torstai 30. huhtikuuta 2015

Tulos tai ulos


Populismi on ollut viime vaalien tunnusomainen sanonta, ja se on liitetty jo muihinkin puolueisiin kuin vain perussuomalaisiin. Tosiasiassahan se näin onkin, sillä kautta aikojen populismia on käytetty poliittisena taistelukeinona eikä se koskaan ole ollut yhden puolueen yksinoikeus.

 
Pahinta populismia onkin aina ollut se, että sanaa on käytetty lyömäaseena yhtä puoluetta kohti. Populismi sinänsä ei ole mikään paha asia, mutta kun on olemassa hyvin suuri osa kansasta, joka ei oikein sanan merkitystä tajua, niin sitä on helppo käyttää melkein kuin kirosanaa. Populismin alkuperäinen merkityshän on kansan tahdon kuuntelu ja siihen mukautuminen. Ihan aina ei populismikaan tätä maata auta, sillä totta totisesti tämä kansa asettaa hiihtäjät taloustieteilijöiden edelle, jossa kyllä piilee tietty vaara. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö heilläkin olisi ihan hyviä mielipiteitä, mutta ei lähtökohtaisesti kovinkaan hyvää asiantuntemusta esimerkiksi talouspolitiikassa. Ei siis lähtökohtaisesti, vaikka se ei toki kulu hiihtäessäkään, jos se jossakin on tullut hankittua. Pelkään vaan, että tämä tietämys vain harvoin on valinnan perusteena. Valinnan perusteena on esimerkiksi joku kultamitali. Se on tietysti näkyvä saavutus tämän kansan brändin eteen, mutta sillä ei pitäisi olla mitään tekemistä eduskunnan kanssa. Kunnia siis urheilijoille, mutta ei eduskunta saa olla mikään ”kehäraakkien” suojatyöpaikka. Ihan sama pätee laulajiin ja muihin ”komeljenttareihin” - kannustetaan ja suositaan heitä siellä, missä ovat suosionsa ansainneet.

Ehdottomasti pidän Juha Sipilää parhaana ehdokkaana pääministeriksi, jos todellakin on niin, että virka kuuluu jonkun puolueen puheenjohtajalle. Tätä järjestelmää en nyt ala kritisoida, vaikka sen ylivoimaisuudesta en ole yhtä vakuuttunut kun monet poliitikot.

Ollaan nyt ainakin jonkun tahon kanssa yhtä mieltä siitä, että Sipilä on mies paikallaan. YLE uutisoi melko näyttävästi, kuinka hän hehkutti uutta poliittista kulttuuria muun muassa tuolla otsikon lauseella ”Tulos tai ulos”. Jos tuo uusi kulttuuri todella lepäsi tuossa lauseessa, törmätään taas sanaan populismi. Populismia pahimmillaan on toisten toiminnan ”varastaminen” ja sen lanseeraaminen omana uutena ideanaan. Juuri näinhän menetteli mm. Jyrki Katainen. Kun tulosta ei syntynyt, tämä ”vastuunkantaja” luikki pakosalle.

Minuun kun ei oikein pure nuo nokkelat sutkautukset, olen hieman varovainen asettamaan Timo Soiniakaan hallitukseen. Varmasti miehellä on tosi hyviä ajatuksia, mutta suu ja järki eivät aina ole synkroonissa keskenään, ja se vie hieman uskottavuutta. Oppositiossa tällainen englantilaistyylinen politiikka olisi paikallaan, mutta en silti haluaisi perussuomalaisten jäävän oppositioonkaan.

”Kepulla” on paljon hyvää ministeriainesta, mutta niin on ”demareilla” ja ”persuillakin”, joiden ministerikykyjä halutaan usein mollata. Kyllä kuitenkin Jussi Niinistö, Sampo Terho ja Pirkko Mattila päihittävät mennen tullen nuo Kokoomuksen ”pikkutytöt”, joiden aikaansaannoksia ei kovasti päästä kehumaan. Kokoomus on muutenkin kykynsä näyttänyt, joten ei missään tapauksessa hallitukseen.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Kansanedustaja Hakkarainen


Sehän se juuri pahinta on, että Hakkarainen edustaa Suomen kansaa ihan puhtaimmillaan. Harvinaisen suuri joukkohan meissä on juoppoja ja rasisteja. Toki tiedän, että Hakkarainen on hyvin menestynyt sahuri, mutta samalla hän kuitenkin on jatkuvasti muniva suhari. Minun tehtäväni ei ole antaa kenestäkään diagnoosia, kun en lääkäri ole, mutta näin maallikon silmin katseltuna vaikuttaisi, että kyseessä on alkoholismi, johon ei oikein parannuskeinoa tunneta. 
 

