Sosiaalipummit

Sosiaalipummeilla tarkoitetaan yleensä kansanryhmää, joka käyttää hyväkseen sosiaalista järjestelmäämme tavalla tai toisella, ilman että tosiasiallisesti olisi sen tarpeessa.  Rajatapauksia tietysti on, ja nämä rajatapaukset ovat usein ulkomaalaisia, jotka kielitaidottomuuttaan ovat joutuneet väliinputoajan rooliin.  Suomen kieli on vaikeasti opittavaa, mutta ei mahdotonta. Niinpä pakolaisen tai turvapaikan hakijan statuksella Suomeen tulleet ulkomaalaiset ovatkin aluksi hyväksyttyjä, mutta jos he eivät edes yritä opetella kieltämme, niin syntyy ongelmia, joista saattaa poikia rasismiksi nimitetty kansansairaus. Tosiasiassa suurin osa pakolaisista ei edes halua jäädä Suomeen, joten tämä ulkomaalaisvastaisuus kohdistuu kokonaan väärään ulkomaalaisryhmään.

Kokonaan toinen juttu on ne EU:n alueelta, Bulgariasta tai Romaniasta, tulleet elintasopakolaiset, jotka vuosikausienkaan oleskelun jälkeen eivät vaivaudu itegroitumaan tähän uuteen kotimaahansa, vaan yhä edelleen käyttävät entisen kotimaansa kieltä.  Kotoutumisen ensimmäinen edellytys on täydellinen kotikielen hallinta, joka tässä nimenomaisessa tapauksessa on suomi.   Ei voi välttyä ajatukselta, että hekin kuvittelevat palaavansa kotimaahan, kunhan siellä tapahtuu niin paljon taloudellista kehitystä, että se takaa paremman elintason kuin suomalainen sosiaaliapu. Hyvin monet, kyseisistä maista tulleet, ovat kyllä oppineet jonkin sanan Suomea ja lopettaneet opiskelun siihen, jolloin kielitaito on jäänyt puolikielisyyden tasolle. Tällaisella kielitaidolla pystyy kyllä ostamaan kuppilassa kahvit, mutta ei kykene hoitamaan omia asioitaan.  Ollessani itse aikoinani Ruotsissa huomasin ainakin suomalaisten kotoutumisen esteenä olevan kielitaidottomuuden lisäksi myös haluttomuuden osallistua ruotsalaisen yhteiskunnan toimintaan. Myös kreikkalaiset ja jugoslaavit, joita silloin oli Ruotsissa paljon, näyttivät myös viihtyvän parhaiten omissa ryhmissään.

Suurin syy paljon puhuttuun maahanmuuttaneiden työttömyyteen on kielitaidon puute, joka usein johtaa kierteeseen, josta koulutetunkin ihmisen on vaikea päästä eroon. Osasyynä tähän on suhteellisen hyvä sosiaalinen järjestelmämme, joka antaa mahdollisuuden ns. sosiaalipummin elämään. Rehellisyyden nimissä on toki todettava, että tätä sosiaalipummiryhmää eivät muodosta ainoastaan kielitaidottomat tai puolikieliset ulkomaalaiset, vaan mukana on melkoinen joukko työhaluttomia suomalaisia.  Selvää on, että ulkomaalaisten osuus, juuri tuosta kielitaidottomuudesta johtuen, on suhteellisen suuri, ja se aiheuttaa aiheetonta rasismia.  Toisaalta on niin, että myös ulkomaalaisissa on olemassa työhaluttomia, kuten kotipaikkakunnallani Kalajoella hyvin tiedetään. Tämä on yleismaailmallinen ongelma, koska hyvin laajalti on jo omaksuttu käsitys, jonka mukaan ihmisten ei saa antaa kuolla nälkään tai viluun.  Luulen kuitenkin, että pieni annos molempia parantaisi kummasti työhaluja.  

En finne igen ?