Kalajoen kestikievari

Rooman vallan aikana ei rakennettu Suomeen ikuisia kiviteitä niin kuin eteläisempään Eurooppaan.  Suomalaiset saivat kulkea pitkiäkin matkoja savisia ja hiekkaisia metsäteitä. Jo kuninkaan vallan aikoihin kulki Suomen Turusta kaksi valtatietä, joista toinen vei Viipuriin ja toinen pitkin Pohjanlahden rannikkoa aina Ouluun asti.  Jokivarsiin rakennettiin pistoteitä sisämaahan. Jotta tieverkostosta saatiin toimiva, antoi kuningas asetuksen kestikievariverkoston rakentamisesta näiden teiden varsille.  Alun alkaen nämä Kestikievarit rakennettiin kuninkaan kirjeenkantajia varten, mutta 1600- luvulla alkoivat myös muut matkalaiset tunkea itseään näihin majataloihin, joita silloin sai siis perustaa vain kuninkaan asetuksella ja luvalla.  Majataloista oli saatavilla aterian ja viinan lisäksi myös kyyti seuraavaan taloon, joka kyyti taitettiin yleensä hevosen vetämillä rattailla.

Ensimmäiset kestikievarit perustettiin aina 10 km välein, mutta tieolojen parannuttua kievariverkostoakin harvennettiin. Kalajoen seudulla kievareita oli Himangalla, Rahjassa, Kalajoen kirkolla sekä Yppärissä. Wedelinin eli Ventelän talot saivat kievarioikeuden 1700-luvulla, ja majoitusliike täällä toimikin aivan meidän päiviimme saakka, vaikka kestikievarilaitos maassamme lopetettiin vuonna 1956.  Kalajoen kestikievari jatkoi kuitenkin toimintaa matkustajakotina ja postitoimistona. Ei siis ole ihme, että Museovirasto on asettanut Ventelän talot suojelukohteeksi. Kalajoen kaupunginvaltuuston päätös olla tekemättä rakennuksille toistaiseksi mitään, tarkoittaa käytännössä sitä, että talot lahoavat paikoilleen. Tämä on eräs tapa kiertää museoviraston suojelupäätös.

Kalajoki ratsastaa mielellään matkailupaikkakunnan imagolla, vaikka kaupungin keskustassa ei ole ainuttakaan majoituspaikkaa turisteille, eikä ainuttakaan kahvilaa, joka olisi auki iltaisin ja jossa paikalliset asukkaat voisivat viettää aikaansa ja tavata toisiaan. Kestikievarin henkiin herättäminen ja museoiminen olisi ratkaisu kaikkeen tähän. Se olisi myös Museoviraston toive ja eräs matkailun vetonauloista.  Eiköhän Kalajoelta löytyisi myös riittävästi hevosajoneuvoja, jotta elävä kievariperinne voitaisiin herättää henkiin.  

 

Kuva: www.visitturku.fi

Myös Ventelän talojen pihapiirillä on oma historiansa, joka juontaa juurensa aina 1300-luvulle asti, joten hirsien siirtäminen jonnekin Plassille veisi hyvin suuren osan rakennusten historiallisesta arvosta ja tuhoaisi lähes kokonaan niiden käyttöarvon. 

 

Kuva: Kahvila Pannu, Arrakoski, Padasjoki

Kalajoki on hieno kaupunki Euroopan ”rumimmasta kylänraitista” huolimatta, joten haluan antaa oman panokseni kaupungin kehittämiseksi. Valitettavasti se tapahtuu usein pikku kritiikin kautta, mutta…

”Eiväthän terveet tarvitse parannusta, vaan sairaat”. Eiköhän tuo lause päde myös muuhunkin kuin ihmisiin.