lauantai 29. syyskuuta 2018

Vihainen rasismille

Taas minä sen näin, kuinka motivoituneita mamut ovat kotoutumiseen ja työhön, kun pääsin taas pitkästä aikaa puhumaan eräälle opiskelijaryhmälle suomalaisesta työelämästä ja Karjalan pakolaisten kohtelusta ja kotoutumisesta tänne Kanta-Suomeen. Kun äitini kantoi minut pois sotatoimialueelta, olin vain viikon ikäinen, joten oikeasti minulla ei omakohtaisia muistoja ollut, mutta kerroin, mitä minulle oli kerrottu. Luultavasti tietolähteeni oli tosi luotettava ja asiat ihan itse koettuja.

Kerroin, kuinka Neuvostoliiton maataistelukoneet ampuivat pakenevia ihmisjonoja. Kerroin, kuinka puna-armeija pommitti satoja siviilejä Elisenvaaran asemalla, ja kerroin, kuinka puoli miljoonaa suomalaista menetti kotinsa.  Näin, kuinka koko luokka hiljeni, ja osan silmistä valui vesi.  Joku huokasi ”sellaista oli Aleppossa”.  Halusin kertoa tämän näille ihmisille herättääkseni luottamusta ja samalla saadakseni heidät ymmärtämään, miksi olen ”suvakki”.  Kerroin myös elämästä sodanjälkeisessä Suomessa ja rasismista, jota me karjalaiset silloin kohtasimme.  Minuakin nimiteltiin ”ryssän lapseksi” ja Jyväskylään rakennettua ortodoksikirkkoa ”ryssän kirkoksi”. Eivätkä itseään maailman parhaiksi nimittävät opettajatkaan jääneet rasistisen käyttäytymisen ulkopuolelle. Aina kun syntyi ratkaisemattomia riitoja, ne ratkaistiin opettajan päätöksellä, että minä olen syyllinen, täysin riippumatta siitä, olinko ollut  edes läsnä kyseisessä tapauksessa.  Todistukseni keskiarvokin taisi olla luokan keskiarvon alapuolella, vaikka todellisuudessa olin luokan parhaita oppilaita. Luulen, että minua parempia oli vain Ruissalon Unnukka ja Suutarin Jukka, jos nyt nimiä saan sanoa. 

Heikosta alakoulumenestyksestä riippumatta minusta on kuitenkin tullut DI ja sain nyt siis luennoida maahanmuuttajille suomalaisesta työelämästä. Tunsin sympatiaa tuota joukkoa kohtaan, joka oikeasti tuntui ymmärtävän velvollisuutensa tätä maata kohtaan ja aidosti puhkui intoa päästä työskentelemään tämän maan hyväksi.
Sitä mukaa kun ymmärsin näiden ihmisten kiitollisuuden maatamme kohtaan, kasvoi myös vihani kokonaisuutta ymmärtämättömiä ja pullalla syötettyjä rasisteja kohtaan.
Kyllä minä tähän ryhmään luen tämän rasistien kuninkaan JH:n, jonka olettaisi tosiasiat ymmärtävän. Oletus ei kuitenkaan riitä, jos halu puuttuu, eikä tietoakaan taida oikein olla.  Jos kyse on todella pelkästään vähä-älyisten kosiskelusta, on kyseessä tosi häikäilemätön politiikka.

Olen todennut, että noin 10 % suomalaisista on maahanmuuttovastaisia ja muutama prosentti muuten vain rasisteja.  30% näyttää ymmärtävän maahanmuuton edut ja 60% ei välitä koko aiheesta.  Jos tuo nyt näkemäni porukka kertoisi koko totuuden tuosta maahanmuuttajien joukosta, niin kyllä meidän suomalaisten ”junttien” olisi syytä hävetä omaa olemassaoloamme.  Todennäköisesti he ovat kuitenkin tavallista kyvykkäänpää joukkoa ja heistä tulee tavallisia suomalaisia, ja meidän vähäverinen kansamme saa hieman uutta verta ja vähän jalostuukin.  

