Sanovat, että Suomessa ei ole korruptiota. Niin väärä kuin tämä uskomus onkin, se saa suomalaiset poliitikot rinta rottingilla vaatimaan kehitysmaiden hallituksilta läpinäkyvyyttä ja korruption kitkemistä.
Korruption yleisin muoto on ns. "hyvä-veli-järjestelmä", joka on niin yleinen, että sitä pidetään peräti maan tapana ja se on jotenkin muuttumut melkein hyväksyttäväksi. Yleisen määritelmän mukaan pidetään korruptiona kaikkea valta-aseman väärinkäyttöä yksityisen edun saavuttamiseksi. Yksityinen etu on kuitenkin niin hämärä käsite, ettei sitä Suomessa yleensä noteerata, ellei ole näyttöä, että joku on saanut suorastaan selvää rahaa.
Jos raha ei ole vaihtanut omistajaa, ei siis ole tapahtunut mitään korruptioksi nimitettävää rikosta. Niinpä koko hyvä-veli-järjestelmä, tuttu poliisimestari, sekä poliittiset lehmänkaupat jäävät määritelmän ulkopuolelle. Valta turmelee ja ehdoton valta ehdottomasti.
Suomalaiseen politiikkaan mädännäisyys on levinnyt ja niin pahasti, ettei Marja Tiurin, Matti Vanhasen ja "Kanki" Kaikkosen selkeät rikokset ole johtaneet minkäänlaisiin tuomioihin. Ilkka Kanervan vapauttamista vasta harkitaan.
Nämä olivat vain muutamia esimerkkejä. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että ne olisivat ainoat.
Kaikesta tästä huolimatta yli 90% Suomen ksansasta luottaa esimerkiksi poliitikkoihin. Tämä siitäkin huolimatta, että 26% pitää todennäköisenä, että poliisiorganisaation sisällä esiintyy korruptiota.
Tosi huolestuttavaa on, että 5% poliitikoista sanoo tietävänsä, että yksi tai useampi virkaveli on syyllistynyt lahjonnan ottamiseen.
No onko tämä 5% nyt niin huolestuttavan paljon? Kyllä se on. Jos 5% sen myöntää, tarkoittaa se sitä, että ainakin 10% tietää, vaikka osa ei myönnä. Jokseenkin luultavaa on, että suurin osa lahjontarikoksista tehdään niin salassa, ettei siitä tiedä yhtään kukaan... paitsi nämä asianosaiset.
Korrputiota vastustavan ja tutkivan Transparency Internationalin (TPI) julkaisemassa korruptioindeksissä Suomi on yleensä sijoittunut kärkipäähän. Olisikohan tänä vuonna ollut peräti neljäs.
Läheskään kaikkia korruption ja politiikan tutkijoita tuo indeksi ei oikein vakuuta. He väittävät, ihan niin kuin minäkin: "Korruptio Suomessa on saamassa sellaiset mittasuhteet, että asiat luisuvat hallinnastamme, ellemme mahdollisimman pian laita omaa pesäämme kuntoon."
Onhan se surullista, jos maailmalla rehottaa lahjonta ja epärehellisyys, mutta kuitenkin...
Kyllä oma pyykki kannattaa ensin pestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti