keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Melkein kuin uskonnot


Useimmille ns. uskovaisille on yhteisenä piirteenä se, että vaikka maailmassa tiedetään olevan satoja erilaisia uskontoja, uskoo jokainen ihminen olevansa ainut oikeassa oleva, tai että hänen edustamansa uskonto on se ainut oikea. Mahtaapa olla luterilaisille iso yllätys, kun Pietari Taivaan porilla nostaa käden eteen ja sanoo: ”Sorry, väärä lahko.”

  
Onneksi tuo on se viimeisin visio, eikä todennäköisesti totta. Varsinaisista uskonnoista en nyt aikonutkaan kirjoittaa, vaan ihmisten oikeassa olemisen tarpeesta. Uskonto on tyypillinen esimerkki asenteesta, jota mitkään faktat eivät pysty murtamaan. Uskonto ei kuitenkaan ole ainut sellainen asia. Ilman Jumala-käsitystäkin on syntynyt aatteita, joihin eivät tosiasiat pure. Politiikassakin näitä aatteita itää, mutta en nyt tarkoita näitäkään ”ismejä”, ellei poliittisena ideologiana pidetä ”tuulivoimauskontoa”.

Suoralta kädeltä tulee mieleen tuulivoimauskonnon lisäksi ainakin rasismi sekä ydinvoimavastaisuus. Kovin kaukana ei ole myöskään ”homenokkaisuus” eikä yli-ihmisyyssyndrooma. Kaikki vanhat rakennukset ovat ”hometaloja” ja Suomessa on maailman parhaat kätilöt. Kummastakaan asiasta ei vain ole mitään näyttöä.

 
Kuten aikaisemmista kirjoituksista varmaan olette jo huomanneet, en oikein antaumuksellinen tuulivoiman kannattaja ole. Johtunee siitä, että olen tutustunut eri puolella maailmaa tehtyihin tutkimuksiin, joiden tuloksiin on syytä suhtautua vakavasti. Kun kerron näistä asioista tuulivoiman kannattajille ja jopa tuulivoimayhtiöillekin, on se kuin vettä hanhen selkään heittäisi. Ei haluta edes kuunnella, koska oma ”uskonto” sanoo muuta.

Rasismi on tuulivoimauskontoakin pahempi syöpä. Kun ihminen onnistuu pakenemaan palavasta talosta, on olemassa muutama ihminen, joka olisi halukas heittämään hänet takaisin liekkeihin. Hän väittää, että on kohtuutonta, että tuo ihminen pelastuu, koska hänen talonsakin paloi, eikä hänellä ole paikkaa, missä yönsä viettäisi. Näin on varsinkin silloin, kun kyseessä on joku ulkomaalainen.

Jos kerrot rasistille, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia ja että he ovat aivan tavallisia ihmisiä, niin haaskaat todella vain aikaasi. Lyötpä eteen minkälainen rätinki tahansa siitä, että yhden maahanmuuttajan kotouttaminen maksaa vain murto-osan siitä, mitä vastasyntyneen suomalaisen kasvattaminen työikäiseksi. Et todennäköisesti saa vastausta ollenkaan, tai jos saat, niin sanotaan korkeintaan: ”..mutta se on suomalainen”. Olisihan se suomalainen jos olisi syntynyt, mutta kun Suomessa syntyvyys on vain 1,7%, ja tarvittaisiin noin prosentin verran enemmän, jotta väkimäärä pysyisi edes vakiona. 



Tämä nyt on vaan fakta, jota rasistit eivät suostu noteeraamaan. Suomen väkiluku on kyllä kasvanut, mutta se on kasvanut nimenomaan siksi, että meidän virallinen maahanmuuttopolitiikka on kuitenkin sallinut maahanmuuton ja maahanmuutto alkaa vähitellen korvaamaan maastamuuton aiheuttaman menetyksen. Aivoviennistä meidän tuskin tarvitsee olla huolissamme, sillä meillä ei oikeasti ole ”maailman paras opiskelujärjestelmä” vaan ihan keskinkertainen ja monet ”mamut” ovat paremmin koulutettuja kuin keskimääräinen suomalainen.

Kolmas uskonto on ydinvoimavastaisuus. En tiedä mihin se perustuu, mutta ei ainakaan kokemukseen, sillä faktahan on myös se, että meillä on vain myönteisiä kokemuksia tästä asiasta. Loviisa ykkönen, johon itsekin sain tutustua jo 70-luvulla, on nyt toiminut lähes viisi vuosikymmentä, eikä mitään pakon sanelemaa loppua ole näkyvissä. Pelko ydinvoimaa kohtaan perustuukin tietämättömyyteen ja ydinpommin maineeseen.

