keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Äänestysaktiivisuus

Aivan hiljalleen käytiin kirkollisvaalit, joissa äänestysaktiivisuus jäi kohtuullisen alhaiseksi, vaikka nousikin edellisistä vaaleista. Ehkä kirkollisvaaleja ei voi sellaisenaan verrata poliittisiin vaaleihin, vaikka poliittiset puolueet yrittävät sotkeutua myös niihin.  Ehkäpä kirkollisista asioista kiinnostuneiden osuus on tuo edellisten vaalien lukema, noin 15 %.

Minun mielestä kysymys on varsin terveestä ilmiöstä. Ne äänestävät, joita asiat kiinnostavat ja jotka myös hieman tietävät missä mennään.
 
Olen aina ihmetellyt yleistä huolestumista alhaisista äänestysprosenteista. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin pitäisi pikemminkin olla huolissaan liian suuresta äänestysprosentista.  Tuo 10-15% kertoo aika selkeästi sen ihmisjoukon määrän, joka oikeasti on kiinnostunut yhteisistä asioista ja tietää jotakin politiikasta, poliittisista päätöksistä ja niiden vaikutuksista.  Jäljelle jäävä 85-90% äänestää siksi, että yleisesti kerrotaan, että äänestäminen olisi jonkinlainen velvollisuus. No ei todellakaan ole.
Jos ei sinulla ole lainkaan käsitystä politiikasta eikä äänestettävää ehdokasta, jonka uskot ajavan yhteisiä asioita, älä äänestä.  Antamasi ”sattumaääni” voi viedä pohjan koko järjestelmältä.  Ei tietenkään yksin sinun äänesi, mutta kun äänestäjistä on suurin osa niitä, jotka valitsevat ehdokkaansa jollakin seuraavista perusteista: komea mies, pärjännyt missikilpailuissa, kaunis nuori nainen, menestynyt urheilija tai tv-kasvo. Onpa sattunut niinkin, että ehdokaslistalla on ääniä kerännyt tunnettu pankkirosvo.

Alhaisesta äänestysaktiivisuudesta ei todellakaan kannata olla huolissaan, vaan päinvastoin. Huolissaan pitää olla siitä, jos tuo sattumaäänten määrä ylittää kansallisen kipurajan ja valittu porukka alkaa muistuttaa urheilujoukkuetta tai laulukuoroa.  En minä kenenkään äänioikeutta halua viedä, mutta jos et oikeasti tiedä, ketä äänestät tai miksi äänestät, ei sinun todellakaan tarvitse äänestää.

Perustuslain mukaan valta kuuluu kansalle ja kansaa edustaa kansan valitsema eduskunta. Ei ole ihan turhaan sanottu, että kansa saa sellaiset johtajat, jotka ansaitsee. Suomen kansa on ansainnut eduskunnan, joka ei osaa edes pitää valtaa itsellään vaan antaa siitä osan esimerkiksi ay-liikkeelle, jota perustuslaki ei edes mainitse päättäjien joukossa.

Pääsääntöisesti suomalaisessa politiikassa valtaa pitävät puoluejohtajat ja muutamat aktiiviset puhujat.  Edes kansanedustajista suurin osa ei sano omaa mielipidettään, vaan monotonisesti toistaa suuhun pantuja lauseita, jos aina edes sitä.

Toki minä tiedän, miten vähäinen vaikutus tällaisella kirjoituksella on, mutta ei kai kukaan väitä, että hyvä juoksija, hyvä hiihtäjä tai hyvä laulaja on ilman muuta hyvä poliitikko ja tuntee Suomen kansan parhaan.

Ei Suomen asiat kauhean huonosti ole, kiitos niiden oikeiden poliitikkojen, jotka ovat osanneet pitää vallan omissa näpeissään.  Ei se aina helppoa ole, sillä eduskunnassakin määrä pyrkii ohittamaan laadun. 