Toki minä senkin ymmärrän ja olen kokenutkin, että ei tänne Suomeen saa tulla muutoin kun syntymällä. Pohjanmaalla on vieläkin alueita, joissa kaikkia ”muukalaisia” vierastetaan ja oleminen tehdään mahdollisimman vaikeaksi. Yksikin kiusaaja saattaa tehdä ihmisten olon vaikeaksi ja näitä kiusaajia löytyy, jos et ole syntyperäinen asukas.

 
Minä haluan auttaa näitä maahanmuuttajia ja pakolaisia, sillä tiedän mitä se on. Olen ollut sekä pakolainen että myös maahanmuuttaja vieraalla maalla. Pakolaisuus ei lopu siihen, että joku valvontakomitea kieltää nimityksen käytön. Tuskinpa me suomalaiset maastamuutonkaan lopetamme, sillä onhan meitä ulkomailla jo nyt liki kaksi miljoonaa.  Vai onko se niin, että rajat ylittävä muuttoliike onkin vain suomalaisten etuoikeus ja me voimme kieltää kaikilta erinäköisiltä ihmisiltä lähes kaiken?

Jos näitä oikeuksia aletaan jakaa ulkonäön perusteella, niin tuskin meistä monikaan on täysin turvassa. Kyllä minä ainakin pelkäisin ja sen Pekka Puupään näköisen miehen puolestakin olisin hieman huolissani.







 

torstai 27. syyskuuta 2018

Onkohan se väärin laskettu?

Jostakin ihmeen syystä maahanmuutto on nousut melkein tärkeimmäksi asiaksi tulevien vaalien kynnyksellä.  Toiset yrittävät vedota rasisteihin ja jotkut taas ”suvakkeihin”.  Osa puolueista ei oikein osaa olla mitään mieltä, sillä tosiasiat puhuvat maahanmuuton puolesta, mutta isänmaallisuudeksi naamioitunut rasismi tuntuu osaan äänestäjistä vetoavan. 

Tuskin kuitenkaan riittävän suureen osaan, sillä ”persut” ovat jo onnistuneet valtaamaan ne markkinat.  Perussuomalaisille on kuitenkin käymässä vähän niin kuin ”perusruotsalaisillekkin”: kannatuksen pitäisi olla selkeästi yli 50%, jotta kukaan suostuisi yhteistyöhön halla-aholaisten kanssa.  Jos näin kävisi, että ”persut” olisi Suomen suurin puolue, niin minä muuttaisin taas jonnekin pois.

Sinisessä tulevaisuudessa minä uskoin olevan tulevaisuuden, mutta kyllä pahaa teki, kun jossakin gallupissa ”persut” ja siniset ainoina puolueina osoittautuvat maahanmuuttovastaisiksi.

Vapaassa maailmassa se ei vaan niin saa olla. Ei, ei varsinkaan maassa, jonka kansalaisista noin joka neljäs asuu ulkomailla. Se on tietysti minun asiani, mitä ajattelen, mutta kyllä minua alkoi kuvottaa, kun Halla-ahon ja Terhon kuvat komeilivat vierekkäin tuon gallupin tuloksia tarkasteltaessa. Kyllä se niin on, että ellei siniset pysty repäisemään selkeää eroa persujen politiikkaan, niin kovin suuresta suosion noususta tuskin on toivoa.

Oma veikkaukseni oli, että muutaman pienimmän joukossa ollaan, samoin kuin persutkin.  Luultavaa on, että persujen kannatus vielä hieman putoaa, ja sinisten nousee muutaman prosenttiyksikön, mutta ei merkittävästi.

Veikkaan, että hallitusneuvotteluista tulee yhtä kiharat kuin ruotsissakin. Kyllä minä sen verran isämaallinen olen, että hartaasti toivon, että ministerit löytyisivät edelleen järkevistä talousihmisistä.