Miksihän Suomessa ei kielletä takkoja, nuotioita, puulämmitystä, rakovalkeita tai muita tulisioja? Suomessa kuolee tulipaloissa enemmän ihmisiä kuin koko maailmassa ydinvoimaonnettomuuksiin.

Näin se vaan on. Ydinvoimamyönteinen olen aina ollut, mutta tuulivoimavastainen minusta on tullut vasta tutustuttuani asioihin perusteellisemmin. Päinvastoin kuin yleisesti oletetaan, nämä kaksi asiaa eivät mitenkään liity toisiinsa. Ei ole myöskään sinun taivaspaikkasi riippuvainen siitä, mihin lahkoon kuulut, vaan siitä, miten täällä maanpäällä elät. Totta on, että ei ole toteen näytetty, että onko taivas edes olemassa! Niin kauan kuin joku esittää faktan, joka todistaa, että ei ole taivasta eikä nirvanaa, minä ajattelen että on. Uskon myös vilpittömästi siihen, että rasisteja sinne ei voida päästää, koska siellä on niin paljon ulkomaalaisia.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Mielipiteen vapaus


Blogi on kirjoitus, jonka itse kukin käsittää omalla tavallaan. Toiset kertovat päivittäisistä tapahtumista, toiset taas kirjoittavat omasta harrastuksestaan. Pääsääntöisesti kuitenkin asioista, jotka tavalla tai toisella ovat kirjoittajalle läheisiä.

Silloin, kun aloitin tämän blogini kirjoittamisen, harrastin politiikkaa. Siis nimenomaan harrastin ja halusin esittää omia mielipiteitäni asioista. Mielipiteet ovat mielipiteitä, eivätkä ne sellaisenaan ole koskaan vääriä, onhan meillä laajalti hyväksytty mielipiteen vapaus. Sitten kävi, niin kuin usein käy: facebookissa alkoi lennellä faktoina esitettyjä asioita, joita en ainakaan minä enää voinut pitää mielipiteinä, vaan ne olivat jotain aivan muuta. Tällaisia olivat muun muassa totuutena esitetyt asiat tuulivoimasta.

Kun ammattiurani olin aloittanut energia-alalla ja jossakin vaiheessa opiskelua tehnyt myös ns. ”erikoistyöni” voimalaitoksista, toin julki myös käsitykseni tuulivoimalaista, joita en silloin vielä kannattanut tai vastustanut. Toki ammattimiehenä tajusin niiden vähäisen merkityksen ja julkistin mielipiteeni tästä asiasta. Samanaikaisesti rupesin tutustumaan väitettyyn tuulivoimamyönteisyyteen muualla Euroopassa. Tästä olikin yllättäen tehty poliittinen kysymys, ja monet asioita tuntemattomat banderollien heiluttajat julistautuivat ”puhtaan voiman” puolustajiksi, jopa asiantuntijoiksikin. Toki tajusin, että nyt puhuttiin kovasti puppua, ja aloin ottaa hieman selvää siitä, mitä maailmalla todella tapahtui. Yllätys oli, kuinka suuren vastustuksen tuo omituinen energian lähde oli maailmalla kohdannut. Monet arvostetut tutkimuslaitokset olivat törmänneet jopa terveyttä vaarantaviin asioihin. Olin aina pitänyt tuulivoimaa vain kannattamattomana, en kuitenkaan vastustanut sitä. Kun tutustuin muihinkin haittoihin, tuli minusta myös tuulivoiman vastustaja. Edelleen väitän, että vain purjehduksessa on tuulesta hyötyä. 