Jos kansa haluaa hyviä päättäjiä, kansan pitää valita ne.  Se ei kuitenkaan tapahdu niin, että valitaan parhaat hiihtäjät tai juoksijat tai käytämme jotain muuta yhtä kevyttä valintaperustetta. On oikeasti pyrittävä miettimään, mitä meidän elämämme kannalta tärkeää ihminen osaa ja haluaa. 

Edellisten kunnallisvaalien aikaan en asunut vielä täällä missä nyt, mutta vaikka olin itse ehdokkaana, en äänestänyt itseäni, koska luulin tuntevani paremmankin ehdokkaan. Taisinpa suositellakin tässä samaisessa blogissa. En enää viitsi nimeä paljastaa, mutta ei ollut missi eikä hiihtäjä.  Juuri sen olin päättänyt, että en sorru noihin julkkiksiin. 

Se, mitä nyt oikeasti voisimme tehdä, olisi juuri ehdokkaan pätevyyden arviointi. Urheilumenestys tuo kyllä tunnettavuutta, mutta ei poliittista pätevyyttä. Jos me kaikki äänestäisimme niin, että painoalue olisi joku muu kuin laulu ja urheilu, niin olisi odotettavissa, että vähän kerrassaan poliittisten päätösten taso nousisi.

Olen syvästi vakuuttunut siitä, että mitä alhaisempi äänestysprosentti on, sitä parempi on lopputulos.

En usko, että minut valittaisiin käsipalloilun maajoukkueeseen, vaikka olisin kuinka hyvä laulaja. Eikö eduskunta ole maajoukkuettakin tärkeämpi foorumi?

  

maanantai 19. marraskuuta 2018

Onkohan tämä viisasta?

Taisin hieman epäillä jossakin vaiheessa meidän päättäjien järjen juoksua. Pitkällä tähtäyksellä ei tietenkään voi aina sanoa, mikä on viisasta mikä sitten ei, mutta näyttää siltä, että karmeimmatkin ennustukseni näyttävät käyvän toteen.

Hyvin skeptisesti suhtauduin aikoinani sisäilmaongelmiin, mutta siltä näyttää, että hometaloja vain sittenkin on olemassa ja niissä eläminen on suorastaan vaarallista. Olen toki kulkenut pitkän tien oppiakseni asioita, mutta tuon asian olen oppinut kantapään kautta. Jos talossa on ongelmia, niin niitä vain on, eivätkä ne poistu, jos asia lakaistaan maton alle. Homesieni kasvaa siellä maton alakin ja aiheuttaa ihmisille sairastumista.  Asiaan ei suinkaan vaikuta rakennuksen ikä, vaan suunnittelun ja rakentamisen heikkous. Arkkitehtuurin ”jumalaa” en halua syylliseksi nimetä, mutta kuka keksikään tasakatot! Täysin sopimattomia Suomen oloihin, aikaa myöten vesi tulee kyllä sisälle, tehtiinpä mitä tahansa.


Homeen ilmaantumisen alkuaikoina sairastuneet leimattiin likipitäen hulluiksi, jos he kertoivat ongelmistaan. Kun sairastuneiden määrä vain nousi ja nousi, oli ongelma lopulta otettava vakavasti ja nyt uhrataan sitten satoja miljoonia vahinkojen korjaamiseen ja sairastuneiden hoitoon.

Nyt eletään sitten samanlaista aikaa tuulimyllyjen aiheuttamien sairastumisten kanssa. Kun tuulivoimayhtiöt sanovat, että et voi sairastua, sinun on vaan uskottava, vaikka kansainväliset tutkimukset muuta sanovat. Ja Suomessa lääkärit ovat hiljaa.  

 
Eikö me voitaisi noista homerakennuksista ottaa opiksi ja uskoa nyt satoja vibroakustiseen oireyhtymään sairastuneita? En ehkä olisi halunnut enää lyödä päätäni seinään, vaikka en itse olisi sairastunutkaan, mutta varmasti minulle haluttiin osoittaa, mistä oikeasti on kysymys.

