelmänsä. Siinä autoin heitä mielelläni, vaikka joskus jouduinkin vääntämään kättä asioista, jotka yrityksen omasta mielestä olivat hyvin.

Laatupäällikkö oli henkilö, jonka aina olisin halunnut erottaa. Tai no joo... en oikeastaan henkilöä, vaan tittelin. Laatupäällikkö on provosoiva titteli. Tosiasiassa laadun tulee olla koko henkilöstön yhteinen asia. Kun tuollainen titteli on olemassa, sysätään asiat tittelin haltijan vastuulle, ja suurin osa laatutoiminnasta jää hoitamatta. Niin kyllä... jonkun pitää kantaa vetovastuu näistäkin asioista. Paras tapa onkin sopia hiljaisuudessa muutaman avainhenkilön kanssa näistä asioista.

Toinen murheenkryyni on sitten urheiluseurat ja niiden toiminnanjohtajat. Jos yhä edelleen työskentelisin urheilun parissa, niin kuin joskus olen tehnyt, niin ehdottomasti antaisin ainakin seuroille seuraavan hyvän neuvon:
"Älkää koskaan palkatko toiminnanjohtajaa."

Paitsi että se on paikanhaltijan kannalta tosi ikävä tehtävä, kun puolet jäsenistä vastustaa ja puolet kannattaa kyseisen henkilön toimia, se on myöskin seuran talkootoimintaa tappava asia. Moni hyvä ja rakentavakin asia tapetaan luulolla "meillähän on toiminnanjohtaja... tämä on sen asia". Urheiluseuroissa pahinta on se, että suurin osa porukasta ei oikeasti edes tiedä, mikä on toiminnanjohtajan tehtävä. Aina ei toiminnanjohtaja itsekään, sillä useinhan tähän tehtävään valitaan pitäjän paras pituushyppääjä, vaikka ei olla edes varmoja hänen lukutaidostaan.

Kyllä se niin on... mitenkään henkilöihin puuttumatta, annan kaikille organisaatioille hyvän neuvon:
"Älkää koskaan valitko laatupäällikköä, ja olkaa toiminnanjohtajankin valinnassa tosi tarkkoja."

maanantai 5. joulukuuta 2011

Luonnonvarat muka loppuvat

Tässä blogissani olen käsitellyt kaikenlarvaisia asioita, kuten maailman poliittista ja taloudellista tilannetta, sekä maailman kahdeksaa ihmettä. Ehdottomasti näiden ihmeiden joukkoon on lisättävä Ilkka Kanerva, jonka poliittinen menestys vaaleista toiseen ei näytä himmenevän kaikesta töppöilystä ja tosiasiallisesta osaamattomuudesta huolimatta.

Vai pitäisikö tämä luokitella Turun taudiksi?

No, ehkäpä minun pitäisi pysytellä asioissa, jotka todella hallitsen. Kaipa minä muutakin osaan kuin vain ihmetellä, mutta kun se ihmettely on niin mukavaa.

Varmuudella voin sanoa, että kaikki ne viherpiipertäjät, jotka puhuvat luonnonvarojen loppumisesta, ovat väärässä. Jo muinaiset tiedemiehet keksivät "aineen häviämättömyyden lain". Ei koskaan, eikä kukaan ole edes yrittänyt kumota tätä lakia. Varmaan se onkin yhtä vaikeaa kuin maan vetovoiman poistaminen.

Maailman luonnonvarat eivät siis lopu, mutta ne muuttavat muotoaan. Tähän muutokseen ihmiskunnan täytyy vain sopeutua. No, onhan vuosituhansien kuluessa jo opittu se, että sopeutuu ihmiskunta siihen.

Miksi minä nyt sitten tällaista kirjoittelen. No alkaa pelottaa, kun aina vaan pelotellaan. Ilmaston lämpenemisellä pelotellaan, vaikka yhä vielä vaan palelee. Luonnonvarojen loppumisella pelotellaan, vaikka kaiken maailman roinaan hukutaan, eikä esimerkiksi kierrätys kiinosta kuin muutamia ihmisiä. Kaikki toivovat muutosta politiikkaan, mutta äänestävät niitä puolueita ja ihmisiä, joita jo isät ja isän isätkin ovat äänestäneet.

Niin, niin.

Tehkää tekin jotain. En minä voi yksin kaikkea hoitaa ;-)

Lopettakaa ainakin se tarpeeton pelottelu. Ei täällä mikään ilmasto lämpene, ja jos lämpenee, niin mitä sitten. Ei myöskään materiaalit mihinkään lopu. Ehkä pitää vain oppia käyttämään niitä eri tavalla.

Näin se vaan maailma makaa ja elämä jatkuu.

torstai 1. joulukuuta 2011

Kalajoen karjalaiset

Muutin Kalajoelle syksyllä 2009 ja rupesin kunnostamaan todella huonokuntoista ns. "Kähtävän taloa".

"Siinäkö asutte, siinä Kähtävän talossa", minulta kysyttiin usein... ja minä vastasin: "Ei, kyllä minä asun ihan omassa." Olin ostanut talon halvalla... tehnyt ns. vileenit... mutta kyllä se hintoihin tuli ennen lopullista valmistumista. Melkein sillä rahalla uuden olisi saanut, mutta ei olisi saanut samanlaista. Kyllä täytyy sanoa, että vanhoissa taloissa todella on ihan oma henkensä, mitä ei rahalla voi ostaa. Näin se on, tulkaa vaikka katsomaan, sitten kun se ihan kokonaan on valmis. Ehkä ei koskaan täysin valmistukaan.

Kalajoelle muuttoa en koskaan ole katunut. Toivottavasti Kalajoen muutkin vanhat talot saadaan entisöityä. Kyllä ne sen ansaitsevat.

Jos kyseltiin asumisistani minulta, niin kovasti kysyttiin myös sopeutumisestani. Mitenkä minä... karjalaispoika... olen tänne Pohjanmaalle asettunut.

No mikäs siinä... ihan samalla tavoin kuin muutkin Kalajoen karjalaiset. Ensin luulin, että olen ainoa täällä - ja ainoa ehkä olenkin valloitetusta Karjalasta muuttanut, mutta en ainoa karjalainen. Kun sattuman oikusta olivat ensimmäiset ihmiset, joihin tutustin, lähtöisin Karjalasta. Kuulin, että täällä on satoja karjalaisia. Ei se ihan siltä vaikuttanut, kun ortodoksisen rukoushuoneen kannatusyhdistys toi tänne Karjalan kuoron konsertoimaan. Vain kourallinen yleisöä koki tämän kulttuurielämyksen.

Kun sitten hirsiä tsasounalle kerättiin, paljastui kuitenkin asia kaikessa kauneudessaan. Ehkä kaikki lahjoittajat eivät olleet karjalaisia, mutta kaikilla oli, tai oli ollut, karjalaisia ystäviä. Kiva, että karjalaiset ovat antaneet itsestään positiivisen kuvan... siis totuudenmukaisen.

Jaa, että miksikö sitten tällaisen blogin kirjoitin tänään? No ajattelin, että saisimmekohan me karjalaiset oman yhdistyksen tännekin. Virallisesti tai epävirallisesti.

Soitelkaa tai laulelkaa, puh. 044-5152601 tai sitten sähköpostiin: tiedonjyva@hotmail.com. Karjalaisia toki ovat nekin, joiden yhteys Karjalaan on vain jommankumman vanhemman varassa.