 Ennen - jälkeen

 Näin minä siis tulin sotkeutuneeksi asiaan joka ei alun perin ollut blogini aihe. Varsinaista politiikkaa tuskin on rasisminvastaisuuskaan. Rasismi on kuitenkin saanut viime aikoina kohtuuttoman suuren jalansijan, ja ihan siksi olen vastustanut sitä. Tietysti minua suututtaa tosiasioiden peittely, kun koetetaan keksiä milloin minkinlaisia nimityksiä sanan ”rasisti” peittämiseksi. Ei esimerkiksi sana ”maahanmuuttokriittinen” tarkoita sitä asiaa, mitä minun rasisteina pitävät haluaisivat sillä ilmaista. Suurin kritiikin kohde olisi mielestäni juuri tällä hetkellä Suomen huonosti hoitama kotouttamispolitiikka. Ehkä myös se, että emme ole valmistautuneet hyödyntämään ”mamujen” ammattitaitoa. Jos maahanmuutosta halutaan poimia joitakin faktoja, niin ainakin on tutkitusti totta, että myönteisimmin maahanmuuttoon ja pakolaisiinkin suhtautuvat ne kunnat, joissa pakolaisia on jo ennestään. Toinen tilastollinen tosiasia on, että taloudellisesti maailmassa parhaiten ovat pärjänneet kaikkein monikulttuurisimmat maat. Virallisesti emme vielä voi katsoa Suomea kovin monikulttuuriseksi, vaikka jälleen törmäämme ikävään faktaan: suomalaista rotua ei ole olemassa, vaan me olemme kovasti sekarotuinen kanssa ja mikä pahinta….  kaikki maahanmuuttajia tai niiden jälkeläisiä.


Näin se siis menee. Ja lopuksi mielipiteeni.

Tuulimyllyjen puolustaminen on poliittinen asia, ja ydinvoiman vastustaminen perustuu pelkoon. Ydinvoimaa ei todellakaan moni tunne, ja kaikki pelkohan perustuu siihen, että kohdataan jotain tuntematonta. Näin myös pakolaiset herättävät pelkoa lähinnä niissä ihmisissä, joille ulkomaalainen on joku ihmeellinen olio.

Uskokaa nyt huviksenne, että energia-asioista päättävät ammattilaiset ja pakolaiset tulevat, haluttiinpa sitä tai ei. Kun joku ihminen on matkustanut henkensä uhalla satoja, jopa tuhansia kilometrejä, niin tuskinpa heitä pysäyttää joku saksalaista laulua laulava kuoro. No hätäkös meillä, ihan tavallisia ihmisiä sieltä on tulossa, joten ottakaamme heidät riemuiten vastaan, sillä heistä saattaa tulla tämän maan pelastus.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Kansa ei todellakaan tiedä


Kun Kaarlo Bäckman hehkutteli paikallislehdessä 17.9.2015 paria kansanedustajaa ja kansan tietämistä, niin varmasti olisi ollut asiallista vastata myös samassa mediassa. 



En kuitenkaan halua lehdistön sivulla käydä ” eipäs-juupas”-väittelyä toisen eläkeläisen kanssa, joten totean vain, että hukkaan on mennyt minunkin koulutukseni, jos pari aivan eri alan naisihmistä hakkaa minut tiedoissa ja kansakin tietää asiat paremmin. Toki on aivan totta, että sydämen ohitusleikkaus katkaisi minun väitöskirjatyöni, mutta ennätinhän minä sentään valmistua sekä insinööriksi että diplomi-insinööriksi. Jos kerran Suomessa on maailman paras koulutusjärjestelmä, niin ei kai kukaan aivan tosissaan väitä, että kansakin tietää enemmän kuin alalle kouluttautuneet ihmiset? Sorry vaan, mutta joskus täytyy tämäkin kortti vetäistä hihasta.

  
Sanotaan tätä nyt sitten vaikka tuulivoimakortiksi, mutta luulenpa, että Suomessa ei yksikään tuulimylly pyörisi, jos tuulivoimayhtiöt joutuisivat kustantamaan toimintansa omasta lompsastaan. Konkurssiaalto on jo alkanut, vaikka vasta pari yhtiötä on virallisesti ajautunut selvitystilaan. Kymmenet odottavat aikaa, jolloin veronmaksajien kukkarot sulkeutuvat. Toivovat vain, että kukaan ei huomaisi myllyjen haitallisuutta ennen sitä. Minä olen jo huomannut, mutta kukapa mahtaisi ”eläkeukkoa” kuunnella, kun vastassa on pari kaunista naista, vaikka kaikki tosiasiat puhuvat heidän asiantuntemustaan vastaan. Jos jätetään tuulimyllykauppiaat pois laskuista, väitän, että Suomessa ei ole yhtään asiantuntijaa, joka puoltaisi noita häkkyröitä. Amerikan manner on entisiä tuulivoimaloita täynnä, mutta siivethän niistä on nypitty pois. 