En ole halkeava lepakko, mutta kyseisen oireyhtymän uhri kuitenkin. Koska en ole ainut täällä Suomessakaan, olisi viranomaisten syytä ottaa asia vakavasti.

Kysyin, onkohan tämä viisasta.   Kysymyksen kärki onkin siinä, että onko viisasta sijoittaa satoja miljoonia hankkeisiin, jotka lopulta todetaan terveydelle vaarallisiksi ja sitten sijoittaa lähes toinen mokoma siihen, että kaikki koetetaan saada ennalleen.

Näin tulee käymään myös niin sanotun tuulivoiman suhteen. 

Myönnän kritisoineeni usein suomalaista päätöksentekoa ja sen lyhytnäköisyyttä. Melko järjettömiä päätöksiä tehdään, kun on kerran tullut sanottua jotain ihan ”mutu-tuntumalla”.  Sitten ilmenee se kuuluisa suomalainen sisu. Vaikka päätökset osoittautuisivat kuinka virheellisiksi, niistä pidetään sitkeästi kiinni.

Eivätkä virheelliset päätökset pelkästään energiapolitiikkaan ja rakennusteollisuuteen rajoitu. 

Melkoisia kummajaisia on myös meidän liikennepolitiikassa ja ennen kaikkea verotuksessa.

Jälleen kerran omaa kokemusta, jossa en siinäkään ole yksin. Myytävänä oleva tyhjä talo tuottaa tappiota päivästä päivään.  ”Tuulivoima” ajoi meidät pakosalle, eikä talo tunnu menevän kaupaksi, ehkä juuri tästä syystä. Ei edes tossun jälkiä tule lumihankeen, mutta kiinteistövero juoksee.
Mielestäni rakennukset, joita ei käytetä, pitäisi vapauttaa kiinteistöverosta.

Onko totta, että metsä, joka kasvaa jatkuvasti, on sitten vapaa tuosta verosta.  Eikö metsä ole oikeasti kiinteistöä? 

En ole laskenut, kuinka monta kilometriä Suomessa on valmiiksi rakennettua rautatietä, jolla ei ole muuta kuin hyvin satunnaista tavaraliikennettä. Olen täysin vakuuttunut, että pienellä järjestelyllä ja sopivalla kalustolla monet radan pätkät saataisiin myös henkilöliikenteen käyttöön.

Väitän, että suomalaisessa päätöksenteossa ei ole järkeä siksi, että päättäjiltä ei vaadita järkeä.  Riittää kun on hyvä hiihtäjä tai juoksija ja sitten suomalainen.

Nyt sitten herätään siihen, että meiltä väki vähenee, eikä meinata keksiä keinoja tähän avuksi.  Lukekaapa näitä blogejani taaksepäin, niin löydätte sieltä lauseen, jossa sanotaan maastamuuton olevan suurempi ongelma kuin maahanmuuton. Tervetuloa vain mamut, me tarvitsemme teitä.  Toivottavasti kunnon ihmisten pakkopalautukset lopetetaan. 


torstai 15. marraskuuta 2018

Aidosti tyhmiä?

Katsoin ja kuuntelin oppositiopuolueiden vaihtobudjetista käytyä keskustelua ja ihan tosissani jouduin esittämään itselleni tuon kysymyksen. Ovatko meidän kansanedustajat aidosti tyhmiä? Eihän se tietysti niin ole, mutta kun puolityhmiä ideoita niputetaan yhdeksi kokonaisuudeksi ja jätetään kaikki ne ajatukset pois, jotka mahdollisesti olisivat potku omaan nilkkaan, syntyy ”sotesoppaakin” mahdottomampi kokonaisuus.



