lauantai 25. tammikuuta 2020

Onko tämä maa pakko tuhota?

Näyttää siltä, että minä provosoidun, kun provosoidaan. Vaikka olin lukuisia kertoja päättänyt, että en viitsi hakata päätäni seinään kirjoittamalla tuulivoimasta, kun se ei kuitenkaan vaikuta mitään ja ainoa lohtu koko asiassa näyttää olevan se, että on todennäköistä, että minä kuolen ennen kun koko maa on tuhottu noilla härveleillä. Olen kertonut oman tarinani omassa blogissani ”Kallan kuvernööri / tuulimyllyjenvarjossa”, mutta tiedän että sillä ei suuria vaikutuksia ole tässä korruptoituneessa maassa, jossa ei oikein kukaan halua nähdä totuutta.



Tuulivoiman puolustajat puolustavat tuulivoimaa pelkkien unelmiensa varassa, vaivautumatta ottamaan edes selvää totuudesta. Kohtuullinen joukko ihmisiä myös vastustaa noita myllyjä, ja he nojaavat tiukasti tutkittuun tietoon.  Suomessa ei asiaa kovin paljon tutkita, mutta tiukkaa tieteellistä tietoa löytyy maailmalta runsaasti.

Tähän kirjoitukseen minut herätti kauhu-uutinen Keskisuomalaisessa. Keski-Suomeen suunnitellaan kymmeniä, jopa satoja tuulimyllyjä. Se oli kauhu-uutinen minulle, sillä tännekö minä pakenin noita myllyjä Kalajoelta? Kokemuksen ja koulutuksenikin perusteella tiedän myllyjen terveysvaikutukset, mutta en kuollaksenikaan voinut uskoa, että totuutta ei haluta edes tietää.

Onhan se totta, että eivät nuo härvelit ole edes kauniita, mutta ennen kaikkea ne ovat terveydelle ja luonnolle haitaksi, eivät tuota edes kovin edullista sähköä. Ainut todellinen hyötyjä on tuulivoimayhtiö, mutta sekin vain siihen asti, kun tuulivoimatukea maksetaan.

Ei vielä tiedetä, kenelle lankeavat sitten tuulivoimaloiden purkukustannukset, kun se aika koittaa. Ainakin siitä saadaan lihava riita aikaiseksi maanomistajan, voimayhtiön ja rakentajan välillä. Myllyjen todellinen käyttöikä on noin 15 vuotta, joten melko pian tuokin nähdään.

Oman ongelmansa aiheuttavat sitten purkujätteet. Vihreät olivat aivan oikeassa sanoessaan, että voimaloiden jäteongelmaa ei ole vielä ratkaistu. Erehtyivät vain sotkemaan tuulivoimalan ja ydinvoimalan jätteet keskenään. Se on nimenomaan tuulivoimala, joka aiheuttaa tämän jäteongelman.

Kuten sanoin, onni onnettomuudessa on se, että minä luultavasti pääsen täältä pois ennen noita massiivisia ongelmia, mutta pitäisi meidän hieman jälkipolviakin ajatella. Ei ole kohtuullista, että jätämme heille asunkelvottoman maan.

 


tiistai 21. tammikuuta 2020

Urheilumenestys

Olen syvästi tietoinen siitä, että tämä blogi ei ole niin laajalevikkinen, että edes osa niistä, joiden pitäisi lukea tämä, eivät ole missään tilaisuudessa näkemään tekstini. Näinhän se yleensä on. Osa ihmisistä ei tiedä, mitä pitäisi tehdä, osa ei yksinkertaisesti välitä, ja toisilla ei ole valtaa ja voimaa. On sellaisiakin, joilla on vaikutusvaltaa, mutta puuhastelevat oman etunsa tavoittelussa.  Vain pieni osa vaikuttaa meidän elämämme parhaaksi.

Eivät Suomessa asiat silti huonosti ole, mutta voisivat olla paremminkin.  Olen kirjoittanut jo pääni kipeäksi rasismista ja tuulivoimasta, joten koetan nyt tarttua muihin näkemiini epäkohtiin, jotka toki ovat maamme kannalta vähäisempiä.

