Suomalainen Suomi

Heti aluksi sanon, ihan väärinkäsitysten välttämiseksi, että en minä ruotsin kieltä vihaa, mutta vihaan tapaa jolla tämän kielen varjolla terrorisoidaan suomalaisia. Kun maa jonka asukkaista 95% on suomenkielisiä, on naurettavaa pelleilyä, että nämä ”maahanmuuttajat ”vaativat, että maan on säilyttävä kaksikielisenä ja että heidän on saatava kaikki palvelut omalla äidinkielellään.  Me kantasuomalaiset maksamme myös heidän aiheuttamansa laskun tästä kaksikielisyydestä, ja kyse on todella miljardeista. Nopein tapa säästää olisikin maan julistaminen yksikieliseksi, jota se todellisuudessa onkin. Alueilla, joissa pärjää myös muilla kielillä, voidaan käyttää sitä kieltä, jolla pärjätään, mutta virallinen kieli olkoon tämä ”meijän kiel”.

Miksi muuten Pohjois-Ruotsin suomenkieliset käyttävät kielestään noin outoa nimitystä?  No tietysti siksi, että ei suomenkielisten lukumäärä kasvaisi tässä ruotsinkielisessä maassa, jossa jo ennestään on enemmän suomenkielisiä kuin Suomessa ruotsinkielisiä.

Tämä on poliittinen blogi, joten kirjoitan nyt sitten asian poliittisesta merkityksestä.  Ministereillehän ei aseteta pätevyysvaatimuksia, joten esimerkiksi puolustusministerin ei tarvitse olla armeijan käynyt, eikä liikenneministeri tarvitse ajokorttia.  Yleensä riittää, että on omassa puolueessaan jotenkin näkösällä ja kuuluu puolueeseen, jota tarvitaan poliittisen tasapainon saavuttamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kuuluu johonkin pienpuolueeseen, joista yleisin on RKP, joka on mukana lähes kaikissa hallituksissa.  Yleensä kaikissa siksi, että RKP:llä ei ole poliittista selkärankaa, vaan he taipuvat melkein mihin vain, kunhan Suomi säilyy kaksikielisenä. Näin siitäkin huolimatta, että useimmat ruotsinkielisiksi luokitellut eivät oikeasti sitä ole, vaan omaavat saksalaiset, tanskalaiset, venäläiset tai sveitsiläiset juuret, kuten entisellä ministeri Eva Biaudet’llä.   Liekö Eeva-rukka saman poliittisen harhan uhri, jonka muutkin rannikolle muuttaneet ulkomaalaiset ovat kokeneet? Heille on opetettu ruotsia siksi, että saadaan heidät rekisteröityä ruotsinkielisiksi ja samalla jäämään rannikon vangeiksi, sillä kukaan ei ole heille kertonut, että ei ruotsin kielellä Suomessa tule toimeen.  Tähän tosiasiaan heräsin toimiessani kouluttajana Pietarsaaressa, jossa umpivenäläisestä oppilaastani oli tehty umpiruotsinkielinen.  Ainakaan oppilaan parasta tällä ei voitu tarkoittaa.

Yleisesti ottaen meillä ei ole hätää, sillä tottahan ruotsin kieli Suomessa aikanaan kuolee, mutta paljon vahinkoa sen pakkovaaliminen vielä ennättää aiheuttaa. Näin on, paitsi yksilötasolla, niin myös valtiollisesti. Meidän ”kaksikielisyys” on jo nyt maksanut enemmän kuin Kreikan avustukset, joten miettikääpä asiaa siltä kannalta. Jos Suomi julistautuisi yksikieliseksi, se ei varmaankaan aiheuttaisi Kataisen manamaa kansainvälistä lamaa.