Se sulkee pois hallituksesta vihervasemmiston.  Myöskään persujen näkemys taludesta ja matematiikasta ei oikein vakuuta minua.  Olen useaan otteeseen koettanut kertoa, että parin - kolmen vuoden kotoutus ei missään olosuhteissa maksa samaa kuin parin vuosikymmenen sosiaaliavustukset syntyperäisille suomalaisille, joista osa on vieläpä viemässä ulkomaille saamansa koulutuksen, lapsilisät ja opintotuet.

Kyse maahanmuutosta ja maastamuutosta ei ehkä sittenkään ole taloudellinen asia. Tuskinpa siitä kannattaa sellaista tehdäkään, sillä vaikuttaa siltä, että laskutaito ei oikein meidän poliitikoilla riitä. 

Osa poliitikoista näkeekin kysymyksen oikeudenmukaisuus- ja  inhimmillisyyskysymyksenä, jota se oikeasti onkin. 

Rasismin pitäisi olla täysin vieras asia Suomen kaltaisessa maassa, jossa oletetaan asuvan sivistyneitä ihmisiä.

On valitettavaa, että sivistys ja laskutaito eivät aina merkitse samaa asiaa.  Myönnän toki, että minullakin on aukkoja molemmissa asioissa.  Sen verran osaan kuitenkin laskea, että olen alkanut epäillä pieniä laskuvirheitä noissa rasistien ja vasemmiston laskelmissa. 

Johtunee kai matemaattispohjaisesta koulutuksestani, että epäilen jonkin verran poliitikkojen laskutaitoa yleensäkin. Toki joissakin asioissa olen ihan samaa mieltä hallituksen kanssa, mutta joskus kyllä hieman arvelenkin lopputulosta.

Maastamuuton ja maahanmuuton välinen kustannusten ero ei suinkaan ole ainut esimerkki, josta olen joidenkin poliitikkojen kanssa hieman eri mieltä. Tuulivoima ja autovero ovat asioita, joista varmasti saisin aikaan kohtalaisen riidan, jos olisin ministeri. Onneksi en ole, sillä verenpaineeni on muutenkin jo liian korkea, enkä halua riidellä kenenkään kanssa.


Ihan vapaasti minun kanssa voi siis olla toista mieltä.  Jos löytyy painavaa vastakkaista näyttöä, niin saatan peräti uskoakin.  Olen kyllä tivannut tuota näyttöä moneltakin hiihtäjältä, mutta ovat ilmeisesti sattuneet olemaan juuri niitä, jotka ovat - kovasta hiihtämisestä huolimatta -  jääneet eduskunnan ulkopuolelle. 

Kyllähän hiihtäjä laskutaitoa tarvitsee näin mäkisissä maastoissa.

   

maanantai 24. syyskuuta 2018

Kaksoiskansalaisuus

Onko kaksoiskansalaisuus virhe?  Virhe tai ei, niin ainakin se on aiheuttanut ylimäärästä puhetta ja parran pärinää viime aikoina.  Sotilasvirkoihin ei saa kuulemma asettaa kaksoiskansalaisia. Jos valta olisi minulla, en minäkään hyväksyisi mihinkään virkoihin ihmistä, joka ei osaa edes päättää, minkä maan kansalainen hän haluaa olla.

Maailmassa on maita, jotka eivät hyväksy mokomaa järjestelmää, ja miksipä hyväksyisivät.  Näin äkkipääten ajatellen siitä on enemmän harmia kuin hyötyä. Sen sijaan kansalaisuusvaatimus voitaisiin monissa tapauksissa poistaa kokonaan, mutta Suomen kansalaisuuden saamisen ehtoja voitaisiin jopa hieman rukata. Vähintä mitä minä ajattelen olisi eräänlainen sotilasvalaan rinnastettava kansalaisuuslupaus.
Kaikille kansalaisille, syntyperästä riippumatta, tulisi myös asettaa jonkinlainen Suomessa asumisvelvollisuus, jos on onnistunut nauttimaan opintotuen kaltaisia sosiaalietuja. Takaisinmaksuvelvollisuus ainakin, sillä ei toki täällä Suomessa ketään voi vankina pitää.

Miksi edes ehdotan tuollaista järjestelmää?