Tuskin se ”persujen” rasistiselle siivelle kovin suuri mainos on, että mies kännipäissään örveltää olevansa mies ja lausuu muutamia hyvin alatyylisiä ilmauksia maahanmuuttajista. Se ei yksinkertaisesti ole sopivaa, ja sen sijaan, että Timo Soini alkoi selittää Hakkaraisen ansioita kauppiaana, hän olisi tehnyt paljon fiksumman vaikutuksen kertomalla, että kyseessä oli pahimman luokan munaus ja että hän toivoo, ettei tuollaisia känniläisten houreita enää tulisi esiin. Varmasti me kaikki tiedämme, ettei Hakkaraisen esiintyminen mikään plussa ole perussuomalaisille, mutta ei myöskään kuvannut puolueen ohjelmaa. Senhän Soini toki olisi voinut sanoa, sen sijaan että rupesi mollaamaan kanssaihmisten punaviinin juontia.

Kuten sanottu, kyse on suomalaisesta kansanedustuslaitoksesta, johon valitaan pääasiallisesti ihan fiksuja ihmisiä ja näitä mätäpaiseita sattuu silloin tällöin yli puoluerajojen. Vasta lakkasin tuntemasta myötähäpeää Arhinmäen töppöilyistä, niin eikös vaan löytynyt joku Hakkarainen, joka taas kuohuttaa mieliä hetken aikaa. Mitään uusia ilmiöitähän nämä eivät suomalaisessa politiikassa ole, mutta ei se nyt mikään ansiokaan ole, jos ministeri sammuu hissiin ja lähettiläs virtsaa vaatenaulakkoon, kun ei oikein tiedä missä mennään. Rattijuoppoudesta kärähtäminen on jo niin yleinen ilmiö, että se ei vähäkään vaikuta edustajan äänimäärään seuraavissa vaaleissa.

Kun yksityinen vedonlyönti on Suomessa kielletty, niin en vetoa lyö, mutta hattuni voin syödä, jos tuo Hakkaraisen raittiuslupaus kestää syksyyn saakka. En väitä, että kyseessä olisi alkoholismi, mutta toivotaan niin. Rehellinen juoppous on sen luokan asia, että silloin on kyse jo heikosta moraalista, eikä sellaista ihmistä missään tapauksessa tulisi valita Suomen eduskuntaan. Juoppo luulee hallitsevansa alkoholin käytön, mutta ei yksinkertaisesti välitä raitistua. Alkoholisti kyllä tahtoisi raitistua, mutta kun kyse on sairaudesta, niin oma tahto ja omat voimat eivät riitä. Tämä asia lukemattomine lupauksineen varmasti tunnetaan kaikissa niissä perheissä, jotka kärsivät tästä ongelmasta. Lupaus toisensa jälkeen johtaa uuteen ryyppyputkeen.

Kyllä alkoholisti pystyy olemaan raittiina pitkiäkin aikoja, perheensä vuoksi, työpaikkansa vuoksi tai pelätessään jotakin, mutta ilman, että hän yrittää sitä itsensä vuoksi, ovat hänen raittiit päivänsä luetut. Varsin luonnollista oli, että Hakkarainenkin elämää järisyttävässä krapulassa vannoi ikuista raittiutta. Kyllä minä vilpittömästi toivon, että miehen ikuisuus olisi pitempi kuin muutaman viikon. Ei hänen juomisestaan Suomi juuri kärsisi, mutta kyllä se jonkinlaisen kuvan tästä kansasta antaisi.

Tätä Suomi-brändiä voidaan vain pahentaa puolustelemalla tekoja, joissa ei mitään puolustelemista ole. Ei se oikein hyvä selitys ole, että tämä on läpileikkaus Suomen kansasta. Juuri näin ei pitäisi olla, vaan täällä pitäisi olla se ”paras osa.” Onhan Suomi maailman väkivaltaisin maa, mutta ei se silti oikeuta puukottajia ja pahoinpitelijöitä eduskuntaan. Vaikka se antaisi kyllä hyvän läpileikkauksen.

Pidän edelleen ”persujen” ohjelmaa hyvänä siltä osin kuin se jättää ”mamut” rauhaan, mutta Hakkaraisen kaltaisia hihhuleita en kannata.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Suomen puolustus


Suomen edellinen ruotsinkelinen puolustusministeri epäili vissiin Ruotsin hyökkäävän Suomeen, kun lakkautti lähes kaikki itärajan varuskunnat, mutta jätti ruotsinkielisen varuskunnan veronmaksajien riesaksi, vaikka se ehkä on Suomen puolustuksen kannalta yksi turhimmista.