En halua nyt osoittaa sormella mitään puoluetta, enkä edes väitä, että hallituksen budjetti olisi paras mahdollinen, mutta vaihtoehtobudjetteihin verrattuna se on kuitenkin realistinen.  Jos noista esityksistä pitäisi jotain valita, niin kyllä siinä kuitenkin joutuisin päätymään hallituksen esitykseen.

Lähes kaikilla puolueilla oli samoja teemoja, jotka ihan vain ylimalkaisesti nimettiin tasa-arvoksi ja oikeudenmukaisuudeksi. Kaikkeen lääkkeeksi määräsivät nämä valtakunnan tohtorit... rahan.  Yleinen suomalainen tapa on nimetä kaikkeen syylliseksi resurssien puutteen, joka sitten realisoituu rahana.  Suomalainen tapa on myöskin tehdä muutoksia muutosten vuoksi ja siihen se raha sitten uppoaa. Koulutukseen pitäisi syytää lisää rahaa, ja toiset lisäisivät veroja, samalla kun toiset vähentäisivät niitä. Lainaa ei saisi ottaa, mutta kaikille pitäisi joku etu antaa.  Jotenkin tulee mieleen, että paljon peräänkuulutettu vastuu on nyt pahasti hukassa. Ainut asia, jossa minäkin olen useimpien puolueiden kanssa samaa mieltä, että tarpeettomat energiatuet pitäisi poistaa.  Se on asia, josta olen samaa mieltä jopa perussuomalaisten kanssa, sillä minunkin mielestäni tuulivoiman tukeminen on sama kuin rahan syytäminen tunkiolle. 

Toinen ”persujen” lempiaihe on maahanmuutto. Sen minä kyllä näen investointina tulevaisuuteen, sillä me todella tarvitsemme näitä ihmisiä. Vai ovatko ”persut” perustyhmiä, kun eivät näe tätä tosiasiaa? ”Mamut” ovat pelastus meidän alhaiseen syntyvyyteen ja alenevaan huoltotaseeseemme.

Oikeudenmukaisuudesta ei poliitikkojen pitäisi puhua mitään, silla ainut oikeudenmukaisuus nähdään oman taskun täyttämisenä, ja tasa-arvo on taas sitä, että työllistettyjen asema on turvattava työttömien ja kansainvälisen kilpailukyvyn kustannuksella.

Näinhän se menee, että varjobudjeteissa voidaan luvata mitä tahansa, kun sentään tiedetään, että näitä lupauksia ei koskaan tarvitse toteuttaa.  Kansalle voidaan sitten kertoa, että jos meidän vaihtoehtoinen budjetti olisi toteutettu, olisitte saaneet sitä ja tätä.  Sitä ei sentään kerrota, että hallitus tekee vastuullista politiikkaa ja tuota etuutta ette voineet saada yksinkertaisesti siksi, että rahaa ei ole.

Millään poppakonstilla ei ylimäärästä rahaa saada.

Kun urheilussa sotketaan resurssit ja raha keskenään, ihmettelen aina 70-luvun juoksijoita.  Asuin aikanani pari vuotta Myrskylässä, ja Lasse Viren juoksi joka aamu ikkunamme ohi, muistaakseni Kiparkattiin.  Mahtoiko miehellä olla lompakko mukana, kun voitti neljä kultamitalia, vai ihanko vaan ilman rahaa pärjäsi?  Kyllähän nämä suurjuoksijamme varmaan rahaakin saivat, mutta vasta sitten, kun olivat jo huipulla.

Muistan myös sen, kun Jorma Kinnunen veisteli omat harjoituskeihäänsä ja heitti sitten maailmanennätyksen.

Eihän urheilu tietenkään ihan sama asia ole kuin politiikka, mutta ei se kovin kaukaa hipaisekaan.  Tehdään ilman rahaa se, mikä voidaan tehdä, eikä jaeta sitä, mitä ei ole olemassakaan.

Kaikille päättäjillemme tämä opiksi.