maanantai 26. syyskuuta 2011

Kansainvälinen Kalajoki

Kalajoki on kansainvälinen kaupunki. Enemmän kansainvälinen kuin kaupunki. Täällä asuu väkilukuun suhteututtana melkoinen joukko maahanmuuttajia. Tähän joukkoon lukeutuu myös syntyperäisiä suomalaisia, mm. yli 30 vuotta Saksassa asunut vaimoni Pirjo. Kesäisin täällä vierailee myös tuhansia ulkolaisia turisteja.

Matkailijoiden ja suomalaisten suhteen tuskin on ongelmia, mutta ulkomaalaisten integroiminen kantaväestöön ei ehkä ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Pirjo opettaa maahanmuuttajia nyt Haapavedellä ja pitää työstään. Pitää työstään siksi, että on itse ollut maahanmuuttajana Saksaan ja tuntee nuo integroitumisen vaieudet. Sitä ei voi koulussa oppia, se täytyy itse kokea.

Niin... olenhan minäkin sen nuoruudessani kokenut. Asuin hetken Oskarshamnissa Ruotsissa, mutta ei minusta ruotsalaista tullut. Ei tullut, koska en tuntenut kuuluvani joukkoon ja niin palasin Suomeen jatkamaan opintojani. Ehkäpä minä ja vaimoni olemme nyt tällaisia sekasuomalaisia ja syntyperäisiä karjalaisia, josta ainakin minä olen ylpeä.

No miksi minä nyt rupesin tätä blogia tällaisesta aiheesta kirjoittamaan? No kahdestakin syystä. Ensinnäkin näistä asioista paljon kotona puhutaan. Ja toiseksi tsasounan rakennushankkeen aikana olen tutustunut moniin maahamuuttajiin. Yhteenvetona tästä kaikesta on ollut se, että me emme ole tehneet tarpeeksi maahanmuuttajien kotouttamiseksi.
Kyse ei ole siitä, että maahanmuuttajat eivät haluaisi omaksua suomalaista kulttuuria. Kyse on siitä, että he eivät tunne sitä tarpeeksi. Kielen oppiminen kyllä auttaa, mutta se on vain osa sitä prosessia, mitä vieraaseen kulttuuriin sopeutuminen vaatii.
Kieli, kulttuuri, työelämän vaatimukset, vapaa-aika, uskonto... kaikki tämä ja paljon muuta on osa tätä prosessia.

Maahanmuuttajia tulee ja valitettavasti myös menee jatkuvasti. He tarvitsevat aina kotoutumista ja tukea siihen. Kalajoen kaupungilla on hyvin toimiva kansalaisopisto. Miksikäs ei se voisi ottaa sisäänsä myös mamu-koulutusta niille maahanmuuttajille, jotka eivät syystä tai toisesta voi osallista täysipäiviisiin koulutuksiin.

Niin, ja lopuksi. Kalajoki ei tässä suhteessa lainkaan ole huonoimmasta päästä Suomessa, mutta Kalajoki voisi olla paras.

Maahanmuuttaja on voimavara paikkakunalle, jos tätä voimavaraa osataan hyödyntää. Jo se, että ihminen uskaltaa lähteä kotimaastaan kohden tuntematonta, kertoo uskomattomasta rohkeudesta ja aloitekyvystä.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Suuruuden ihannointi

Kompromissi ei koskaan ole paras mahdollinen ratkaisu. Se on aina hyvän ja huonon ratkaisun välimuoto. Siis melko huono ratkaisu. Tähän tosiasiaan perustuu myös sanonta "mitä useampi kokki, sen huonompi soppa". Meidän poliittisessa järjestelmässämme on näitä sopankeittäjiä melko paljon, ja poliittiset ratkaisut sen mukaisia. Sateenkaarihallituksemmekaan ei ole saanut aikaan yhtään hyvää päätöstä.