Mikään ei ole niin vaikeaa kuin ennustaminen, sanotaan. Ihan profeetta ei kuitenkaan tarvitsisi olla, jos epäilisi, että Suomea kohtaava suurin vaara on idässä, eikä ihan pahaa tekisi, jos meidän itäraja olisi turvattu hieman nykyistä paremmin. 

Maailmanpoliittinen tilanne muuttuu äkisti, eikä pitäisi olla kenellekään yllätys, että nämä muutokset tapahtuvat aika nopeasti juuri Putinin päässä. Totta varmasti on, että mahdollisen Venäjän hyökkäyksen torjumiseen eivät edes idän varuskunnat paljon auttaisi, mutta saattaisivat ne hieman hidastaa. Ehkäpä Suomi kestäisi siihen saakka, kunnes Naton joukot olisivat paikalla. Toivottavasti ei tällaista maailmansotaa koskaan enää syty. Kyllä minä uskon, että siinä Putininkin housut rypistyisivät, jos niin kävisi.


Noiden pohdintojeni kaltaiseen tulokseen on myös Ruotsi tullut, kun Gotlannin saarelle palautetaan varuskunta, jonka he sieltä poistivat vuosituhannen alussa. En minä koskaan ole oikein Ruotsin puolustuskykyä vahvana pitänyt, mutta varmaan Venäjän uhittelu on saanut heidätkin ajattelemaan, että ehkä jotain on syytä tehdä. Vallanhimo on saanut ihmiset ennemminkin tekemään ihan pähkähulluja temppuja, ja sitä herra Putinilla on huomattavasti enemmän kuin järkeä.

En todella ole niitä, jotka ehdottavat Suomen liittymistä Natoon, mutta kun nyt kuitenkin katsomme kuuluvamme samaan läntiseen blokkiin, niin tuo kumppanuussopimus antanee liene mahdollisuuden mahtavasta läntisestä liitoutumasta myös hieman hyötyä. Samalla se antaisi mahdollisuuden miljardien säästöihin, jos sitä käyttää osattaisiin oikein. Olen ennenkin tuonut esiin itäisten lentokenttiemme vuokraamisen myös Naton käyttöön. Samalla Suomi saisi mahtavan ilma-aseen ilman yhdenkään sikakalliin Hornetin ostoa.

Pitäkää minua vaikka sotahulluna, jos niin tykkäätte, minun mielestä tämä on kuitenkin hyvin rauhanomainen ehdotus. Ehkäpä tämä saisi Putinin puimaan nyrkkiä taskussaan, mutta tuskin rohkeus riittäisi sen nyrkin esiin nostoon.

190 cm ja lähes sata kiloa on antanut minullekin henkilökohtaisen rauhan monessa maaliman pahamaineisessa paikassa liikkuessani. Tuskinpa sekään olisi riittänyt ampuma-aseita vastaan, mutta näiltä tavanomaisilta aseilta kuten nyrkki se hyvinkin suojasi. Tuskinpa Hornetitkaan miltään ydinohjuksilta meitä suojaisivat, mutta kynnys niiden käyttöön lienee venäläisilläkin aika korkea.

Olemmehan me kaukana Ukrainasta, niin kuin olen monen kuullut sanovan. Me olemme kuitenkin aivan yhtä lähellä Venäjää kuin on Ukrainakin. Varmaan on totta, että kynnys Suomeen hyökkäämiseen on korkeampi kuin se oli Ukrainan suhteen, mutta varaudutaan nyt kuitenkin.
Suomi tottelee Venäjää, niin kuin koulukiusattu kiusaajiaan. Älä mitenkään valmistaudu siihen että saat kohta turpaasi, hakataan me sut kuitenkin. Ei se turpasauna jää sillä tulematta, että käännät myös toisen poskesi. Usko vaan, lyövät ne siihenkin.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Miksi en ole rasisti


Vastaus tuohon kysymykseen on varsin yksinkertainen: en voi olla ulkomaalaisvastainen, koska olen kristitty. Se on asia, jolla en milloinkaan ole pyrkinyt ratsastamaan, enkä ole tehnyt edes voimakkaasti sanansaattotyötä. Olen kokenut, että se ei ole minun tehtäväni, mutta omalla elämäntavallani voin osoittaa sen suunnan, jota pidän oikeana. Joku käyttää siitä sanontaa ”esimerkillä johtaminen”, mutta minä vierastan tuotakin ajatusta, sillä minun esimerkkini varmasti on joskus vienyt ihmisiä myös aivan toiseen suuntaan ja ehkä aikaan, jota en mieluusti muistele, vaikka tekoni tuskin koskaan ovat täyttäneet rikoksen tunnusmerkistöä. En muutenkaan koe olevani johtaja, sillä kyllä minulla yhä edelleen on tekemistä ihan itseni kanssa.