Onhan se maanomistajille hyvä vuokratulo, niin kauan kuin yhtiöt ovat pystyssä ja myllyt pyörivät, mutta kun se aika 10 – 15 vuoden kuluttua loppuu, herääkin kysymys, kuka myllyt purkaa, vai käykö niin kuin Amerikassa. Myllyn purkukustannukset saattavat hipoa samoja hintoja kuin rakennuskustannuksetkin, eli satoja tuhansia, ja se saattaa jäädä maanomistajan vastuulle. Koettakaapa isännät myydä tontteja noille tuulimylly-yhtiöille, niin saattaa olla että, kauppa ei oikein käy. Syy on juuri tuo mahdollinen purkuvelvoite. Älkää pelätkö, en ole ennustajaeukko, mutta sanottakoon tätä vaikkapa valistuneeksi arvaukseksi.

Olen jo itseni kipeäsi puhunut tästä tuulivoiman haitallisuudesta. Olen myös kirjoittanut yhdelle tuulivoimayhtiölle, joka tietenkään ei edes väittänyt, että olisin väärässä. Uskoivatpahan vain rahan voimaan ja siihen, että vaikenemalla ukko hiljenee. 

 
Olen aikaisemmin kirjoittanut blogin ”Puhtaan energian likainen kääntöpuoli”, joten lukekaa nyt vaikka aluksi se. Lukekaa sitten kaikki linkit, joita siihen on liitetty, ja jos tulette vakuuttuneeksi asiasta, niin levittäkää tätä blogia eteenpäin.

Alla pari linkkiä lisää. Ydinvoimasta meillä on jo viiden vuosikymmenen kokemus, joten sitä tuskin tarvitsee puolustella. Tuulivoimalat eivät koskaan selviydy siihen ikään, sillä esimerkiksi Saksassa niiden keski-ikä on vain 13 vuotta. Jos tuulivoima joutuisi läpikäymään saman prosessin kuin ydinvoimalan perustaminen, Suomessa tuskin olisi yhtään myllyä.

Kaikenlaisia korttejahan minulla on hihassa, mutta kun olen pääasiassa keskittäytynyt vastustamaan sekä rasisteja että tuulimyllyjä, niin näitä kahta korttia sitten käytän. Toki tiedän, että meillä on sekä tuulivoimauskovaisia että rasismiuskovaisia, joten työmaata riittää. 







Uusia työpaikkoja
”Yhden tuulivoima-alalle synnytetyn työpaikan kustannus veronmaksajille olisi siten noin 1,3 miljoonaa euroa.”
http://tvky.info/tuulivoimaloiden-tyollisyysvaikutukset/https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&



sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Politiikka - hyvä vai paha?


Kaikkea minä kyselenkin! Onhan politiikka aivan välttämätön asia, jota ilman ei voitaisi elää. Näinhän se ihan oikeasti menee - politiikan yleisen määritelmän mukaan. ”Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa.” Näinhän se oikeasti on, mutta politiikka on myös keino täysin lahjattomille päästä lahjakkaiden yläpuolelle. Samaa keinoa yrittävät käyttää myös monet kaikessa muussa enemmän tai vähemmän epäonnistuneet. Todella ikävää on, että nämä ”kahjot” saavat ympärilleen joukon samalla tavalla ”kahjoituneita” ihmisiä. Ei siis ole vallan suuri ihme, että monet terveesti ajattelevat ihmiset pitävät koko poliittista järjestelmäämme suurena paradoksina. 

  
Tottahan on, että yhteisten asioiden hoito on välttämättömyys, mutta paradoksaaliseksi sen tekevät poliitikkojen taustat, joista monetkaan eivät kestä kriittistä tarkastelua. Vaikka useiden puolueiden säännöissä lukee, että jäseniksi voidaan hyväksyä vain ”hyvämaineisia” ihmisiä, on kyseessä tosi vuotava seula. Melkein kaikissa puolueissa on joukko kansalaisia, joita ei voida pitää ainakaan hyvämaineisina. Kun nyt aivan viimeisinä aikoina en ole seurannut mitä vaatimuksia kansanedustajille on asetettu, en tiedä, vieläkö siellä on hyvämaineisuusvaatimus. Vitsinäköhän lie kerrottu. että se pykälä piti poistaa, kun ei enää löytynyt kahtasataa hyvämaineista poliitikkoa? Lainaanpa taas itseäni. ”Politiikan paradoksi on se, että vaikka sen pitäisi olla yhteisten asioiden hoitoa, sinne hakeutuvat pääasiassa ne, joiden päällimmäisenä agendana on oma etu.”  Uskollisuus puoluetta kohtaan saa meidät ehkä kerran erehdyksessä äänestämään jotakin olli immosta, mutta olen sitä mieltä, että äänestäjän velvollisuus olisi myös hieman seurata, miten ihminen mandaattinsa hoitaa. Jos suurin ansio on poissaolotilastojen kärkipaikka ja puolueen maineen pilaaminen, ainakin minun päässäni hälytyskellot soivat.