Mahdotontahan se olisikin tuolla porukalla. Onni tosin on, että siellä istuu muutama ministeri, joille kelpaa mikä päätös tahansa, kunhan he saavat istua hallituksessa. Se hieman vähentää päätöksentekijöiden joukkoa ja saa aikaan sen, että "sikahuonojen" päätösten sijaan tehdäänkin vain tavallisen huonoja päätöksiä, joita erilaisilla paskapuheilla on mahdollista jopa puolustella.

Vaikea tosin on puolustella päätöksiä, joilla pakotetaan jokainen suomalainen lahjoittamaan holtittomille kreikkalaisille € 3.000 henkeä kohden. tai älkää, niin tällä rahalla olisi käyttöä kotimassakin. Jotkut "piruparat" tarvitsisivat sen ihan syömiseenkin. No, täytyy myöntää, että tämän päätöksen takana ei ehkä ollutkaan kovin suuri joukko. Ehkä vain pari taitavaa manipuloijaa ja pelottelijaa sekä porukka joo-joo-ihmisiä.

Tästä asiasta on jo niin paljon puhuttu, että alkaa väsyttää. Toivoisin minä, että tämä olisi viimeinen kerta, kun siihen kajoan. Taitaa vaan olla niin, että kun Kreikka romahtaa, en malta olla mainitsematta asiasta. Se siis romahtaa täysin meidän päätöksistä riippumatta, onpahan vaan tullut heitetyksi rahaa harakoille.

Totta siis on, että mitä suurempi joukko päätöksentekijöitä on, sitä huonompia päätöksiä syntyy. Tämä lähes tieteellisesti varmennettu totuus pätee kaikissa inhimmillissä toiminnoissa. Suuret ryhmät tekevät huonompia päätöksiä kuin pienet.

Kun toimin vuosikausia laatukouluttajana, jouduin toteamaan, että pääsääntöisesti tämä pätee myös yrityksiin. Perheyritykset, joissa päätöksentekoon osallistui vain muutama henkilö, olivat monta kertaa tehokkaampia kuin yritykset, joilla on monta johtajaa ja hallintoneuvosto.

Näin se vaan, on, vaikka "Eskon puumerin" minäkin haluaisian soppakattilaan kirjoittaa. Siis niinhän se on, että demokratiassa täytyy huonoihin päätöksin tyytyä. Kuinka huonoihin, se riippuu meidän päättäjien tasosta ja tahdosta.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Kalajoen kaunis keskusta?

Meillä kävi vieraita. Katselivat Kalajokea ja kehuivat särkkien luontoa. Keskustaa sen sijaan kauhistelivat. Voi hyvät hyssykät, sanoin siihen minä. Te löysitte heti keskustan, jota minä olen etsinyt jo kolme vuotta, enkä vieläkään löytänyt. Se on kyllä totta, että kovasti paljon rumia taloja on tuossa Kalajoentiellä kaupungintalolta itäänpäin. Rumia ne ovat siksi, että ne eivät sovi ollenkaan yhteen. Kauniitakin taloja löytyisi, mutta niiden on annettu rapistua rumiksi. Tuskinpa niiden kunnostaminen niin kallista olisi… vielä… ettei niihin jostain rahoitusta saisi, jos tahtoa löytyy.

Puistomainen alue kauniine vanhoine rakennuksineen. Silloin meillä olisi keskusta… ja kaunis.

Jos en olisi jo eläkeikäinen, jos en olisi muuten vain pikkuisen vaivainen ja ennen kaikkea, jos minulla ei olisi niin paljon muuta tekemistä, sanoisin, että antakaa ne talot minulle, minä laitan en kuntoon.

No en sano, enkä laita niitä kuntoon. Luultavaa on, että ei niitä laita kukaan muukaan, vaan aika ja tupajumit tekevät tehtävänsä. Hieman tulta perään ja vaiva säästyy taas museovirastotakin.