Toki minulla on myös paljon ulkomaan kokemusta ja kokemusta ulkomaalaisista, enkä siinä nyt kovin merkittävää eroa huomaa suomalaisiin nähden. Se ei kuitenkaan ole tuo syy antirasistisuuteeni, vaikka on todettu, että suurimpia rasisteja ovat juuri ne, jotka eivät koskaan ole poistuneet Suomesta.

Anteeksi vaan tuo syyttävä sävy. Ei kenenkään ole pakko matkustaa yhtään minnekään, mutta ei pitäisi myöskään puhua mistään ”mamuongelmista” maissa, jossa sitä ei ole ja joissa ehkä ette koskaan ole käyneet.

Keronpa sitten yhden kotimaassa sattuneen tositapahtuman, joka osittain aukaisi silmäni. Suomalainen ja hänen amerikkalainen ystävänsä matkustivat Helsingin keskustasta Huopalahteen. Amerikkalainen ”mamu” oli ollut parin viikon vierailulla entisessä kotikaupungissaan New Yorkissa, mutta ei oikein viihtynyt siellä, vaan totesi: ”Ihmiset kaikkialta maailmasta haluavat muuttaa sinne.” Samassa hän huomasi, miten bussiin nousi joukko somaleja. Hetken mietittyään hän totesi: ”Jospa Jumalan tarkoitus onkin sekoittaa meidät keskenämme ja tehdä meistä yksi kansa.” Varmasti tuossa on miettimistä, joskaan en usko rasistien kovin vahvasti näitä asioita edes miettivän.

 
Myös Raamatusta löytyy kohta, jossa Jeesus ilmaisee paheksuntansa rasismia kohtaan, kun hän sanoo: ”Tulee ihmisiä idästä ja lännestä, ja he istuvat isäni kanssa samalla aterialla yhdessä Abrahamin ja Iisakin kanssa. Monet niistä jotka luulevat taivaaseen pääsevänsä, joutuvat kadotukseen.” En tiedä, mitä Kristus noilla sanoilla on tarkoittanut, sillä niiden sanatarkka sisältö vaihtelee hieman Raamatun käännöksestä toiseen, mutta kyllä se ainakin rasismin vastaiseksi on tulkittava, lukipa sitä kuka tahansa.

Tuo amerikkalainen ”mamu” siis sai ainakin minut ajattelemaan, että maan päällä ei elä yhtään ihmistä, jota minun tulisi vihata, ainakaan hänen etnisen alkuperänsä takia.

On muuten tosi ikävä, että Timea muuttaa Saksaan. Sellaisia ”mamuja” me tarvitsisimme täälläkin, mutta totta tietenkin on, että Saksa on sata kertaa maahanmuuttoystävällisempi maa kuin Suomi.

Tuntuu melkein typerältä vedota siihen, että Suomessa on satoja tuhansia työttömiä. Meillä on myös tuhansia avoimia työpaikoja, joihin ei löydy ammattitaitoisia työntekijöitä ja töitä, joita ”pullalla syötetyt” suomalaiset eivät viitsi tehdä.

Puuttuukohan näiltä suomalaisilta työttömiltä ajokortti, kun esimerkiksi autonkuljettajista on puute? Voisin näitä esimerkkejä luetella satoja, mutta eiköhän se kuitenkin niin ole, että ammatit ja ammattitaito eivät kohtaa toisiaan. Räätälistä ei ainakaan heti tule hitsaria.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kristan mokaus


Kyllä minä tämän silti mokaukseksi luokittelen, vaikka saattaa hyvinkin olla totta, että kyseinen ”komeljanttari” ei perussuomalaisia tunnekaan. Olisi säilyttänyt ainakin kasvonsa, jos ei olisi tunnustanut, että hänen ystäväpiirinsä on niin suppea, että siihen ei satu ketään tuosta yli miljoonan ihmisen ryhmästä, joka on osoittautunut perussuomalaisten kannattajiksi. Jos ei kyseinen naisihminen sattunut huomaamaan, niin vaalit olivat ja menivät. Kannatusluvuista voitiin tehdä tuo arvio.

