torstai 31. joulukuuta 2015

Blogien kommentoijat


Olenhan minä joskus sanonut, että pidän siitä, jos ihmiset ottaisivat kantaa asioihin ja kommentoisivat joskus kirjoituksiani. Usein nämä blogit eivät synny aivan tuosta vaan. Monesti niiden taustalla on melkoinen määrä tutkimustyötä, vaikka joskus kyllä vain mielipiteitä.  Mielipide erottuu yleensä faktasta joko sen ironisen sävyn takia, tai sitten selkeästi olen ilmoittanut, että kyseessä on mielipide.

Olen nimennyt tämän kirjallisen kyhäelmäni poliittiseksi blogiksi, mutta täytyy myöntää, että aiheet ovat joskus lipsuneet muillekin aloille, hieman riippuen niiden ajankohtaisuudesta.  Vaikka lukijoita päivittäin on useita kymmeniä, joskus jopa sadoissakin laskettava määrä, niin kommentteja on suhteellisen vähän.  Eihän niissä nyt hirveästi kai kommentoitavaa olekaan, sillä olen yleensä tarkastanut tarkoin niiden tekstien todenperäisyyden, joita totuutena aion esittää. Luultavaa on, että useimmat lukijani ovatkin sen oivaltaneet, josta syystä eivät ole tunteneet kommentoinnin tarvetta. Tunteitten pohjalta pulppuavat kommentitkin ovat sitten rauhoittuneet, kun ihmiset ovat istuneet alas ja todenneet, että eihän tuossa mitään väärää ollut. 

Lisäksi olen myös kertonut, että asiallisia ja väärään asiaan kohdistuneita kommentteja en julkaise.  Jossakin yhteydessä olen kyllä ilmoittanut, että saatan julkaista asiattomankin kommentin, jos kommentin esittäjällä on kanttia kommentoida asiaa omalla nimellään. Tällä kertaa teen tästä säännöstä poikkeuksen ihan vain siksi, että kunnon ihmiset voisivat katsella, millaista tekstiä tunteitten palossaan joku voi syytää.

”Sitä jo luulisi nähneensä kaltaistesi ali-ihmispaskaa olevien mädättäjien moraalisen korruption,lapsellisten argumenttien,älyllisen epärehellisyyden ja yksinkertaisesti täysin vajaaälyisen hourailun pohjakosketuksen ja sitten tulee taas tuollaista jonka taso on jossain verbaalisen ripulipaskan alapuolella. Oksettavaa.Onneksi kirjoitat omalla persereikänaamallasi.
kohteessa Terroristit ovat jo Suomessa

En ehkä tiedä varmuudella kyseisen kommentin kirjoittajaa, mutta tietty epäilys minulla on.  Olettaisin kuitenkin, että kyseinen epäilty pystyy parempaan kielelliseen ilmaisuun, mutta varmuudella voin sanoa, että jossakin määrin rasismin innoittamanahan tuo teksti on kirjoitettu. Kuten ehkä huomaatte, ei missään ole sanottu, mikä ei olisi totta. Kyllä minä edelleenkin olen sitä mieltä, että ihan suomalaissyntyisten sytyttämiä nuo tuhopoltot ja muut vastaavat terroriteot ovat.  Kyllä siitä se johtopäätös on tehtävä, että ”terroristit ovat jo keskuudessamme.” 


 Lähde: http://yle.fi/uutiset/tuli_on_roihunnut_useissa_vastaanottokeskuksissa__yle_koosti_syksyn_tapaukset_yhteen/8517586


Sellaisen kuvanhan tuosta kirjoittajasta saa, että tuota kaikkea ei ihan tuollaisena kannata ottaa todesta, mutta miettikää itse ja ajatelkaa sitten kommentoijan henkistä tasoa.

Myönnän toki, että tuossa nimenomaisessa kirjoituksessa on hieman ironiaa takana, mutta sittenkin.  Totuushan tuossa on mukana, joten lukekaa itse ja kommentoikaa.  Missä kohden on virhe?

Niin, siis yhä edelleen odotan ihmisten kommentteja. Kommentoikaa siis tekstiä, älkää minua, vaikka kyllä molemmat varmaan julkisuuden kestävät.  Jos nyt ihan lopuksi saan pyytää, niin käyttäkää omaa nimeänne.
  