Ai ai, olisipa se somaa näyttää miljoonalle matkailijalle Kalajoen kaunis keskusta. Kiinnostaakohan se meistä ketään? Minua kiinnostaisi, mutta ei ole valtaa, rahaa eikä aikaa.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Arhinmäki sekoilee

Tasa-arvo on sitä, että kaikki ihmiset ovat kaikissa asioissa lähtökohdiltaan samassa asemassa. Jos näin ei olisi, oltaisiin tavalla tai toisella epäarvoisia. Nyt tämä herra ministeri on taas nostanut esille tämän kaikien aikojen suurimman typeryyden - sukupuolikiintiöt.

Tasa-arvoa minä kannatan, jopa vaadin sitä, jos nyt Kallan kuvernööri saa Suomen kansalta mitään vaatia. Yleensä nämä virat, toimet tai tehtävät, joissa tasa-arvokysymyksiä yleensä pohditaan, ovat sellaisia, josssa vaaditaan myös jonkinlaista osaamista.

Panepa nyt Arhinmäki sinäkin miettien, miten ,jos johonin tehtävään tarvittaisiin vaikkapa viisi pätevää henkilöä, ja hakemassa olis vaikkapa neljä pätevää naista ja kolme tolleroa miestä. Sukupuolikiintiöt sitten toteutettaisiin, ja kaksi pätevää naista valittaisiin ja kaksi tolleroa miestä. Lisäsi tarvittaisiin yksi sukupuolineutraali.

Voitaisiinkohan siinä puhua, että tasa-arvo toteutui, kun pelkän sukupuolen perusteella tollerot ohittivat pätevät.

Ei, ei toteudu tasa-arvo sukupuolikiintiöillä. Sukupuolten välinen tasa-arvo teteutuu vain silloin, kun sukupuolella ei ole mitään roolia tehtäviä täytettäessä. Sukupuolikiintiöt ovat hyväksyttäviä vain avioliitossa, joissa kussakin on yksi mies ja yksi nainen.

torstai 22. syyskuuta 2011

Itella vai Itelle


Sainpa taas käsiini kaksi suhteellisen tuoretta tutkimusta ja samanaikaisesti lehtijuttuja, jotka kertovat täydellisestä ristiriidasta suomalaisessa päätöksenteossa.

Sama ”ristiriita” on tietysti vain kohteliaisuutta. Oikeasti minä tarkoitan typeryyttä, mutta en tietenkään sano niin, koska olen olevinani herrasmies. No se ei tietenkään ole niin merkityksellistä, sillä ovathan monet poliitikot olevinaan kansanedustajia, mutta tosiasiassa edustavat vain itseään.

”Maallemuuttajat ovat merkittävä, mutta hyödyntämätön resurssi maaseudun kylien kehittämiseen”. Tämä on suora lainaus tuoreesta tutkimuksesta. Tosiasiassa ihmiset haluaisivat muuttaa maaseudulle ja maaseudun kyliin. Käytännössä tästä tehdään kuitenkin mahdollisimman vaikeaa, eivätkä kuntaliitokset suinkaan ole vähäinen syy tähän.

Kyläkoulut hävitetään, koska niistä muka puuttuu oppilaita. Oppilaita niistä taas puuttuu siksi, että ne hävitetään. No tietenkään kysymys ei ole pelkästään kouluista. Itellan 150 johtajaa ovat suuressa viisaudessaan päättäneet, että yli 50 asiamiespostia lakkautetaan. Näin saadaan maaseutukylien asukkaat entistäkin ahtaammalle. On todettu, että asiamiespostien lopettaminen ei tuo merkittäviä säästöjä Postille, sillä asiamiesten palkkiot ovat hyvin pienet, eivätkä välttämättä vastaa edes asiamiesten kustannuksia.

Teenkin nyt Postille selkeän ehdotuksen… käytän siis mieluummin nimeä Posti kuin Itella, koska mulla itellä on sellainen käsitys, että tämä nimi vastaa paremmin ihmisten käsitystä tuosta asiasta. Teen siis seuraavan ehdotuksen: älkää lopettako niitä viittäkymmentä asiamiespostia, vaan lopettakaa viisikymmentä johtajan virkaa. Ensinnäkin näin syntyy suurempi säästö eikä ihmisten elinehtoja huononneta.