Rasistit ja muut maahanmuuttovastaiset kiljuvat kurkku suorana, että maahanmuuton kustannukset on laskettava.  Monessa maassahan ne on jo laskettu, ja lähes kaikkialla todettu, että pitkällä aikavälillä tulos on positiivinen. Siis maahanmuuttaja tuottaa enemmän kuin kuluttaa.  Näinhän se luonnollista onkin, sillä jokaisen ihmisen perustarve on elättää itse itsensä. Kuinka kukin valtio sitten pystyy hyödyntämään tuon tarpeen, riippuu valtion omasta politiikasta. Suomen kaltainen ”muuttotappiomaa” hyötyy maahanmuuttajista erityisen paljon, sillä meidän sosiaaliavustusverkosto on sellainen, että syntyperäinen suomalainen on parikymmentä ensimmäistä elinvuottaan Suomen valtiolle kuluerä.  Monet hyvin koulutetut ihmiset saattavat maksaa jopa satoja tuhansia, ja juuri heidän joukossaan on se suurin ulkomaille muuttajien porukka.  Kaiken tuon valtiolta saamansa edun he vievät mennessään, joten siitä meidän tulisi oikeasti olla huolissamme. Heihin verrattuna maahanmuuttajien saama alkuavustus on pelkkä taskuraha, joka jää muutamaan prosenttiin meihin alkuasukkaisiin sijoitetuista rahoista.

Alun perin puhuin siis kaksoiskansalaisuudesta. Kyllä tämä asia siihenkin liittyy, sillä hyvin monet ulkomaille muuttavat ihmiset, jopa suomalaisetkin, haluavat nauttia molempien maiden tarjoamista etuisuuksista. Joskus kaksoiskansalaisuus on etu, mutta joskus se saattaa asettaa ikäviä velvollisuuksiakin. Esimerkiksi joitakin eläkeläisten kohtelu eri maissa on varsin erilaista, verolait kun ovat aika kimurentteja. Jos minulta kysyttäisiin, niin kyllä minä taas asettuisin sille kannalle, että Suomesta maksetusta eläkkeestä peritään vero heti maksettaessa Suomessa, ihan riippumatta siitä, missä eläkkeensaaja asuu. Menköön sitten vaikka Timbuktuun, jossa elinkustannukset ovat kuitenkin niin alhaiset, että käteen jää kyllä riittävästi rahaa, vaikka joutuisi vielä silläkin verotettavaksi.  Tästähän me suomalaiset haluamme rettelöidä, vaikka ihan itse olemme hakeutuneet ”veropakolaisiksi.”  Aina se ei vaan onnistu, sillä kaikilla yhteiskunnilla on myös kuluja, joista jokaisen asukkaan on huolehdittava... joskus jopa entistenkin.

Kyllä minä vastustan kokonaisuutena kaksoiskansalaisuutta, mutta askel parempaan olisi jo se, että siihen vaadittaisiin molempien maiden suostumus. Esimerkiksi Venäjä ei hyväksy kaksoiskansalaisuutta.  Miksi meidän siis pitää se tässä tapauksessa hyväksyä.  


En toki kiellä venäläisiä hakeutumasta suomalaisiksi, mutta olkoot sitten suomalaisia, kunhan täyttävät kansalaisuus vaatimuksen.





sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Rouva Sauramo

Vaimoni on minua lähes kymmenen vuotta nuorempi, joten en ihmettele, ettei hän muistanut rouva Sauramoa. Hatarat ovat minunkin muistikuvani, koska olin todella nuori vielä 50-luvulla, jolloin asia oli ajankohtainen. Saatan muistaa jopa vuosikymmenen ja nimenkin hieman väärin, mutta varsinaista asiaa se ei muuta.

