USA:n ääniase

Tavallisesti luotettavalta taholta sain jo vuosia sitten tietää, että USA:n armeija yritti kehittää 70-luvulla kaiken voittavaa äänetöntä asetta, mutta syystä tai toisesta tämä hanke kariutui. Sen teho ja äänettömyys perustui erittäin matalataajuiseen värähtelyyn. Kyseessä oli siis sama ilmamolekyylien värähtely, joka lähtee nyt tuulimyllyistä. Olen antanut kertoa itselleni, että kyseessä olisi ollut koko sodankäynnin mullistava erittäin tehokas ase, mutta sitä ei koskaan saatu riittävän tarkaksi, niin että se ei olisi aiheuttanut myös siellä tuhoja, missä niin ei pitäisi käydä. Ihan putken päästä ei ääntä voida suunnata niin kuin kiväärin piippua. Se paha vika äänivärähtelyssä on, että se leviää ympäristöön lähes hallitsemattomasti.

  

Tarkkaa totuutta en voi asiasta tietää, niin kun en muistakaan amerikkalaisten aseista, mutta ainakin tuo kertomus tuntui uskottavalta. En tiedä, uskovatko siihen tuulivoimauskovaiset, mutta minulla on sen verran hyvä kokemus ja pohjatieto, että ainakin pidän sitä mahdollisena.

Kun seurasin television ivailua Matti Putkosen tuumatunnilla tapahtuneesta infraäänen haittoja käsittelevästä informaatiosta, en voinut välttyä ajatukselta, että lahjonta on ylettynyt jo mediaan asti. Tuskinpa TV:n toimittajilla olisi ollut aihetta irvailla asiasta, josta eivät mitään tiedä. Se ei tee asiasta olematonta, vaikka sitä ei olisi Suomessa tutkittu eikä toimittaja ymmärtäisi siitä yhtään mitään. Minäkään en tiedä lepakoiden räjähtelystä mitään, mutta maailmassa tapahtuu niin paljon uskomattomia asioita, joita en tiedä. Tuon asian ei välttämättä tarvitse kuulua siihen joukkoon, mutta ainakin mahdollisena minäkin pidän sitä. Varmuudella tiedän, että Suomessa on satoja myllyjen aiheuttamia lintukuolemia. Taitaa olla pari merikotkavainajaakin tullut - pelkästään täällä Kalajoella.

Oli miten oli, niin ainakin aiheen käsittely televisiossa oli asiatonta ja hyvän maun vastaista.

Ei pitäisi toivoa pahaa kenellekään, mutta jotenkin kutkuttavalta tuntuu ajatus, että joku noista pilkantekijöistä saisi omakohtaisesti kokea, miltä tuntuu, kun sattuu kuulumaan tuohon arviolta 10 prosenttiin, joka sairastuu myllyjen läheisyydessä. Tuntuu melkein, että minä olin väärä mies sairastumaan, sillä ainut asia mistä olin aikaisemmin arvostellut tuulivoimaa, oli se tarpeettomuus, suhteellinen kalleus ja kauppatasettamme heikentävä vaikutus.

Jos olisin lääkäri, ryhtyisin hetimmiten tutkimaan myös terveyshaittoja, joiden sanontaan nimenomaan aiheutuvan inframelusta eikä suinkaan kuultavasta äänestä, jonka avulla tuulivoimayhtiöt koettavat kääntää huomion pois todellisista ongelmista.

Kuultava ääni kyllä häiritsee niitä, joille se kuuluu, mutta inframelu saattaa tappaa, eivätkä siitä tiedä mitään ne, joihin se ei vaikuta. Ihmettelen suuresti, miksi jopa media pyrkii kaikin voimin vastustamaan puolueetonta tutkimusta, jos tuon värähtelyn vaarattomuudesta ollaan niin vakuuttuneita. Tuulivoimayhtiöiden aivopesu on ilmeisesti ulottunut myös lääkärikuntaan, jolla ei entuudestaan ole ollut mitään tietoa ja kokemusta tästä asiasta.

Television suhtautuminen inframeluun sai minut epäilemään, että lahjonta on ulottunut jo varsin pitkälle tässä siististi korruptoituneessa maassa. Kansainvälisistä tutkimuksista joko vaietaan tai ne koetetaan vesittää lyömällä leikiksi, kuten YLE teki.

Ihmisten sairaus ei ole leikin asia eikä vitsien aihe. Tiedän monia, jotka ilmiselvästi kärsivät myllyjen aiheuttamasta oireyhtymästä, mutta eivät kehtaa mennä lääkäriin pelosta, että heidät leimataan hulluiksi. Minua sellainen leimaaminen ei haittaa, sillä olen valmis mihin tahansa testiin. Jos minut hulluksi todetaan, niin hyvä niin. Todetaanhan samalla myös se, että voi se niinkin vaikuttaa.

Reilusti vaan ilmoittamaan oireista ympäristöterveydenhuoltoon.