Lapsuudessani ei politiikasta kotona juuri puhuttu, mutta oletan kasvaneeni oikeistolaisessa perheessä. Melkein aina kun politiikkaa sivuttiin tavalla tai toisella, siinä oli jotenkin likainen sävy. Ehkä se johtui senaikaisesta vastakkainasettelusta, jossa voimakkaan vasemmistolaisuuden vastavoimana oli voimakas oikeistolaisuus. Vaikka vanhempieni asenne oli jokseenkin liberaali, kuulin joskus arvostelua kumpaankin suuntaan. Lapsen mielessä syntyi käsitys, että politiikka oli jotenkin pahaa, olit sitten oikealla tai vasemmalla. Kun nuorukaisena aloin harrastaa urheilua, vahvisti tätä käsitystä perisuomalainen kahtiajako TUL:n ja SVUL:n välillä. Miten onnistuttiinkin sotkemaan politiikka myös urheiluun, jonka kanssa sillä ei oikeasti pitänyt olla mitään tekemistä! Enhän minä tätä oikein vieläkään käsitä, ja kun nyt parissa muussakin paikassa olen käynyt kuin Tukholman Slussen ja Helsingin rautatieasema, olen ollut huomaavinani, että tämä onkin ihan suomalaisten ikioma keksintö, joka jotenkin liittyy Tammisaaren vankileireihin. Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, on viimeinenkin Tammisaaren vanki joko kuollut tai vapautettu, eikä yksikään nykyisin elä ihminen ole ollut missään tekemisissä tämän pahamaineisen ajan kanssa. Eikö vieläkään voida noita aikoja unohtaa? Olemmehan me onnistuneet unohtamaan nämä paljon myöhäisemmätkin tapahtumat, Karjalan pakolaiset.

Miksi pidän politiikkaa pahana asiana? Johtuisikohan se siitä, että aina, kun on kyse jostakin tämän kansakunnan kannalta järkevästä päätöksestä, puhutaan ”poliittisesti” vaikeasta päätöksestä. Kaikkein vaikeimmista päätöksistä ei edes puhuta, ja jos joku ehdottaa niitä, ne joko vaietaan kuoliaaksi tai ne mitätöidään sanomalla: ”Ei sillä ole kokonaistaloudellisesti suurtakaan merkitystä.” Voihan se toki olla, että esimerkiksi kansanedustajien määrän puolittaminen ei tämän maan taloutta pelastaisi, mutta olisihan se konkreettinen esimerkki siitä, että jotakin halutaan tehdä. Esimerkkinä se nimenomaan toimisi, ja sellaisia me nyt tarvitsemme. Ei sillä taloudellista merkitystä olisi, mutta voisi se hieman parantaa eduskunnan päätöksentekokykyä. Tämän ajatuksen sain nimenomaan erään kansanedustajan suusta, joten uskon ettei se ainakaan haitaksi olisi.

Uskon siihen, että Juha Sipilä aidosti pyrkii toteuttamaan politiikkaa, joka on koko kansan parhaaksi. Se ei varmasti ole jokaisen mieleen, mutta vakaasti uskon, että Sipilällä on nykypoliitikoista parhaat mahdollisuudet nähdä tulevaisuuteen.

”Saavutetut edut” ovat suomalaisen politiikan syöpä. Ehkä meillä oli joskus varaa niihin, mutta nyt ei yksinkertaisesti ole. Ihan hyvin voi olla niin, että Juha Sipilä halusi antaa esimerkin siitä, miten kansalaiset voisivat olla avuksi pakolaisten majoituksessa, mutta eikös vain siitäkin oltu kateellisia. Uskottiin, että Sipilän kannatus nousee.

Loppukaneetti nyt tästä aiheesta olkoonkin, että politiikka on välttämätöntä, mutta toimii huonosti, koska suomalaiset ovat tavallista itsekkäämpiä, ahneempia ja kateellisempia. Kun minäkin pidän itseäni suomalaisena, en voi välttyä tältäkään kritiikiltä.