  
Sauramon rouva oli Suomen tunnetuin pankkivirkailija, joka saattoi olla sotienjälkeisen ajan merkittävin kavaltaja. Hän onnistui viemään työnantajaltaan silloisia miljoonia. Sanasta ”sauramoida” tuli yleiskieleen sana, jolla tarkoitettiin yleensä petosta tai kavallusta.  Jonkin aikaa minäkin käytin tuota sanaa, joka kuitenkin kuoli aika pian, ja silloiset lapsen muistot eivät oikein koskaan hahmottaneet sen alkuperää.

Sauramon rouva oli kuitenkin aikansa ”julkkis”, sillä siihen aikaan luotettiin ihmisten rehellisyyteen, eivätkä talousrikollisuudet olleet kovinkaan yleisiä.  Rehellisyyteen luottaminen oli kuitenkin se tekijä, joka teki rikoksista suhteellisen helppoja. En siis ole lainkaan varma, että Sauramo oli Suomen ensimmäinen alallaan, mutta luultavasti ensimmäinen, jonka rikos tuli julkisuuteen ja jota myös tästä rötöksestä rangaistiin. Hetken ajaksi se teki myös rouvasta ”julkkiksen”.

Kun olen seurannut muutaman vuosikymmenen suomalaista äänestyskulttuuria, en lainkaan ihmettelisi, jos tuo rouva olisi äänestetty eduskuntaan. Yhä vielä merkittävä osa kansasta ei lainkaan välitä siitä, mitä ihminen osaa. Tärkeintä on, että on tavalla tai toisella tunnettu.  Saman ovat havainneet myös poliittiset puolueet, joten en ihmettele, että joskus ovat ehdolla olleet sellaiset merkkihenkilöt kuin esimerkiksi ”volvomarkkanen”.

Nykyisille ihmisille taitaa olla melko tuntemattomia suuruuksia henkilöt ”dynamiitti laine” ja ”dynamiitti kettunen”, puhumattakaan ”Ruben Oskar Auervaarasta” tai ”kreivi Lingrenistä”.  Oivaa kansanedustaja-ainesta kaikki.  Näin kirjoitettuna tämä tuntuu aika kornilta, mutta sanonta ”totuus on tarua ihmeellisempi” saattaa hyvinkin pitää paikkansa.

Joskus elettiin aikaa, jolloin kansanedustajiltakin vaadittiin nuhteettomuutta, mutta tämä vaatimus on jäänyt unhoon jo ajat sitten.  Jos kaikki jostakin rötöksestä tuomitut poistettaisiin eduskunnasta, olisi poissaolijoita enemmän kuin Soini-äänestyksessä.

Selkeitä rikollisia ei kai kuitenkaan enää aseteta ehdolle, mutta muita ”julkkiksia” kyllä.

Ajattelin kerran, että tuo on kansan aliarviointia, mutta nyttemmin olen oivaltanut, että eipä suinkaan. Kyse onkin siitä, että kansa yrittää palkita epäjumalansa antamalla heille paikan, jota he oikeasti eivät ansaitse.  Tontin minä vielä ymmärrän, jopa kohtuullisen rahasummankin, mutta...  Ei enää valtaa päättää kansalaisten elämästä, jos he eivät siihen ole kykeneviä.

En väitä, etteikö jollakin Marjo Matikaisella, Sari Essayah’lla tai vaikkapa Lasse Virenillä ollutkin tätä ominaisuutta, mutta suurimmalla osalla ei hajuakaan tavallisen tossukuluttajan elämästä.

Ottakaapa ihan huviksenne kynä ja paperia esiin ja kirjoittakaa ylös muutamia nimiä vaikkapa viime vuosisadalta alkaen. Kuinka monta ”julkkista” listallenne mahtuukaan, ja miettikää sitten heidän poliittisia ansioitaan ja sitä mitä he oikeasti ovat saaneet aikaan.

Me haukumme mielellämme hallitusta ja eduskuntaa täysin unohtaen, millä perusteella me olemme heidät valinneet ja ennen kaikkea - me olemme valinneet.
Kyllä se niin on, että ”sitä saa mitä pyytää”.  Pitää vain oppia pyytämään oikeita asioita.

Ei siis eduskuntaan rouva Sauramoa. Eikä mämminsyönnin Suomen mestaria :)