torstai 24. joulukuuta 2015

Nythän meillä on joulu


Katselin tässä tietokonettani television sijasta.  Oikeastaan en pelkästään katsellut, vaan jopa etsin joitakin tiedostoja. Aikaisemmin kirjoittamani blogin innoittamana etsin tilastotietoja niistä kunnista jotka ovat jotenkin poliittisesti värittäytyneitä.  Ajattelin tarjota tämän tiedon nyt joululahjaksi niille ihmisille, jotka muutenkin mielensä pahoittavat kaikenlaisista pikku tappioista. Nythän voidaan esimerkiksi riemuita siitä, että elämme kunnassa, jossa kunnallinen päätöksenteko on helppoa. Tai sitten voidaan riemuita siitä, että onneksi meidän kunnassa ei yksikään puolue voi yksin päättää asioista. 
Vaikka siis elämme kepulaisissa maalaismaisemissa, ei todellisuudessa ole kovinkaan monta kuntaa, joissa tuollainen yhden puolueen päätöksen teko olisi mahdollista.  Pääsääntöisesti puolueiden ylivalta voidaan saavuttaa vain lehmänkaupoilla.  Totta tietysti on, että lehmänkaupat ovat yleisimpiä juuri niissä kunnissa, joissa näitä lehmien omistajia on paljon. On täysin selvää, että he ovat taitavampia näissä asioissa kun esimerkiksi kaikkea vastustavat punavihreät vasemmistolaiset.

Voivathan tiedot tietysti olla jo jonkin verran vanhentuneita, mutta tällaisia yhden puolueen terroristivaltuustoja löytyy viime kunnallisvaaleissa 73 kepulaista kuntaa ja 11 kuntaa, jossa RKP voi yksin päättää sioista.  Onhan tämä niin paljon mielenkiintoista, että joulumieleni oikein herkistyy.  Koska vain nuo kaksi puoluetta ovat tällaisessa asemassa, päätin antaa heille joululahjaksi toivomuksen, että eivät mihinkään johtavaan virkaan aseta henkilöä, jolla on tuon puolueen jäsenkirja, sillä se asettaisi vain kunnanisien puolueettomuuden kyseenalaiseksi.  Kannattaisi kerralla uskoa, että minkään puolueen jäsenkirja ei tee yhdestäkään ihmisestä pätevää millään alalla.

Lievästi konsultoiva neuvoni olisi, että RKP:n poliitikot tukisivat näihin johtaviin virkoihin suomenkielistä kommunistia Kemijärveltä ja ”kepulaiset” kunnat saisivat tyytyä helsinkiläissyntyisiin demareihin.

 Näin saataisiin väriä kunnallispolitiikkaan ja kunnalliseen päätöksentekoon. Ihan vaan sivutuotteena saattaisi syntyä myös hyviä virkamiespäätöksiä, sillä tuskin yksikään virkamies uskaltaisi pahemmin mokailla noin vihamielisessä ympäristössä.  



Joulurauhaa vaan kaikille lukijoilleni ja hyvää uutta vuotta niillekin, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet paitsi tätä kulttuuripläjäystä.   Kallan kuvernööri jää nyt joulutauolle, mutta palaan asiaan hyvissä ajoin ennen eduskunnan istuntokautta.  Uskon, että siihen mennessä on tapahtunut jo muutakin kuin tavanomainen joulumässäily ja katteettomat uuden vuoden lupaukset.

Olen muuten sitä mieltä, että Kristus syntyi kesällä, eikä meillä ole mitään syytä juhlia juuri tätä nimenomaista tapahtumaa samanaikaisesti jonkun pakanallisen juhlan kanssa. 

Kun kristillisen elämänkatsomuksen kuitenkin omaan, vietän Jeesuksen syntymäjuhlaa useammankin kertaa vuodessa. Ei kai siitä mitään harmia ole, että yhdyn myös tähän teidänkin juhlaan, joten…


Hyvää joulua kaikille!

 






keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Suomi ilman kepua


On kulunut jo tovi siitä, kun olen saanut tutustua Ylioppilaslehden antiin. Olin melkein jo unohtanut, kuinka virkistäviä ja totuudenmukaisia nuo kirjoitukset olivatkaan. Erityisen hyvin siinä kuvailtiin Suomen poliittista elämää, josta minäkin innoitukseni alun perin ammensin. Toki maahanmuuttokin jotenkin politiikkaa hipaisee, mutta se on oikeasti hyvin aktuelli aihe yli puoluerajojen, ja ihmiset suhtautuvat siihen hyvin eri tavoin. Jokseenkin yhtenevästi siihen suhtautuvat vain poliittisesti leimautuneet ihmiset, joiden täytyy lukea vaaliohjelmasta, mitä mieltä asiasta oikeastaan ollaan - vai ollaanko mitään mieltä.