Urheilu on se kolmas asia, josta uskon jotain tietäväni. Harrastin kyllä aikoinani melkein kaikkia lajeja, mutta ei minusta oikein minkään lajin huippua tullut. Joskus menestyin keskinkertaisesti, aina en sitäkään. SM-mitalejakin minulla on kaikenvärisiä, mutta ei minusta tullut oikeastaan mitään. Näin jälkeenpäin asioita ajatellessani olen luullut löytäneeni syyn siihen.  Minulta puuttuivat kaikkein tärkeimmät tekijät: harjoittelulahjakkuus, usko omaan itseeni, peräänantamattomuus ja selkeä päämäärä. Ilman näitä asioita sinusta ei tule yhtään mitään, vaan joudut arvostelijan rooliin. Meitä on urheilukilpailujen katsomot täynnä.

Tuulivoima ja rasismi siis tuhoavat tämän maan ja kansan, mutta sitä en ymmärrä, että ihan täyspäiseltä vaikuttavat ihmiset ihmettelevät, mihin on kadonnut talviurheilumme takavuosien menetys.  Tähän nyt on kuitenkin olemassa selvät syyt.

Kaiken takana on tietysti myös se, että meidän harrastajamäärät ovat vähentyneet suurten ikäluokkien ajoista, mutta se ei selitä kaikkea. Menneinä vuosina ja vuosikymmeninä vapaa-ajan käyttö oli myös toisenlaista. Kestävyyslajeista puhuttaessa minä kuitenkin asetan suurimmaksi negatiiviseksi tekijäksi nykyiset koulukyydit. Minä en asunut ihan kaikkein kauimpana koulusta, mutta muutaman kilometrin hiihto aamuin ja illoin varmaan vaikutti. Vielä armeijassa sijoituin neljänneksi pataljoonan kilpiluissa. Ei se ihan huonosti ollut, kun osanottajia oli sentään satoja ja joukossa useita hiihtäjiäkin. Hiihto ei kuitenkaan koskaan ollut minun lajini.

Mäkihyppyä sen sijaan harrastin, vaikka ei minusta oikein mäkimiestäkään tullut. Sen verran kuitenkin lajiin perehdyin, että minulle tuli päivän selväksi, että kukaan ei voi aloittaa tätä lajia niistä isoista mäistä, joita seisoo näkötorneina ympäri Suomea. Pienten mäkien purkamistrendi on tappanut suomalaisen mäkiurheilun. Suosittelen lukemaan hartaudella tästä blogistani kirjoituksen HPU:n mäki. Sellaista mäkienrakentamishenkeä tuskin enää nuorisosta löytyy, lapsista puhumattakaan.

Ei ole myöskään tauno luiroja, antti hyvärisiä tai jussi kärkisiä ja veiko kankkosia, jotka toimivat hyvinä idoleina. Tuota listaa voisi jatkaa monilla muillakin olympiamitalisteilla, mutta kyllä tuo ketju taitaa katketa Matti Nykäseen, Toni Niemiseen ja Janne Ahoseen.


Se nyt vaan on niin, että yhtä isoa mäkeä kohden pitää aina olla vähintään kymmenen pientä mäkeä ja sitten vielä siltä väliltä muutamia. Vain Lahti taitaa tänään täyttää tämän vaatimuksen, mutta ei senkään kaupungin ympäristö enää.



lauantai 18. tammikuuta 2020

Outoa rasismia?

Lähes kaikki lukijani ovat varmasti jo huomanneet, että olen antirasisti, tai en ainakaan rasisti.  En edes maahanmuuttovastainen, mutta kritisoin voimakkaasti Suomen valtion virallista linjaa, joka tuntuu olevan jotenkin ontuvaa.

Olen myös kertonut tuntevani satoja ulkomaalaisia ja ulkomaalaistaustaisia suomalaisia. En ole löytänyt heistä mitään, mitä erityisesti pitäisi vihata, melkeinpä sanoisin päinvastoin. Kukaan ei myöskään ole pystynyt esittämään argumenttia, joka kertoisi, että maahanmuutto on jotenkin kansallisen etumme vastaista.