Uskokaa vaan, että kyllä se niin on, että jos tämä meno jatkuu, niin pian ollaan tilanteessa, jossa posti kulkee yksityisten yrittäjien toimesta… jos kulkee, mutta valtion postilla on vain 150 johtajaa ja muutama postivirkailija hoitamassa pääkaupunkiseudun virkakirjeiden siirtelyä virastosta toiseen.

Tämän jälkeen johtajat voivat perustella älytöntä nimenmuutostakin kertomalla, että nimi Itella tarkoittaa sitä, että meillä itellä on hyvä olla, kun töitä ei ole, mutta veronmaksajat maksavat palkat.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Halla-aho

Voi tosikoitten tosikot. Totta kai Jussi Halla-aho saa olla asioista ihan mitä mieltä tahansa, kunhan muistaa kertoa, että tämä on hänen mielipiteensä, eikä hän ihan tosissaan ole sotilaita yllyttämässä. Halusipahan vain kertoa, että ei Kreikan kansa näytä ihan vähästä uskovan.

Jokaisen järkevän ihmisenhän tuon sanoman sisältö piti tajuta. Ainakin minä ole asiasta tarkalleen samaa mieltä, vaikka en minäkään sinne lähtisi tankeille ajelemaan. Oikeasti asia ei minulle edes kuuluisi, jos en joutuisi henkilökohtaisesti kärsimään siitä, että Katainen kumppaneineen on jo nyt pumpannut rahaa Kreikkaan. Rahaa, jolle olisi tosi paljon käyttöä myös kotimaassa.

En tiedä, kuinka moni uskoo Suomen joutuvan vaikeuksiin, jos Kreikan annetaan kaatua. Enkä jotkut johtavat europoliitikot menettävät kasvonsa ja Katainen putoaisi pääministerin pallilta, mutta siihen ne vauriot rajoittuisivat.

Turha tämän asian kanssa on kansaa pelotella. ”Kyllä kansa tietää”, sanoi aikoinaan Veikko Vennamokin.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Ylisuuri virkakoneisto

Kun Kekkonen oli kuningas ja Suomi valtakunta, saatiin jonkinlaista esimakua poliittisista virkanimityksistä. Juuri kun pääsin kehumasta Kekkosta, niin sitten heti haukun? No oikeasti en hauku, se on vain ajoituskysymys, vaikka totta kai on, että silloin tehtiin niitä paljon puhuttuja lehmänkauppoja tavallista enemmän. Silloin vaadittiin julkisten tilojen siivoojiltakin jonkun puolueen jäsenkirja.

No, se oli sitä aikaa.

Sillä ajalla on kuitenkin heijastuksensa myös nykyaikaan. Sieltä nimittäin on peräisin tämä julmettu julkisen sektorin pullistuma, joka ulottuu aivan hallinnon huipulta alhaisimpiin virkamiehiin. Siihen aikaan oli neljä suurta puoluetta: Kokoomus, Kepu, demarit ja SKDL. Suurimmissa kaupungeissa esimerkiksi kaupunginjohtajia tarvittiin yksi jokaisesta puolueesta. Joo… no suunnilleen niin se meni.

Useinkaan nämä poliittiset maailmannavat eivät olleet erityisen päteviä niihin virkoihin, joihin heitä valittiin. Tarvittiin siis ihmisiä, joita osasivat paitsi tehdä nämä työt, niin pystyivät neuvomaan esimiehiään. Tämän esikuntaportaan aika menikin sitten siihen, joten he tarvitsivat joukon apulaisia. Kerros kerrokselta organisaatiot pullistuivat ja varmasti Suomi pääsisi johonkin ennätysten kirjaan, jos tällaisia ennätyksiä jossain noteerattaisiin.