Meitä kahden puolueen kannattajiakin saattaa olla muutamia tuhansia, sillä kyllä minä edelleenkin kannatan myös ”persuja”, vaikka iloitsenkin ”kepun” hyvästä tuloksesta. Molemmissa puolueissa on jotain hyvää.

Jos nyt siis on jollekin vielä yllätys, että puolueesta eroamisesta huolimatta kannatan edelleen ”persuja”, niin yllättykää ihan vapaasti. En minä perussuomalaisista siksi eronnut, etteikö puolueen ohjelma olisi hyvä. Ehkäpä syynä oli se sama asia kun ehkä monella muullakin kalajokisella. Kuulopuhettahan nuo ovat, joten en tässä nyt asiaa enempi kommentoi. Ehkäpä tässä yhteydessä totean vain, että puolueesta eroaminen ei tarkoita sitä, myös puolueen kannatus häviää. Minulle se yksinkertaisesti tarkoitti vain sitä, että luovuin kaikista tekemisistäni puolueen hyväksi. Vaimoni toimii edelleen Kalajoen paikallisyhdistyksen sihteerinä, mutta hän on tehnyt valintansa ihan itse, enkä todellakaan ole koettanut mitenkään vaikuttaa hänen toimintaansa puolueen riveissä. Ehkä seuraavissa kunnallisvaaleissa äänestän häntä, tai sitten en. Sen näkee silloin. Ehdokkuudestaankin hän päättää ihan itse.

Mutta Krista Kososen mokauksestahan minun piti kirjoittaa. Tuskinpa tuo ”persuille” niin ominainen pelastautumiskeino ”ehän oli vitsi” nyt oikein puree. Kyllä Krista minun mielestäni osoitti selvästi typeryytensä moisella ihmisten karsimisella. Minä kun en yksinkertaisesti edes usko, että tuo oli totta.

Totta sen sijaan on se, että minun ystäväpiiriini kuuluu varmuudella vasemmistolaisia, kokoomuslaisia. keskustalaisia, kristittyjä ja jopa joku vihreäkin, puhumattakaan perussuomalaisista. Ihmeellisintä onkin, että en tiedä läheskään kaikkien ystävieni poliittisia mielipiteitä, sillä en lajittele ihmisiä sen mukaan.

Jos nyt sitten suinkin onnistun, niin vastaisuudessa jätän katsomatta kaikki nuo ohjelmat, jossa tuo aikaisemmin suosimani näyttelijä esiintyy. Muistaisin kuitenkin aina nuo ulos lausutut typeryydet. Kyllä luulen, että reaktioni olisi aivan sama, vaikka ”persujen” sijasta noissa lausunnoissa olisi vilahtanut sana ”kepu”. Se olisi helsinkiläisen suusta kuultuna tuntunut jopa uskottavammaltakin.

 
Kyllä minä onnittelen tasapuolisesti kaikkia vaalien voittajia, jollaisena pidän myös ”persuja” siitäkin huolimatta, että neljän vuoden takainen ”jytky” ei ihan uusiutunutkaan. Kaikki ennusteet olivat povanneet puolueelle tappiota, jota ei sitten tullutkaan. Edellisvaaleihin verrattuna se yksi paikka meni, mutta tosiasiassahan se meni jo silloin, kun Hirvisaari erotettiin puolueesta. Nyt Hirvisaari lähti myös eduskunnasta ja ehkä koko poliittiselta kartalta, sillä Muutos 2011 jäi nyt jo toisen kerran peräkkäin vaaleissa ilman kansanedustajan paikkaa ja poistettaneen puoluerekisteristä. Eiköhän sieltä löydy muitakin puolueiden sirpaleita, joita odottaa sama kohtalo.

Ihan oikeasti en osaa edes surra tuota kehitystä, sillä mielestäni eduskunnassa on nytkin liikaa puolueita. Yleensä puolueiden kohtuuton määrä Suomessa ei kerro niinkään niiden tarpeesta kuin suomalaisten kykenemättömyydestä hyväksyä se tosiasia, että voimme olla asioista erimieltä ihan riitelemättä.

”Vaalit on pidetty ja pulinat pois”, sanoi aikanaan Johannes Virolainen, jos vielä muistatte miehen. Saman pitäisi päteä kaikessa muussakin. Kun jokaisen erimielisyyden takia lähdetään perustamaan uutta puoluetta, niin puolueita kyllä riittää.