Suomi on pieni suuri maa. Siis väkimäärältään pieni, mutta pinta-alaltaan suuri. Jokseenkin Saksan kokoinen, mutta Saksassa on asukkaita yli kymmenkertainen määrä Suomeen verrattuna. Heistä ulkomaalaislähtöisiäkin on lähes saman verran kuin Suomessa on asukkaita, merkittävästi myös suomalaisia. Kaikesta tästä huolimatta - tai tästä syystä - Saksan sanotaan olevan Euroopan talousveturi.

Ruotsi kuuluu tähän samaan pikkuvaltioiden kastiin, vaikka onkin hieman Suomea suurempi. Tuskinpa yksikään suomalainen kehtaa väittää, että Ruotsilla menee taloudellisesti huonommin kuin Suomella. Tässäkin maassa on lähes miljoona maahanmuuttanutta, joista noin puolet suomalaisia. Olen joskus itsekin ollut ”mamuna” Ruotsissa, ja täytyy myöntää, ettei se aina helppoa ollut. Kyllä ruotsalaisistakin rasismia löytyi, ja sen saivat tuntea etenkin suomalaiset, jotka eivät tähän ehkä ihan syyttömiä olleetkaan.  Suomalaiset omivat hyvin mielellään Ruotsin elintason kasvun, vaikka minun mielestäni ehkä hyödyllisimpiä ja ahkerimpia ”mamuja” olivat kreikkalaiset, jugoslaavit ja bulgaarit.  Kaikki nuo väestöryhmiä, joita me suomalaiset emme olisi halukkaita ottamaan tähän maahan.

Niin, tunnen todella paljon Suomessa asuvia ulkomaalaisia ja ulkomaalaistaustaisia. Eniten minua ihmetyttävät ne maahanmuuttaneet, jotka vastustavat maahanmuuttoa, vaikka itse ovat maahanmuuttajia. Uskokaa tai älkää, mutta niitäkin on ja heidän motiivinsa on minulle täysi arvoitus. Olisiko niin, että he haluaisivat varoittaa maanmiehiään suomalisten rasistisuudesta.  Ihan olen ajatellut suorittaa kyselytutkimuksen aiheesta tuntemiani ”mamujen” keskuudessa.

Suomalaisten maahnmuuttovastaisuus johtuu melko puhtaasti vain rasistisuudesta, sillä mitään muuta syytä siihen ei löydy.  Halla-aholaisten lanseeraama maahanmuuton kustannukset on täyttä puppua. Maailmassa ei ole yhtään maata, jossa maahanamuutto olisi nähty taloudellisesti negatiivisena. Kaikki Euroopan talousmahdit ovat juuri maita, joissa on hyvin korkea maahanmuuttajaprosentti.

Onhan se selvääkin, että vertailtaessa esimerkiksi vastasyntyneen ja ”mamun” kustannuksia työelämän alkuun tulee vastasyntynyt noin 15 kertaa kalliimmaksi. Myös työllisyystilastossa on selvä vääristymä.

Kun maahanmuuttaja tulee maahan, hänet kirjataan työttömäksi työnhakijaksi, vaikka hän yleensä joutuu ns. kotokoulutukseen. Oikea paikka olisi siis opiskelijatilasto. Emmehän me vauvojakaan kirjaa työttömiksi.

Näin väestököyhässä maassa ovat kaikki väestönlisäykset tervetulleita, eikä ole mitään syytä väheksyä ulkomailla syntyneitä yhtään sen enempää kuin omassa maassamme syntyneitä.

Saattaa hyvinkin olla, että tulokkaiden joukossa on myös joitakin rikollisia, mutta tosiasiassa ei sen enempää kuin meillä kotoisessa Suomessakin. Suojelupoliisi pystyy jonkin verran seulomaan maahanmuuttajia, mutta kuka seuloo vastasyntyneitä? Vaikea arvioida, millainen konna sieltä pullahtaa tähän maailmaan.