Voisin kertoa lukemattomia esimerkkejä tapauksista, joissa näin on tapahtunut.

Jokainen varmaan on joskus pysähtynyt ihmettelemään, kuinka sama ihminen voi olla niin helkkarin pätevä, että yhdessä hallituksessa hän on ympäristöministeri, toisessa puolustusministeri ja sitten vaikkapa liikenneministeri.. ja vielä ilman ajokorttia. No ei sellaista fakiiria olekaan. Tämä ei muuten mitenkään kuuluisi tähän juttuun, mutta kun se on niin peevelin hyvä esimerkki siitä, kuinka osaamattomille on pakko palkata avustajia, jotka sitten jotain osaavatkin. Meidän järjestelmässä nämä taitavat kantaa titteliä valtiosihteeri. Nämä valtiosihteeritkin ovat niin suuria herroja, että heilläkin on oltava alaisten armeija.

Kansanedustajille tarjottiin samanlaista pakettia. Avustajia, jotka tekevät sen ”likaisen työn”. Sen lisäksi ostettiin torkkupeitot, että edustaja saa rauhassa torkkua, kun avustaja tekee töitä. Kun virkakoneisto alkoi paisua niin suureksi, että ei vanhasta eduskuntatalosta enää löytynyt tuolia kaikille virkailijoille, ei edes harkittu porukan vähentämistä, vaan rakennettiin valtaisa lisärakennus, johon oli sitten helppo upottaa muutama sata miljoonaa, ja massiivinen joukko epämääräisiä avustajia ja avustajan avustajia.

Nyt vaikuttaakin siltä, että kansanedustajien ainoa työ on vastustaa tai tukea hallitusta, jonka ainoa työ on vastustaa tai tukea EU:n apupaketteja ja miettiä mistä säästetään ma mitä leikataan. Tosin hallitukselta on vielä hukassa käsitys siitä, mitä säästö oikein on.

No niin siihenhän se taas meni, hallituksen haukkumiseen. Siitä paisuneesta koneistostahan tässä piti puhua.

Löytyy sitä matalammaltakin tasolta, tätä suureksi paisunutta pullataikinaa. Ettei kukaan suuttuisi, niin en viitsi kertoa mistä, mutta mieti itse, tarvitaanko sinun työpaikallasi näitä kaikkia toimialavastaavia, laatupäällikköjä, osaston johtajia ja pullapellin kääntäjiä. Yleistä on myös, että organisaatio uudistetaan nopeammin kuin mitä entisen oppimiseen menee aikaa.

Niin… tästä syystä minä siis vastustan ylisuurta julkisen sektorin virkakoneistoa. Siis ihan vaan siksi, että se on ylisuuri. Eniten ylisuuri se on sieltä yläpäästä. Siis päästä, jota mitkään leikkaukset eivät koske.

.........

P.S. Tulkaa joskus keskustelemaan asiosita. Kyllä minä kahvit tarjoan ja selkosuomella kerron, mistä on kysymys.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Kansainvälistä oikeuttako

Ei minun tarkoitus ollut tässä kirjoituksessa enää puuttua Kreikan kysymykseen. Nyt viimeistään pitäisi kaikille olla selvää, että Kreikka ei selviä veloistaan ja että kaikki sinne työnnetty raha on menetetty… siis lopullisesti menetetty.

Ilmoitin vastustavani vieraan valtion asioihin puuttumista. No tavallaan tämä Kreikan kysymyskin kuuluu tähän sarjaan, mutta ei ihan ole tarkoittamani asia.

Hyvä esimerkki sen sijaan on tämä oikeudenkäynti, joka käytiin jonkun afrikkalaisen Afrikassa tekemiksi väitetyistä rikoksista. Totta kai siihen kantaa voidaan ottaa ja asiasta voidaan keskustella, mutta sangen typerää ja kallista on ruveta järjestämään tutkimuksia ja oikeudenkäyntejä asiassa, joka ei mitenkään meille kuulu.

