Hometalot

Oikein tulee huono omatunto, kun katselen Pitkäsenkylän kauniita ja hyvin hoidettuja pihoja. Siis todella nättejä, paitsi meidän oma. Se ei kerro välinpitämättömyydestä, vaan siitä, että minun on aika tunnustaa oma vanhuuteni. Ei jalka nouse eikä selkä taivu, joten luonto on vienyt voiton talon ulkopuoleisesta elämästä. Ihan hukkaan ei kuitenkaan vuosikausien opiskelu ole mennyt, sillä talo sinänsä on kohtuullisessa kunnossa eikä homettakaan toistaiseksi ole näkynyt. Kun kissat vielä pitävät huolen siitä, että hiiret pysyvät loitolla, ei 50-luvun romantiikka ainakaan tässä muodossa näy.

Hometalot ovatkin pääasiassa 60-luvun jälkeen rakennettuja tasakattoja, jotka mielestäni ovat paitsi rumia, niin myös tosi epäkäytännöllisiä. Purkamisen vaihtoehtona toki olisi homeremontti ja harjakaton rakentaminen. Toki se vaatisi myös hieman toisenlaisen ilmastoinnin rakentamisen, enkä ihan varmuudella lyö vetoa, että kokonaiskustannukset olisivat paljonkaan uutta alhaisemmat. Kyse kai onkin paljon siitä, tarvitaanko uutta rakennusta. Toivottavasti Alvar Aallon tuomasta laatikkomallista on jo jotain opittu. Ihan kaikki arkkitehditkään eivät Aaltoa Jumalanaan pidä. Pahin - tai paras – toteamus, jonka olen kuullut oli melko sanatarkasti seuraava: ”Aallon suunnittelemissa taloissa ei pysy lämpö sisällä eikä vesi ulkona”. 

 

Liekö Jumalan pilkkaa tuollainen, mutta kyllä nuo laatikot ovat aika ongelmallisiksi osoittautuneet, ja se on kyllä Aallon aikanaan Saksasta tuoma malli. Eivät toki kaikki ole Aallon suunnittelemia, mutta vaikutuksensa hän antoi.

Ventelän talot on hyvä esimerkki, sillä erityisen homeisia ne eivät olleet ainakaan silloin, kun tutustuimme niihin ennen nykyistä remonttia. En kyllä kauheasti ihmettelisi, jos pian alkaisi hometta löytymäänkin, sillä ihan terveellisiä nuo muovikääreet eivät ole. Ne estävät melko tehokkaasti ilman luonnollisen siirtymän ja sitä kautta edesauttavat hometta. Totta kuitenkin on, että en ole tarkemmin tuon peitteen rakenteisiin tutustunut, joten ihan hyvin voin olla väärässä. Tällaisissa tapauksissa rakennuksen hengittävyys on kuitenkin järjesteltävä erityisen hyvin. 

Olen hyvin tietoinen, että asioista päättävät eivät juurikaan huutoani kuuntele, mutta toivon, että ammattimiehet kuitenkin.

Ei siis ole välttämättä väärin, että talo on paketoitu, vaan kysymys kuuluu: ”miten on paketoitu.” Se näyttää pelottavalta, mutta ei välttämättä sitä ole.

Jotenkin tunnen sympatiaa Kalajokea kohtaan, vaikka joudunkin muuttamaan täältä pois. Tiedän, että en ole ensimmäinen tämän kaupungin tuulivoimapakolainen, mutta jokseenkin varma olen, että en myöskään viimeinen.

Jos kaupunki haluaa säilyttää matkailupaikkakunnan imagon, niin kannattaa varsin tiukasti suhtautua luonnon vahingoittamiseen ja oman historian hävittämiseen. Museoviraston ohjeita kannattaa kuunnella tarkalla korvalla. Yksikin kerrostalo Särkillä on liikaa, niitä turistit eivät tule katsomaan. Ihan itse olen nähnyt, että niitä on kaikissa Euroopan suurkaupungeissa ja ne eivät suinkaan ole niiden vetovoimatekijöitä.