Minä, joka olen asunut lähes koko lapsuuteni maaseudulla, opin aika pian huomaamaan, että maalaiskunnissa oli yleensä kahtiajako ”meihin ja muihin”. Meitä olivat pääasiassa maatalon lapset, joille oli jo äidinmaidossa juotettu ajatus, että me olemme niitä, jotka ovat tämän kansan selkäranka ja elintarvikkeiden jakajia noille muille. Muita olivat taas ne, jotka ostivat leivän ja lihan kaupoista, asuivat rintamamiestaloissa ja hakivat maidon maalaistaloista, joiden isännät olivat niitä, jotka päättivät kunnan asioista. Muilla ei yleensä ollut kovin suuria vaikutusmahdollisuuksia, koska olivat jakautuneet pienempiin sirpaleryhmiin, joista jotkut olivat kohtuullisen isänmaallisia mutta vailla vaikutusvaltaa, ja jotkut taas ilman isänmaallista ideologiaa.  Lähinnä kansankiihottajiksi luokiteltavia vasemmistolaisia oli sodan kokemuksista huolimatta melkoinen osa kansasta. 50 – 60-lukujen aikoihin oli melko vaikea kuvitella, että esimerkiksi kokoomus ja kommunistit olisivat olleet jostakin asiasta yhtä mieltä.  Sellainen käsitys minulle syntyi, että osa näistä muista piti tärkeänä työntekoa ja väitti, että vain se voi pelastaa Suomen senhetkisestä ahdingosta. Se toinen puoli oli sitten sitä mieltä, että esimerkiksi Neuvostoliitto oli se paratiisi, jossa kaikille oli ruokaa ja leipää eikä kenenkään ollut pakko tehdä työtä.  Sinisilmäinen kansa uskoi, että tällainen työväen ja köyhälistön paratiisi olisi todella mahdollinen. Minä jo silloin olin Jaakko Ilkan ihailijoita, joka uskoin, että ”ei oikeutta maassa saa, ken itse ei sit hanki.”  Jokaisen oli siis tehtävä töitä, vaikka en ihan varma ollutkaan siitä, pitikö kaikilla olla lehmiä ja peltoa.

Tämä kaksinapaisuus joutuikin sitten ihmeelliseen valoon, kun myöhemmin muutettiin kaupunkiin, ja siellä olikin suurin osa tovereistani sellaisia, jotka eivät selkeästi kuuluneet meihin eivätkä muihin, vaan näkivät asioita ihan vain asioina. 

Jyväskylässä asuttiin lähellä Rautpohjan ”tykkitehdasta”, joka jo silloin teki paperikoneita, ja isäkin oli aikoinaan pyörittänyt omaa sementtivalimoa. Olin jo varsin nuorena oppinut näkemään, että pelkällä maanviljelyksellä tätä maata ei rakenneta.

Maalaisliitto (Keskustapuolue) ei siis aina ole ollut suurin valtionjohtajapuolue, vaikka se melkein kaikkialla maaseudulla onkin ollut johtavassa asemassa. Näin näyttää olevan myös tämänhetkisten kannatusmittausten jälkeen. Keskustapuolue on edelleen kannatetuin puolue, sillä tämän puolueen kannattajille on aina ollut vaikea myöntää erehtyneensä.  Ylivoimaisesti vahvin puolue on maaseudun pienissä kunnissa.  Elävän maaseudun puolesta puhuva kepu ihmettelee muun muassa sitä, että miksi meidän maalaisten on kustannettava joku Helsingin metro.  Vasta-argumenttinaan kaupunkilaiset sitten esittävät, että miksi heidän täytyy kustantaa se, että koko Suomi pidetään asuttuna. 



Tällaistahan kissanhännän vetoahan se on aina ollut.  Muistan hyvin ajan, jolloin helsinkiläiset kapinoivat sitä, että he maksavat suurimman osan Suomen verotuloista, jolloin Pohjois-Suomen asukkaat vastasivat, että Pohjois-Suomi on vuosikaudet tuottanut lähes kaiken Suomen tarvitseman sähkön. Tottahan tämä on, sillä tämä tilanne alkoi muuttua vasta Loviisan ydinvoimalan rakentamisen jälkeen.

Näinhän se tietysti on, ja aina jollekin argumentille löytyy vasta-argumentti, mutta eiköhän totuus ole se, että ”suo siellä vetelä täällä”.   Paikallispolitikka on paikallispolitiikkaa ja valtiollinen politiikka kokonaan eri juttu.

Olen usein käyttänyt sanontaa ”jos olisin Kempeleen kuningas, tekisin sitä tai tätä”.  Tämän kertaisella listallani olisi kieltää valtiolliseen politiikkaan vaikuttavalle paikalle päässeeltä henkilöltä osallistuminen kunnallispolitiikkaan. Se olisi esityslistallani heti ministerien äänestyskiellon jälkeen, päätettäessä hallituksen luottamuksesta.  Jotenkin nololta tuntuisi, jos hallitus saisi luottamuslauseen parin ministerin äänen turvin.


  
Suurimmat puolueet kunnittain (Eduskuntavaalit 2015)


  Suomen Keskusta
  Perussuomalaiset
  Kansallinen Kokoomus
  Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  Vasemmistoliitto
  Suomen ruotsalainen kansanpuolue + Ahvenanmaa
  Suomen Kristillisdemokraatit