Ei muuta kuin äijä lentokoneeseen ja sinne maahan, jota rikokset koskevat. Lasku perään lentomatkasta ja viranomaistoimista. Se olisi ollut jämäkkää ja oikeudenmukaista toimintaa. Totta kai siinä oli olemassa vaara, että kotimaassaan mies olisi tuomittu kuolemaan. Jaa… jos se on maan tapa, niin ei sille sitten mitään voi. Tällainen tapa on monessa itseään sivistysvaltiona pitävässä maassa. Tosiasiassa se tuskin on tuomioista pahin, jos sitä tarkastelee tuomitun kannalta. Sehän sen heikkous tietysti on, että mahdollisesti tehtyä väärää tuomiota ei voi enää korjata.

Silti ei ole Suomen asia puuttua vieraan valtion lainsäädäntöön eikä estää lain täytäntöönpanoa.

Lievemmästä päästä asioihin puuttumista on tietysti tämä ulkomaalaisten laivojen kohtelu milloin missäkin Suomen satamassa. Jos Ambomaalla rekisteröity laiva purjehtii ambomaalaisella miehistöllä vaikkapa Kokkolaan, ei Suomen merimiesunionilla pitäisi olla nokan koputtamista asiassa. Näin siitäkin huolimatta, että miehistö ei saa pakkasrahaa Suomesta, ja keittokin on kylmää. Sen pitäisi olla kokonaan ambomaalaisten asia.

Suomalaisten asia on noudattaa Suomen lakia ja sitä voidaan vaatia myös Suomessa asuvilta ulkomaalaisilta.

Miksikään maailman poliisiksi tai maailman pelastajiksi meidän ei kannata ryhtyä. Totuus lienee kuitenkin se, että meiltä puuttuu siihen kyvyt, oikeutus ja rahat.

Siksi minä vastustan vieraan valtion asioihin puuttumista.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Puoluekuri

On se ihan syvältä, tämä puoluekuri. Se on kansanvallan halveksumista, koska sen avulla siirrytään joustavasti puoluevaltaan. Lain mukaan valta kuuluu kansalle ja sitä käyttää kansan valitsema eduskunta.

Jos kansa on valinnut edustajansa valtiopäiville, on näillä oikeus.. jopa velvollisuuskin… toimia niiden lupausten mukaisesti, joita he ovat valitsijoilleen antaneet.

Asioita tulee ja asioita menee. Aina ei edustaja tietenkään voi tietää, mitä mieltä hänen valitsijansa asioista ovat. Silloin hänen on toimittava parhaan ymmärryksensä mukaan, ja jos mahdollista, pyrittävä ottamaan selville kansan tunnot ja mielipiteet. Sitä tosin sanotaan populismiksi ja yritetään kovasti mollata niitä ihmisiä, jotka näin tekevät.

Oikeasti populismi on kuitenkin koko demokratian perusta. Kaikki puolueet ovatkin yleensä ennen vaaleja kovasti populistisia, mutta vaalien jälkeen siirtyvät taas kansanvallasta puoluevaltaan. Puolue, joka yhä edelleen uskaltaa edustaa valitsijoitaan, saakin nyt populistisen leiman ja koko sanaa yritetään tehdä kirosanaksi. Jos yksittäinen kansanedustaja uskaltaa pitää kiinni kansalaisille antamastaan lupauksesta, voidaan hänet pahimmassa tapauksessa erottaa jopa puolueen eduskuntaryhmästä. Tällaista siviilirohkeutta osoittavat ihmiset ansaitsevat kunnioitukseni silloinkin, kun olen poliittisesti eri mieltä heidän kanssaan.

Niin, siis tästä syystä minä vastustan puoluekuria. Oikeasti se on myös perustuslain vastainen. Kansanedustajan tulee toimia oman ymmärryksensä mukaan… ei siis puoluejohdon ymmärryksen mukaan.